Bermudaa, pompom-shortseja ja irvikissan hymyjä

Kun kesälomamatka varataan spontaanisti yhdeksän päivää ennen lähtöhetkeä, siinä nyt mitään vaatteita lähdetä enää ompelemaan. Yeah Right! – Koskaan ei ole liian myöhäistä ommella matkapuvustoa, on mottoni. Tai oikeastaan kuvittelin, ettei se enää edes olisi. Että olisin hieman jo tähän ikään mennessä aikuistunut ja tullut järkevämmäksi. Vaan ei. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä palata takaisin lähtöpisteeseen... Siinä nasta laudassa päästellessäni mietin, että vaikuttaapa jotenkin tutulta. Joskus taannoin julkaisin blogissani kieli poskella kirjoittamani postauksen otsikolla ”Seitsemän käsityöpersoonaa”. Ei epäilystäkään, totaaliharrastajan olemus oli ottanut minut valtaansa. Täysin. 

"Kulta, eikö sun pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan?” 

”Joo, joo! Älä koko ajan hoputa! Lähtöönhän on vielä tunti aikaa. Mä vaan ihan nopeesti ompelen vielä tän yhden shortsipuvun. Ja joo: ei sanaakaan mistään kaupoista ja että saahan niitä vaatteita ostettua sieltä reissustakin. Ne EI oo itse tehtyjä! Miten mä sit ikinä kehtaan näyttää kellekään meidän lomamatkakuvia, kun lapsilla on niissä yllään jotain Marmaris-T-paitoja sun muita…” 

Kiirettä piti ja kaikki aamusta iltaan istuttiin koneen ääressä, vaikka olisi ehkä jo pitänyt keskittyä pakkaamiseen... Mutta hei, valmista tuli: sain tehtyä pojalleni mieluiset shortsit, tytölle yhden shortsipuvun ja erilliset shortsit ja itselleni mekon. Eli jokaiselle jotakin. 

37

Road Trip -virkkaajana Turkissa: erään verkkokassin tarina

On ihmisiä, jotka varaavat lomamatkansa vuoden tai vähintään puoli ennen lähdön hetkeä. Ja sitten on se sellainen ihmisryhmä, joka on huono suunnittelemaan yhtään mitään yli viikkoa edemmäksi: suunnitelmat elävät ja nopeat käänteet kuuluvat perus askelmerkkeihin. Arvannet ehkä, kumpaan ihmisryhmään minä ja perheemme kuuluvat...

Kesälomaa oltiin vietetty jo hyvän matkaa, kun ryhdyimme pohtimaan, että pitäisikö meidän sittenkin lähteä loman päätteeksi jonnekin kauemmaksi. Yhdeksän päivää ennen lähtöämme piirustelin kuopusta varten jääkaapin oveen matka-aamukamman: eipä tullut kovin pitkäksi se ajanjakso, jolloin kyseltäisiin sen miljoonannen kerran, että milloin me lähdetään. Pieni, vuoristojen ympäröiä Ichmelerin kylä Marmariksen vieressä. Sinne suuntaisimme.

Olin päättänyt ottaa matkan täysin lomailun kannalta: ei läppäriä, eikä blogipostauksien kirjoittelua. Somettaminenkin rajoittuisi ainoastaan hotelliin ja muille wifi-alueille. Ottaisin ainoastaan hyvin maltillisesti blogikuvia, ehkä yhtenä päivänä.

Melko hyvin pysyinkin tavoitteessani, kunnes sitten yhtä spontaanisti kuin varasimme matkamme, keksin lennossa tai tarkemmin ilmaistuna avo-Jeepin kyydissä istuessani ja virkkuukoukkuani heilutellessani idean Road Trip -virkkauksesta: kuvitetusta juuttikassin tarinasta Välimerellisissä maisemissa.

Olin aloittanut verkkokassin virkkaamisen jo Suomessa ja ajattelin, että saattaisin ehkä saada sen valmiiksi matkamme aikana. Ja valmiiksihan se lopulta tulikin (koska enhän nyt olisi voinut jättää tarinaa vaille loppua...) ;)

Saatoinpa kyllä olla melkoisen uniikki näky kiemuraisilla vuoristoteillä jeepin takapenkillä virkatessani. Korkea takapenkki ja olemattomat reunat: kurveissa olin pelkästään turvavyön ja oman olemattoman käsiotteeni varassa. Extreme-virkkaaja. Vaan mitäpä sitä ei ihminen tekisi käsitöiden eteen...  Ehkä ensi kesänä sitten vuoristokiipeilyvirkkausta.

21

Virkatut pesuhedelmät ja -sienet Cleany-langasta + ohjeet

Tallenna tästä ohje ja kuva itsellesi talteen Pinterestiin.

Yhteistyössä: Prym Suomi

Kesäaikaan ompeleminen jää helposti vähemmälle, koska ainakin meidän perheessä on tapana olla melko paljon liikkeellä. Langat, koukut ja puikot sen sijaan kulkevat kätevästi mukana. Helpot ja nopeasti syntyvät pesuhedelmät ja -sienet ovat juuri sellaista mukavaa auton takapenkin erotuomarille sopivaa matkakässäilyä, jonka lomassa pystyy hyvin ratkomaan lasten pienet nahistelut ja silmäilemään vähän maisemiakin. Pikkuisia pesusieniä on kiva viedä vaikka kesän kyläviemisiksi. Kirjoitin niihin ohjeet ylös teidän kaikkien iloksi.

Pesumeloni-, -appelsiini ja puuterin tupsuttelusientä muistuttavat pesusienet on virkattu Schachenmayrin Cleany-langasta. Lanka on suunniteltu nimenomaan pesusienten tekemiseen. Karheapintaista sientä voi käyttää paitsi itsensä pesemiseen, myös astioiden tiskaamiseen tai vaikka vähän pinttyneempien tahrojen jynssäämiseen. Itse yhdistelin Cleanyyn pikkuisen myös puuvillalankaa: saamassani valikoimassa ei ollut mukana valkoista eikä mustaa ja toisaalta puuvillalanka nousee kivasti esiin pörheän Cleanyn seasta.

2

Kesäpäivän ompelumietteitä ja ohje kääntöpaljetin ompeluun

Viime päivinä on ihanasti sataa ripsutellut. Pitkän hellejakson jälkeen olen nauttinut sateen rauhoittavasta tunnelmasta. Tiiviistä harmaudesta, joka antaa luvan olla sisällä. On ollut ihana vain olla, vähän virkata ja olenpa jopa ehtinyt kuunnella äänikirjaakin. Löysin sieltä ihan todellisen helmen: Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kertakaikkisen ihastuttava maailma japanilaisine teeseremonioineen ja ylevine sanankäänteineen.

Tällä löyhällä aasinsillalla hyppään Japanista suoraan Itähelsinkiin ja ompelukoneen ääreen. Nimittäin asioita, jotka saavat neljävuotiaan pikkutytön sydämen lyömään nopeammin, ovat edottomasti esimerkiksi kääntöpaljetit. Ja aika usein myös lasten ohjelmista tutuilla hahmoilla koristellut kuosit.

Yhtä varmasti kuin nuo edellämainitut aiheuttavat nelivuotiaalle ooh-huokauksia, saavat ne itsessäni aikaan ensireaktiona lähinnä huulten mutristelua: "Öö... ihan kiva, mut mitäs jos katsottaisiin vaikka tuota toista kuosia?" Valehtelisin, jos väittäisin rakastavani Ryhmä hau- ja Frozen-kuoseja. Silti lapsen toiveompeluita on aika ajoin kiva tehdä, koska vaatteen saajan ilo silottelee kyllä omat mutristeluni alta aikayksikön.

Kääntöpaljetti ei varsinaisesti ollut tyttäreni toivoma, mutta nähtyäni niitä Ommel-festareilla, halusin ostaa yhden. Siitäkin huolimatta, että joku sisälläni muistutti siitä epämiellyttävästä mahdollisuudesta, että paljettien ompelija olisi saattanut olla huomattavan pienisorminen. Arvasin kuitenkin, että paljetin suosio olisi taattu. Oikeassa olin. Nelivuotiaamme ei ole ollut koskaan järin kiinnostunut vaatteista, mutta paljettitunika puetaan päälle heti, kun se tulee pesusta.

Jolleivat kääntöpaljetit ole sinulle tuttu juttu, niin niiden ideana siis se, että paljettien toinen puoli on erilainen ja kun paljettikokonaisuutta vetää kädellä ylös tai alas, paljetin kuviointi muuttuu. Osa muuttuu radikaalistikin erilaiseksi, mutta itse valitsin tällaisen vähän hillitymmän version, joka muuttuu kaksivärisestä pilkulliseksi. Tunika on ommeltu Ommel-festareilta ostamastani Kangaskapinan trikoosta. Sen kaveriksi ompelin legginssit Lalian suloisesta Sweetiestä.

5