HYVÄSTI PITKÄAIKAINEN OMPELUKAVERINI, TERVETULOA UUSI!

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Hyvä parisuhde on korvaamaton. Sen tukijalkoja ovat luottamus ja usko siihen, että yhdessä mennään läpi vaikka harmaan kiven. Kaikki ompelua harrastavat ymmärtävät, että tämä kuvaus istuu täydellisesti paitsi ihmispartneriin, myös ompelukoneeseen. Parhaimmillaan. Pahimmillaan suhde on epävakaa ja niin arvaamaton, että sitä olisi valmis heivaamaan partnerinsa kaaressa ulos ikkunasta.

Ompeluvuosieni aikana olen saanut nauttia hyvistä ompelukumppaneista ja myös niistä vähemmän hyvistä. - Viimeiset reilut kaksi vuotta suorastaan loistavasta. Tässä loppuvuodesta kuitenkin päätin hyvästellä kumppanini eli Husqvarna Viking Opal 650:n, joka on ollut käytössäni bloginäkyvyyttä vastaan. Husqvarna Viking -yhteistyön myötä sain nimittäin käyttööni loppuvuodesta uuden ompelukoneen ja minulla ei yksinkertaisesti ole tiloja kolmen koneen säilyttämiseen. Varakoneena minulla on kuitenkin edelleen vanha, blogiyhteistyötä edeltänyt koneeni. 

Olen pikkuisen kiintyväistä ihmissorttia ja siksi luopuminen tuntui hetkellisesti siltä kuin olisin hyvästellyt ihmiskumppanin. Eilen kasasin yhteen blogini vuoden kokonaisuudessaan. Näin vuoden lopussa halusin vetää vielä yhteen yhteistyövuoteni Opalin kanssa. Tähän kohtaan sitten taustalle nostalgissävytteistä musiikkia, hidastettuja liikkeitä, kuplivaa naurua, lempeitä katseita, saippuakuplia, halauksia, kullankeltaista aurinkoa, hymyjä läpi kyynelten, muutamia tuskaisia vihan hetkiä ja lopuksi vielä haikeat jäähyväiset kyynel silmäkulmassa kimmeltäen. 😉

 

Toivon, että tästä koosteesta on sinun ompeluusi hyötyä ja iloa. Olipa muuten hauska kurkata taakse päin jo ihan jo senkin vuoksi, että ajankulu näkyy myös kuvissa esiintyvissä lapsissamme – ja vähemmän mairittelevasti myös itsessäni (kröhöm… mm. muutamat lisäkilot). No, semmoista se on. Elämä.

2

Kototeko-blogin vuosi 2017

Vuosi 2017 oli blogini viisivuotissynttärivuosi ja samalla myös muutosten vuosi. Vuoden aikana blogini laajeni käsityöblogista käsityökeskeiseksi kotoilublogiksi. Mukaan teemavalikoimaan tulivat käsitöiden kylkeen hemmottelu, herkuttelu ja kodin DIY-jutut. Pääpainopiste on kuitenkin koko ajan ollut käsitöissä. Tämän vuoden aikana blogiini on kertynyt myös iso määrä ohjeita, sillä haluan paitsi inspiroida, tarjota teille lukijoilleni myös tekemisen kannalta varsin oleellisen osan eli ohjeet.

Kesäaikaan innostuin edellisen kesän tapaan villiyrtteilystä. Leivoin mm. voikukkakakkua ja tein horsmankukkamehua. Kauneidenhoitoon liittyen testasin luonnon ja keittiön kaappien antimia: yksi vuoden suosituimmista postauksistani oli tumman tukan sävytys kahvilla.

Keväällä sain kunnian osallistua suureen vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan, Ping Helsingin Business Festivaliin Content Guruna. Meitä kässäbloggareita siellä taisi olla itseni lisäksi ainoastaan kaksi: Mehukekkereiden Veera ja Muita ihania Tiina.

Alkusyksystä totesin, että myös käsityöharrastaja tarvitsee liikuntaa ja starttasin Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn tsemppaamana @Kuntoteko-projektini, jota on voinut seurata samaisella nimellä Instagramissa. Ylpeydellä on todettava, että olen pysynyt tavoitteessani ja liikuntaa harrastan nykyisin säännöllisesti ja vähintään kolme kertaa viikossa. Projektiani on virallisesti jäljellä nyt enää pari kuukautta, mutta uskon ja toivon, että liikunta jää elämämääni pysyvästi. Suurin oivallukseni siihen liittyen on ollut, että liikunta ei ole mistään pois: lisääntyneen energiamäärän ansiosta olen ehtinyt kässäilemään ihan entiseen tapaan. - Suosittelen lämpimästi liikunnan integrointia kässäharrastajien elämään.

Vuoden aikana olen saanut tehdä blogiyhteistöitä useiden käsityöalan yritysten kanssa: mm. Nokian Neulomon, Noshin, Almandinin, Kikapin, Eurokankaan sekä pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Husqvarna Vikingin kanssa.

Tänä vuonna päästin teidät myös kurkistamaan käsityöbloggauksen kulissien taakse raportoimalla viikon ajan tätä työmäärältään lähes sivutyön laajuista harrastustani. Syksyllä kerroin teille myös näkemyksistäni liittyen blogiyhteistöihin: kerroin avoimesti, miksi teen niitä ja mitä niistä hyödyn.

Vuoden ehdottomasti merkittävin juttu ajoittui marraskuuhun, jolloin sain kuulla, että saan kustannussopimuksen käsityökirjasta. Se on ollut unelmani jo pitkään, mutta vasta tänä syksynä minulla oli rohkeutta ottaa ensimmäiset askeleet sen suuntaan.

Vuoden 2018 alkupuoli tuleekin vierähtämään minulla pääosin kirjan tekemisen parissa. Blogia teen sen, minkä järjellisesti ehdin. Tässä kuitenkin teille nyt koostetta ja luettavaa vaikka vielä alkuvuodeksikin. Jaottelin sisältöjä blogini teemojen mukaisesti. Omiksi kohdakseen nostin vielä erikseen käsityöohjeet, kirja- ja lehtiarvostelut sekä kuulemma tyyliltään "kototekomaiset" eli kantaa ottavat ja / tai hauskat, hyvin sisältöpainotteiset käsityöharrastamiseen liittyvät postaukset. Lukuiloa!

19

Peikonlehtimekko, ohje upotettuihin taskuihin

Yhteistyössä: Kikapi

Tässä minä istun koneen ääressä ja mietin, että onneksi vietämme joulun vanhempieni ja sukulaisteni luona. Hyvin korrekti anoppikin totesi tänään tytärtämme hoitoon hakiessaan, että ohhoh, ette sitten oo tehneet joulusiivousta. No, ei olla ei. Joulukoristeita on ja ihan puhdasta kyllä, mutta tämä sotkun määrä! - Eikä sitä ainakaan vähennä keittiöön sijoittuva ompelupajani.

En edes aikonut ommella tehdä tänä vuonna itse joululahjoja, mutta yhtäkkiä vain huomasin istuvani ompelukoneen ääressä. Minulle kyllä sopii parhaiten sellainen joulun tekeminen, että tehdään, jos ehditään. Nyt ehdin, niin tein. Sillä tavoin välttyy stressiltä. Sotkulta ei kylläkään. Toisaalta onhan tässä vielä ainakin tämä ilta aikaa siivota...

Muutamien joululahjojen lisäksi päätin ommella itselleni rennon mekon, jossa kelpaa myös kyläillä joulun aikaan. Jo jokunen aika sitten sain Kikapilta koeommeltavaksi tämän ihastuttavan Peikonlehti-joustocollegen. Visio mekosta oli selvä heti alkumetreiltä: eteen upotetut taskut ja yläreunaan tuollainen viilto. Kuosillisten kankaiden jujut pidän mielelläni yksinkertaisina, jotta kuosi pääsee oikeuksiinsa.

9

Posliinitusseilla koristellut glögimukit + vinkit posliinitussien käyttöön

Mikä mielestäsi on paras resepti joulustressin minimoimiseen: huolella laaditut to do -listat, jouluvalmistelujen aloittaminen heinäkuussa vai yksinkertaisesti vain rento asenne? Omalta kohdaltani on todettava, että jälkimmäinen – yhdistettynä autuaaseen tietämättömyyteen. 

Tällä viikolla koin pienen järkytyksen sekaisen herätyksen tajutessani, että joulu on todellakin jo ensi viikolla! Jotenkin olin onnistunut elämään, jälleen kerran, tietämättömyyden koteloimassa huolettomuuden tilassa: onhan tässä vielä aikaa vaikka kuinka. No, eipä ole ei. Eikä tässä kohtaa ole enää aikaa stressillekään, joten mitäpä turhia.

Toisaalta eipä tässä nyt mitään katastrofaalista ole tapahtunut. Kuten blogistanikin näkyy: joulukoristeita on tehty jo useana vuonna niin paljon, että niillä koristelisi useammankin kodin. Omatekoisia lahjoja en tänä vuonna anna kovinkaan montaa. Vaikka se olisikin ihan äärettömän ihanaa, olen tässä vuosien varrella oppinut säästämään itseäni. Teen itse ja hösään joulun eteen juuri sen verran kuin se tässä muun elämän ohessa on järjissään säilymisen puitteissa mahdollista. Se, mitä en ehdi, saa jäädä. 

10

Sydänsadetta vanhasta nahkatakista + ohje

Pieneen kotiin ei joulu mahdu suurieleisesti. Jos joka paikkaan ripustellaan ja pystytetään joulukoristuksia, alkaa koti helposti muistuttamaan sirkusta. Meidän perheen luontaiseen sirkukseen en kaipaa yhtäkään lisäelementtiä tuon seikan alleviivaajaksi. Siksi pyrin pitämään koristelun jokseenkin kohtuullisena ja koska nykyisin koristelen joulua kotiimme jo marraskuun puolella, ehdin myös vaihtelemaan koristeita. Yksi suosikkijutuistani on seinälle ripustettavat koristeet. - Ne eivät nimittäin vie tilaa pois miltään tai kuormita esteettisesti pöytiä ja muita tasoja.

Tämän Sydänsateeksi nimeämäni koristeen tein kierrättämällä vanhan nahkatakin. Takki kuului alunperin mieheni äidin keväällä pois nukkuneelle puolisolle. Kierrätysmateriaalien hyödyntämisessä pidän erityisesti siitä, jos hyödynnettävät materiaalit liittyvät tuntemaani ihmiseen tai johonkin mukavaan ajanjaksoon elämässä. Materiaalien kierrättämisen myötä pieni palanen mennyttä pysyy  mukana elämässä.

Sydänsateen materiaaliksi sopii nahkan lisäksi hyvin esimerkiksi huopa tai vaikka korkkikangas. Sydämet on pujotettu nahkanaruihin sydämiin leikatuista lovista. Tämä mahdollistaa sydämien liikuttelun naruissa ja asettelun fiksailun tai vaikka muuttamisen ihan toisenlaiseksi.

14

Kaikki paketissa

Tämä postaus on osa Käsityöblogien yhteistä joulukalenteria. Eilisestä luukusta löytyivät Jotain uutta, jotain vanhaa, käsintehtyä ja kaunista -blogin ihastuttavat virkatut pakettikoristeet. Huomisesta luukusta vastaa Kangaskorjaamolla-blogi.

Joka ikinen vuosi jo joulukuun alussa Instagramiin alkaa valua kuvia toinen toistaan kauniimmin paketoiduista joululahjoista. Hyvissä ajoin -ihmiset siellä viimeistelevät hyvissä ajoin tekemiään ja hankkimiaan joululahjoja. Tässä kohtaa minä yritän uskotella itselleni, että kuvien täytyy olla fiilistelyä edellisiltä jouluilta. – Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti paketoi joululahjoja vielä joulukuun alussa! Eihän… 

Sitä vartenhan on joululahjavalvojaiset. Jouluaattoa edeltävä ilta ja yö. Ja se kuuluisa viimehetken paniikki, jolloin ei estetiikalle ole sijaa, kun pakettia syntyy liukuhihnalta. Paketin päädyt nopeasti rullalle ja teippiä pintaan. Ripeät narun kiharrukset ja seuraava. Viimeisiin paketteihin ei jaksa enää tehdä edes pakettikortteja. Tussilla vain nimeä suoraan paketin kylkeen. 

Toisaalta. Voisihan sen tehdä toisinkin. Ja toiset myös tekevät. Kuten Kaikki paketissa -blogin Jani ja Aleksi, joiden Kaikki paketissa -kirjasta halusin arvostelukappaleen juuri edellä mainituista syistä. Toki muutenkin, sillä olen seurannut heidän blogiaan jo usean vuoden ajan. Meidän hätäisten ja ehkä vähän tumpeloidenkin paketoijien pelastusrengas on nyt siis tässä: Jani Koskisen ja Aleksi Lindbergin Kaikki paketissa, olkaapas hyvät!

8

Korkkikankaasta ommeltu iltalaukku ja korvakorut + paljastuksia tulevasta

Tämänhetkiset käsityöharrastajan trendimateriaalit ovat ehdottomasti vegaaninahka, Snap Pap ja korkkikangas. Ommeltava korkkikangas on ollut to do -listallani jo todella pitkään. Muutama viikko sitten kävin viimein ostamassa askartelukaupasta palasen korkkikangasta. Halusin tehdä työpaikan pikkujouluihin korkkikankaisen pikkulaukun. Korkkikangas osoittautui niin kivaksi ja inspiroivaksi materiaaliksi, että surautin siitä samatien myös korvakorut laukun pariksi.

Korkkikankaasta tuli saman tien suosikkini. Sen työstäminen on helppoa ja se näyttää äärimmäisen tyylikkäältä jo ihan sellaisenaan. Itse innostuin kuitenkin yhdistämään korkkikankaaseen värikästä kangasta, joka on kierrätetty vanhasta, venäläishenkisestä villaneuloksisesta huivista. Kombinaatio toimii mielestäni äärimmäisen hyvin. – Musta mekko, kengät ja korkkikangas kun kaipasivat mielestäni ehdottomasti pientä väriläiskää.

32

Käsityöharrastaja: osta työtä Suomeen!

Joulukuun ensimmäinen. Niin odotettu. - Tuo ensimmäisen luukun jännittävä aamu. Monessa blogissakin joulukuun ensimmäinen tarkoittaa alkua lähes kuukauden mittaiselle kalenterirupeamalle. Tuttuun tapaan Kototeko-blogissa ei julkaista joulukalenteria tänäkään vuonna.

Tänään, joulukuun ensimmäisenä haluan kuitenkin raottaa luukkua, jonka avaaminen tuo jouluilon huomattavan paljon isommalle joukolle kuin itselle ja sille omalle lähipiirille. Tänään vietetään nimittäin ”Osta työtä Suomeen” -päivää. Siihen liittyen halusin sanoa minäkin sanasen.

Kun kuutisen vuotta sitten koin käsityöharrastamiseni renesanssin, hujahti vuosi tai pari ihan vain lajin ihanuudesta hurmioituneena. Vähitellen aloin kiinnostumaan pukeutumisen eettisyydestä ja ekologisuudesta. Ahmin läpi Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan ja katselin sydän verta vuotaen dokumentin toisensa perään täysin epäinhimillisistä työolosuhteista vaatetehtaissa ympäri maailman. 

Halusin oppia pukeutumaan ja kuluttamaan järkevästi, eettisesti ja kestävästi.

Opettelin ja opin paljon materiaalituntemusta. Halusin tietää, mikä kestää käytössä, mikä ei. Halusin myös ymmärtää, mitkä pukeutumistyylit ja vaatemallit sopivat minulle, jotta välttäisin hutihankinnat. Yhdessä vaiheessa ompelin todella paljon kierrätysmateriaaleista. Nykyisin vähemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä olisin hylännyt ekologiset periaatteeni. 

Olen tarkka ja kriittinen ostaja. Yhtäkään kaupan vaatetta en osta ilman, että tunnustelen materiaalin laatua ja joustavien vaatteiden kohdalla palautuvuutta. Poikkeuksetta kurkistan vaatteen sisään ja kaivelen esiin materiaalitiedot. Akryylin ja polyesterin dominanssi saa minut käännähtämään kannollani. 

 

Ekologisuuden ja eettisyyden lisäksi minulle merkitsee se, kuka tuotetta tai materiaalia hankkiessani käärii rahat. Blogiani pidempään seuranneet jo tietävätkin, että arvostan suuresti yrittäjyyttä ja kotimaisuutta. – Sitä, että ostamalla tuotteen tai palvelun, tiedän oston hyödyttävän kotimaamme asukkeja: yrittäjiä, yrityksen työntekijöitä ja kotimaahan maksettavien verojen kautta meitä kaikkia.

6

Suurten tunteiden joulu

*) Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta

On kirjoja. Ja sitten on Kirjoja. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ovat sellaisia... no, ihan mukavia. Ne selataan kerran läpi ja sen jälkeen kirja unohtuu hyllyyn pölyttymään. Surullista, mutta näin se vain osan kohdalla menee. 

Kirjat isolla alkukirjaimella ovat sellaisia, joiden koskettaminenkin tuntuu ylevältä, miltei hartaalta. Ensin hipaistaan kantta. Tunnustellaan paperin tuntua vasten sormia. Seuraavaksi on aivan pakko painaa nenä vasten kirjan sisuksia; selata läpi ihan vain siksi, että kirjat isolla K:lla myös tuoksuvat vastustamattoman ihanille. 

Tuoksutuksen jälkeen katsotaan kuvat. Hurmaannutaan ja koetaan vimmaista halua hypätä sisään kirjan kuvitukseen. Sitten lämmitetään iso mukillinen höyryävän kuumaa glögiä ja syvennytään teksteihin. Luetaan ensin sieltä täältä ja lopulta syventyen. 

Kirja isolla K:lla ei pääse koskaan suoraan hyllyyn, sillä siihen on aivan pakko palata yhä uudestaan ja uudestaan. -  Juuri sellainen kirja on Suurten tunteiden joulu: kirja isolla K:lla. Jos rakastat joulua, rakastut takuulla myös tähän kirjaan.

10

PIPARKAKUN MUOTOINEN JOULUASETELMA

Joulun lähestymisen yksi ehdoton hauskuus piilee mielestäni siinä, että se on lääke alati syvenevää pimeyttä ja ankeutta vastaan. Mitä kapeammaksi ja lyhyemmäksi valon kajo käy ulkona, sitä tomerammin puhaan kotiimme kauneutta ja valoisuutta. Meillä jouluun valmistaudutaan pikkuhiljaa ja osa koristeista otetaan esille jo hyvissä ajoin. Olenkin tehnyt jonkin verran koristeita, jotka eivät ole aivan niin alleviivasti jouluisia, vaan enemmänkin talvisia.

Tämäkin pieni asetelma jo ounastelee joulua, mutta ei vielä huuda. Piparkakkumuottiin sammaleesta koottu pieni asetelma lasipurkin sisällä. - Söpöä ja helppoa. Tähän ei sen kummempia ohjeita tarvita. Valitset vain mieleisesi piparkakkumuotin ja asettelet sammaleen sen sisään. Asetelman voi hyvin koota vaikka useammastakin muotista pitkulaiselle lautaselle.

6

Torkkupeitto jättipuikoilla frotee-pörrökuteesta

Yhteistyössä: Lankava (kude saatu testattavaksi)

Koko viime talven ihastelin pitkin nettiä muhkeita jättitorkkupeittoja. Niihin käytettävä lanka on kuitenkin mielestäni sen verran kallista, etten ole raaskinut sitä hankkia. Jotkut ovatkin korvanneet hintavan villalangan suikaloidulla fleecellä. Koska jälkimmäinen ei oikein mahdu ekologisuutta tavoittelevaan maailmankuvaani, jäi torkkupeitto haaveeksi.

Tänä syksynä törmäsin Lankavan Instagram-tilillä 80 prosenttisesti kierrätyspuuvillasta valmistettuun frotee-pörrökuteeseen. - Se oli rakkautta ensisilmäyksellä: ekologinen materiaali, joka vielä kuulosti varsin riittoisalta. Kyselin Lankavalta lisätietoja ja en edes ehtinyt lopulta tilaamaan kudetta, kun se jo ilmaantuikin postiin ja minulle kokeiltavaksi. Olipa iloinen yllätys ja värikin osui just, eikä melkein.

Peitosta tuli ihanan pehmeä ja yllättävän lämmin. Juuri täydellinen pimeisiin ja viileisiin iltoihin. Mukillinen höyryävän kuumaa glögiä tai kaakaota, hyvä kirja tai kutimet. Mitäpä sitä muuta voisikaan toivoa. 🙂 Froteekuteinen torkkupeitto syntyy suht nopeasti. Nopea neuloja ehtii tekemään niitä liudan vaikka joululahjoiksi.

13

OSATTIIN ENNEN, OSATAAN NYTKIN - PERINNETEKNIIKOILLA MODERNISTI

Se oli viime viikon lauantai, kun maisema oli taas läpikotaisen harmaa, vettä vihmoi vaakatasossa ja sateenvarjot kääntyilivät ympäri puuskittaisessa tuulessa. Ankeaa fiilistä lisäsi tieto siitä, että ihan pian edessä olisivat Suomen käsityömaailman megabileet ja jäisin niistä paitsi. Harmitti.

Yhtäkkiä harmauden keskelle avautui kuitenkin juuri minun mentävä aukko, joka pyyhkäisi pois suurimman osan harmituksestani. – Keksin, että järjestäisin itselleni ennakkoon omat mini-käsityömessut: ohjelmaani kuului vierailu Kuusi Collectiven kangaskaupassa ja Taito Uusimaan käsityönäyttelyssä ”Osattiin ennen, osataan nytkin”. Ei harmittanut enää.

9

KORISTEKUUSET JÄMÄLANGOISTA

Käsityöihmisen ilahduttaminen ei (välttämättä) vaadi timantteja ja tai muitakaan arvokalleuksia. Kultakimpaleen veroinen aarre saattaa olla esimerkiksi kasa metsästä löytyneitä päreitä. Niin tälläkin kertaa. Mieheni toi jo itse asiassa jokunen aika sitten minulle kymmenisen pärettä, jotka olivat löytyneet jostain ihan random-paikasta irrallaan. Ilahduin suuresti, sillä arvasin, että niille löytyisi vielä inspiroivaa käyttöä. Oikeassa olin. Tänä viikonloppuna päreet muuntuivat kuusikoristeiksi.

Tykkään kovasti näistä graafisista ja materiaalivalintojen ansiosta lämpöisen kodikkaista koristeista. Huolettoman rennosti roikkuvat kuusikoristeet sopivat kodin sisustukseen ihan muutenkin, mutta myös joulua ounasteleviksi koristuksiksi.

Tämän viikonlopun teemaksi sukeutuikin ihan sattumalta kuusi. Eilen postasin kangaskauppojen yhteisprojektista nimeltään Kuusi Collective ja tänään on vuorossa kuusiaiheiset koristeet. Postauksessa myös ohjetta näihin. Päreet eivät ole mikään välttämättömyys. Koristekuuset voi hyvin rakentaa myös laudan pätkien tai vanerista sahattujen palojen ympärille.

6

KANGASHURMIOOSIA KUUSESSA

 

Kun ei ole mahdollisuutta lähteä ensi viikonloppuna vuoden suurimpaan käsityötapahtumaan Tampereelle, kasataan lohturiepu omatoimiversiosta jo näin ennakkoon. Kun kuopuksemme lähti yllättäen kaverikylään, en jahkaillut. Punat huuliin ja metrolla keskustaan.

Omatoiminen, kotimaisen käsityön tapahtumapäiväni starttasin Taito Uusimaan 100-vuotisnäyttelystä (siitä myöhemmin). Käsityönäyttelyn jälkeen piipahdin moikkaamassa ihanan Taiga Colorsin ikivaloisaa yrittäjää, Juttaa. Iltapäivän kruunasi kangashurmioosi Kuusi Collectiven myymälässä.

Jollet vielä ole kuullut Kuusesta, niin se on kuuden ihanan kangas-/vaatekaupan yhteinen, Helsingin Torikortteliin pystytetty Pop Up -myymälä , joka tuo ompelevaiselle Etelä-Suomen kansalle säkenöivän valosoihdun tähän pimeään vuodenaikaan. Kuusi on yhtä kuin Ommellinen, Ikasyr, Nuppu Print Company, Vanja Sea, Käpynen ja Paapii Design. Kuusessa myydään kankaiden lisäksi mm. vaatteita, paperituotteita ja tarjottimia. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, koska kankaiden vuoksihan sinne tietenkin menin. Tässä postauksessa esittelyssä Kuusi täkyineen.
 

12

KOLME TAPAA OMMELLA SISUSTUSTYYNY

Yhteistyössä: Almandiini

On ihmisiä, joille sisustaminen on ideoiden ja tekojen jatkumo. Minä sen sijaan olen puuskittainen sisustaja. Pidän kyllä siitä, että kodissa näyttää kivalta ja että värimaailma mätsää mielenmaisemaan. Minulla on kuitenkin usein hyvin pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin en uhraa ainoatakaan ajatusta siihen, miltä kodissamme näyttää. Kunhan eletään vaan ja uppoudutaan työpäivien jälkeen luovien projektien syövereihin.

Yleensä silmäni avautuvat kodin sisustuspuutteille keväällä ja syksyllä. Siinä välissä vietetään kuukausien sisustussiestaa. Siestan aikana minut valtaa ilmiömäisen valikoiva näkö, jota voisi luonnehtia lähes sokeudeksi. Pystyn vaivatta sivuuttamaan epämääräiset, totaalisen epäesteettiset vaate- ja kangasröykkiöt, likaantuneet jalkalistat tai virttyneiksi muuttuneet päiväpeitot ja koirien ja lasten tahrimat sisustustyynynpäälliset. Kunnes sitten jonain kuulaana aamupäivänä aurinko polttaa reiät silmälappuihini ja pam: näkökykyni palautuu. Apua! Nyt pitää tehdä jotain ja äkkiä.

Tämän postauksen sisustustyynytkin odottivat tekemistä todella pitkään. Olin kyllä pistänyt merkille, että sohvalla lojuvat tyynyt kaipaisivat kipeästi uusia, freshejä päällisiä, mutta niin vain onnistuin arjessa sulkemaan sohvatyynyt näköpiiristäni. Siitäkin huolimatta, että jopa mies muistutteli aika ajoin, että voisikos noille tyynyille jo vihdoin tehdä jotain. Saatuani Almandiinilta kasan ihastuttavia japanilaisia puuvilloja, totesin, että nyt tai ei koskaan.

10

KÄSITYÖBLOGGAUS JA KAUPALLISUUS – MIKSI TEEN YHTEISTÖITÄ JA MITÄ NIISTÄ HYÖDYN?

Kude saatu Lankavalta.

Siellä täällä blogimaailmassa ja erilaisissa harrasteryhmissä on noussut jälleen keskusteluaiheeksi blogien kaupallisuus. Osan mielestä kaupalliset postaukset pilaavat blogin ja moni kertoo avoimesti jättävänsä kaupalliset postaukset lukematta aina. Juuri tänä viikonloppuna yksi DIY-tekemiseen liittyvistä Facebook-ryhmistä kielsi ryhmässä blogilinkit kokonaan, mikäli blogissa (ei pelkästään kyseisessä postauksessa) on minkäänlaista kaupallista sisältöä. Nuo keskustelut ja postaukset saivat minut pohtimaan kaupallisia yhteistöitä omasta kulmastani ja sisälläni paisui sanomisen vyöry, joten tässä sitä nyt sitten tulee.    

Blogiani lukevat tietävät, että minun blogissani on myös kaupallista sisältöä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Toisinaan kaupalliset postaukset kasaantuvat ja niitä tulee perätysten useampia. Sitä pyrin kyllä välttämään. Olen monesti miettinyt, että millainenkohan käsitys teillä, lukijoillani, on siitä, miksi teen kaupallisia yhteistöitä ja mikä on niistä saamani hyöty. Koska arvostan suuresti suoruutta ja rehellisyyttä, haluan kertoa tästäkin suorin sanoin.

18

PARTYZILLA JÄRJESTI JUHLAT

Yhteistyössä: Somiana
Mekkokangas saatu Almandiinilta

Kaikki tietävät, mikä on Bridezilla. Vaan kuka tunnustaa tuntevansa omakohtaisesti hahmon nimeltään Partyzilla? Ei, se ei tarkoita bilehirmua, joka tanssii yöt läpeensä pöydillä, vaan jotain huomattavasti pelottavampaa. 

Partyzillaa tai suomeksi juhlajärjestelyhirviötä voi verrata ysärileffa Cremlinsin päähahmoihin. Cremlinithän olivat mitä suloisempia otuksia – kunnes ne joutuivat tekemisiin veden kanssa. Juhlajärjestelyhirviökin on arjessa ihan kelpo tyyppi, mutta odotapas vain, kun sille lausutaan maagiset sanat: syntymäpäiväjuhlat, tupaantuliaiset tai kotipikkujoulut. Partyzillismiin johtavia syitä on yleensä tasan kaksi ja niillä on hyvin vahva syy-seuraussuhde: megaluokan suunnitelmat – miniluokan aikataulu.

14

KAUHUA KEITTIÖÖN: HALLOWEEN-KUPPIKAKUT (+ KIRJA-ARVONTA)

Lasten kanssa leipominen on ihan parasta. Meillä lapset ovat saaneet osallistua leivontaan ihan pienestä pitäen. Kuivien aineiden sekoittelijan mandaatti on se ensimmäinen. Siitä sitten taitojen karttuessa laajennetaan repertuaaria. Yhdessä leipomisessa on jotain sellaista perinteisellä tavalla suloista ”äidiltä lapselle” -meininkiä: yhdessäoloa ja oppimista. Sotkuahan siitä aina seuraa ja nuorimman apurin kanssa joutuu vielä pikkuisen vahtimaan, ettei taikinan joukkoon tule heiteltyä ihan mitä tahansa nyt käden ulottuvilla sattuu olemaan ja, ettei pullataikinan vaivaamisen ohessa kaiveta välillä esimerkiksi nenää.

Kulman takana kurkkiva Halloween tarjoaa oivallisen mahdollisuuden perheen yhteiselle leivontahetkelle. Halloween-leivonnaisten tekemiseen tai ainakin koristeluun on helppo innostaa vähän vanhempiakin leipuriapureita, jotka ehkä normaalisti vain murahtelisivat kännyköittensä ääreltä esiteinarin perusmantrat: ”onko pakko” tai ”no joojoo, ihan kohta”.

Olen seurannut jo pitkään ihanan laadukkaasti toteutettua ja inspiroivaa Sweet Food O’Mine -blogia. Blogia pitäviltä Sarilta ja Patrikilta on ilmestynyt myös monta ruoka-aiheista kirjaa, joista viimeisin on lasten keittokirja nimeltään Mestarikokki - lasten keittokirja. Kutsuin Sarin blogiini Pop Up -bloggariksi ja niinpä saankin nyt ilokseni jakaa teille Sweet Food O'Mine -blogin ohjeen ja kuvat Halloween-kuppikakkuihin. Kuvista saa kivasti vinkkejä myös Halloween-henkisen pöydän koristeluun. Postauksen lopussa on arvonta, jossa kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Mestarikokki-kirja.

25

OSALLISTU ARVONTAAN – VOITA LIPPU KÄTEVÄ&TEKEVÄ-MESSUILLE!

Käsityöharrastajan valosoihdut syksyn harmaudessa ovat ehdottomasti käsityömessut. – Niillä meitä hemmotellaankin syksyn mittaan moneen otteeseen. Itse olen kässämessuillut mukavuudenhaluisesti pääosin vain täällä Helsingissä. Tänä syksynä aion osallistua ensimmäistä kertaa Lahden Kätevä&Tekevä-messuille. 

 

Odotan tapahtumaa innolla. Vaikka messujen sisältörakenne ja näytteilleasettajat olisivatkin osittain samoja kuin muuallakin, on jokaisessa käsityötapahtumassa kuitenkin aina omanlaisensa tunnelma. Käsityömessuilla inspiraation ja ihanien ostosten lisäksi vähintään yhtä merkittävä rooli on kaltaistensa joukossa hengailulla. – Tietoisuus siitä, että se joku täysin tuntematon, lankakerää tai kangaspakkaa myyntikojulla hypistelevä ihminen suhtautuu käsitöihin yhtä lailla sydän lepattaen kuin sinä itse. Siinä tunteessa on jotain maagisen ihanaa. 

Käsityöbloggauksen myötä olen myös saanut tutustua moniin ihaniin lajitovereihin. Heidän ja teidän tapaamiset messuilla ovat ihan huippujuttu. – Että saa tulla nykäisemään hihasta, mikäli tunnistat ja bongaat mut messuilta lauantaina. 😊

Kolmet messut samalla lipulla

Pikavilkaisu näytteilleasettajien listaan osoittaa, että Kätevä&Tekevä-messuilla painottuu vahvimmin kätevät eli valmiiden tuotteiden myynti. Mukana on kuitenkin myös monta todella ihanaa käsityötarvikkeita myyvää yritystä, kuten Almandiini, Nuppu Print Company, alpakkatuotteita (myös lankoja) myyvä Helmivene, Neulovilla, Pietamo ja Neenuska. 

Kätevä&Tekevä -messujen yhteydessä järjestetään myös Kivi- ja korumessut sekä Nukkekoti- ja nukkemessut. Messuvieraat pääsevät kaikkiin tapahtumiin yhdellä lipulla.

Osallistu arvontaan!

Osallistun Kätevä&Tekevä-messuille yhteistyöbloggarina ja sain arvottavakseni neljä lippua messuille. Neljällä henkilöllä siis mahdollisuus voittaa lippu. Osallistu arvontaan jättämällä kommentti ja sähköpostiosoitteesi. Kommenttikentässä voit vastata kysymykseen: mikä sinusta on kaikkein kivointa käsityömessuilla? Osallistumisaikaa on 20.10. saakka. Onnea arvontaan! 

Ihanaa ja ainakin aurinkoisissa merkeissä alkavaa viikonloppua! :) Täällä toivutaan neljän päivän kuumeputkesta. Ehkä jo tänään uskaltaudun vähän uloskin.

17

KOKEILUSSA: HIUSTEN VÄRJÄYS MARJA-ARONIALLA

Muistatkos, kun tuossa jokunen tovi sitten kokeilin hiusten värjäystä kahvilla? Metodin toimivuus kohotti kiinnostukseni luonnonmukaista kauneudenhoitoa kohtaan noin potenssiin sata. Luettuani netistä hiusten värjäyksestä marja-aronialla intoni kiihtyi vimmaisen pitelemättömäksi. Uu, wau! Siniset marjat, joiden mehu on vahvan punaista. - Leiskuvan punainen tukka! Punatukkaisine visioineni säntäsin puskiin.

En löytänyt marja-aroniavärjäykseen minkäänlaisia ohjetta ja niinpä päätin keksiä sen itse. - Ei kai se nyt niin vaikeaa voisi olla, pohdin. Olin kuitenkin epävarma jo siitä, kuuluisiko marjat keitellä värjäystä varten mehuksi vai käytettäisiinkö marjat survottuina: mehuineen ja marjan riekaleineen päivineen. Täynnä kokeilunhaluista intoa kuitenkin heittelin marjat kulhoon. Ajattelin säveltää vielä hiukan ja sotkin sekaan väriä syventämään hyvin tummaksi haudutettua teetä sekä ruokalusikallisen kaakaojauhetta. Sitten vain sauvasekoittimella kaikki tasaiseksi seokseksi.

Lopputulos muistutti erehdyttävästi aamiaissmoothieta. Tällä erää kippaisin smoothiet kuitenkin suuaukon sijaan päähäni. Tuijotin marjaseostani aavistuksen epäuskoisen näköisenä. Et oo tosissas, joku kuiskasi sisältäni. Kyllä vain, tuiskaisin takaisin. 

15

PUNOTTU LAUKKU JA HELPOMPI OMPELU YLÄSYÖTTÄJÄLLÄ

*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Elämässäni ammotti jonkin aikaa syyslaukun kokoinen aukko. Sen täyttämiseen ei lopulta tarvittu muuta kuin vuoden päivät kaapissani ajalehtinut rulla puuvillaista, leveähköä nauhaa sekä ehdottomasti konjakin väristä nahkaa. Impulsiivisessa inspiraation vimmassani päätin, että vuosia vanha nahkatakkini oli roikkunut kaapissani nyt riittävän pitkään näkemättä päivän valoa ja niinpä silppusin sen vailla syyllisyyden häivää laukkuni koristuksiksi. – Toivottavasti olen vielä ensi keväänä nahkatakkikelien koittaessa sitä mieltä, että fiksusti tehty…  

Laukusta tuli joka tapauksessa sen verran kiva, että kyllä se sen syyslaukkuaukkoni täyttää hyvinkin. Kokonsa puolesta siitä tuli just täydellinen: ei niin iso, että se imisi pohjattomaan nieluunsa kaikki kuitit ja lippulaput, tärkeät käyntikortit, vieläkin tärkeämmät virttyneet banaaninkuoret ja sen sellaiset. Tuosta laukusta löytää etsimänsä ilman, että tarvitsee esimerkiksi kännykän soidessa tyhjentää koko laukun sisältöä jalkakäytävälle (kyllä, olen tehnyt niin, useammankin kerran…). Sen verran iso laukku on kuitenkin, että sinne mahtuu juuri ja juuri myös työläppärini. Täydellistä! 

Olen ommellut elämäni aikana lukuisia kasseja ja pussukoita. Vaikka nykyinen ompelukoneeni, Husqvarna Viking Opal 650 ompelee nätisti melko paksujakin materiaaleja, niin moninkertainen laukkumateriaali yhdistettynä nahkaan alkaa olemaan jo kipurajoilla. Kaapissani on odottanut jo kuukausien ajan käyttöönottoa yläsyöttäjä. Tiesin, että se olisi pelastus paksujen materiaalien ompelussa. 

Melko epäteknisenä ihmisenä yläsyöttäjä näyttäytyi minulle kuitenkin aavistuksen pelottavan näköisenä härpäkkeenä, jonka mukana tuli kaiken maailman vipusia. Siirsin ja siirsin sen käyttöönottoa, kunnes tänään kaivoin sen esiin ja päätin voittaa pelkoni. Ja hyvä niin, sillä ah – rakkautta ensikosketuksesta lähtien!

7

OMENAPIIRAKKAVOHVELIT SYKSYN HERKKUHETKIIN

Omenapiirakkavohvelit. – Herkku, josta ei taatusti puhuta, ainakaan hyvällä, elämäntaparemonttiryhmissä.  Ja jos totta puhutaan, minunkin olisi hyvä käsitellä tätä aihetta ainoastaan teoriatasolla, koska remontti on käynnissä tässäkin osoitteessa. Häntä koipien välissä, niska kyyryssä tunnustan: söin kaksi. Ja taikinakulhokin kiilsi… Hups!

Jossain vaiheessa netissä levisi vinkkivideoita erilaisista vohvelipannulla tehtävistä ruoista. Ajatus niistä jäi kytemään mieleeni ja jonain syyskuun alun tummana iltana idea pompahti ulos ajatussammiostani omenan muotoisena. Omenapiirakkataikinasta tehdyt vohvelit! Visio sai veden kielelle, eikä toteutus ainakaan vähentänyt herahtelun määrää. Slurps, sanon mä! Tässäpä siis kertakaikkisen herkullinen ohje omenapiirakan uudelle muodolle, Apple Pie 2.0.

11

KANTAPÄÄTTÖMÄT - ALOITTELEVAN NEULOJAN SUOSIKKISUKAT

Neulominen ei ole ollut järin suuressa roolissa käsityöelämässäni. Lukuisista kesken jääneistä neuleistani olen tilittänyt jo aiemminkin. Alkuvuodesta päätin, että haluan oppia myös näitä lankahommia. Muutama pipo ja yksi kaulahuivi onkin jo syntynyt ja kesäomamatkalla virkkasin tytöllemme hellehatun. Siinä taitavat olla tähänastiset neulesaavutukseni. 

Olen luvannut itselleni, että villasukat on saatava valmiiksi tämän vuoden aikana. Muutamat olen aloittanut ja purkanut. Yhdet puolivalmiit odottavat lankakorissa - mitäpä muutakaan kuin kantapään suurta ilmaantumista. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Bongattuani loppukesästä hauskasta blogista nimeltään Nostalgiset naiset Lotta Svärdin kantapäättömät sukat, heitin henkisen voltin. Jiihaa, ongelma ratkaistu! Ainakin toistaiseksi.

10

KOKEILUSSA: TUMMAN TUKAN SÄVYTYS KAHVILLA

Hiusten luonnonmukainen värjääminen on ollut suunnitelmissani jo pitkään. Olen miettinyt oman värin kasvattamistakin, mutta jotenkin kaipaisin kuitenkin jonkinlaista sävyä. Oma tukkanikin on kyllä melko tumman ruskea, mutta silti. 

Jokunen aika sitten törmäsin netissä keskusteluun hiusten värjäyksestä kahvilla. Wau! – Kuulostaapa eksoottiselta. Sitä oli aivan pakko kokeilla. Oliko ideasta mihinkään - jatkoon vai ei? Sepäs selviää tuotapikaa, kun luet eteenpäin. 😊

24

LAUANTAI-ILTAPÄIVÄ MUINAISILLA KÄSITYÖMARKKINOILLA

Tiedätkö sen tunteen, kun jonain päivänä maailma näyttäytyy lähes maagisen ihmeellisenä? Viime lauantai oli sellainen: Suunnattiin perheemme kanssa Seurasaareen. Suunnitelmissa lintujen ja oravien ruokintaa ja sen sellaista. Seurasaaren alussa on pieni saari, nimeltään Pukkisaari. Kuten moni varmasti tietää, saareen on rakennettu rautakautinen kylä. Se on paikkana tosi kiva ja aidosti vanhan oloinen. Ajattelimme poiketa ennen Seurasaareen menoa Pukkisaaressa ja onneksi poikkesimme. Saaressa oli nimittäin käynnissä muinaismarkkinat. – Eikä mitkä tahansa markkinat, vaan käsityömarkkinat!

Vaikka lapset mankuivat kärsimättöminä jatkamaan jo eteenpäin, ehdin kuitenkin kierrellä tapahtuman läpi, pysähtyä lankojen värjäyspatojen äärelle, jutella värjäreiden kanssa ja vaihtaa muutaman sanan monen muunkin markkinoilla tuotteitaan ja lankojaan myyneiden kanssa. 

Tunnelma Pukkisaaren markkinoilla oli niin autenttisen vanhan oloinen, että tuntui aivan siltä kuin olisi astunut keskelle vanhaa elokuvaa tai maalausta. Kostea ilma ja värjäyspatojen savut tekivät koko näkymästä satumaisen utuisen. Olin täysin lumoutunut. – Onneksi olin ottanut kameran mukaani. Ja onneksi en kuitenkaan rahaa, sillä sitä siellä olisi saanut kulumaan sievoisen summan. Tässäpä teille visuaaliset maistiaiset muinaismarkkinoilta. 

13

OHJE TUUBIKAULURIN OMPELUUN (video-ohje) JA FRILLOJEN HUOLITTELU OMPELUKONEELLA

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Joka keväinen ja syksyinen aivojen nyrjäytysoperaatio ainakin tässä osoitteessa on nimeltään tuubikauluri tai -huivi. Joka ikinen kerta kuvittelen osaavani sen jo ihan heittämällä tuosta vain. Todellisuus on kuitenkin déjà vu, jossa tuijotan epäuskoisen näköisenä ompelupöydälläni pyörivää myttyä, jonka olen ommellut varmaan sataan kertaan ja aina eri lailla. Siitäkin huolimatta lopputuloksena on putkilo, joka kääntyy väärään suuntaa. 

Tällä kertaa kuvittelin jo osaavani homman ja iloisin mielin ryhdyin nopeaan ompelupuuhaan. Joku osa minusta oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, että traditioista on pidettävä kiinni,  sillä leikkasin epähuomiossa kankaasta ensin puolet liian pienen palan ja siitäkös vasta päänsärky syntyi. Kaksinkertaista tuubia siitä ei olisi saanut, vaikka kuinka olisi pyöritellyt. Oivallettuani mokani ompelu sujui kuitenkin vaikeuksitta. – Edistyminen on siis mahdollista, jiihaa!

Todellisuudessahan tuubihuivin ja -kaulurin ompelu on äärettömän helppoa ja nopeaa. – Kunhan vain muistaa, kuinka se tapahtuu. Kriittisin juttu on se toisen päädyn ompelu ja se, että kääntöaukko on oikeassa sivussa. Jotta vältän jatkossa tämän vuotuisen päänsärkyni, niin tässäpä kuvallinen itselleni muistoksi ja tietenkin myös teidän kaikkien käyttöön.  

Tuubikauluri on mielestäni yksi hyödyllisimmistä asusteista, mitä kuvitella saattaa. Se suojaa tosi kivasti ja vaikka takki tai haalari olisi kaula-aukosta vähän löysempikin, ei viima löydä tietään haalarin sisään, kun stopparina on tuubikauluri. Tässä postauksessa esillä olevan tuubikaulurin koristelin trendikkäästi frillalla, samoin kuin piponkin, ruusukeversiona tosin.

8