Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

THE REVOLUTION OF GREEN

For English please scroll down. Kun koko ympäröivä maailma hehkuu vihreän eri sävyjä, tulee ainakin minulle pakottava tarve pukeutua luonnon kanssa sävysävyyn. Vihreä on aina ollut muutenkin yksi lempiväreistäni.Tämän kevyesti läpikuultavan kankaan ostin jo lähes pari vuotta sitten Tarton Kangadzungelista. Kangas on hirmuisen helposti rispaantuvaa, mutta silti kohtalaisen miellyttävää ommella. 

Halusin ommella tästä jotain, mikä toisi esiin kankaan luonteen eli keveyden ja laskeutuvuuden. Leikkasin etukappaleen vinottain langan suuntaan nähden, koska halusin kankaan raidoituksen kulkemaan viistottain. Tätä viistoteemaa jatkoin helmassa, jonka leikkasin myöskin raitojen myötäisesti viistoon. Takakappaleen leikkasin niin, että raidoitus tuli pystysuoraan. - Ihan vain siksi, että se tuntui kivalta idealta.


Hihansuut jätin melko pitkältä matkalta auki. Halkiot jatkavat mielestäni kivasti kepeyden ja ilmavuuden tunnelmaa. Tunikan kaava on Ottobresta, en kyl yhtään muista mistä numerosta. Alkuperäinen kaava on tarkoitettu joustavalle kankaalle ja niinpä muokkasin kaavaa melko paljon löysemmäksi. Raglan malli istuu mielestäni yllättävän kivasti tähän.



Farkkulegginssit, jegginssit, tiukat farkut - mitä lie. Missä se raja oikein edes menee, mikä on mitäkin? Nämä tein alkuviikosta akuuttiin housupulaan. Kaavat otin vanhoista, kaupasta ostetuista farkuista. Sivusauma on tuossa kuvassa kiepsahtanut ihan omituiseen paikkaan, mut olkoot. Kivat ovat jalassa joka tapauksessa.


Aurinkoista alkavaa viikkoa! 

P.S. Muistathan, että voit seurata blogiani paitsi täällä Bloggerissa, myös Bloglovinissa sekä Blogipolussa.

Green has always been my favourite colour. Now that the bright green has arrived in the form of the Summer I really had to sew myself something green for myself. The fabric is very light and slightly transparent. I wanted to cut it so that the shape and cut brings the best out of the fabric. I wanted to have a pair of Jeggins with this tunic, but the old ones were suitable only for playing outside with the kids. So the solution was to sew a new pair. I think this is something nice and cool to wear when the days get warmer. 
8

JA ARPAONNI SUOSI...

Kuun puolivälissä päättyneen arvonnan voittaja on arvottu. Voittaja arvottiin netin arvontakoneella.

Voittaja on Jenni Espoosta. Arvonta järjestettiin miesten takista tehtyä laukkua käsittelevän postauksen yhteydessä. Jenni kertoo harrastavansa itsekin ompelua kierrätysmateriaaleista. Enimmäkseen hän ompelee vaatteita ja asusteita itselleen sekä pojalleen.

Arvonnan voittona oli Down to Size -säilytyskori. Paljon onnea, Jenni!




0

INSPIROIDUTAANPA SEKASOTKUSTA!

Jos minä olisin vaatesuunnittelija, olisin kaikkein eniten harmissani siitä, että se kaikkein parhaiten minulle ja tuotteilleni sopiva brändinimi on jo käytössä. Bless This Mess. Lause, jonka suomeksi käännettynä voi lukea siisteyttä rakastavan mieheni huulilta harva se päivä. Kyllä: minä olen kasojen, toistaiseksi vielä, kruunaamaton kuningatar.

Vaatekasat, kangaskasat, pyykkikasat... You Name It! Jo lapsuudesta lähtien olen ällistyttänyt kanssaeläjiäni äärimmäisen tehokkaalla sotkemiskyvylläni. Toki minä siivoankin ja toisinaan olen nykyisin jo lähes siisti. Kyllä se silti vain on joku pään sisäinen asetus, joka suorastaan kirvoittaa kasojen kokoamiseen. Lisäksi harrastan usean projektin päällekkäisyyksiä: kankaiden leikkuu olohuoneen keskellä, toisella laidalla pyykkien lajittelu ja makuuhuoneessa vaatekaapin uudelleen organisointi. Visualisoipa tämä kaikki mielessäsi. - Ei hyvältä näytä, ei. Mutta asiaan.

Törmäsin siis netissä sattumalta virolaiseen vaatemerkkiin nimeltään Bless This Mess. Oman taustani huomioiden, enhän voinut muuta kuin innostua! :)



Bless This Mess on pieni tallinnalainen muotistudio, jonka taustalla on kaksi naista, Leela ja Marie. Brändin FB-sivulla lukee juuri se ihastusta ja ehkä aavistuksen myös kateutta herättävä lause, jonka varmasti moni haluaisi pystyä lausumaan: he tekevät työkseen juuri sitä, mitä rakastavat! Tässä tapauksessa se tarkoittaa mm. naisellisia mekkoja, hameita, laukkuja ja pusakoita. Itse ihastuin sekä Bless This Messin kuoseihin että leikkauksiin. Osa mekkojen malleista ei tosin omalle kropalleni istuisi, mutta leikkauksiltaa yksinkertaisimmat kyllä. Bless This Mess yhdistelee vaatteissaan myös kivasti yksivärisiä ja kuosillisia kankaita.

Bless This Messin vaatteita voi ostaa Tallinnasta heidän omasta liikkeestään nimeltään BTM Studio sekä Adia-verkkokaupasta.





Kuvat: Bless This Messin FB-sivuilta

Ja pakkohan sitä oli heti kokeilla itsekin jotain vähän saman suuntaista eli peruspaita, johon on yhdistetty kukkakuosia ja yksiväristä kangasta. Tämä paita syntyi tuunausperiaatteella, sillä paidan olin tehnyt jo aikaa sitten. En vain koskaan oikeastaan pitänyt siihen tekemistäni printeistä. Nyt oli oiva mahdollisuus hankkiutua niistä eroon ja korvata jollain kivemmalla. Koska kaapista ei löytynyt sopivaa kuosia, silppusin huivini. Olen vähän sellainen, että kun jotain päätän tehdä, se sitten tehdään. Tämä huivi tosin olikin aina ollut minulle vähän liian iso, joten ei haittaa.




Pidän tästä ideasta kovasti, mutta paidan malli ei ole kyllä ollenkaan se paras minulle. Lepakkohihainen malli leventää yläosaa. Seuraava kokeilu sitten suoremmalla ja istuvammalla mallilla. 




Bless This Mess, toteaa nyt tämä nainen ja syöksyy arkielämän sekasotkun kimppuun.


Mukavaa keskiviikkoa! 


P.S. Kuvaajana toimi jälleen ihana poikamme 8 v. 

P.P.S. Naisten Kymppi lähestyy. Mikäli olet menossa, kurkkaapa täältä ideoita Naisten Kymppi -paitojen tuunaamiseen. Paidat ovat melko hyvälaatuisia, mutta ainakaan itse en oikein tykkää mainospaidoista. 

6

KIRSIKANKUKKIA JA JAPANI-INSPIRAATIOTA




Helatorstaina Helsingin Roihuvuoressa vietettiin jo perinteeksi muodostunutta kirsikankukkajuhlaa, Hanamia. Osallistuttuamme juhlaan edellisen kerran, puut olivat jo karistaneet suurimman osan kukinnoistaan. Tänä vuonna ajoitus oli täydellinen: koko puisto oli yhtä suurta vaaleanpunaista kukkamerta. Edellisyön myrskytuuli ja vesisade olivat vaihtuneet monta astetta lempeämmäksi tuuleksi ja auringonpaisteeksi. Ihmiset istuskelivat picknic-vilteillään ja nauttivat joko omista eväistään tai ympäröivistä kojuista ostettua japanilaista ruokaa.


Ilahduttavinta tapahtumassa oli ihmisjoukon kirjavuus. Kirjaimellisesti. Perheiden ja erilaisten kaveriporukoiden väriläikkinä toimivat ihmiset, jotka olivat pukeutuneet japanilaisista sarjakuvista ja elokuvista innoituksensa saaneisiin asuihin. 


























Kirsikkapuualueelle on rakennettu ihastuttava, pieni japanilainen puutarha. Jos kaipaat joskus hiljaista hetkeä kiireisen arjen keskelle, suuntaapa hetkeksi tänne. Japanilaisessa estetiikassa ja rakennustavassa on jotain tavattoman rauhoittavaa.



Japanilainen estetiikka ja rakennustapa ovat mielestäni kiehtova yhdistelmä yksinkertaista selkeyttä ja pehmeää kauneutta. 

Hanami-juhlasta inspiroituneena halusin ommella jotain, jossa olisi edes häivähdys Japania. En  osaa sanoa, mistä idea lopulta tuli. Mielessäni oli vain ajatus mustasta väristä ja korimaisesta punoksesta. Sen tuloksena farkku taipui korimaiseksi pinnaksi ja lopulta säilytyskoriksi. - Kiva säilytyspaikka esimerkiksi kynttilöille tai mikseipä vaikka syömäpuikoille. 



Pintana tämä on kiehtova. Näin jo mielessäni sen osana jotain vaatetta. Hmm... Saapas nähdä. Hivenen aikaa vieväähän tuo toki oli, etenkin, kun suikaleiden reunat piti huolitella rispaantumisen estämiseksi. Jollain muulla materiaalilla pääsisi helpommalla. Jos vielä joskus teen vastaavanlaisia koreja, aion laittaa farkun nurjalle puolelle tukikankaan. - Tekisi korista ryhdikkäämmän. 


Aika kiva siitä kuitenkin tuli. 


Tämän taulun olen tehnyt jo aikaa sitten. Koska se istui kivasti teemaan, päätin sisällyttää sen tähän. Taulun idea lähti taulun japanilaisin kirjaimin kirjoitetusta mieheni nimestä. Nimipaperi pyöri kirjahyllyssämme pitkään ja aina välillä mietin, että se olisi kiva saada jotenkin esille. Kun sitten eräänä päivänä käväisin talonyhtiömme kierrätyshuoneessa katseeni kiinnittyi tähän, oletettavastikin, vanhan kaapin tai hyllyn sokkelikkoon. Muoto muistutti minusta täydellisesti japanilaisen rakentamisen muotoja. Niinpä nappasin sokkelikon mukaani ja maalasin sen mustaksi. Keskelle kiinnitin punaiseksi maalaamani vanhan hedelmälaatikon. Sitten vain nimi kiinni laatikkoon ja siinäpä se! Note to myself: pölyjen pyyhkiminen on sallittua! ;)


Onko sinulla joku maa tai kulttuuri, jonka estetiikka aiheuttaa inspiraatiovyöryn? 

Mukavaa loppuviikonloppua!





2

SEURATTAVAN HYVÄ: KUINKA SEURATA BLOGEJA?


Yksittäisvierailulle kiinnostavan postauksen vanavedessä, satunnaisvierailulle silloin tällöin vai vakiovieraaksi kylkeen kyhnyttämään? Mielenkiintoisia ja kivasti toteutettuja blogeja on nykyisen lähes näännyttävän paljon.

Vielä muutama vuosi sitten huomasin poimivani seurantalistalleni blogeja melko kepein perustein. Blogien laadun ja valikoiman kehittyessä myös kriittisyys ja seurannan kynnys on kasvanut. Joitakin blogeja haluan kuitenkin ehdottomasti seurata. Tässä postauksessa esittelen seurantajärjestelmiä, joista muutamaan sukelletaan vähän syvällisemmin.

Täydennän postausta mieluusti, mikäli osaat kertoa jostain tarkemmin tai lisätä listaan jonkun aivan uuden seurantavälineen tai applikaation.

Blogien seurantaan on nykyisin tarjolla monta tapaa. Itse koen Bloggerin oman seurannan jo hivenen vanhanaikaiseki ja kankeaksi. Ainakin itse tunnustan olevani äärimmäisen laiska lukemaan blogeja Bloggerin nostoista. Useille Googlen ”liity lukijaksi” -painike on kuitenkin juuri se, joka on lähimpänä ja helpoiten klikattavissa. Blogin tuottajana ei tuota bloggerin omaa lukijamäärää kuitenkaan kannata enää seurata aivan yhtä orjallisesti kuin aiemmin. Blogeja kun seurataan nykyisin monella muullakin tapaa.

Oma ylivoimainen suosikkini on kansainvälinen Bloglovin.


Ohessa tiivistelmä Bloglovinista omaan käyttökokemukseeni pohjaten:
  • Selkeä ja miellyttävä käyttöliittymä
  • Sekä oman blogin lisääminen että muiden blogien seuraamien aloittaminen on tehty helpoksi
  • Järjestelmästä on helppo nähdä, mitkä postaukset olet jo lukenut ja mitkä ovat lukemattomia
  • Yksittäisten postausten tallentaminen ja jakaminen on helppoa
  • Järjestelmä on seuraajatiedoissaan hyvin avoin: kuka tahansa Blogloviniin kirjautunut pääsee näkemään, paljonko kullakin blogilla on seuraajia.
  • Bloglovinin blogitarjonta on suuri. Tarjolla on sekä suomalaisia että muun maalaisia blogeja. Itse seuraan eri maiden blogeja ja niinpä tämä järjestelmä hyvä työkalu siihen.
  • Bloglovinin ylivoimaisesti kivoin ominaisuus on se, että kooste uusimmista päivityksistä tupsahtaa sähköpostiin. Ilman sähköpostikoontia en taatusti vierailisi seuraamissani blogeissa yhtä usein kuin tuon meilinoston ansiosta. Järjestelmään varta vasten meneminen kun vaatii aina oman vaivansa. Vaiva ei toki ole suuren suuri, mutta tässä netin laiskistuttamassa ”heti nyt” -mentaliteesissa muutamakin klikkaus on välillä liikaa.


Tiesitkö, että Suomen eniten käytetty blogien seurausjärjestelmä: Blogilista lopettaa toimintansa? Itse en ole koskaan käyttänyt blogilistaa seurantaan. Oman blogini olen toki sinne lisännyt. Koska Blogilista siirtyy pian historiaan, en aio käydä sitä tässä nyt läpi. Sen sijaan esittelen sen paikan todennäköisesti ottavan, uuden palvelun nimeltään Blogipolku.

Ohessa kooste Blogipolusta:
  • Miellyttävä ja selkeä käyttöliittymä
  • Visuaalisesti Blogipolussa on pientä sukulaisuutta Bloglovinin kanssa.
  • Oman blogin lisääminen on helppoa. Tosin ainakin itselläni tuli ensimmäisellä kerralla ongelmia blogikuvauksen lisäämisen kanssa. Tekstikentässä on merkkimäärärajoitus, joka ei kuitenkaan estä syöttämästä tekstiä enemmän kuin sallittu. Merkkien poistamisen jälkeenkään järjestelmä ei hyväksynyt tekstiä ja jouduin tekemään koko homman alusta.
  • Järjestelmässä voi seurata erikseen paitsi blogeja, yksittäisiä postauksia.
  • Järjestelmästä näet kunkin blogin/postauksen lukija- ja seuraajamäärät. Lisäksi blogeja/postauksia voi osoittaa ”tykkäävänsä” tai tässä kohtaa rakastavansa, sillä symbolina on sydän.
  • Järjestelmän erityisenä plussana pidän mahdollisuutta nostaa esiin blogien kilpailuja ja haasteita. Kilpailuista ja haasteista tulee järjestelmään oma koostesivunsa.
  • Vielä tässä kohtaa Blogipolussa on melko vähän blogeja, mutta ainakin itse halusin olla mukana heti alusta alkaen. Uskoisin blogimäärän kasvavan käytön ja tunnettuuden kasvamisen myötä.
  • Blogipolku on Suomalainen järjestelmä. Lienee melko epätodennäköistä, että sinne tulee kovinkaan paljoa muun maalaisia blogeja. Eli jos haluat seurata kotimaisia blogeja, tästä kehittynee vielä varsin oivallinen väline siihen.
  • Miinusta siitä, että Blogipolusa ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuutta saada koostetta uusimmista päivityksistä sähköpostiin. Blogipolun asiakaspalvelusta saamani tiedon mukaan palvelua kuitenkin kehitetään jatkuvasti ja tämäkin toiminnallisuus on tulossa. Samoin kuin vielä tällä hetkellä puuttuva mahdollisuus nähdä oman bloginsa seuraajien tiedot.

Isolla osalla blogeista on omat Facebook-sivunsa. Niissä kuitenkin on harvoin muuta sisältöä kuin ne samat postaukset kuin muissakin kanavissa ja blogissa itsessään. Itse seuraan kuitenkin muutamia blogeja myös Facebookissa. Sen kautta saa kuitenkin aina nopeasti tiedon uusimmista päivityksistä. Ja Facebookissa kun joka tapauksessa tulee oltua pitkin päivää, sen uutisvirrasta on luonteva poimia myös blogipäivitykset. Ehdottomana plussana siis se, ettei tarvitse erikseen kirjautua mihinkään järjestelmään.

Moni erityisesti visuaalista sisältöä painottava bloggari jakaa sisältöään myös Instagramissa. Samoin sisältöä postataan myös Pinterestiin. Seurantaväyliä ja bloggarin kulmasta päivitettäviä kanavia alkaa olla melkoinen määrä. Itse en ole vielä Instagramiin Kototekoa vienyt, mutta lähitulevaisuudessa olisi aikomus. Ei lopu tekeminen kesken... ;)

Lisäksi blogeja / niiden ylläpitäjien tuottamaa sisältöä voi seurata ainakin seuraavin tavoin:
Mielestäni on mukavaa, että blogien seurantaan on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Bloggaajan kulmasta haasteeksi tulee kuitenkin käyttäjämäärien ja lukijoiden käyttäytymisen seuranta sekä sisällöntuotanto useisiin eri kanaviin. Eri järjestelmäthän eivät keskustele keskenään ja niinpä esimerkiksi seuraajatiedot joutuu poimimaan eri lähteistä, eikä päällekkäisiltä käyttäjiltäkään voi välttyä.

Oikeaoppisestihan bloggaajien tulisi tarjota sisältöjään hyvin monikanavaisesti ja lisäksi jokaiseen kanavaan pitäisi rakentaa sisältö ainakin jossain määrin kanavan ehdoilla sekä huomioiden kyseisen kanavan erityisluonteen tai vähintäänkin poimia sisällöstä kussakin mediassa parhaiten toimiva sisältö. Blogien seurantaan soveltuvat järjestelmät jakautuvat oikeastaan kahteen osaan: osalla voi seurata blogia kokonaisuudessaan, osassa taas jotain sen osaa tai esimerkiksi blaggaajan visuaalisia havaintoja sekä ideoita. Näitä jälkimmäisiä edustavat ainakin Pinterest ja Instagram, joiden sisältöinä toimivat kuvat. 

Harrastelijabloggarin aika ei voi mitenkään riittää kaikkeen. Kannattaa siis valita, missä kaikkialla on oikeasti relevanttia näkyä: missä kaikkialla pystyy hyödyntämään samaa sisältöä, mitä varten on tuotettava jotain aivan uutta. Blogin sisältöä voi toki aina modata vähän eri kulmista. Ainakin itse haluan kuitenkin bloggaamisen lisäksi myös ommella ja elää sitä muutakin elämää eli sen mukaan mennään.

Ohessa makupaloja omista suosikkiblogeistani:



Kototekoa voit seurata tällä hetkellä:

Valitse oman näköisesti tapa seurata tai pistäydy vierailulle silloin, kun siltä tuntuu. Jos virtuaalisesti voisi keittää kupin kahvia tai teetä ja tarjota sen kanssa palasen kakkua, niin sen tekisin. :) Tervetuloa vierailulle siis jatkossakin!

Miten sinä seuraat suosikkiblogejasi?


P.S. Vielä on muutama päivä aikaa osallistua Kototekon arvontaan. Palkintona ihana Down to Sizen sisustuskori.

8

MANSIKKAPAITA JA KOOTUT SELITYKSET, MIKSI SE LÄHES JÄI VALMISTUMATTA


Parhaimmillaan ompelu on vimmainen Flow-tila: työn alla oleva kangas vetää puoleensa kuin magneetti. Jokainen, pienikin vapaahetki täyttyy ompelusta. Jos ompelukoneellani olisi lauluääni, se kuulostaisi seireeniltä. Huumaava laulu kaikuu korviini viekoittelevina sävelinä yli Pasta Bolognesen porinan ja ”äiti, tuu pyyhkimään” -huutojen...



Pahimmillaan ompelu on kuin tukan harjaaminen vastakarvaan, kynsien ääni vasten liitutaulun pintaa tai amatöörin kävely pitkin trapetsia: yksi askel, pudotus, kaksi askelta, pudotus, asfaltti-ihottumaa, ylös ja lopulta pudotus takapuoli edellä maahan. - Nyt riitti! Vielä hetki sitten magneetin lailla puoleensa vetäneen kankaan napojen suunta on vaihtunut: imuvoima on muuttunut tympesävytteiseksi työntövoimaksi.

Kuulostaako tutulta? Toisinaan kankaan työntövoima on niin vahva, että koko ompelus päätyy lopulta kaapin perukoille: mahdollisimman kauas, katseen kantosäteen ulottumattomiin. Näin kävi tämän postauksen paidalle. Siitä on nyt melko tarkkaan vuosi aikaa, kun kävimme mieheni kanssa hakemassa hänelle Eurokankaasta paitakankaita. Piti ommella oikein useampikin. Muutaman T-paidan ommeltuani ryhdyin ompelemaan tätä paitaa. Visio oli selvä, mutta heti alkumetreiltä tuntui siltä kuin joku olisi uittanut kangasta hunajassa. Jotenkin tahmeaa. Ei vain suju. Lopullinen pysähdys tuli vetoketjun alareunan huolittelussa... Yhtäkkiä vain joku sisälläni suorastaan huusi: ”ei tuosta mitään tule”.


Olin suunnitellut peittäväni kierrätysvetoketjun katkaistun alapään kolmionmuotoisella kankaalla, mutta en vain meinannut saada kolmiota sopivalla tavalla vetoketjun päälle. Muutaman kerran yritettyäni meni hermot. Ei siihen sen isompaa vastoinkäymistä tarvittu. Paita jäi hyllylle lähes vuodeksi. Mieheni odotti punaista, mansikkapaidaksi nimeämäänsä paitaa alkuun toiveikkaana, lopulta toivonsa menettäneenä. ”Enpä mainitse mitään mansikkapaidasta”, oli sarkastinen sivuhuomautus hänen nähdessään minut ompelemassa jotain aivan muuta.

Lukuisat kerrat yritin lähestyä mansikkapaitaa mielen tasolla... ”Ei se kuitenkaan onnistu”, ”sehän jäi kesken todella hankalassa paikassa”, ”jotenkin se vetää varmasti sen kankaan ruttuun”. Pään sisäisiä selityksiä riitti ja kankaan työntövoima ylitti maagisen rajan, jonka seurauksena tietoinen mieleni sulki kankaan kokonaan mielestäni useiksi kuukausiksi.

Nyt päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista. Ja mitä ihmettä! - Ei voi kuin ihmetellä, että mikähän tuossa nyt oikeasti oli muka niin vaikeaa! Paita tuli hihansuuremmejä myöden valmiiksi noin puolessa tunnissa ilman minkäänlaista hankaluutta.









Paidan kaava: yhdistelmä miesten MIW:stä ja mieheni vanhasta paidasta
Malli: yhteistyössä suunniteltu
Materiaalit: kangas EK, vetoketju ja hihansuiden remmit vanhasta repusta


Ompelu on mielentilalaji. Toisinaan uuteen työhön tarttuu lähes ammattilaisen varmuudella. Sakset rouskuttavat kangasta nälkäisinä ja itsevarmoina. Leikkuuääni kuulostaa lähes samalta kuin ammattilaisvideoissa: tuosta noin, rennosti vain. Käsi ohjaa kangasta varmoin ottein ja ompelukone tuntuu luotettavalta ystävältä.

Seuraava päivä, takana huonosti nukuttu yö. Onko saksiin tullut yön aikana lisää painoa? Hatarin ottein tartut saksiin. Katselet eteesi levittäytyvää kangasta kuin luokkakavereita ensimmäisenä koulupäivänäsi. Ompelukoneen ääressä kangas lipeää sormiesi välistä ja eipä aikaakaan, kun kangas imeytyy koneen syövereihin ilman järjellistä syytä. 

Tässä kohtaa on hyvä pitää tauko, ottaa vähän etäisyyttä. Mutta ehkä tauon ei kuitenkaan ihan kalenterivuotta tarvitse kestää...

Pystyitkö sinä samastumaan tähän tekstiin? Onko sinulla projekteja, jotka hautautuvat epätoivon alle lähes ikuisiksi ajoiksii? Miten saat itsesi tarttumaan uudestaan takkuavaan ompeluprojektiin?

P.S. Joko osallistuit Kototekon arvontaan? Vielä ehdit! Arvontaan voit osallistua tämän päivityksen lopussa.




2

WEEKEND-LAUKKU MIESTEN PUVUNTAKISTA

Musteläikkätesti, Iiris-analyysi, astrologinen tulkinta, kämmenviiva-analyysi... Ehei, unohda ne! Naisen persoonaa syväluotaava testi on meidän jokaisen ulottuvillamme ja vieläpä aivan ilmaiseksi. - Avaa käsilaukkusi, listaa sen sisältö ja niiden väliset suhteet, vuosikerta sekä järjestys. Voilá! Analyysi on valmis.


Pahin pelkoni on, että joudun jossain kohtaa elämääni näin harmittomana ja täysin satunnaisena kadun tallaajana äkkiyllättävän katugallupin kohteeksi: "Jaahas rouva, me teemme lehteemme galluppia naisten käsilaukkujen sisällöistä. Että mitäs teidän käsilaukkunne pitääkään sisällään?"

Sitä, mitä käsilaukustani ei löydy, ei tarvita. Ja toisaalta, sitä, mitä sieltä löytyy, ei välttämättä tarvitsisi löytyä... Vai mikä on teidän kantanne kivettyneisiin mandariineihin tai kolikkojen värjäämiin, hajanaisiin purukumityynyihin? Tai roskakorin sisältöä muistuttavaan epämääräiseen paperiläjään puhumattakaan noin kymmestä kuulakärkikynästä, joista 1/10 on toimintakunnossa? Saatan noin päällisin puolin näyttää ihan tyylikkäältä, mutta uskaltakaapas vain kurkistaa laukkuuni.  - Omalla riskillä! Jotain laukkujeni sisäisestä tilasta kertoo myös 8-vuotiaan poikani kommentti pyydettyäni häntä taannoin hakemaan jotain laukustani. Poika loi isäänsä merkitsevän katseen ja kysyi: "Mitä luulet, uskallankohan työntää tuonne käteni?"


Laukut ovat ihania! Erityisen paljon pidän suurista laukuista, joihin mahtuu... vaikka mitä! Niinpä päätinkin ommella itselleni erityisen ison kassin. ;) Sille oli oikeasti tarvettakin, koska aika usein päiväreissulle lasten kanssa lähtiessä mukaan tarvitaan yhtä sun toista. Tällaiseen laukkuun mahtuvat sekä äidin että lasten välttämättömyydet. Tämä laukku on ommeltu miesten puvun takista, jonka haalin mukaani Kierrätystehdas-tapahtuman ilmaistorilta. Hyväkuntoinen ja ryhdikäs villakangas suorastaan huusi pääsyä mukaani. Kierrätystehdas-päivityksessäni kyselinkin teiltä veikkauksia siitä, että mistä hamstraamistani materiaaleista ompelisin ja mitä. Tässä tulos.







Jotta heikkohermoisimmat eivät jäisi tämän päivityksen myötä järkytyksen valtaan, voin tuoda lohtua elämäänne kertomalla, että olen kyllä hivenen jo oppinut skarppaamaan laukkujeni siivouksessa. Epäilen kuitenkin, että tuo syndroma on pohjimmiltaan parantumaton. Laukut nyt vain ovat akilleen kantapääni. - Ja vaatekasat, lisäisi mieheni. Mutta ei siitä sen enempää.

P.S. Tämän päivityksen kuvista ne, joissa näyn itse ovat 8-vuotiaan poikamme ottamia. Hauskaa vaihtelua saada kuvia välillä vähän eri kulmasta eli aika paljon matalammalta kuin yleensä. :)

Osallistu Kototekon arvontaan! Arvonta järjestetään yhteistyössä tekstiilijätteitä tuotannossaan hyödyntävän Down to Sizen kanssa. Palkintona on kuvassa näkyvä ihana sisustuskori (kork. 28 cm, tilavuus n. 14 l). 

Arvontaan voit osallistua 6.-16.5. välisenä aikana seuraavalla tavalla:

Kommentoi tämän päivityksen alle, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla.

- Yhden arvan saat kommentoimalla muutamalla sanalla, millaisia ajatuksia blogini sinussa herättää.

tai

- Kaksi arpaa saat kommentoimalla muutamalla sanalla, millaisia ajatuksia blogini sinussa herättää JA liittymällä blogini lukijaksi tai olemalla jo blogini lukija.

Sisällytäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi. Sähköpostiosoitetta käytetään ainoastaan arvonnan voittajan kontaktointiin. 


Käy ihmeessä kurkkaamassa myös muita Down to Sizen tuotteita

Arpaonnea! :)


40
Sisällön tarjoaa Blogger.