KASVITAULUT EBBA MASALININ HENGESSÄ

Olen ihastellut jo pienen iäisyyden Ebba Masalinin ihastuttavia kasviaiheisia opetustauluja. Työpaikkani neukkarissakin on yksi sellainen muistuttamassa ihanuudestaan. Tässä loppukesän ja alkusyksyn taitekohdassa huomaan imeväni itseeni luonnon vihreyden viimeisiä rippeitä ja toisaalta nauttivani suunnattomasti myös syksyn esiinmarssista. Jäin miettimään, että olisipa ihana tallettaa pieni muisto tästäkin, jo taka-alalle siirtyneestä kesästä. Kasvitaulut, Ebba Masalinin hengessä – oi kyllä! 

Tällaiset niistä sitten tuli. Eivät nämä nyt ihan Ebban versioille pärjää, mutta ihan kivat wanna be:t silti. Vai mitä? Vielä ehdit sinäkin tekemään, jos haluat. Hopihopi vain luontoon! :)

7

KÄSSÄILETKÖ KUNTOILUN KUSTANNUKSELLA?

Jep! Todellakin. Täältä nousee yksi käsi - ja vahvasti. Kun aikaa on vähän, sen käyttää mieluiten rakkaimpiinsa: perheeseen ja käsitöihin. Ja bloggaukseen. Minä kyllä pidän liikunnasta, mutta, jos pitää valita, niin luova tekeminen menee sen edelle. Minulle ei kuitenkaan ole vähimmässäkään määrin epäselvää, että minäkin tarvitsen liikuntaa.

Ilman liikuntaa selkäni menee jumiin. Väsyttää. Koko olemus on nuupahtanut. Kuopuksemme vuosia jatkunut, nyt viimeinkin tasaantunut huonounisuus, on myös jättänyt jälkensä kroppaani. - Viimeisen vuoden aikana sellaiset arviolta kymmenisen kiloa. Vaakaa en omista, mutta vaatteet paljastavat.

Viime kevään aikana jäin seuraamaan Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn huikeaa elämäntaparemonttia ja inspiroiduin. Päätin, että minäkin. Ja koska minulla on sellainen kutina, etten ole ainoa, jolla kässäily jyrää liikunnan, pyysin Jennyä hätiin.

Tässäpä meidän kaikkien iloksi Jennyn liikuntavinkkejä. Tämän postauksen myötä starttaan puoli vuotta kestävän kuntokuurin (ja ehkä vähän myös ruokailutottumusten viilausta). Minä en tähtää maratonille, enkä ole aikeissa hankkia edes salikorttia. Tavoitteena on löytää muuhun elämään sujuvasti integroitavat liikuntamuodot, jotta aikaa jää myös sille käsityöelämälle.

Seuraavassa ohjeita juuri meille, käsityöharrastajille. Minä kyselin, Jenny vastasi. Jenny on luvannut tsempata ja tehdä tässä lähiaikoina myös meille kässäharrastajille sellaiset "muun elämän ohessa" -jumppaohjeet. Ja koska kaikkihan alkaa tietenkin aina varusteista, niin ompelin itselleni uudet treenikamat ja samaan syssyyn hankin myös lenkkarit, koska edellisistä pilkotti ulos isovarpaan kynsi.:)

28

KÄSSÄTARVIKEHAMSTERISTA KOHTUULLISEKSI – MISSION IMPOSSIBLE?

Muistuttaako kotisi käsityötarvikekauppaa? Laatikot ja kaapit pursuilevat lankoja ja vuosikertakuoseja, joita olet jemmannut kuningasideaa odotellen. Vartioit tarvikkeistoasi kuin Klonkku konsaan. My Precious…

Tiedän, että käsityöharrastajista osalle käsityötarvikkeiden hankkiminen on vähintään yhtä iso osa harrastamista kuin varsinainen tekeminen. Olen itsekin ollut melkoinen hamsteri. Vaikka silmitön shoppailu ei ole kuulunut koskaan harrastuksiini, havahduin pari vuotta sitten siihen, että materiaaleja oli kertynyt kasapäin kuin varkain.

Erityisesti kierrätysompeluinnostukseni sai materiaalivarantoni pullistelemaan yli äyräiden. Pienen kotimme vähäisissä säilytystiloissa tulivat rajat vastaan, kun kirppareilta haalitut, tutuilta saadut ja itseltäni käyttämättömiksi jääneet vaatteet täyttivät kaiken ylimääräisen tilan. Hamstrasin ja säästin lähes kaiken, kunnes tunsin nääntyväni materiaalikuormani alle.

Vaikka arvostan kierrätystekemistä edelleen, huomasin lopulta ahdistuvani myös siitä ajatuksesta, että kaikki mahdollinen pitäisi säästää ja kaikesta käytetystä pitäisi saada aikaan jotain uutta. Vanhasta uutta -mentaliteetillakin voi kulkea helposti ympyrän: lopputuloksena syntyy jotain, mille ei ehkä sitten todellisuudessa olekaan tilaa tai käyttäjää. Kohtuullisuus on mielestäni hyvä tavoite siinäkin lajissa.

Toissakeväänä käsityönäyttämölleni asteli Mari Kondo määrätietoisine askelineen. Konmaritin valtavan määrän käsityötarvikkeita ja kankaita. – Kaikkia sellaisia, jotka olivat lojuneet kaappien pohjasedimenttinä vuosikaudet sillä ajatuksella, että ehkä jonain päivänä…

Pikkuhiljaa tästä materiaalihamstraajasta on sukeutunut kohtuuhankkija. Miten se tapahtui? Tässäpä tarinani ja vinkit kässätarvikehankintojen kohtuullistamiseen.

17

Pupurepun ompeluohje

Yhteistyössä: Eurokangas

Kun Eurokankaasta haastettiin ompelemaan jotain, mikä liittyisi lapsiin tai nuoriin ja uuteen arkeen, tiesin saman tien, mitä tekisin. Meidän melkein neljä vee aloittaa tänä syksynä satubaletin. Balettitunneille tarvittaisiin ehdottomasti oma pieni söpö reppunsa, jossa hörhelöasut ja pikkuiset tossut kulkisivat kivasti mukana. 

Balettiteeman hengessä valitsin materiaalin sävyksi puuterisen roosan. Olin jo etukäteen päättänyt, että tekisin repun softshellistä. – Sen ompelu on helppoa, koska huolitteluita ei vaadita ja lisäksi se materiaalina kestää jonkin verran kosteutta eli niitä syksyn valuvan vetisiä päiviäkin. Repun malli hahmoineen vain pälkähti päähäni jostain. Kasvojen ilme on itse asiassa tismalleen sama kuin joku aika sitten kirjailemassani sisustustyynyssä.

Repusta tuli mielestäni kyllä tosi kiva, vaikka sen eri vaiheita miettiessäni oli kyllä aivonyrjähdys lähellä. Vaikka olen ommellut paljon laukkuja ja pussukoita, niin jostain syystä tämän ompelu vaati  aika paljon aivotyötä. - Että mikä ommellaan mihinkin väliin ja mihin kohtaan korvat kannattaa ommella jne. Funtsailu kuitenkin kannatti, sillä lopputulos on juuri sellainen kuin alunperin ajattelin. 

18

UNIVERSUMIN NOPEIMMAT TIKKUJÄTSKIT

Uudet reput, pieneksi käyneiden sisätossujen tilalle uudet, epäcooliksi muuttuneen penaalin tilalle toinen, entistäkin terävemmät kynät, bullet journalit, uudet jumppakuteet. Ryhtiä, rytmiä. Siitä se taas lähtee, kuulkaas. Arki. Jos elokuu olisi adjektiivi, se oli ehdottomasti reippaus. Jos se olisi ikä, se olisi ehdottomasti seitsemän. Ylisuuret etuhampaat ja uteliaan innokas asenne. Minusta elokuu on ihana. Se on vähän niin kuin pikku uusi vuosi.

Jotta ei menisi aivan sokeriksi - paitsi että menee, kun luet pidemmälle, niin onhan selvää, että jossain kohtaa syksy raahaa mukanaan myös itkupotkuraivarit, väsymyksen ja rutiineihin kyllästymisen. Olen kuitenkin päättänyt, että erityisesti tästedespäin haluan ylläpitää elämässäni harhautusasennetta. Eli silloin, kun huomaan kulkeneeni ruokakaupassa kuukauden ajan tismalleen saman reitin, harhautan itseni jollekin random hyllylle ja nappaan summamutikassa jotain täysin ennenkuulumatonta. Tätä olenkin jo itse asiassa harrastanut, mutta levitköön harhautusideologiani myös muille elämäni osa-alueille.

Oikeasti arjestakin voi tehdä lähes juhlan, jos vain onnistuu harhauttamaan itsensä ylös uristaan. Maanantai-illan jätskibileet esimerkiksi. Ja siihenhän ei muuta siis tarvita kuin paketti jäätelöä ja läjä jätskitikkuja. Jos oikein villiksi heittäytyy, niin strösseleistä saa tietenkin lapsilta bonuspisteet. Sitten vain tikut jätskiin ja jätski paloiksi. Siinäpä se! Tikkujätski on kummiskin moninkertaisesti enemmän juhlahomma kuin aikuismaisen konservatiivinen pakettijätski.

Tästä ei jätskibileet enää helpommiksi tule! Ja tietenkin tikkujätskejä voi nautiskella elokuun aurinkoisina, kesäkelpoisina päivinä ihan muuten vaan.

2

ASENNEPOSTERI KIRJOEN JA POHDINTAA SLOW-KÄSSÄILYSTÄ

Kello löi jo viisi… Maaginen kello viisi eli Pikku Kakkonen. - Äidin omaa aikaa ruoanlaiton lomassa. Siitä vain nopeasti muutama sauma surrur. Aikataulutettu arki pakottaa harrastamisen väkisinkin ahtaisiin aikaraameihin. Kun aikaa on vähän, tulee helposti valinneeksi tekemislistalleen käsitöitä, joiden loppupiste on edes jotenkin nähtävissä lähihorisontissa. 

Kun joskus reilu vuosi sitten kävin Taito Uusimaan toimipisteessä kutomassa itselleni mattoa, törmäsin ilmiöön nimeltään Slow-kässäily. Tai ei sitä sellaiseksi kukaan siellä kutsunut. Se oli vain siellä käyvien tapa tehdä käsitöitä. Kiireettömästi. Silloin tällöin. Valmista tulee sitten, kun sen aika on.

Siinä loimia ja ympäröiviä ihmisiä katsellessani havahduin siihen, että itselläni on paha taipumus aikatauluttaa ja tavoitteellistaa käsitöiden tekemistäkin samaan tapaan kuin palkkatyötäni. Tuon havainnon jälkeen päätin, että haluan elämääni myös Slow-kässäilyä. Eli pikkuhiljaa edistyviä, vähän suuritöisempiä käsityöprojekteja, joilla ei ole minkäänlaista aikataulua tai muitakaan tavoitteita. Sellainen oli tämän postauksen kirjottu asenneposter.

Aloitin posterin kirjomisen joskus loppukeväästä. Pisto pistolta pikkuhiljaa se edistyi. Välillä unohdin koko työn, kunnes taas muistin. Kirjontatyö kulki mukanani kesälomamatkoilla ja edistyi kirjain kirjaimelta. Eilen illalla poimin sen jälleen olohuoneen hyllyn päältä ja totesin, että kas, eipä tästä nyt enää kovin paljoa puutukaan. Jospa tekisin tänään valmiiksi. Noin kello yksi yöllä (jep, olen yökyöpeli) pistelin viimeiset pistot ja tänään pingotin posterin kehyksiin. Hitaasti hyvä tuli. :)

11

EN LAITTANUTKAAN LAPPUA LUUKULLE - SYNTYI KOTOTEKO 2.0 (+ARVONTA)

Hello Fellow! – Erityisesti sinä siellä, joka ole kulkenut Kototeon matkassa jo pidemmän aikaa – toki muutkin saavat olla kuulolla. Jospa istuttaisiin hetkeksi alas ja juteltaisiin ihan rauhassa. Että mitäs sitä on oikein tullut tehtyä. – Nimittäin täällä ruudun toisella puolen.

Viime keväänä pohdin ainakin muutamassa postauksessa blogini kohtaloa. Että onko blogi se juttu, mihin haluan jatkossakin käyttää vapaa-aikani ja jos, niin jatkanko samassa muodossa vaiko mitenkä. Vaikka nautin edelleen blogini tekemisestä, jokin tuntui hiertävän. Oikeastaan minusta tuntui siltä kuin olisin ollut pukeutuneena pari kokoa liian pieneen vaatteeseen. Saumat kiristivät ja olo oli aavistuksen tukala. 

Nyt on saumat ratkottu auki. On vaihdettu materiaaleja, tuunattu ja levennetty. - Olen taas oikean kokoisessa ja laatuisessa kostyymissa. Jiihaa! Pieni postaustempon höllentäminen heinäkuussa kirkasti näkymän. Bling! Kyllä, miksen tätä aiemmin ollut keksinyt? Tai ehkä olinkin, mutta en vain ollut osannut löytää punaista lankaa. Nyt yhtäkkiä kaikki näyttikin kirkkaalta. Tässä se nyt on: uudistunut Kototeko. Ei radikaalisti erilainen, mutta päivitetty versio. Kototeko 2.0. 😊

26