ANTIHIFISTELIJÄN KOOTUT PAININJALAT

Kaupallinen yhteistyö: Husqvarna Viking

On hifistelijöitä ja sitten niitä toisia. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Olen luonteeltani niin kärsimätön, että haluan vain päästä mahdollisimman nopeasti toimeen. Jos homman voi tehdä ilman lisähärpäkettä, sen myös teen. Kun Facebookin ompeluryhmissä noin vuosi sitten intoiltiin kantinkääntäjistä, minä hymähtelin itsekseni, että on sitä pärjätty ennenkin ilman. - Pärjätään tästedeskin. Nih!

Härpäkkeiden hankkimisen sijaan siis nopeasti vain hihat ylös ja hommiin! Tavallaan kyllä pikkuisen ihailen hifistelijöitä, jotka jaksavat selvitellä kaikenlaisten vimpaimien ominaisuuksia ja vaihtoehtoja. Itse olen jo siinä kohtaa tehnyt sen itse homman moneen kertaan - tosin toisinaan ratkoja-symbioosiin liimautuneena, mutta periksi ei anneta! Ehkä joskus kuitenkin voisi...

Husqvarna Viking -yhteistyöni myötä olen kuitenkin päässyt päässyt pikkuisen hifistelyhommien makuun. Tai ehkä tämä minun mittapuuni mukainen hifistely on todellisuudessa synonyymi normaaliudelle... ;) On ollut kiva huomata, että hei, eivät ne erilaiset paininjalat ole mitään brassailua varten, vaan niistä on oikeasti hyötyä. Ei ehkä yllättänyt sua, mutta minä olen ollut kyllä innoissani. Tämä postaus on kooste eniten käyttämistäni paininjaloista ja niiden käyttöfunktioista. Lisäksi esittelen muutaman muunkin ompelua helpottavan apuvälineen.

10

PUOLEN TUNNIN KAULAHUIVI

"Laadukas kudottu villahuivi on sijoitus. Se viimeistelee tyylin ja kestää äidiltä tyttärelle." Juupa juu, ehkä näin onkin, mutta jos sen tyylin hinta on alkaen 100 euroa, ei ainakaan minun tarvitse kahdesti miettiä ostanko vaiko en. En kertakaikkiaan raaskisi ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani maksaa yhdestä huivista niin paljoa. Takaraivossani tykyttäisi samaan aikaan lastemme vaatteiden ehtymätön ostoslista ja ostosta maksaessani näkisin kauhuleffaa muistuttavia visioita viluisina värjöttelevista lapsistamme. Minä olisin se sitten se leffan pahis, vähintäänkin Cruella Del Villen tasoinen pahisdiiva, uudessa kaulahuivissani...

Koska materiaalikriittinen oireyhtymä (myös materiaalinatsismi kutsuttu) on jo osa minuuttani, en halunnut myöskään valita kaupan valikoimista poly-alkuista huivia, akryylista nyt puhumattakaan. Villainen, kudottu huivi on oikeasti tyylikäs ja lähes ikuinen asuste. Sellaisen siis halusin.

Löytöretkeily omaan kangaskaappiin paljasti Konmarin kynsistä säästyneen, vuosikaudet kaapin perukoilla pyörineen Maxmaran villakangaspalasen. Olin ostanut sen  Eurokankaan palalaarista, koska se oli ihana ja edullinen. En kuitenkaan ollut keksinyt sille käyttöä, koska pala ei kuitenkaan ollut suuren suuri. Se oli kuitenkin riittävän suuri huivimateriaaliksi. Ja huivipa siitä sitten syntyi.

18

ARVIOITAVANA UUDISTUNUT KAUNEIMMAT ASKARTELUT -LEHTI

Mitä sulle tulee mieleen sanasta askartelulehti? Mulle se tuo mieleen paperin, sakset ja liimaa. Korttien askartelun, skräppäyksen, massapallot ja piippurassin. Kun minulta kysyttiin, haluaisinko arvostelukappalee uudistuneesta Kauneimmat askartelut -lehdestä, nielaisin pari kertaa ennen kuin vastasin myöntävästi. Nuoruudessani olen kyllä askarrellut paljonkin, mutta nykyisin olen ehdottomasti eniten käsityöharrastaja. Skräppäyksen tapaisista askarteluista en ole oikein ikinä perustanut. – Kun saisi edes jonain päivänä lajiteltua albumeihin kaikki ne laatikoissa lojuvat vanhat valokuvat…

No, mutta. Kaikkinainen nieleskely ja ennakkoasenteilu oli kuitenkin täysin turhaa. Kauneimmat askartelut oli lempeä litsari vasten kasvojani: ihastuin heti. - Löytyi sieltä niitä perinteisiäkin askartelujuttuja, mutta roppakaupalla kaikenlaista muutakin.

3

HERKULLINEN SEINÄKORISTE PISARAVÄRJÄTYSTÄ LANGASTA + OHJE

Oi kevät! Siellä se kurkkii kulman takana. Minä olen niin fiilisihminen, että vuodenaikojen vaihtelulla on minuun ihan suunnattoman suuri vaikutus. Joulua edeltävän, laahaavan pimeyden aikana lasken päiviä talvipäivän seisaukseen. Heti valon määrän lisääntyessä herään taas eloon ja samalla hetkellä alan myös kaipaamaan värejä: niin pukeutumiseen kuin kotiinkin. Tällä viikolla käväisin pitkästä aikaa Eurokankaassa. Yllätin itseni astumalla kaupasta ulos lankapussi kädessä keikkuen.

Perusteeksi sanottakoon, että muu perhe odotteli minua sushille läheisessä ravintolassa, joten aikaa oli rajallisesti. Kangasvalikoimaa oli ihan liian paljon nopeaa päätöksentekoa silmällä pitäen ja lankoja puolestaan vain muutama saavillinen. Katseeni kiinnittyi heti Novitan Veera-lankaan. Aivan ihanat karkkivärit! - Kuin mansikkajäätelöä strösseleillä.

Materiaalina lanka on kuitenkin suuri inhokkini: 100 prosenttinen akryyli. Yäk. En ikinä tekisi siitä minkäänlaista vaatekappaletta, sillä nyppyyntyminen olisi lähes taattu. Sisustamiseen se sen sijaan sopisi mainiosti. Visio jäätelöannoksen värisestä seinäkoristeesta syntyi samantien lankoja hipelöidessäni ja siitä tulikin kyl aika herkku.

4

PIDÄ KIINNI RAIDOISTASI, MURUNEN!

Älä kaiva nenää (ainakaan, kun muita on paikalla...), muista pestä kädet aina vessassa käynnin yhteydessä, älä koskaan laita muovipussia päähän... Ihan kelpo vinkkejä. Jos jotain haluan lapseni oikeasti muistavan aikuiseksi saakka, niin ainakin seuraavan: älä koskaan kadota ydintäsi, sisäistä timanttiasi. Vaikka mitä tai kuka tahansa tulisi, pidä kiinni siitä, äläkä koskaan unohda. Tuon teeman ympärille syntyi tämä seepra-asu ja sen hengessä paidan slogan, joka söpön leikkisässä hengessä kiteyttää edellä mainitun: "Neever Loose Your Stripes" - pidä aina kiinni siitä, mikä on juuri sinulle luonteenomaisinta.

Meidän pikkutypyn "raidat" on yhtä kuin suloisuus. No, kaikkien mielestä omat lapset on tietenkin suloisia, mutta en nyt tarkoita sitä. Vaan sellaista "sweetness"-meininkiä. Sen päälle on kyllä ladottu roppakaupalla topakkuutta ja tahdonvoimaa, mutta siellä alla se on ja hyvin usein onneksi myös päällä. Se on se, minkä toivon hänessä ikuisesti säilyvän. 

17