Onko elämää ilman elastaania? + Ompeluhaaste

Puuvillaa noin 85 prosenttia, elastaania loput. – Siinäpä kombinaatio, joka lienee tämän hetken käytetyin ompeluharrastajien parissa. Napakka materiaali, hyvä palautuvuus ja helppo ommeltava. Mitäpä muuta materiaalilta voisikaan toivoa…

Outi Les Pyy julkaisi viikonloppuna blogissaan tiukkasävyisen postauksen aiheesta elastaani. Outin postauksen pääset lukemaan täältä. Tässä kuitenkin tiivistetysti asian ydin: elastaanista tekee pahiksen se, että sitä ei pystytä kierrättämään uudeksi kuiduksi. Esimerkiksi puuvilla olisi luonnostaan kierrätettävissä, mutta, kun sekaan sotketaan elastaania, materiaalikombinaatio ei ole enää kierrätettävissä.

Outin postauksessa otettiin kantaa erityisesti elastaanin käytön räjähdysmäiseen kasvuun. Sen sijaan, että sitä käytettäisiin ainoastaan esimerkiksi alus- tai urheiluvaatteissa eli niissä käyttötarkoituksissa, joita varten se on aikanaan kehitettykin, on elastaania nykyisin ihan kaikenlaisissa kankaissa. Trikoo alkaa jo olemaan miltei synonyymi puuvillaelastaanille. Joustocollege on noussut erityisesti lapsille ompelevien keskuudessa yhdeksi suosikkimateriaaliksi trikoon rinnalle. Monissa takkien ja housujen tekemiseen tarkoitetuissa paksuissa puuvilloissakin on mukana elastaania.

Elastaanin epäekologisuus ei ole itselleni uusi tieto, mutta silti postaus herätti ja pisti miettimään. Jälleen kerran. Jäin pohtimaan asiaa nimenomaan käsityöharrastajan vinkkelistä: millaista elämä olisi ilman elastaania. Selviäisimmekö me siitä vai merkitsisikö se kenties jopa käsityöharrastuksen loppua?

Jotta en kirjoittaisi aiheesta ulkokohtaisesti, pölläytin vaatekaappiemme ovet auki ja katsoin, mitä kaikkea olen tehnyt itse. Jokaisen vaatekappaleen kohdalla kävin itseni kanssa keskustelun elastaanisilmälasit päässäni: minkä kohdalla voisin luopua elastaanista, minkä kohdalla tekisi tiukkaa? Ohessa selontekoni.

18

Satukirja käsityöharrastajan makuun (+kirja-arvonta)

*) Kirja saatu arvostelukappaleena

Meillä on aina luettu paljon lapsille. Lukemisen lisäksi nautin myös itse spontaanista tarinoiden sepittämisestä. Sepitettyjen tarinoiden ainoa miinuspuoli on se, että, kun lapsi sattuu pyytämään joskus kuukausien päästä, että kertoisitko uudestaan tarinan siitä ahneesta pikku hiirestä tai lenkkareita etsivästä tuhatjalkaisesta, niin eipä välttämättä ihan kaikki tarinan käänteet ole enää kertojan muistissa. Vaan ainahan voi lennossa keksiä uusia. 

Jos kirjojen lukeminen onkin mukavaa jo itsessään, tuplasti kivempaa siitä tulee silloin, kun tarina kietoutuu käsityömaailmaan. Milla Marmori ja kadonneen mummon mysteeri on Sami Järven kirjoittama ja kuvittaja-tekstiilisuunnittelija Minttu Wikbergin kuvittama kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Kudelma-nimiseen paikkaan. Tarinan päähahmoja ovat himoneuloja mummo ja hänen lapsenlapsensa Milla. Tarina saa alkunsa, kun Milla sukeltaa sisään mummolan tapettiin seuraten punaista lankaa. 

Kirjan visuaalinen maailma koostuu pääosin erilaisista piirretyistä neulepinnoista. Käsityöharrastajan kulmasta kirjasta tekee erityisen kiehtovan tieto siitä, että kuvassa esiintyvien neulevaatteiden ohjeita on ostettavina Ravelryssä. - Ihan huikea idea mielestäni! Satumaailmasta reaalimaailmaan. 

8

Ompeluohje pupunkorvallisiin luistinsuojiin

Talvessa ylivoimaisesti parasta on talvi! Marras-joulukuun pimeisiin iltoihin ei juuri tehnyt mieli sukeltaa etenkään lasten kanssa. Eikä siellä olisi ollut mitään tekemistäkään. Vaan nytpä on! Luminen ja jääkentillä varustettu talvi on ihan parasta. Olemme käyneet lasten kanssa luistelemassa monta kertaa viikossa. Jäät ovat houkutelleet jopa läppärin eteen muumioituneen esiteininkin ulos onkalostaan. – Ihan parasta siis!

Kuopuksemme käy luistelemassa myös päiväkotiryhmänsä kanssa. Jotteivat luistimet rikkoisi reppua, halusin ommella niihin suojat. Koska ajatus perus suojista tuntui tylsältä, tein niistä tuollaiset pupuhtavat. Tai oikeastaan en ole ihan varma, näyttävätkö ne enemmän pupulta vai pitkäkorvaiselta hiireltä, mutta samapa työ. - Aika söpöset niistä silti tuli. Materiaalina käytin sofshelliä, jota jäi pikkuisen yli syksyllä tekemästäni pupurepusta. Pupureppu ja suojat muodostavat oikeastaan hauskan pupuparin, vaikkeivat luistimet reppuun mahdukkaan. Eväsreppuna se on kuitenkin mitä mainioin.

Postauksessa on ohje näiden söpöstelyluistinsuojien ompeluun. Suojat suojaavat siis paitsi luistimien teriä, myös esimerkiksi laukkua, jossa niitä kannetaan. Muistathan kuivata luistimesi huolella ennen suojien paikalleen laittamista. Näin niihin ei kerry kosteutta.

18

Momelin kankaista käyttövaatetta äidille ja tyttärelle

*) Yhteistyössä: Momel

Olin vakaasti päättänyt, etten tee tässä kevään ja kirjaprojektini aikana oikeastaan ollenkaan blogiyhteistöitä. Ajattelin, etten haluaisi turhaan ylimääräisiä aikataulujen tuomia paineita. Kun Momelista tuli yhteydenotto blogiyhteistyön tiimoilta, kuulin, kun joku sisälläni huusi määrätietoisella äänellä ja hyvin painokkaasti: "mitäs me sovittiin näistä yhteistöistä".

Ihan vaan pikkuisen kuitenkin klikkasin itseäni Momelin sivuille. Pitihän minun nyt kuitenkin nähdä, millaisia kankaita heidän valikoimissaan on. Jo pelkän yleissivistyksen vuoksikin - näin käsityöbloggarina. Vaikka toki kieltäytyisinkin yhteistyöstä, kuten sovittu oli... Arvannette varmaan, että siinä kohtaa peli oli jo pelattu. "Joo, ilman muuta sopii", näpyttyi läppärin näytölle vastaukseksi alta aikayksikön. En vain kertakaikkiaan voinut vastustaa.

Valitsin Momelin valikoimista kolme kuosia, joista kaksi on monen monta ihanaa kuosia ja printtiä suunnitelleen Sokrun käsialaa. Pidän ihan äärettömän paljon tällaisista kuoseista, jotka ovat abstrakteja ja luonteeltaan sellaisia, että menevät sekä lapselle että aikuiselle. Samaan hengenvetoon ihastuin myös supersöpöön pandakuosiin, joka on taidemaalari Hannamaria Mainelakeuden käsialaa.

Tässä postauksessa esittelyssä siis käyttövaatetta sekä itselleni että tytöllemme. Kaunis kuosi ei mielestäni kaipaa suuren suurta kikkailua, vaan päin vastoin. Mielestäni kuosille pitää antaa tilaa. Siksi näissäkin vaatteissa on jokaisessa pieni juju, mutta ei liiaksi: omaan mekkooni ompelin taskut, joiden kulmia koristavat pikkuisen palaset vihreää tekonahkaa. Tytön tunikaan ompelin frillan ja helmasta tein takaa pidemmäksi kaartuvan. Pandamekon juju on kengurutaskussa ja pikkuisissa pandan korvissa. Ompelin tuosta kirjavammasta Sorkun kuosista myös leggarit tytöllemme, mutta niitä en nyt enää alkanut tähän postaukseen änkemään.

8