Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

Retronojatuolin uusi elämä

Opiskeluaikana kirpputorilta hankitut kaksi retronojatuolia alkoivat tulla tiensä päähän. Toinen oli jo päätynyt koiramme löhöalustaksi ja toinenkin alkoi näyttää siltä, että nyt oli joko hankkiuduttava niistä eroon tai tehtävä jotain radikaalia. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Pitkällisen etsinnänkään jälkeen kun emme olleet löytäneet mistään mieluisia nojatuoleja tai ainakaan kohtuuhintaisia sellaisia. Olin aina pitänyt retrotuolien muotokielestä ja lisäksi niissä oli hyvä istua ja ne mahtuivat hyvin pieneenkin tilaan. Siispä tuumasta toimeen. Ostimme ensin verhoilukankaan vain toiseen tuoliin, koska emme olleet lainkaan vakuuttuneita projektimme onnistumisesta. Kumpimaan meistä (mieheni ja minä) emme olleet koskaan aiemmin verhoilleet huonekaluja. Mies huolehti nojatuolin purkamisesta. Varovaisesti irroteltiin osin liimattuja käsinojia ja jalkoja ja saimme kuin saimmekin tuolin kappaleet ehjinä irti toisistaan. Sitten alkoikin varsinainen työ. Aloitin homman piirtämällä kaavat puretun tuolin kaikista osista. Sen jälkeen leikkasin kankaan, joksi valitsimme valkoisen keinonahkan. Ompelin ommeltavissa olleet osat toisiinsa, loppuosa kiinnityksistä tapahtui nitojan avulla. Yhdessä venyteltiin kangas tiukasti paikoilleen ja nidottiin, nidottiin ja nidottiin. Lopuksi kiinnitettiin verhottu tuolin takalevy paikoilleen koristenastojen avulla. Tuolin jalat saivat myös uuden värin pintaansa: entinen ruskea sai väistyä kiiltävän mustan tieltä. Lopputulokseen olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä. Ensimmäisen tuolin verhoilun jälkeen uskalsimmekin ostaa lisää kangasta ja niin uudistui toinenkin nojatuoli. Hyvin ovat palvelleet ja vaikka kodissamme on lapsia ja lemmikkejä, niin keinonahkan saa pidettyä melko hyvin puhtaana kun vain muistaa säännöllisesti pyyhkiä pesuaineella. Alla projektista muutama otos.

Lähtötilanne: koiran pureskelema, kulahtan tuoli, joka toimi koiramme löhöpaikkana.

Vanha verhoilu jätettiin paikoilleen. Reunat teipattiin huolellisesti kiinni runkoon.








Vanhat jalat olivat tämän väriset.

Ja uusista sukeutui tällaiset.
Tadaa: aika erilainen lähtötilanteeseen nähden, vai mitä! :)



1 kommentti

  1. Wau! Tulipa tästä upea!
    Muuten, mummilassani oli aikoinaan tuollaiset punaiset tuolit ja sohva. :)

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.