Helsingistä Lappeenrantaan, Lappeenrannasta Lontooseen, Lontoosta Australiaan, pieni koukkaus Hämeenlinnaan, jonka jälkeen piipahdus Nokialla... klik, klik, klik. Matka käsityömaailman ympäri noin puolessa tunnissa. Aika kivaa, vai mitä! :)
Käsityö- ja DIY-maailmaan liittyviä blogeja ja Insta-tilejä on nykyisin järjettömän paljon. Toisinaan on oikeasti vaikea valita, mitä niistä seuraisi. Joka paikkaan ei millään ehdi ja kuitenkin sitä haluaisi seurata jokaikistä niistä oman mittapuun mukaan parhaista kässäsomettajista.
Blogien seuraajana huomaan pikkuisen laiskistuneeni vuosien saatossa tai ainakin olen tullut kriittisemmäksi. Yhtä harvempi blogi päätyy vakkariseurattavaksi. Olen myös siirtynyt seuraamaan useita bloggareita ainoastaan Instagramin puolelle. Samanaikaisesti seurattavieni lista on laajentunut uusilla - bloggareilla ja ainoastaan Instagramiin kässäkotinsa pystyttäneillä. Instagramin puolella seuraamisen aloittamisen ja lopettamisen kynnys on selvästi blogeja matalampi. Uuden blogin seuraamisen aloittaminen vaatii joko totaalisen "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiön tai aikaa tunnustella, tutustua, ihastua. Koska aikaa on rajallisesti, jälkimmäisen syyn vuoksi blogien seurantalistani ei ole juurikaan laajentunut viime aikoina.
Vakioseurattavien lisäksi on olemassa sitten pikkuisen isompi kattaus niitä satunnaisseurattavia, joiden olemassaolon muistan nähdessäni linkin uuteen postaukseen esimerkiksi Facebookissa. ”Ai niin tuokin…”. Ja juuri, kun kuvittelet olevasi tietoinen lähes kaikista kässäsomettajista, somevirrasta pomppaa esiin superihana blogi, josta et ole koskaan kuullutkaan. - Paniikki! Apua, mitähän muuta multa on jäänyt huomaamatta?!
Tuossa yksi päivä pysähdyin miettimään, miksi minä seuraan juuri niitä, joita seuraan. Siitä sai alkunsa tämän kertainen postaus.
