Kassi-Alma täällä vaan, hei! Mulla on yksi ompeluheikkous: laukut, kassit ja pussukat. No, ei niitäkään nyt sentään ihan överiksi asti ole, mutta huomaan vain ilahtuvani aina, kun olisi tarvetta uudelle laukulle.
En ole eläessäni tehnyt yhtään laukkua ohjeella. Ja siinä se kiehtovuus varmasti piileekin. Laukun suunnittelu ja ompelu on aina yhtä suurta ongelmanratkaisua: kuinka mikäkin pitää taittaa ja käännellä ja väännellä, jotta lopputulos toimii. Toisinaan laukkujen ompelu on myös todella hermoja raastavaa ja raivostuttavaa. Niinä hetkinä joudun todella moneen kertaan miettimään, että miksi, oi, miksi lähdinkään taas tälle tielle. Yleensä lopputulos kuitenkin palkitsee.
Mitä enemmän laukkuja ompelee, sitä paremmin ymmärtää, millaisia materiaaleja kannattaa suosia ja millaisia taas ei. Pääsääntönä voi kuitenkin pitää sitä, että hyvä tuki on laukun ydin. Tukihuopa on pääasiallisesti aivan must. Paitsi, jos haluaa tietoisesti tehdä lörpähkön mallin.
Tämä pyöreä laukku syntyi tarpeesta saada suht simppeli kantoväline lähinnä lompakolle ja kännykälle. Halusin laukun, joka sopisi yhteen miltei minkälaisten vaatteiden kanssa tahansa ja monenlaisiin tilanteisiin: kahvilaan tai lasten kanssa ulkoiluun. Ja siitä tulikin juuri sellainen. Olen käyttänyt laukkua jo tosi paljon ja se on juuri sopivan rento, mutta ryhdikäs toimiakseen tilanteessa kuin tilanteessa.
