Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

OMPELUMAAILMAN ENKELIT JA DEMONIT: KUN KAIKKI MENEE PIELEEN (+OMPELUHAASTE)


Kuvittelitko, että kaikki muut onnistuvat aina ompeluissaan, paistattelevat blogeissa ja Instagramissa täydellisissä luomuksissaan ja vain sinä istut itseksesi tumpelo-ompelijoiden planeetalla? - Siellä, missä housujen lahkeet ommellaan väärin päin, trikookanttaukset jäävät lörpälleen ja logiikka pettää harva se päivä.

Tämä kirjoitus on omistettu juuri sinulle. Olkoon tämä henkinen tuttisi ja lohturiepusi, johon takerrut ompeluelämäsi pimeimpänä hetkenä ja toteat lopulta itseäsi selkään taputellen: ei minullakaan sentään noin huonosti mene!

Eurokangas

* Postauksen lopussa Renew Mama -ompeluhaaste.

Tarina alkaa viime viikosta. Oli tarkoitus ommella ja kuvata uutta Renew Mama -ompeluhaastetta varten vaate. Alkuviikosta kuopukselle nousi kuume. Hoitotehtävissä vierähti muutama päivä. Kun viimein pääsin piirtämään kaavoja ja leikkeleemään kankaita, olikin jo torstai. Olin ostanut Eurokankaasta ihanaa, elastaanilla höystettyä puuvillaa. - Tästä tulisi aivan täydellinen paitamekko kevääksi! - Sellainen tyylikäs, kauluspaitamallinen. Kaavaksi valitsin Suuri Käsityö -lehden denim-mekon kaavan, jossa oli kellohelma. Koska kellohelma on minun kropalleni ehdoton ei, päätin tehdä alaosasta suht suoran, mukaillen suosikkikaavaani MIW:iä.

KANGASKRIISIN ALKU

Olin ostanut kankaan alunperin perus mekkokankaaksi ja koska ostan kangasta lähes aina tismalleen sen mitä tarvitsen... No, keksittyäni paitamekkoidean, unohdin, etten ollut suhteuttanut kangasmäärää siihen. Melkoista akrobatiaa se vaati ja juuri yhtään ei jäänyt yli. Nipinnapin sain kuitenkin kankaan riittämään kaikkiin tarvittaviin osiin. - Hyvinhän tässä siis lopulta kävi, totesin ilahtuneena. - Kuinka väärässä olinkaan...

Neuloitettuani vaatteen kriittisimmät kohdat ja leikkaukset, tein karkean mallauksen. Kaavan koon olin toki tarkastanut mittataulukosta ja lisäksi verrannut mittasuhteita suosikkikaavaani. Silti jostain käsittämättömästä syystä yläosa tuntui siltä, ettei oikein mikään ollut täysin kohdillaan. Vähän fiksailin ja surrur sitten vaan. Katsoin vaatetta päälläni peilistä. Se oli kaikkein tiukin vatsamakkarani kohdalta ja löysin vyötäröni kohdalta. Uuh. Näin sitä korostetaan vartalon parhaita puolia! No, onneksi vyötäröä saisi kavennettua ja ehkä laihdun lähiaikoina, kun alan taas lenkkeillä. Että kenties se vatsamakkarakin kutistuu. Hyräilin tyytyväisenä ja itsevarmalla otteella palasin ompelukoneeni ääreen. Tästä tulee tosi kiva!

Epäonnistunut ompelus


OPERAATIO KAULUS

Nappilistojen ompelun jälkeen vuorossa oli kaulus. - Sittenpä olisikin suuritöisimmät vaiheet takana. Melkein jo huokaisin helpotuksesta. Ideoin samalla kivoja kuvia blogiini. Sellaisia tyylikkäitä. Mukaan vaikka muutama eri variaatio paitamekon stailauksesta. Rallallaa. Tämähän on mukavaa.

Kauluksen ja kaulurin ompelu käynnistyi sillä, että ompelin ensin ajatuksissani kaulurin toisen pitkän sivun kokonaan kiinni. Ratkoja on ystäväni, totesin vielä tässä kohtaa huolettomaan sävyyn. Ommeltuani kauluksen kiinni kauluriin huomasin epäonnekseni ommelleeni sen kiinni väärään reunaan. - Taas ratkottiin. Ommeltuani kauluri-kaulusyhdistelmän ryhdyin neuloittamaan sitä kaula-aukkoon. What a F... Koko kaulussetti riitti täyttämään noin kolmasosan kaula-aukosta! Oliko kaula-aukko liian suuri vai kaulus liian pieni ja miten tahansa, olin ällikällä lyöty. - Miten näin voi käydä? Olenhan nyt kuitenkin jo melko kokenut ompelija! Testasin kaulusta kaulani ympärille. - Kyllä, se soveltuisi mitä parhaiten omaehtoiseen päivien päättämiseen. - Henki salpautuisi alta aika yksikön.

Haparoivin sormin tartuin kiinni lukuisten ratkomiskertojen seurauksena pehmeäksi muuttuneeseen kankaaseen. Pieniä langanpätkiä siellä täällä. Elastaanin ansiosta reunat alkoivat muuttua aaltomaisiksi. Sain juuri ja juuri leikattua vähäisistä kankaan rippeistäni uuden kauluksen. Kaulurin jouduin kasaamaan osista (wuhuu!). No, se jäisi joka tapauksessa kauluksen alle, niin menköön nyt tämän kerran. Sisäinen ompeluenkelini silitti tukkaani ja kuiskutteli korvaani lempeitä kannustuksen sanoja. Kyllä se siitä.

Kasasin kaulukset uudestaan ja sovitin. Tuijotin epäuskoisena kaula-aukkoa: kaulus olikin nyt aivan liian pitkä! Tässä kohtaa ompeluenkelini putosi tömähtäen lattialle pikkuisen, mutta sitäkin kipakamman ompeludemonin töytäisemänä. Sen räyhäkän epäsopuisa ääni tuntui ja kuulosti samalta kuin vetäisi kynsillä pitkin liitutaulun pintaa: ”Minähän sanoin, ettei siitä mitään tulisi. Luuuseriiii....” Työnsin demonin loitommaksi. Kyllä se tästä. Ehkä. Sovitin kauluri-kaulusyhdistelmää. Se näytti kieltämättä aivan liian löysältä. Pienensin kaula-aukkoa hartioiden kohdalta ja lyhensin sekä kaulusta että kauluria. No niin. Eiköhän se nyt onnistu. Taas ommeltiin ja sovitettiin.

Vedin paitamekon päälleni ja asetuin seisomaan peilin eteen. Uskomatonta, mutta totta: kaulus näytti edelleen liian löysältä ja kokonaisuudessaankin liian suurelta suht pienten kasvojeni vieressä. - Kyllä vain! Isokauluksinen vaate toi mieleeni erehdyttävästi mieleeni venäläisen lapsitähden asun ylisuurine kauluksineen.

pieleen meni

Nyt oli keksittävä jotain ja nopeasti. Heureka! Jospa teenkin pystykauluksen... Ratkoin kaulurin ja kauluksen irti toisistaan ja jätin kaulurin pystykaulukseksi. Tässä välissä olin jo ilmeisesti ehtinyt unohtamaan, että koko kokonaisuus oli turhan löysä, enkä uskaltanyt enää lähtä pienentämään kaula-aukkoakaan. Lopputuloksena oli ylilöysä pystykaulus ja kaiken lisäksi vaate ei muistuttanut enää tippaakaan tyylikästä toimistokelpoista paitamekkoa, vaan japanilaisen Sensein asua tai intilaisen miehen Kurtaa. Katselin peilikuvaani epäuskoisena. Sisäinen ompeludemonini nauroi nyt niin kovaa, etten pystynyt enää sivuuttamaan sitä. Manailin itsekseni ääneen, mitä olin tehnyt jo oikeastaan koko illan. Siinä kohtaa sohvalla istuva miehenikin alkoi tuskastumaan.”Kuule, kun mua ei nyt ihan kauheasti kiinnosta kuunnella noita sun ompelujuttuja.” Tässä kohtaa minut oli ladattu jo niin täyteen kiukkua, että pienikin lisä, niin räjähtäisin. ”No, kuule, kyllä sinäkin puhut ääneen vaikka mitä juttuja, eikä muakaan kiinnosta niistä puoletkaan!” Auts. Siitäkös ompeludemoni sai lisää vettä myllyynsä. ”Joo, joo. Noinhan se menee just. Siitä vaan sakset käteen ja silppuat palasiksi koko vaatteen. Siitä mitään kuitenkaan  tule!”

Minut on riivattu, noiduttu! Joku on taatusti tehnyt minusta Voodoo-nuken! Täysin lannistuneena lysähdin tuoliin. Eihän tämä voi olla tottakaan. Hmmm... entäpäs jos? Kyllä. Niin sen täytyy olla. Olen paranormaalin ilmiön uhri. Minut on huomaamattani siepattu toiselle planeetalle. Siellä ne ovat edellisenä yönä läpivalaisseet aivoni ja todenneet ompelutumakkeen täysin turhaksi osaksi. Naps vain ja siististi poistettu. Eipähän ompele enää!

Seuraavana aamuna heräsin aavistuksen toiveikkaampana. Entäpä jos tekisinkin paitamekosta jotain ihan muuta? Onhan noita kaikenlaisia tuunausprojekteja tullut muutenkin tehtyä. Tuumasta toimeen. Tekisin paitamekosta lyhyen bleiserin. Sellaisen kivan trendikkään. Mallinahan sellainen ei olisi minun kropalleni mikään ideaalein, mutta jos vähän ompelisin sivusaumaan kurvia, niin saataisiin jotain muotoa.

Lopputuloksena syntyi kuvissa näkyvä tuotos. Vaate, joka ehkä periaattessa voisi olla ihan kiva, mutta näillä leikkauksilla ja mallin totaalisella epäsopivuudella sitä voi käyttää tismalleen muutamassa asennossa. Bleiseri on hartioista liian suuri, mutta suurin ongelma on etuosan sivuihin asettuvien kappaleiden muoto ja paikka. Niiden ansiosta vaatteeseen jää omituisia ryppyjä ja se ei asetu kauniisti mistään kohtaa. Vuorittaminen epäilemättä toisi vähän ryhtiä, mutta minulla ei yksinkertaisesti ollut siihen nyt voimavaroja.

Ai niin, yksi asia sentään onnistui: nahkasomisteiden ompelu! Hallelujah! Olin täysin varautunut siihen, että juuri tällä kertaa nahka venyy muodottomaksi, paininjalka ei liiku nahkan päällä minnekään ja nahkakantin nurja puoli jää kuin ihmeen kaupalla vaille ommelta. Vaan näinpä ei käynytkään. Että ei negatiivista ilman jotain positiivista vai miten se menikään.

Kaikkein ärsyttävintä koko projektissa oli se, että en edelleenkään osaa nimetä mitään yhtä selkeää syytä totaaliselle epäonnistumiselle. Ehkä piirsin alunperinkin osan kaavoista väärästä koosta tai jotain. Joskus vain kertakaikkiaan asiat menevät pieleen ja oma ompelijaminä kutistuu itsevarmasta surauttelijasta luihuhartiaiseksi kisälliksi ompeludemonin tanssiessa vahingonilosta punaisena voitontanssiaan.

Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, että vaikka ompelisi paljon, se ei silti tarkoita sitä, että taitaisi kaiken. En ole vuosikausiin ommellut paitapuseroa, enkä bleiseriä ja sen kyllä huomasi. Tosin mukana oli tällä kertaa myös ihan oman luokkansa hankaluuskimara. Siltikin tuo oli itselleni muistutus siitä, että kehittyäkseen ompelijana, pitää ommella monipuolisesti. 

Mikäli sinulle tulee mieleen ideoita, joilla tämän vaatteen voisi vielä pelastaa, niin kerro ihmeessä! Minä en jaksa uhrata enää ainuttakaan ajatusta tälle projektille.

Tästä postauksesta piti olla inspiroiva johdanto seuraavaan Renew Mama -haasteeseen. Toisinpa kävi. Tavallaan. Nyt sinulla on joka tapauksessa ihan mahtava mahdollisuus onnistua paremmin – rima ei ole kovin korkealla. ;)

RENEW MAMA -OMPELUHAASTE 2

Tiedätkö ruokakauppaurautumisen? Se on syndroma, jonka vallassa kuljet läpi tutun marketin poimien hyllystä sadannen kerran ne samat iänikuiset elintarvikkeet. Löytäisit todennäköisesti oikeat hyllyrivit ja ruoka-aineikset silmät sidottuinakin. Ja miten tämä liittyy ompeluun? - Sama urautuminen ja jumiutuminen valtaa helposti myös ompeluharrastamisen: yksi käyttää aina samaa kaavaa, toisen pelkästään joustavia kankaita, kolmas välttää tietoisesti napillisten vaatteiden tekemistä ja neljäs ei ole ikinä edes huomannut, että omassa ompelukoneessa on lukuisia muitakin ompeleita kuin ne käytetyimmät.



Tämän kuukauden Renew Mama -ompeluhaaste tehdään teemalla "yllätä itsesi". Harhauta itsesi ulos urautuneista tavoistasi ja tee itsellesi jotain sellaista mitä et ole ikinä tehnyt. Se voi olla vaikkapa juuri se vartalotyypillisi sopiva yläosa, jota et ole ikinä saanut tehtyä, vaate joustamattomasta kankaasta, uusi väri tai jokin erityistekniikka, jonka sisällytät ompelukseesi. Ihan mitä tahansa, millä saat itsesi hyppäämään oman ompeluboksisi ulkopuolelle. Yllätä itsesi! - Saatat oppia ja löytää jotain ihan uutta!



Vaikka Renew Mama -ompeluhaasteissa on tämän kuvien lataamisen osalta aina aikataulu, voit osallistua Instagramin puolella tai ihan vain kotonasi toki milloin vain. Ensimmäisen Renew Mama -haasteen löydät täältä.

Ensimmäisen Renew Mama -haasteen inspiroivimmaksi kuvaksi valittiin @Muntaipale:n ihana ruusukuosinen mekko. Onnea! Koska Renew Mama ei kuitenkaan ole kilpailu, vaan hyvänmielen haaste jokaiselle itselleen, varsinaiset palkinnot jaettiin arpomalla. Haasteeseen osallistuneista Kati K. Designin Pippurit-neuloksen voitti Pikku Akan Tilkkuvakka ja arvontaan osallistuneista Kati K. Designin terhot-kangasta Hanna Hyvärinen. Onnittelut voittajille!

Mikäli haluat haasteeseen osallistuessasi käyttää kuvissasi tai postauksissasi Renew Mama -tunnusta, niin tässä, olepas hyvä kehyksellinen ja kehyksetön versio. Kuvissa ei ole taustaa eli kehyksetön versio on helppo upottaa halutessaan vaikka kuvaan.


Ompeluiloa! :)

41 kommenttia

  1. Totta, kuvissa tuo jakku näyttää ihan hyvälle :)! Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, itsellekin käynyt noin. Tämä haaste osuisi kyllä ihan juuri minulle, joka tosiaan niitä joustavia rakastan ja Miwiä suosin kaiken pohjana. Ehkäpä... Hauska kirjoitus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ehkä sitten kuitenkin on käyttökelpoinen. Tosin kuvissa tosiaan näyttää paremmalta kuin livenä ja haasteena se, että liikkuessa se menee jotenkin vähän huonosti koko ajan. Saa jatkuvasti olla asettelemassa et ois edes suht ok. Kuka tietää, ehkä ajan kuluessa saatan jopa vielä vuorittaa sen. Tällä hetkellä vielä lähinnä ällöttää koko vaate. ;) MIW on ihana!Käytän itsekin sitä tosi paljon ja oon sitä mieltä, että sellaisen perusvaatteen kaavaa ei ole välttämättä mitään tarvetta edes vaihdella. Onhan niissä nyt jotain eroja aina, mutta hyvin istuva kaava on kullanarvoinen. Vaihtelua voi sit hakea minusta ennemmin jossain muissa. Toisinsanoen tehdä sit välillä vähän toisen tyyppisiä vaatteitakin tai ainakin jotain toisin, vaikkei nyt ihan kaikkea muuttaisikaan. Mukaan vain haasteeseen, jos siltä tuntuu! :)

      Poista
  2. Ihan huippukirjoitus! Voin niin samaistua. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minnikki! :) Mä luulen, et varmaan lähes kaikilla ompelevilla on tämän suuntaisia kokemuksia. Ehkä ei ihan näin extreme, mut sinne päin. ;)

      Poista
  3. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta...näin totean kun menee pieleen...monta kertaa peräkkäin...tulee niin toivoton olo välillä..Mutta olen myös sitä mieltä, että me "taitelijat" emme ole koskaan tyytyväisiä työhömme janähdään useasti vain ne virheet :)

    Upea jakku, sopii sinulle todella hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä niin joo. Näin pahasti en kyllä ole sössinyt varmasti sitten... hmmm... lukioiän. Silloin ompelin aika paljon ja tosi sillai suitsait sukkelaan vähän sinne päin. Se sitten kostautuikin usein. Nykyisin oon pääsääntöisesti tosi paljon tarkempi. Ja kiitos. Näyttää kuvissa todellisuutta paremmalta. Mut ehkä sen kanssa voi elää kuitenkin. Ja kun aikaa kuluu, sen ehkä myös näkee vähän positiivisemmassa valossa miettimättä, että mitä siitä pitikään alunperin tulla. :)

      Poista
  4. En kestä miten hauskasti kirjoitettu taas! :'D Pakko sanoa kuitenkin että oot ihailtavan sinnikäs kun kuitenkin sait valmiin vaatteen aikaiseksi kaikesta huolimatta, itse olisin varmaan jo polttanut sekä hermoni että vaatteen roviolla! Kuvien perusteella hyvältä näyttää ja kangas sopii tosi hyvin tuohonkin vaatteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paulina! :) No sinnikkyyttä minusta kyllä löytyy. Saatan kompastua, mut ylös noustaan ja yritetään uudestaan ja uudestaan. Mut kyllä tuo roviolla polttaminen oli minullakin monta kertaa todella lähellä. ;) Ja kiitos. Onhan se vähän tommonen. No, ei siitä sen enempää.

      Poista
  5. Ai että mullakin helpottaa lukea tällaisia tunnustuksia! Kiitos kun jaoit :) Joskus tuntuu ompelublogeja lukiessa siltä, että kaikki onnistuu ja hetkessä. Mullakin kävi tosiaan vähän köpelösti materiaalivalinnan kanssa :D

    Pitäisköhän mun uskaltautua niitä housuja kokeilemaan. Paitapuseroa en vaan pysty kässäntuntien kauhukokemusten jälkeen vieläkään tekemään. Se saumojen viivottimella mittaus jätti jälkensä, näköjään ovat pysyvää sorttia. Mutta housut, hyvin istuvat mustat. Ne olis tarpeen ja todellakin mun mukavuusalueen ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs kestä. Mitäpä sitä turhaan kaunistelemaan totuutta ja toisaalta tää oli semmonen projekti, että pakkohan tämä oli kääntää huumoriksi. Muuten ois jäänyt vain jumiin omiin harmituksiinsa. :) No siitä kuule nyt sitten mustia housuja ompelemaan! Odottelen innolla lopputulosta ja, että teetkö kierrättäen vai ostokankaasta. :)

      Poista
    2. Ja piti vielä sanoa, että minusta tuo jakku näyttää hyvältä eikä todella uskois, että se on epätoivon vimmassa epäonnistuneen työn jämistä kasattu :) Ja ihana kangas.

      Poista
  6. Ihan mahtava kirjoitus! Mulla taitaakin olla juuri sopiva juttu työn alla:)

    VastaaPoista
  7. Osui ja upposi :D Nimenomaan usein tulee se mielikuva, et kaikki surauttelevat tosta noin vain hienoja luomuksia. Hyvä haaste. Mulla ois tähänkin ajatus, joka on odottanut sitä, että alkaisin vain tehdä. Se liippaa aika läheltä tätä sun ompelusta, joten kauhulla odotan jo nyt oman pinnan venymistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pystyit samastumaan. Tai kiva ja kiva, mut no... kummiskin. :) Hieno juttu, jos osallistut haastikseen! Älä turhaan pelkää. Näin pahasti metsään ei kovin moni voi mennä. ;)

      Poista
  8. Siis minäkö voitin? Juhuu! :)

    Mulla niin tuli sympatiat sun puolelle, kun luin tuota tekstiä. Mulle käy niiiiin usein noin. Innoissaan rupean itselle tekemään jollain kaavalla jotain. Mutta eihän mulle mikään kaava istu semmoisenaan. Minäpä sitten muokkailen ommellessa sieltä sun täältä. Ja hups! Miten se saumuri haukkaakin niin ison palan? Sitten se ei enää mahdukaan päälle. Oho! Lastenvaatteissa noita tilanteita tulee harvemmin.

    Hyvä haaste tälle kuulle. Ilman muuta mukana! Ehkä teen mekon. Haluaisin osata käyttää niitä, mutta aina leikkaan mekot tunikoiksi, kun ne eivät vain näytä mun päällä hyvälle. Joo, paksut jalat -syndrooma. Ehkä siitä pitäisi päästä yli. Nyt olisi sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, just sinäsinäsinä voitit! :) Onnittelut vielä! Kiitos myötätunnosta. Tällasta tää välillä on. Mut en kyl tällasta vastoinkäymisten kimaraa oo kokenut varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Tää oli ihan omaa luokkaansa. Varmaan pakko ommella tässä välissä joku superhelppo homma, et palaa varmuus takaisin. Vähän niin kuin testi, että onko se ompelutumake siellä vielä paikoillaan kummiskin. ;) Ja mahtavaa, että osallistut tälläkin kertaa! :) Paksut jalat... hmm... mulla on paksut jalat ja käytän silti mekkoja ja hameita. Tosin en oo käyttänyt vasta kuin jokusen vuoden, koska oon aina inhonnut jalkojani. Nykyisin en juuri muuta käytäkään kuin mekkoja! Ihanan mieheni ansiosta oon oppinut näkemään jalkani positiivisemmassa valossa ja oppinut myös näkemään, miten saada ne näyttämään edes vähän sutjakammilta mekoissa. Helman pituuden pitää olla juuri oikea ja itse käytän kyllä enimmäkeen korollisia kenkiä. Niiden ansiosta tulee sitä linjakkuutta. Teepäs ihmeessä se mekko siis! :)

      Poista
  9. Niin..kuten jo sanoin, tuli mieleen se "Hiiri 🐭 räätälinä" satu.. Tosi hienoo, että siitä syntyi "takki".. Näyttää kuvassa kivalta.. Tulen paikan päälle katsomaan😊..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella! Tuluskukkaro. ;) Kuvassa kiva, todellisuus ei ihan niin kiva. Mut ehkä tuo käyttöön tulee silti.

      Poista
  10. Kuvissa tosiaan näyttää kivalta tuo jakku :) kyllä olet sinnikäs!!
    Maaliskuun haaste vastaanotettu, saas nähdä, löydänkö aikaa ommella. Ideat ainakin rupesi heti pyörimään päässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Mahtista! Kyllä se ompeluaika aina jostain löytyy. Odotan innolla, mitä keksit. :)

      Poista
  11. Kivasti kirjoitettu juttu - tuttua myös tuo vääntö :D Maaliskuun haaste osui ja upposi! Koitan ottaa haasteen vastaan ellen tässä kuussa ehdi niin kevään aikana. Tartteisin uskallusta edetä haastavampiin ompeluksiin, jakku tai housut olis kova juttu.. Ja kiiitos kaikille ruusumekkoani äänestäneille! Siinä maltoin kerrankin mittailla ja muokkailla kaavaa omiin mittoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seija! :) Ja hienoa, jos osallistut tähänkin haasteeseen. Sun ruusumekko on kyl tosi ihana ja sopii sulle tosi kauniisti! P.S. Tästä inspiroivin vaate -voitosta lupasin sellaisen Renew Mama - inspiroivin vaate -kuvakkeen. Että jos haluat Instassa/blogissa (olikohan sulla blogia?) käyttää sitä eli julkistaa tuon, ni laitapa mulle meiliä (jotta saan osoitteesi). Laitan sen tulemaan sulle sit. Eli kototekoblog@gmail.com.

      Poista
    2. Kiiitos, laitoin sähköpostia :)

      Poista
  12. Hienosti kirjoitettu ja upeaa sinnikyyttä! Mä olisin luultavimmin painanut tekeleeni saunanpesään jo aikoja sitten, jos sen kanssa olisi tullut vastaavanlaisia vastoinkäymisiä =) Mä uskon, että purkaminen kasvattaa ja tekee musta jollain tavalla paremman ihmisen, joten päädyn virkkausten osalta purkutuomioon ihan pienistäkin syistä, mutta kynnys tarttua ratkojaan on huomattavasti suurempi. Virkkauksia saatan purkaa pitkiäkin pätkiä vain yhden löysän silmukan takia, mutta ompelusten purkaminen on yhtä myrkkyä.

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Johanna! :) Sinnikkyys on kasvanut kyl vuosien saatossa. Tässä sisua lisäsi ajatus siitä et miten voi olla näin vaikeaa kun oon kummiski ommellut jo todella pitkään ja paljon. Elämä on täynnä yllätyksiä. ;) Se on totta et virkkauksessa ja neulonnassa on ehkä kevyempi purkukynnys. Tosin kylläpä siinäkin monen päivän työn purku nostaa ärsytyshirmonit kattoon. :)

    VastaaPoista
  14. Nämä kuuluu ompeluelämään aina välillä :). Minä oon kanssa melko sinnikäs ja yleensä väännän työstä sitten vaikka minkä version, että voin olla lopputulokseen riittävän tyytyväinen (elää sen kanssa). Ja ompelussa varsinkin, mikä nyt on se itselle taitavin laji niin purettua tulee helposti. Toisaalta olen vanhemmiten vähän tullut armollisemmaksi itselle, mutta kyllähän se siisti työnjälki ja hyvä istuvuus yleensä takaavat sen, että vaatetta tulee pidettyä myös paljon. Tosi ärsyttävää just sellainen nyppiminen, jos vaatteen asentoa pitää koko ajan korjata. Kuvissa tämä jakku näyttää kyllä tosi kivalta, ja toivottavasti ajan myötä keksit hienosta kankaasta jotain muuta, jos tuolle ei tule käyttöä! Hauskasti kirjoitettu juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin kuvitella, että olet sinnikäs ja tosi tarkka lopputuloksen suhteen. Sun työt onkin aina niin viimeisteltyjä ja taidokkaita. Joo tuo nyppiminen ja sovittaminen on raivostuttavaa. Etenkin kun en omista sovitusnukkea, vaan vaate pitä pukea uudestaan ja uudestaan päälle itselleen. :( No kyllä mä luulen, että tuota jakkua tulee siitäkin huolimatta käytettyä, vaikkei se nyt täydellisesti istukaan. Ja kiitos. :)

      Poista
  15. Mä repesin kun luin tätä :-D :-P en sun mokalle vaan sulla on kyllä aivan mahtavan hulvaton kirjoitustyyli :-D tuntuu kuin olisit kirjottanut otteita omasta elämästä..tai siis ei suju :-D

    Mulla on tehonnut tämä kun on mennyt ompelus todella penkin alle ja sekä hermot surisee kovemmilla kierroksilla kuin saumuri, olen työntänyt ompeluksen keskeneräisten koppaan ja tehnyt jotain muita juttuja jaå ompeluksia myöhemmin kaivanut sen esille kun päänuppi on rauhoittunut ja on saanut muhitella mitä tekisi/tulisi ja jossakin vaiheessa olen kaivanut tuotoksen esiin ja olen tehnyt loppuun. Joten suosittelen lämpimästi että työnnät ompeluksen nyt hetkeksi syrjään ja teet muuta ja otat sen esiin kun tuntuu siltä. Mä purkisin tuon osiin kokonaan ja sitten lähtisin kasaamaan uudestaan alusta...vaikka inha homma se on alottaa taas alusta. Tsemppiä koitokseen ♡

    p.s huomasin tuolla alhaalla nimeni vilahtavan arvonnan mukana, mahtavaa, kiitos! ♡ laitan sulle fb kautta viestiä, tarkkaile huomenna (lauantaina) päivällä viestejä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! Ja hauskaa, jos pystyit samastumaan. ;)

      Juu, niin minäkin usein otan hetken etäisyyttä koko hommaan, jos alkaa tökkimään pahasti. Tällä kertaa oli kuitenkin tämä itse asetettu aikataulut tuohon haasteeseen ja siksi halusin saada valmiiksi. No, valmishan siitä tulikin, mutta... ;)

      Yes, kyllä, onnetar suosi sinua. :) Postia tulee Kati K. Designilta tällä viikolla.

      Poista
  16. Tuskailin täällä itsekin viimeisimmän mekko ompeluni kanssa, mutta kyllä sinä taisit voittaa..:D
    Tosi harmillista tuo jakun istuvuus. Jos vaate ei tunnu mukavalta päällä, niin kyllähän se ärsyttää. Vaikka muutenhan jakku näyttää tosi kivalle ja siistille:) Katsoin muuten ekasta kuvasta, että olkapäillä olisi laskokset:) en osaa kyllä kovin fiksuja ideoita ehdottaa..ehkä koluaisin kaikki kirjaston käsityölehdet läpi, ja etsisin vinkkejä toisesta jakkukaavasta. Voisko sivukappaleita muokata, kaventaa yläosasta...ommella vaikka yksiväristä joukkoon..tai sitten jättäisin asian hautumaan, kunnes keksisin jonkin toisen ratkaisun..Jos yhtään lohduttaa, niin onneksi ompelut ei yleensä vastustele näin paljon:) Idea olisi muuten valmiina tähän haasteeseen, toivottavasti vain aika riittää toteutukseen..:) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luulen, et tätä epäonnen projektia on vaikea ylittää. ;) No on joo tylsää. En tiedä katsotaan jos jaksan sitä purkaa ja katsoa josko saisi parannettua istuvuutta. We'll see. Tai sit leikkelen lopulta vaikka tyynyn täytteeksi. :)

      Osallistu ihmeessä haastikseen, jos suinkin ehdit! Mukavaa viikkoa sinullekin! :)

      Poista
  17. Been there done that! Aina ei vaan suju, ei sitten millään. Joidenkin vaatteiden kanssa kyllä jaksan purkaa ja nuohota jokaisen yksityiskohdan kohdalleen, mutta sellaisiin koti/perusvaatteisiin saatan joitain virheitä jättää. Toki istuvuus on aina sellainen, että sitä ei mielellään jätä vaiheeseen. Jakku näyttää kuvissa hyvältä, mutta ymmärrän ärtymyksesi, jos sitä koko ajan tarvitsee asetella päällä. Sellainen ei oo ollenkaan mielekästä. Näin pikaisella vilkaisulla ja kuvien kautta näyttäisi siltä, että tuota väljyyttä saisi hyvin hävitettyä leikkaussaumaan (eikös siinä ole pystysuuntainen leikkaussauma?). Mutta sitähän sä et kysynyt :D. Pääntielle joku hakanen piiloon? Jep, ei irtoa mitkään parannusehdotukset.

    Haasteeseen en ehkä ehdi tällä kertaa osallistumaan, mielessä kyllä olisi jo suunnitelmaa, mutta pojalle on pakko eka ommella :D. Kiitoksia rehellisestä postauksesta, monelle varmasti helpotus huomata, että niitä mokia sattuu kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Istuus on kyl semmonen juttu, et sitä on vähän vaikea olla noteeraamatta. Moni muu epäonnen koukero nyt vielä meneekin. Täytyy vielä katsoa, josko tuota saisi jotenkin fiksailtua. Toisaalta saattaa olla, etten vaan enää jaksa. Uutta putkeen vaan. ;)

      Juu, omien aikataulujen mukaisesti toki. Ei paineita. :)

      Poista
  18. Pakkohan tänne oli tulla hakemaan vertaistukea. Hyvä, että myös muilla näitä "ei mennyt kuin Strömsössä" -hetkiä :) Nyt on myös hyvä sauma lukea sun viimeisimmät postaukset. Paljon kivoja juttuja taas. Pitänyt niin kiirettä, että blogivierailut jäänyt muutamaksi viikoksi vähiin. Nyt hyvä hetki korjata tilanne. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllähän näitä kaikenmoisia vastoinkäymisiä tulee aika ajoin. Tämä kyllä veti ihan pohjat omassa skaalassani. ;) Kiva kun tulit taas vierailulle. Eihän sitä nyt aina ehdi ja ainaskin itse huomaan seuraavani välillä joitain intensiivisemmin ja sitten taas luonnostani vaihdan kohteita. Usein käyn teitäkin kurkkimassa, mut aina en mukamas ehdi kommentoida. Mukavaa viikonloppua sinnekin! :)

      Poista
  19. Olet kyllä onnistunut kirjoittamaan kuvailevasti ja humoristisesti ärsyttävästä aiheesta. Japanilainen sensei ja ompelutumakkeen poisto, nips, saivat minut nauramaan ääneen. Toivottavasti ovat palauttaneet jo tässä vaiheessa sen ompelutumakkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, luulin vastanneeni tähän. Sori. Kiitos vaan..kiva, et viihdytti! Muakin kyllä näin jälkikäteen... 😜

      Poista
  20. moi.
    mulla ois yks kyssäri johon en tiedä vastausta ja luulen että täällä tietäisitte.
    eli työhousuissa on polvisuojille sellane pussi johonka ne suojat laitetaan niin miten saan ommeltua kestävämpää kangasta siihen päälle niin että se pussi pysyy ehjänä ja että suojat mahtuu sisään normisti.eli se on syvä jotakuinkin 250mm
    millä koneella sen sais ommeltua vai onko siihe konetta et pitäkö vaa neulaa ja lankaa tarjota
    T;nimetön:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymyksestäsi! ☺ Lahkeen ompelu keskeltä, lahjetta purkamatta on kyl haastavaa. Ihan näin äkkiseltään tulisi ekaksi mieleen silitettävä paikkamateriaali. Sitä myydään monen värisenä ja tuo kestävyyttä kyllä. Soo-merkkinen on monen suosikki. Pysyy hyvin. Sitä saa ainakin joistain verkkokaupoista. Toivottavasti vinkistä oli apua!☺

      Poista
  21. Kiitos Sanna vastauksestasi.
    rupean etsimään sopivaa paikkamateriaalia

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.