Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Ohje solmeiltuihin sateenkaarikorvakoruihin


ohje sateenkaarikorvakoruihin
ohje sateenkaarikorvakoruihin
Käykö sulle koskaan niin, että menetät yöunesi käsitöiden vuoksi? Mulle käy. Oikeastaan menetän helposti unet melkeinpä mistä tahansa asiasta, josta olen innoissani (ja innostun helposti…). Nuorena saatoin menettää yöunet ihan vain sen vuoksi, että olin saanut uudet ihanat vaatteet ja olin supertäpinöissäni pelkästä ajatuksesta, että saan laittaa ne päälleni seuraavana aamuna.

Viime viikolla talviloma ja lepo saivat aikaan sen, että inspiraatioliekit lehahtivat roihuksi ja olisin voinut vain ideoida ja tehdä kaikenlaista luovaa 247. Yksi hiihtoloman aikana rentoutuneiden aivojen tuotoksista oli sateenkaarikorvikset: idea ja muoto ovat tuttuja seinälle ripustettavasta sisustuskoristeesta. Vaan korvakoruina en ainakaan itse ollut näitä nähnyt. Mielestäni ikisuloinen sateenkaari ansaitsi ehdottomasti päästä myös koruksi. – Kivan kaulakorunkin tällä idealla saisi tehtyä helposti.

Ja niin, siitä unien menettämisestä. Puuhasin sateenkaarikorvakoruja iltamyöhäiseen saakka tai oikeastaan yöhön asti. Lopputulos oli juuri niin ihana kuin ajattelinkin. Inspiraatiopölly ei ottanut laskeakseen ja sateenkaarihuuma vei yöunet. Aamulla avattuani silmäni, vähäisten unien jälkeen, ryntäsin samantien kurkkaamaan sateenkaarikorviksiani: kyllä, ne olivat edelleen yhtä ihanat! – Se ei siis ollut unta. Ja koska ihanuutta on kiva jakaa aina myös eteenpäin, niin tässäpä ohje myös sinun käyttöösi.
0

Esittelyssä Lastenhuoneen askartelukirja


lastenhuoneen askartelukirja
lastenhuoneen askartelukirja
lastenhuoneen askartelukirja
Kirja saatu kustantajalta (Readme)


Rakastan käsityökirjoja. Erityisesti sellaisia, jotka näyttävät ihanilta ja myös tuntuvat. Eli paksut kannet ja huokoinen, mattapintainen paperi, joka luo kirjaan utuisan yleisilmeen. Paula Huvisen kirjoittama ja kuvaama Lastenhuoneen askartelukirja on juuri sellainen. Se on lapsiperheitä varten koottu DIY-kirja, joka vetää yhteen monipuolisesti kaikenlaista lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvää askartelua ja käsitöitä. 

0

Kokeilussa sivellintussitekstaus: voiko kammotuskäsialasta saada nättiä?

sivellintussitestaus

Yhteistyössä: Verstas247

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Se on minulle vaivatonta ja iloa tuottavaa. Koska osaan myös piirtää kohtalaisesti ja olen muutenkin melko visuaalinen ihminen, ihmiset tuntuvat lähtökohtaisesti odottavan, että kirjoitan myös esteettisesti nätisti. – Kuinka väärässä ovatkaan! 

Minun käsialallani kirjoitetut tekstit ovat… pysäyttäviä. Nimittäin siksi, että käsialastani ei kertakaikkiaan saa selvää. En enää juurikaan vaivaudu kirjoittamaan ostoslistoja käsin, koska mikään ei ole niin odotettavissa olevaa kuin mieheni puhelu kaupasta: ”Siis anteeksi, mut mitähän tässä tämän kalkkunaleikkeen alla oikein lukee…?”

Olen analysoinut käsialani omituisuutta ja päätynyt siihen, että siihen on kaksi selitystä. Lapsena, siinä kohtaa, kun käsialan oli määrä kehittyä, ihailin aina luokkakavereitteni käsialoja. Se kaveri, kenen kanssa olin milloinkin, oli myös käsialaidolini. Kameleontin lailla opettelin kirjoittamaan samalla tyylillä. Lopputuloksena siis käsiala, joka oli pitkään hybridi kavereitteni käsialoista. Jonkinlainen oma käsiala siellä pohjalla toki oli, mutta lopullisesti kirjoitusilmeeni meni pilalle työskennellessäni työurani alussa toimittajana. Kun muistiinpanoja piti kirjoittaa haastattelujen keskellä nopeasti, muokkautui käsiala vähitellen todella epäselväksi.

Vaikka käsialani on lähipiirissäni muodostunut jonkinlaiseksi vitsiksi, jossain taka-alalla olen aina haaveillut siitä, että kykenisin kuitenkin kirjoittamaan myös kauniisti. Törmätessäni Instagramissa Verstas247 järjestämään sivellintussikurssiin, kysäisin puolileikilläni heiltä, et miten on: onkohan kaunista tekstausta mahdollista oppia, jos on lähtökohtaisesti kammottava käsiala. Kommenttini oli ilmeisesti herättänyt heidän kiinnostuksensa, sillä sain kutsun ystävänpäivän tekstauskurssille.

Mielenkiinnosta päätin osallistua. Olisihan se mielenkiintoista nähdä, että olenko tuomittu kammotuskäsialaiseksi lopuksi iäkseni vai voisiko käsialani muuttua edes pikkuisen nätihköksi?

sivellintussitestaus







































sivellintussitestaus
sivellintussitestaus
brushlettering
Osallistuin kurssille hieman kieli poskella -mentaliteetilla. Katselin kurssin vetäjän esimerkkikoukeroita sisäänpäin hymähdellen: ”niin ne muut”… Avoimen uteliaasti suhtautuen kuitenkin tartuin sivellintussiin.

Tekstauksen opettelu aloitettiin kynäasentoon tutustuen. Sivellintussista pidetään kiinni hieman korkeammalta kuin tavallisesta kynästä. Lisäksi kynää ei pidetä kohtisuoraan paperia kohden, vaan sivuttaissuunnassa. Tämän asennon ansiosta sivellintussilla pystyy vuorottelemaan ohutta ja paksua jälkeä. Kirjoitusasennon jälkeen oli vuorossa perusmuotojen tekstailua: suoraa ja koukeroa. Kolmannessa vaiheessa opeteltiin aakkoset.

Kirjaimet piirtyivät paperille melko vaivatta. Seuraavaksi olikin vuorossa kirjaimien yhdistely eli kirjoittaminen. Tässä kohtaa sisäinen ehdollistumapiruni hyppäsi olkapäälle kuiskuttelemaan: ”No niin, mitäs oikein kuvittelit? Kai nyt itsekin itsekin tiedät, mikä on lopputulos.” 

Yritin kirjoittaa ensimmäistä sanaa. Kirjaimet alkoivat taipumaan omaksi tutuksi harakanvarvasviidakoksi. Sivusilmällä kurkin vieressä ja vastapäätä istuvia. No niinpä tietysti. – Kaikkien muiden papereille alkoi ilmaantumaan kaunista käsialaa. Varovasti kysäisin joltain, et ootko tehnyt tätä ennenkin. Ei ollut.

Kirjoitin ja kirjoitin. Pyysin lisää paperia. Kirjoitin lisää. Kaikenlaisia kivoja ja oudompiakin aforismin tyyppisiä. Toivotonta. Tekstini näytti erehdyttävästi juuri sellaiselta kuin kuvittelisi noin seitsemän vuotiaan ensimmäisen kaunotekstin näyttävän. Sivukorvalla kuulin jonkun harmittelevan, ettei keksi mitään kivoja sisältöjä teksteihinsä. Yes, edes jonkin osa-alueen taidan! Itseltäni niitä potentiaalisia letkautuksia pulppusi helposti ja vaivatta. – Mutta se ulkoasu. Paperi toisensa jälkeen siirtyi kelvottomien pinoon. Olotilani muistutti erehdyttäväsi tunnetta, jota koin kouluaikoina matematiikan tunneilla: en vain osaa. Jätetäänkö tähän. – Joko saa poistua luokasta?

Päätin yrittää kuitenkin vielä kerran. Valitsin ihanan kullanvärisen sivellintussin ja miellyttävän paksun paperin. Tekstaisin jotain käsityöhön liittyvää. Joo: ”Elämä on suoraa ja siksakkia.” Teksti piirtyi paperille nopeasti. Valmista! Tuijotin tekstiä epäuskoisena. Se näytti ihan kamalalta ja kaiken lisäksi… siinä luki: ”elämä on suoraa ja sikkakkia”! Repesin totaalisesti. Siihen kiteytyi täydellisesti tämä kurssi minun osaltani. Eipä taida olla minun lajini.







Entä jos yrittäisin vielä?

Matkalla kotiin huomasin kuitenkin miettiväni, että käsiala on oikeasti aika iso asia. Se on kulkenut mukana koko iän ja tästä edespäinkin. Omalta kohdaltani siihen liittyy myös huonommuuden ehdollistuma. Päätin, että ei, tämä ei jää tähän. Haluan oppia kirjoittamaan kauniisti ja pääsemään yli ikäni mukana kulkeneesta ehdollistumasta.

Heti kotiin päästyäni katsoin Youtubesta muutamia videoita aiheeseen liittyen. Let’s Minglen järjestämä kurssi antoi hyvän läpileikkauksen tekstaamiseen, mutta varsinainen oivallukseni siihen liittyen tapahtui videoiden myötä. 

Suurimmat oivallukseni olivat seuraavat:

1) Tekstaus matka. Se on zen. Tavallisessa kirjoittamisessa on suunta koko ajan eteenpäin. On tarve saada kirjoitettua ja saatettua loppuun se, minkä on aloittanut. Sivellintekstauksessa jokainen kirjain on oma arvokas elementtinsä. Oleellisinta on pysähtyä jokaisen kirjaimen kohdalla. Jokainen kirjain on oma pieni taideteoksensa. Se, että kirjaimista muodostuu vähitellen sana, on tavallaan sivuseikka. Unohda kiire. Tee hitaasti ja rauhassa.

2) Sivellintekstaukseen tulee asennoitua enemmän piirtämisenä ja maalaamisena kuin kirjoittamisena. Näin tekemisestä tipahtaa pois kaikki omaan käsialaan liittyvä ehdollistuma.

Näine mietteineni tartuin sivellintussiin seuraavana aamuna ja sitä seuraavana. Harjoittelin ja harjoittelin. Huomasin, että ehkä minun onkin mahdollista kehittyä tässä. En ehkä olekaan aivan toivoton tapaus.

sivellintussitestaus
sivellintussitestaus

sivellintussitestaus

Viivani on edelleen vielä hataraa ja epävakaata, mutta se johtuu osittain myös siitä, että nykyisin kynää tulee käytettyä yleisesti ottaen hyvin vähän. Harjoitukset jatkuvat. Olen päättänyt oppia tämän lajin. Ja jos vertaan kurssituotoksiani kotonani viikonloppuna tekemiini, kehitystä on tapahtunut jo ihan muutamassa päivässä. Hiphei! Mikään ei ole iloa tuottavampaa kuin oppia jotain ihan uutta ja romuttaa omat luutuneet ehdollistumansa.

Kurssilla opittua:

  1. Tussilla on iso merkitys. Sivellintusseja on sekä kovia että pehmeitä. Lisäksi on olemassa vettä sisältäviä siveltimiä, joita käytetään yhdessä akvarellivärien kanssa. Tussien laadussakin on eroja, mutta on myös makuasia, luontuuko tekstaus paremmin kovalla vai pehmeällä tussilla.
  2. Paperivalinnalla on iso merkitys. Tussi liikkuu aivan eri tavalla esimerkiksi liukkaan tulostinpaperin pinnalla vrs. akvarellipaperi.
  3. Kirjaimet tehdään pääosin kerralla, tussia nostamatta. Jälkeä voi kuitenkin korjailla ja viimeistellä jälkikäteen.
  4. Paksujen ja ohuiden viivojen logiikka on tärkeä. Eli se, kuinka viiva elää tekstiä tehdessä: logiikan tulisi olla sama alusta loppuun saakka.
  5. Tekstaamisen tueksi kannattaa ainakin alkuun piirtää tukiviivat, jotta kirjaimista tulee saman korkuisia.



Mikä Verstas 247?

Verstas 247 on uudenlainen käsitöiden harrastuspaikka. Se määrittelee itsensä käsitöiden treenipaikaksi. Verstas 247 järjestää paljon erilaisia kursseja, mutta siihen voi liittyä myös jäseneksi samaan tapaan kuin kuntosalille. Jäsenyyden myötä treenisalilla on lupa harrastaa vaikka seitsemänä päivänä viikossa ja vuorokauden ympäri. – Heaven on Earth, milteipä.


Mikä on sulla ollut viimeisin itse tekemiseen liittyvä en osaa -ehdollistuma, jonka olet saanut murennettua tai jonka haluaisit muuttaa?


1

Avainkukkaron ompeluohje


avainkukkaron ohje

pilven muotoinen avainkukkaroavainkukkaron ohje

Millaisiin sanoihin sinusta kiteytyy ystävyys? Minusta siihen kyllä liittyy oikestaan montakin asiaa, mutta yksi ihan tärkeimmistä asioista tiivistyy sanoihin: ”satoi tai paistoi”. Ei ehtoja. Hyvä ystävä pysyy vierellä kaikenlaisissa elämän vaiheissa. - Niin myötä kuin vastamäessä.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että vaikkei edes tapaisi kovin usein, yhteys säilyy. Vaikkei ruuhkavuosien aikana aina muistaisi tai ehtisi soittamaan tai laittamaan edes viestiä, jossain siellä sydämen sopukoissa tiedät, että ystävä on siellä jossain ja vähintään ajattelee sinua. 

En lähestulkoonkaan aina noteeraa virallista ystävänpäivää millään tapaa. Pyrin pitämään suhteista huolta ympäri vuoden. Välillä hyvällä, toisinaan heikommalla menestyksellä. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä enemmän elämässä alkaa olemaan taas tilaa ystäville. Uusille ja vanhoille. Ja se on ihanaa se.

Tänä vuonna näin ystävänpäivän lähestyessä mieleeni ponnahti ajatus sympaattisesta avainkukkarosta konekirjailtuine teksteineen päivineen. Samassa hengessä syntyi myös suloinen pilvihahmo. Haluan antaa muutamille ystävilleni pienen muistamisen, jolle on myös oikeasti käyttöä. Avainkukkaroon liittyy myös kestävän pukeutumisen kulma: mikään ei syö yhtä tehokkaasti taskuja puhki kuin avaimet.

Avainkukkaroissa saumat on jätetty päällipuolelle ja huoliteltu applikaatio-ompeleella. Näin kukkarosta tulee mahdollisimman litteä, joten se menee taskuun mahdollisimman kompaktisti.
4

Sormusneulatyyny - koska joskus joku asia on vain ihan pakko tehdä! + ohje


sormusneulatyyny
Tiedätkös sen, kun jossain netin syövereissä tulee vastaan idea, joka kolahtaa niin täysillä, ettei sen yli pääse kertakaikkiaan millään. Paitsi sillä, että toteuttaa idean myös itse. Näin kävi minulle, kun bongasin hersyvän ihanan ompeluharrastaja-laulaja Oonaballoonan Instagramista sormusneulatyynyn. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Heti seuraavana päivänä riensin askarteluliikkeeseen ostamaan sormuspohjaa ja tässä se nyt sitten on. - Nuppuprintin Sydäntalvi pikkuruiseksi neulatyynyksi muuntuneena. - Täydellinen kuosi johonkin näin yltiösöpöön.


6

Konekirjontaa ja ponityttöjä

konekirjonta
konekirjonta
Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Yksi itse tekemisen parhaimmista puolista on se, että voi toteuttaa lastensa toiveita. - Tehdä jotain sellaista, jota ei edes aina olisi tarjolla kaupan hyllyssä. Tähän sarjaan kuuluu tämän postauksen konekirjottu paita.

Syksyllä viisi vuotta täyttänyt kuopus pudotti jokunen viikko sitten ensimmäisen alahampaansa.  Suunnilleen samoihin aikoihin kiinnostus My Little Ponyja kohtaan vaihtui ns. ihmisponeihin eli Equestria Girsleihin. Pitkän ja perusteellisen valintaprosessin lopputulemana paidan hahmoksi valikoitui Rainbow Dash söpöysmerkkeineen.
4
Sisällön tarjoaa Blogger.