SYDÄMEN MUOTOINEN JOULUKORISTE VANHASTA VILLAPAIDASTA

Joulu, tuo jokavuotinen deadlinien kuningas! Halu ja taito tehdä itse + taipumus tehdä kaikki viimetipassa=toivoton yhdistelmä, jonka toimivuutta olen testannut joka ikinen vuosi. Seurauksena viimetinkaan saakka epämääräisiä kangaskasoja, keskeneräisten töitä ja kiristyviä hermoja.

Viime joulu oli bravuurini: päätin tehdä kaikki lahjat itse. Kiva idea. Periaatteessa. Piti aloittaa hyvissä ajoin, vaan kuinkas kävikään... Vielä aatonaattona kotimme muistutti enemmän joulupukin pajaa kuin kotia, jossa odotellaan joulupukkia. Muutaman epäonnisen sattuman vuoksi joulunviettosuunnitelmamme kääntyivät päälaelleen ja joulu päätettiinkin viettää vanhempiemme kodin sijaan meillä! Voitte varmasti kuvitella sen paniikin ja hikikarpaloiden määrän, joita kangaskasojen keskellä vuodatettiin. 

Viimevuotisesta viisastuneena kannustankin itseni lisäksi myös muita, kaltaisiani viimetipan ihmisiä tarttumaan näihin ohjeisiin. Tee vaikka kaikille, mutta pienimuotoisesti. Pienelläkin omatekoisella lisällä saat luotua kaupasta ostettuunkin lahjaan lämpimän, kotitekoisen tunteen. Hyvissä ajoin aloittaminen on silti sallittua!

Kiitokset kuvauspaikkana toimineelle Helsingin Vuosaaressa sijaitsevalle Kesäravintola Mainingille!

En ole vielä eläissäni ollut näin ajoissa jouluvalmisteluiden kanssa! Historiallinen hetki siis. Oop-pop-pop... eipäs innostuta! Tämä blogin juttusarjahan ei siis aivan oikeasti tarkoita omalta kohdaltani vielä yhtään mitään. Vaikka nämä juttusarjaa varten tekemäni koristeet ja jutut olenkin tehnyt, niin sehän ei silti tarkoita sitä, että olisin oikeasti tehnyt vaikkapa joululahjoja sukulaisillemme. Viimetinka on siis täysin saavutettavissa - tänäkin vuonna! ;)

Ja sitten hommiin! 

Piditkö tästä postauksesta? Liity blogini seuraajaksi, jollet jo ole! Saat tiedon uusimmista postauksistani esimerkiksi tykkäämällä FB-sivustani tai seuraamalla blogiani Instagramissa. Löydät blogini myös Bloglovinista. Blogillani on myös oma Youtube-kanava,Kototeko-tube, jonne kokoan mm. tekemiäni ohje- ja vinkkivideoita. 

39

UNIVERSUMIN HELPOIMMAT HALLOWEEN-LYHDYT

Kyllästyttääkö kurpitsan kovertaminen? Tässäpä vinkit ja ohjeet kahteen, kenties koko universumin helpoimpaan Halloween-lyhtyyn. Tuo ensimmäinen vaatii ihan pikkuisen askartelua, toinen ei. 

Meidän perheessä ei oikeasti Halloweenia mitenkään erityisesti juhlisteta. Lasten koulun ja päiväkodin myötä tuo kummitusjuhla on kuitenkin astellut vaivihkaa tietoisuuteen. Syysiltaisin, kun ei enää tee mieli sujahtaa pimeyden syövereihin ulos, on kiva kaivaa esiin askartelutarvikkeet ja näperrellä jotain pientä lasten kanssa. Eilen illalla, pojan miettiessä asuaan koulun torstaiseen Halloween-discoon, tuli mieleen askarrella jotain teemaan liittyvää. - Halloween-lyhdyt.  Kyllä vain! :)

Riihimäen lasipurkkien pelottavampi puoli. Näihin lyhtyihin tarvitset ainoastaan leveähkön lasipurkin ja kaupasta ostettavan tai halutessasi itse tehtävän naamion. Naamio kiinnitetään siinä siinä valmiiksi kiinni olevan kuminauhan avulla tiukasti purkin ympärille. Sitten vain kynttilä sisälle. Valmista! Näistä tulee tosi hauska valo ja varjot ympäristöön.

Tämän postauksen ensimmäiseen lyhtyyn tarvitset kuvassa näkyvät jutut. Eli ei kummoisempia. Mekin olisimme oikeasti askarrelleet naamion pahvista, mutta kun sitä ei ollut, leikkasin materiaalin vahvasta kauppakassista. Piirsin ääriviivat nurjalle puolelle ja poikani leikkasi aukot askarteluveitsen avulla. Suun leikkaaminen hampaineen jäi kuitenkin äidin hommaksi. Oli sen verran tarkempaa puuhaa. Sitten vain kuumaliimalla naamio kiinni purkin kylkeen. Siinäpä se!

Ja mikäs se Hallloween sitten ihan oikeasti olikaan? Siitä kertoo some-ajan oraakkeli: Wikipedia. Halloweenia juhlitaan pyhäinpäivän aattona eli tänä vuonna se osuu lauantaihin.

Vietetäänkös teillä Halloweenia tai näkyykö se mitenkään teidän elämässänne? Typerä amerikkalaishömppäjuttu vai hauska lisä traditioihimme?

12

TAIGA COLORSIN JUTTA KUURE: ”SUOMALAISESTA TUOTANNOSTA EN TINGI”

On aurinkoinen arkipäivän aamu. Kävelen pitkin Unioninkatua. Ilma on syksyisen kirpeä, mutta aurinkoinen. Erotan jo kaukaa ikkunan eteen asetellut säkkituolit ja sisustustyynyt. Niiden epätyypillisen kirkas värimaailma ponnahtaa esiin haalean kellertävän rakennuksen kyljestä. Astuessani sisään liikkeeseen tuntuu siltä kuin olisin astunut sisään väriterapiasaliin. Kirkas auringonpaiste tulvii sisään ikkunoista ja koko liike isoine, värikkäine sisustuspintoineen herättää väsähtäneimmänkin ohikulkijan. Tervetuloa Taiga Colorsille! 

Jutta Kuure teki pitkään töitä itse oppineena valokuvaajana. Alunperin Borneo Colors nimeä kantanut yritys ja ura kuosisuunnittelijana sai alkunsa monen sattuman kautta. Ensimmäiset omat tuotteet ja omintakeinen tyyli syntyi sekin vailla laskelmointia.

”Tein isoa kuvankäsittelyprojektia, joka oli välillä aika puuduttavaa. Piristin itseäni käsittelemällä Borneon matkalla ottamiani kuvia. Ensimmäinen näyttelyni näistä kuvista oli Galleria Neptunuksessa Sipoossa, toiseen näyttelyyn vuonna 2009 hotelli GLO:hon tuli jo sisustyynyjä”, Jutta kertoo.

Taiga Colors oli aluksi Borneo Colors. Kuosisuunnittelu pohjautui Jutan Borneossa ottamiin valokuviin.

Valokuvaajasta kuosisuunnittelijaksi ja Design-yrittäjäksi

Aivan heti GLO:n aulanäyttelyn perään ei Jutasta tullut design-tuoteyrittäjää. Elannon saaminen valokuvaustyöstä alkoi kuitenkin olla entistä haastavampaa. Tuli digimurros, monissa lehdissä toimittajat alkoivat kuvittamaan itse oman juttunsa ja palkkiotasot madaltuivat. Muutto Joensuuhun vähensi entisestään työmahdollisuuksia. Jotain oli keksittävä.

”Eräs tuttuni totesi, ettei ole löytänyt mistään sellaista meikkipussia, mistä oikeasti pitäisi. Siitä sain kimmokkeen laukkuihin ja pussukoihin. Aloin miettimään, että ehkä tässä voisi olla aineksia yritystoiminnalle. Hain Finnveralta lainaa ja tällä tiellä ollaan,” Jutta hymyilee.

Pussukoita, laukkuja, tyynyjä... Kaikki tuotteet on valmistettu Suomessa.

”Pakko päästä suunnittelemaan”

Taiga Colorsin valikoimaan kuuluu mm. sisustustyynyjä, erilaisia pussukoita ja laukkuja. Kaikki Taiga Colorsin tuotteet valmistetaan Suomessa. Siitä ja korkeasta laadusta Jutta ei ole halunnut koskaan tinkiä.

Tuotteiden tyyli on muuntunut alkuaikojen sademetsähenkisyydestä enemmän pohjoismaista luontoa ja elämää henkiväksi. Sama vahvasti käsitelty värimaailma on kuitenkin pysynyt ennallaan. Kuosien suunnittelun pohjana Jutta käyttää aina itse ottamiaan valokuvia.

”Valokuvia minulla on niin paljon, että periaatteessa niitä olisi ihan loppuiäkseni. Suunnittelu on kuitenkin minulle se kaikkein rakkain asia. On aivan sama, onko tarvetta vai ei, kun inspiraatio tulee, on suunniteltava uutta. Ja toki minulla on myös paljon jo vakioasiakkaita. Heitä aina kiinnostaa, mitä uutta olen tehnyt.”

Kohti Australiaa

Tie Unioninkadulle, Helsingin paraatipaikalle, luksusristeylyaluksien kylkeen ei ole ollut suora, eikä helppo. Vielä tänäkin päivänä Jutta joutuu nipistämään monesta asiasta tehdäkseen unelmaansa todeksi.

”Perheeni asuu Joensuussa. Itse asun Siuntiossa mökilläni, jossa ei ole edes juoksevaa vettä.”

Harvassa ihmisessä on niin paljon valoa ja optimistisuutta kuin Taiga Colorsin Jutta Kuuressa. Se sama valo loistaa myös hänen kuvistaan, kuoseistaan ja tuotteistaan. Tätä naista ei helpolla pysäytetä.

”Jos olisin realisti, ei tätäkään putiikkia olisi. Onneksi ihan kaikkia karikoita ei pysty edes ennakkoon näkemään. Muutoin ei ehkä uskaltaisi edes yrittää. Tai ehkä mä oisin kuitenkin uskaltanut...”, naurahtaa nainen, jonka seuraava unelma on oma putiikki Australiassa. Siihen uskoen hän on antanut hiustensa vaalennusrajan kasvaa. Sitten kun raja on riittävän alhaalla, on aika siirtyä Australiaan ja antaa auringon vaalentaa.

Katso Jutta Kuuren haastattelu, jossa hän kertoo omista periaatteistaan ja halustaan pitää tuotteidensa tuotanto Suomessa. Video on editoimaton eli rennolla otteella mennään. :) Ja niin, ompeluharrastajille tiedoksi, että Taiga Colorsin kuoseja ei myydä ainakaan vielä kankaina. Jutta jäi kuitenkin miettimään, josko ainakin yli jääviä paloja voisi myydä ei-kaupallisiin tarkoituksiin ompeluharrastajille. Jäämme odottelemaan...

Lue myös muut Kuosin takana -juttusarjan jutut. 

Mukavaa viikonloppua ja ihanaa Suomalaisen käsityön päivää teille kaikille! Millaisia mietteitä suomalainen käsityö sinussa herättää? Suositko ostoksissasi suomalaista? Millaisia tuntemuksia suomalaisen tekstiili- ja vaatetusalan voimakas valuminen ulkomaille herättää sinussa?

6

TOSIELÄMÄN DRESSCODET: KUINKA VANHA ON LIIAN VANHA?

Kuinka vanha on liian vanha tennareihin? Minkä ikäisenä pipon käyttäminen sisätiloissa alkaa keräämään cooliuspisteiden sijaan säälikatseita? Kuinka tukeva on liian tuhti legginsseihin? Kuinka nuori on liian nuori jakkupukupukupukeutumiseen? Missä vaiheessa nuorekas pukeutuminen alkaa näyttämään wanna be -teiniydeltä? Ikä ja pukeutuminen. Paino ja pukeutuminen. Siinä sanaparit, joita varmasti moni kelailee aika ajoin.

Muistan vieläkin hyvin elävästi hetken, jolloin pukeuduin ensimmäistä keraa elämässäni työni puolesta jakkupukuun. Olin hieman päälle parikymppinen ja opintojeni ohessa tein töitä paikallisen messuorganisaation tiedottajana. Tukka kiinni, jakkupuku päälle ja korkokengät jalkaan. Kipi-kop-kip-kop. Muistilehtiö kainalossani ja korkokengät messuhallin lattioita vasten kipittelin sinne ja tänne. Näytin tärkeältä ja aikuiselta. Jossain pinnan alla minua kuitenkin nauratti. Toinen puoli minusta suorastaan huusi: ”Älkää nyt vain kuvitelko, että minä olen jo oikeasti aikuinen ja tällainen. Tai ainakaan mikään kovin virallinen.” Mieleni kutoi tarinaa soluttautumistehtävästä. Kukaan läsnäoloista ei arvannut, että todellisuudessa olin agentti, joka oli suorittamassa hänelle annettua huippusalaista tehtävää. Täydestä meni. Mission Complited. Poistuttuani messuhallin ovesta avasin tukkani ja sulloin jakkupuvun läheiseen roskikseen. No, ei ehkä ihan, mutta sinnepäin.

Vaikka pukeutuminen on pintaa, heijastaa se yleensä aina myös jotain sieltä pinnan alta. Itselleni pukeutuminen on aina ollut jokseenkin ristiriitainen kokemus, koska olen persoonana omituinen yhdistelmä tavoitehakuista bisnesihmistä ja toisaalta boheemia taiteilijapersoonaa. Puolet ja puolet. Jakomielitautinen, joku voisi ehkä sanoa. ;) Pystyn tulemaan toimeen todella monenlaisten ihmisten kanssa ja toimimaan monenlaisissa ympäristöissä. Silti oloni on lähes aina aavistuksen ristiriitainen. Voin työni puolesta pukeutua tiukan bisnesnaisen tavoin, mutta jossain pinnan alla sekin aiheuttaa pientä ahditusta, koska se ei ole todellakaan koko kuvani. En ole pystynyt enää vuosiin käyttämään vaatteita, jotka liittyivät työurani aikaan ison pörssiyhtiön markkinoinnissa. En vain tunne olevani enää se ihminen. Ehkä en ollut silloinkaan...

Hoitovapaan aikana pistin vaatekaappini melko lailla uusiksi. Oli pakko saada paljon rennompia vaatteita; karistaa kaikki työroolit niskasta ja aloittaa nollasta. Miten pukeutuisin, jollei työ määrittäisi lainkaan pukeutumistani? Oma tyylini on alkanut pikkuhiljaa löytyä. - Se sellainen, joka on selkeämmin yksi yhteen nahkani alla olevan persoonan kanssa.

Nyt kun 40 vuoden rajapyykki on ylitetty, huomaan aika ajoin pohtivani, olenko liian vanha pukeutumaan johonkin vaatekappaleeseen. Iän suhde pukeutumiseen on mielestäni kiinnostava asia. Tunnen paljon luovia ja taiteellisia ihmisiä, jotka pukeutuvat täysin omalla tyylillään noudattamatta trendejä tai huomioimatta liiemmälti mitään ikään perinteisesti liitettäviä dresscodeja. Minusta se on hienoa. Eivätkä he mielestäni koskaan näytä tippaakaan naurettavilta tai wanna be -nuorilta. - He näyttävät siltä, mitä he ovat. Toki he myös ovat ihmisiä, joilla on hyvä visuaalinen silmä ja tyylitaju. 

Miksi sitten joku ihminen näyttää vielä lähes 60-vuotiaana ihan ok:lta hyvinkin nuorekkaissa vaatteissa ja joku toinen naurettavalta jo hitusen päälle kolmekymppisenä? Ehkä pukeutumisessakin on lopulta kyse jostain syvemmästä reheellisyydestä. Jos ihminen ei yritä olla jotain, vaan oikeasti on ja jos mukaan yhdistetään vielä hyvä tyylitaju, niin yleensä lopputulos on ok. Siinä ei ole mitään falskia. Eikä sitä edes kyseenalaista. Sisäinen ryhti ja aitous. Harmonia oman itsensä kanssa. Sen mukaisesti kun pukeutuu, niin ei sitä voi kyseenalaistaa. Siinä ainakin jotain, mihin tähdätä.

Millaisia mietteitä sinulla on ikäsidonnaisista ja muistakin vallitsevista sekä pään sisäisistä dresscodeista? Oletko itse sysännyt syrjään joitain vaatekappaleita sen vuoksi, että olet mielestäsi liian vanha niihin?

Ja niin, mistä tämä juttu sai alkunsa? No, siitä, kun huomasin tämän postauksen ensimmäistä paitaa ommellessani miettiväni, että onko paita minulle liian nuorekas. Päädyin siihen, että ei ole. Ja ompelin toisenkin samaan hengenvetoon. :)

P.S. Kuulkaas, jos törmäätte jossain tämän viikon Me Naisiin, niin kurkatkaapas kansien väliin. Siellä on nimittäin juttu allekirjoittaneesta sekä ihanan The Little Village -blogin Sadusta. Jutun teemana "tyyliä pikkurahalla". 

Vielä ehdit äänestämään blogiani Indie Daysin Blog Awardseissa. Blogini on ehdolla Lifie-kategoriassa. Äänestysaikaa on 25.10. saakka.

34

ANNA VIIMAN PUHALTAA: OMPELE ITSELLESI HUIVISTA HIHATIN

Kääriydytään, käperrytään, kietoudutaan. Bongaa syksyn käytetyimmät termit naistenlehdistä, mainoksista ja kotielämään painottuvista blogeista! Vaan mitäpä olisikaan syksy ilman niitä? - Kylmää, alati pimenevää ja yhä viileämpää. Ei, ei, ei! Onneksi on lupa sytyttää ne kynttilät, mahdollisuus keittää iso mukillinen höyryävää chilikaakaota, sipaista tukka nutturalla, kietoa ylleen saali, poncho, huivi tai vaikkapa hihatin ja käpertyä sinne sohvan nurkkaan. Syyselämästä tuli heti sataprosenttisesti miellyttävämpää!

Pasminahuivit. Muutaman vuoden takainen Must Have. Monikäyttöisyyden vuoksi ainakin itselläni oli tapana hankkia niitä milloin mihinkin tarkoitukseen. Tästä johtuen niitä löytyikin kaapistani useita. Käyttämättöminä. Ja tuhannen rypyssä. - Kuinkas muutenkaan. (*Te, jotka olette seuranneet blogiani pidemmän aikaa ovat ehkä saaneet jo selville, etten ole ”Vuoden siistein äiti” -kisan ehdokasainesta, termin konkreettisessa merkityksessä ainakaan.) 




 Neulovat ihmiset näyttävät tekevän nyt kuin liukuhihnalta erilaisia hihattimia. Minä olen ainakin tähän mennessä ollut neulomiseen liian kärsimätön ja niinpä halusin tehdä hihattimeni ompelemalla. Tällä ei nyt ehkä sohvan nurkkaan käperrytä, eikä selätetä kaikkein hyytävintä kylmyyttä. Työpaikalla tai pienimuotoisessa illanvietossa se toimii kuitenkin mitä mainioimpana lämmikkeenä ja esimerkiksi hihattoman kotelomekon parina. - Mikseipä vaikka vähän arkisemmin myös farkkujen ja poolopaidan kaverina.

Tämän postauksen hihatin on ommeltu kahdesta eri värisestä huivista. Leikkasin ne suikaleiksi ja näin syntyi mielestäni oikein mukava kuvio ja rytmi. Hihattimen voi ommella toki myös yhdestä huivista, jolloin sen tekeminen on itse asiassa suorastaan naurettavan helppoa. Postauksen lopussa on ohje. Hihattimen ompelu soveltuu mainiosti vaikkapa ihan ensimmäiseksi aikuisiän ompelutyöksi. - Helpolla pientä kivaa itselle. Uskaltaisitkos kokeilla?

Nosh-arvonnan voittajat arvottiin 15.10. netin arvontakoneella. Nosh-lahjakortin voittivat "Kätilön käsistä" -blogin Johanna, Pirita Riutta sekä yksi anonyymeista vastaajista. Voittajiin ollaan suoraan yhteyksissä Noshin asiakaspalvelusta. Onnittelut vielä voittajille ja kiitokset teille kaikille, jotka osallistuitte arvontaan!

Onkos sinulla jotain kivoja vinkkejä kaamosharmaan kirkkaammaksi kääntämiseen? Oletko ehkä ommellut itsellesi lähiaikoina jotain mieltä piristävää? Syksy on kyllä ollut todella kaunis ja paljon on onneksi näkynyt vielä aurinkoakin. Otetaanpa siis ilo irti valosta vielä, kun sitä riittää! :)

Mukavaa viikonloppua!

11

KAHVIN TUOKSUINEN KORUSETTI OMPELEMALLA

Sunnuntai-iltapäivä. Pienemmän lapsen päiväunien hiljentämä koti. Astianpesukoneen tyhjennys. Nostellessani astioita mahdollisimman vähän kilisevästi koneesta kaappiin, katseeni nauliutui kuivauskaapin alahyllyllä kuukausitolkulla lojuneeseen tyhjään kahvipakettiin. Olin joskus aikoinaan ottanut sen talteen ihan vain siltä varalta, että joskus innoistuisin tekemään siitä jotain. Kuukausia siinä meni, mutta nyt yhtäkkiä lamppu syttyi päässäni: korut. - Kyllä vain. Ja ompelemalla. Siihen loppui tiskikoneen tyhjennys.

Hyppäsin ompelukoneen ääreen, pyörittelin hetken tyhjää kahvipakettia. Muotokieli oli selvä alusta saakka, vaan kuinkas sen koristelisin? Halusin peittää ison osan kimalluksesta. Koristeompeeleeksi valitsin lopulta vähän shakkiruudukkoa muistuttavan ompeleen. Tai oikeastaan tuo ruudukkomaisuus oli tulosta vieri viereen ommelluista yksittäisistä ommeljonoista. Minusta niistä tuli aika hauskat. Korujen jämäköittämiseksi laitoin kaksinkertaisen kahvipussimateriaalin väliin vielä palaset keinonahkaa.

Kaulakoru vaatisi ilman muuta pidemmän ja vähän ohuemman ketjun. Sellaista ei nyt kuitenkaan tähän akuuttiin, spontaaniin ompeluhätään ollut tarjolla. Korvakorujen koukut, ketju ja pienet renksukat ovat kaikki peräisin vanhoista koruistani. Tämä ei taatusti jää tähän! - Ihanaa aivojen tyhjennysompelua. Aika pienellä vaivalla kivan näköisiä juttuja. Tämän korusetin ehdoton bonus on vieno kahvin tuoksu, joka tulvahtaa nenään tuon tuostakin. Yksi latte, kiitos!

En lähtenyt tekemään tätä postausta millään muotoa yhteistyöpostauksen nimissä, mutta sanottakoon nyt kuitenkin sen verran, että korut ompelin käyttööni saamallani Husqvarna Viking Opal 650:lla: Mielestäni tuon koneen yksi riemastuttavimmista ominaisuuksista on äärimmäisen laaja ommelvalikoima, jossa on myös paljon kivannäköisiä koristeompeleita. Niitä olen hyödyntänyt jo useita kertoja.

Oletkos sinä tehnyt koskaan itsellesi koruja? Mitä tekniikoita suosit niissä?

P.S. Vielä on muutama päivä aikaa osallistua Nosh-lahjakorttien arvontaan!

16

Ohjeet kankaanpainantaan

Elämme suuren murroksen aikaa. On taas se aika vuodesta, kun käynnissä on perheiden arkiaamuja järisyttävä siirtymä välikausivaatteista talvivaatteisiin. Vaikeita päätöksiä arkiaamujemme ratoksi: villahaalari ja välikausihaalari vai pelkkä talvihaalari? - Kas siinäpä dilemma. Vaan, se kun ei ole ainoa laatuaan. - Millainen haalari: minkä värinen, minkä merkkinen, kierrätetty vai uusi? Ja entäpä ne kaikki muut vaatteet sitten? - Itse tehtyä, ostettua, kierrätettyä, Pomp De Luxea, Noshia, Meandia, Vimmaa, Henkkamaukkaa, Citymarketin alerekin antia vaiko mitä? Retroa, unisex-värejä vaiko prisessaunelmia?

Lapsi tarvitsee lämpimikseen sitä sun tätä. Vaan mehän emme todellisuudessa pue lapsiamme ainoastaan tarvepohjaisesti. Toki haluamme lapsellemme aina hyvää ja parasta mahdollista – lompakkomme täyttöasteen puitteissa. Silti tuossa lasten pukemisessa on mielestäni aivan selkeä toinenkin ulottuvuus. Se on jonkinlainen arvojen ja statuksen symbioosi (muoks. ja note to myself: älä käytä sivistyssanoja, jollet osaa käyttää niitä oikein! Mistä tuokin sana tuli päähäni?) kombinaatio. Kuinka iso osa lastemme pukeutumisesta on todellisuudessa meidän omaa koodistoamme ulkomaailmalle: tämä on meidän perheemme arvomaailma, tähän meillä on varaa, olen trendsetter jne? 

Blogimaailma herkuttelee lastenvaatemanialla. On syntynyt aivan oma äitiryhmänsä: lastenvaatefriikit. Itsekin pidän kovasti lasten vaatteista ja minulla on selkeät näkemykset siitä, miten haluan lapsiani pukea. Siksi jäinkin tätä asiaa pohtimaan. Seuraan lastenvaatemuotia ja erilaisia kuositrendejä. Silti lasten vaatehankintani ovat useinmiten tarvepohjaisia. En halua täyttää kaappeja kymmenillä mekoilla ja housuilla, joita kukaan ei ehdi käyttämään. Ostan paljon käytettynä, mutta teen myös itse. Se on osittain rahakysymys, osittain ekologinen kysymys, mutta ompelun osalta myös ihan oma itsekäs harrastuskysymykseni. :) Haluan pukea lapseni siististi ja kauniisti. Pidän myös siitä, että vaatteet ovat tyylillisesti ajanmukaisia tai jopa hivenen edellä. Tähän jälkimmäiseen minulla ei olisi ehkä kaupasta ostettuna varaa, mutta itse tehden kyllä. En oikeastaan päässyt mihinkään täysin selkeään lopputulokseen sen suhteen, mitä kaikkea itse haluan lasteni pukeutumisella ilmentää ja miksi. Ehkä haluan viestiä jotain tyyliin, joo, meillä pyyhkii ihan ok ja juu, ajan hermolla ollaan. 

Itse tehtyä suosin paitsi luovuuden ihanuuden ja edullisuuden vuoksi, myös siksi, että itse tehty lapsen vaate on mielestäni kuin kokovartalo syli. Se jättää pienen tunteen äidin läsnäolosta päiväkoti- ja koulupäiväksi. Kun poikani oli noin viisivuotias, muistan vieläkin ne hetket, jolloin hän laittoi päälleen ensimmäisiä hänelle tekemiäni vaatekappaleita. Siinä täysin eri tunnelma kuin kaupan vaatteeseen pukeutuessa. Lapsi oli hykertelevän onnellinen ja kiitollinen vaatteesta. Oikeastaan hän oli usein niin tyytyväinen, että saattoi esimerkiksi nukkua koko yön uusi, tekemäni pipo päässään. :)

Näissä kuvissa esiintyvän tunikan tein tytölleni omalla kaavallani ja omatekoisella kuosillani. Olen tällä hetkellä tykästynyt kuoseihin, jotka ovat käsin tehdyn oloisia, epäsymmetrisiä ja jotenkin ennalta arvaamattomia. Sellaista tavoittelin tässäkin kuosissa. Kuosi on painettu Emo-kankaanpainantaväreillä ja painovälineenä kokeilin tällä kertaa parsakaalia. Halusin saada aikaiseksi epätasaisen, röpelöisen pinnan, mutta hallitun muodon. Muodot tein sapluunalla. Myös taskujen kangas on itse värjättyä. Oikean väristä pinkkiä ei löytynyt kaapistani valmiina, joten niinpä maalasin valkoisen kankaan. 

Ohessa pienimuotoinen ohje kankaanpainantaan. Kankaanpainanta on äärimmäisen hauskaa ja kokeilemisen arvoista. - Suosittelen! Itse olen kokeillut kankaanpainantaa aiemmin mm. maissilla ja kookoksella.

 

Vielä ehdit osallistua ihanaan Nosh-arvontaan! Jollet jo ole osallistunut, niin menepä.

Ja sitten vielä yksi asia. Sain kuulla, että blogini oli läpäissyt Indiedaysin Blog Awardsien ehdokaskriteerit. Mikäli haluat, voit käydä äänestämässä blogiani täällä. Mukana paljon upeita blogeja - poimi parhaat lukulistallesi!

Millaisia ajatuksia tämä teksti herätti sinussa? Millaiset tekijät määrittävät sinulle lasten pukeutumiskriteerit ja mitä ne ovat?

14

ARVONTA JA SNEAK PEEK NOSHIN KUOSISUUNNITTELUUN SEKÄ SYKSYN UUSIIN LASTEN KUOSEIHIN!

Nosh-kuosisuunnittelija Annika Hiltuselle yksi suurimmista inspiraation lähteistä on lapset.

Noshille kuoseja suunnittelevan Annika Hiltusen tie kuosisuunnittelun pariin noudattaa jo tutulta kuulostavaa kaavaa: pienet lapset + erillinen päivätyö + vapaaehtoinen yötyö. Uutta uraa ennakoivat, ensimmäiset hennot ääriviivat piirtyivät paperille yön hämärissä lapsen käytyä nukkumaan ja talon hiljennyttyä.

Vuoden 2007 alussa Annika jättäytyi pois mainostoimiston graafikon työstään ja sai ensimmäisen lapsensa. Kotona ollessaan hänen pitkäaikainen haaveensa taiteilija-kuvittajan työstä alkoi nostaa päätään. Yöllisten piirustussessioiden seurauksena syntyi kuva toisensa perään.

”Isäni, taidemaalari Pentti Ikäheimonen, näki piirroksiani ja kysyi haluaisinko mukaan hänen kesänäyttelyynsä Villi Villaan Rantasalmelle. Siitä lähti käyntiin urani taiteilijana ja sen jälkeen olen osallistunut taidenäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomailla. Minulla oli kuitenkin suunnaton into nähdä, kuinka kuvitukseni toimivat erilaisilla pinnoilla ja erilaisissa käyttötarkoituksissa, joten aloin kaivata hiljalleen gallerian seiniltä myös toisenlaisiin ympäristöihin”, Annika kertoo.

Annikan piirtämät kuvat taipuivat ensin korteiksi ja lahjapapereiksi – ja nyt myös kankaiksi.

”Olin piirtänyt pitkään paperille. Jossain vaiheessa aloin miettimään, että miltähän oma kädenjälki näyttäisi kankaalla. Itse en tosin harrasta ompelua ja olen oikeastaan aivan surkea käsitöissä”, Annika tunnustaa.

ILVES HYPPÄSI KANKAALLE

Noshista Annika kiinnostui alunperin oman lapsensa myötä: laadukkaat materiaalit ja eettinen toimintatapa tuntuivat omilta.

Nosh-yhteistyön Annika aloitti reilu vuosi sitten. Hänen kynästään ovat lähtöisin Salmiakki- ja Ilves-kuosit sekä lokakuun aikana julkaistavasta Nosh-mallistosta Polku-niminen kuosi. Kuosien taustalla on Annikan mukaan aina tarina: pieni tai iso. Tarinaa hän pohtii ja pyörittelee yhdessä Noshin toimitusjohtajan, yrittäjä Hanna Rannilan kanssa. Tarinan selkiydyttyä Annika alkaa jalostamaan sitä kuviksi. Toisinaan ideat syntyvät aiheista, jotka vain hyppäävät eteen – joskus hyvin kirjaimellisestikin.

”Matkalla, mennessäni ensimmäiseen Nosh-yhteistyötapaamiseeni, Hämeenlinnaan tien yli loikki aivan yllättäen ilves. Päästyäni perille, huomasin, etten ollut muistanut ottaa mukaan muistikirjaani. Niinpä ryntäsin nopeasti kauppaan ostamaan uuden. Katsoessani kirjan kantta, huomasin, että sen kannessa oli ilveksen kuva. Siitä syntyi idea Ilves-kuosiin, ensimmäiseen Nosh-kuosiini”, Annika muistelee. 

ISPIRAATIOMATKALLA

PÄÄN SISÄLLÄ JA AUTOSSA

Moni kuosisuunnittelija ammentaa inspiraatiota esimerkiksi taiteesta, mytologioista tai elokuvista. Annika ei hae inspiraatiota aktiivisesti juuri mistään itsensä ulkopuolisesta. Joensuussa, maaseutumaisessa ympäristössä asuvalle Annikalle tärkeä ideamaailma: luonto, lapset ja eläimet, on itse asiassa läsnä koko ajan.

”Minun pääni on myös sellainen hassu sekamelska, että siellä vain on, mistä ammentaa. Käydessäni vaikka koiran kanssa lenkillä, pääni alkaa raksuttaa ja ideoita syntyy. Jollei muutoin meinaa tulla ideoita, riittää, että istun autoon. Siinä niitä ideoita sitten alkaa syntyä ohikiitäviä maisemia katsellessa.”

”HARRASTAN KOKO AJAN”

Nykyisin Annika ei enää juuri piirrä öisin. Yötyöstä on tullut päivätyö. Lasten mentyä kouluun ja päiväkotiin, Annika aloittaa suunnittelutyön. Jossain vaiheessa päivää hän kaivaa esiin kynät ja maalit.

”Käytän erilaisia värejä: puuvärejä, öljy- ja vesivärejä. Kuosisuunnittelussa hyödynnän paljon tietokonetta.”

”Oma suurin kuosisuunnitteluun liittyvä haaveeni on tällä hetkellä se, että saisin jonain päivänä siirrettyä kankaalle maalatun jäljen. Lisäksi minusta olisi kiinnostavaa nähdä, kuinka sama kuosi monistuu useaan erilaiseen materiaaliin ja pintaan.”

Kysellessäni Annikalta hänen muista harrastuksistaan, saan vastauksen, josta moni meistä haaveilee.

”Alkuun piirtäminen oli minulle harrastus. Nyt siitä on tullut työtä. Tavallaan minä siis harrastan koko ajan. Saan tehdä sitä, mitä haluan”, Annika toteaa. Äänestä kuultaa läpi vieno, onnellinen hymy.

Lokakuun aikana julkaistavan Nosh-malliston kuoseja: Annikan Polku-kuosi tulee myyntiin neljässä eri värissä. Samaan mallistoon kuuluu myös diagonaaliraitaa ja denimcollegea. Mallistoon sisältyy kankaiden lisäksi pieni kausimallisto lasten vaatteita.

Q&A BY NOSH

Kysymykset on esitetty Noshin toimitusjohtajalle, yrittäjä Hanna Rannilalle, joka vastaa edelleen osittain myös yrityksen kuosisuunnittelusta.

Milloin ja miten Nosh sai alkunsa?
Nosh sai alkunsa vuonna 2009, ensimmäinen mallisto ilmestyi 2010 kesäkuussa. Olin äitiyslomalla ja koin vaikeaksi löytää laadukkaita ja kivan näköisiä luomupuuvillaisia vauvanvaatteita. Ryhdyin tutkimaan saatavilla olevia tuotemerkkejä ja havaitsin pian mahdollisuuden tarjota markkinoille jotain laadukkaampaa ja valtavirrasta poikkeavaa. Ensimmäinen NOSH-tuoteinnovaatio oli body, jossa on lisänepparit haarassa ja käännettävät korkeat hihansuut. Bodyistä tuli nopeasti suosittuja ja mallisto laajeni edelleen leikki-ikäisten vaatteisiin.

Mikä on oma ammatillinen taustasi?

Minulla on pitkä työkokemus tekstiilialan myynti-, markkinointi- ja johtotehtävistä. Ompelijana ja suunnittelijana olen itseoppinut.

Ovatko Noshin kuosit olleet kaikki alunperin sinun suunnittelemiasi?

Suurin osa on. Itse olen suunnitellut kuoseja vuodesta 2011 alkaen, mutta mukana kuosihistoriassamme on Annikan julkaistujen ja tulevien kuosien lisäksi esim. PaaPiin Anniinan kuoseja, kuten Bambit.

Millainen tyylillinen ajatus Noshin kuoseissa on takana?Itse suunnitellessani haluan tehdä helposti yhdisteltäviä, skandinaaviseen elämäntyyliin ja mukavaan arkipukeutumiseen hyvin istuvia kuoseja. Kuosimme ovat aika helposti lähestyttäviä ja siitä haluamme pitää jatkossakin kiinni.

Kuinka tarkkaan seuraatte trendejä kuosien suunnittelua silmällä pitäen?

Noshin mallistot ovat aina olleet asiakkaidensa näköisiä. Pyrimme pitämään trendit mukana siten, että tulkitsemme mahdollisimman tarkoin asiakkaidemme välittämiä signaaleja siitä, mitkä nousevat ilmiöt ja trendit heitä kiinnostavat. Heiltä saamme aina parhaan tiedon, emmekä esim. käy trendiseminaareissa tai alan messuilla. Inspiraatio uutuuksiin ammennetaan omista ja asiakkaidemme arjen tilanteista.

Miten Noshin kuosit ovat mielestäsi kehittyneet tässä Noshin olemassaolon aikana? Retropainotteisesta startista olemme siirtyneet hillitympiin ja ehkä hieman modernimpiin väripaletteihin ja muotoihin. Joka mallistoon uudistumme hieman, mutta linja pysynee jatkossakin samantyylisenä kuin viime mallistot.
Osallistu Nosh-arvontaan! Palkintoina on yhteensä kolme kappaletta 40 euron arvoisia lahjakortteja Noshin verkkokauppaan. Arvontaan pääset osallistumaan seuraavalla tavalla:

- Yhden arvan saat kertomalla, mitä ostaisit Nosh-lahjakortilla.
- Kaksi arpaa saat vastaamalla edelliseen kysymykseen JA olemalla tai liittymällä blogini lukijaksi joko Bloggerissa tai Facebookissa. Kerro, kummassa minua seuraat.
- Liitä mukaan myös sähköpostiosoitteesi.

Osallistumisaikaa on 13.10. saakka. Voittajat arvotaan 14.10. ja heille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan sponsoroi Nosh. Onnea matkaan! :)

Nosh lasten mallisto
Nosh naisten mallisto
Nosh-kankaat


P.S. Lue myös muut Kuosin takana -juttusarjassa julkaistut jutut!

176