Pyrin pääsääntöisesti välttämään turhan tekemistä: en halua ommella kymmeniä legginssejä, jollei niille ole tarvetta tai tehdä kotiin jotain sellaista, mille ei olisi käyttöä. Aina silloin tällöin ote kuitenkin lipeää. Tulee idea, joka tuntuu vain hauskalta.
Näitä kananmunien pipoja virkatessani kieltämättä saatoin pari kertaa ohimennen pohtia, että voisi kai sitä aikansa käyttää johonkin muuhunkin. Mut ei, nää nyt vain tuntuivat niin kivalta idealta, että oli sitten järkevää tai ei, niin tulipa tehtyä. Söpöt niistä ainakin tuli: pikkuinen kaverijengi munakennomatkalla.
Lapsuuden kodissani oli tapana koristella pääsiäismunat karikatyyrisesti siten, että jokainen perheenjäsen piirsi munaan yhden perheenjäsenen naaman. – Siinä ei kohteliaisuuksia jaeltu, kun muniin piirtyivät isän roikkuvat silmäpussit ja minun sekä siskoni isot hampaat. Lopputulos oli aina yhtä riemastuttava.
Tämä eläinhahmoteema on karikatyyrihommaa huomattavasti lempeämpi. Teemaa olisi suht helppo jatkaa vaikka ja kuinka: mustavalkoista teemaa jatkaen lehmähahmoa tms. Pipojen virkkaaminen on helppoa ja näitä syntyy helposti illassa liuta. Kurkkaa postauksesta ohje.
