ZERO WASTE - VANHASTA MEKOSTA IHAN UUTTA

Muutama vuosi sitten ostin Tarton torilla järjestetyltä kirpputorilta mekon, joka näytti ihanalta. Ihastuin ensisijaisesti sen raikkaaseen raitakuosiin. Mekon malli osoittautui kuitenkin heti alkumetreillä aavistuksen epäsopivaksi. Se ei vain istunut yläosasta oikein mitenkään. Konmarituksenikin keskellä tämä mekko sai kuitenkin armahduksen, sillä kuosi tuotti edelleen iloa - hylättynä vaatekappaleenakin. Koska en kuitenkaan halunnut säilyttää sitä enää tyhjän panttina, oli asialle tehtävä jotain. Siispä sakset käteen! Mekon alaosasta syntyi hame ja yläosasta clutch. Hametta varten kaventelin alaosaa reilusti, aavistuksen kynämaiseen malliin. Alkuperäisestä vaatekappaleesta ei jäänyt jäljelle lopulta kuin muutama epämääräinen suiro. - Jopa mekon helmin koristellut olkanarut hyödynsin. Niistä tuli kiva hihna clutchiin. 

Olen tainnut jossain yhteydessä mainitakin intuitiivisesta värisilmästäni. Se siis tarkoittaa sitä, etten välttämättä tietoisesti valitse yhteensopivaa väriskaalaa, vaan se tapahtuu usein ihan itsestään. Tämä kuvauskeikka - juuri ennen vanhempieni kesämökille lähtöämme konkretisoi kaikessa huvittavuudessaan tuota ominaisuuttani. Kuvausta edellisenä päivänä mietin sopivaa kuvauspaikkaa ja juna-asema tuntui heti hyvältä. Päästyäni asemalle tajusin kyllä heti, miksi: VR:n mainosmisu täällä, moi! ;) Ei nyt sentään tismalleen sama vihreän sävy, mutta kivasti toistuvat silti yhtiön brändivärit lähes identtisinä asuissani... :)

Ja kyllä, näet aivan oikein, tittididiii: olen viimeinkin uskaltautunut kokeilemaan virkkausta! Olen suunitellut sitä pitkään ja hartaasti. Nyt uskaltauduin ottamaan koukun käteeni. Ensiajatukseni oli tehdä tiskirättejä, mut hohhoijaa... tylsää! Ja sitäpaitsi intouduin heti kokeilemaan tätä laukussani näkyvää virkkaustekniikkaa (en nyt muista noiden silmukoiden nimiä - asiantuntevammat saavat kertoa, mitä olivatkaan), niin eipä tuolla koukkukoolla yhdistettynä käytössäni olevaan lankaan kovin imutehoista tiskirättiä olisi tehtykään. Clutchin päällystykseen nuo silmukat sopivat minusta ihan täydellisesti. Kivasti pilkistää hamekuosi läpi, mutta ei kuitenkaan niin ilmeisen samistelevasti kuin jos olisin tehnyt pussukan käyttäen pelkästään hamekangasta. 

Summa summarum: kuten arvelinkin, tykästyin virkkaamiseen ihan heti. Se on tosi kivaa ja huomattavasti rentouttavampaa kuin ompelu. Lisäksi sen ohessa voi helposti jutustella lasten kanssa ja seurata heidän leikkejään jne. Ompelu sulkee huomattavasti tiiviimmin tekijän ihan omaan maailmaansa. Erityisesti näin kesäaikaan on myös ihan huippua, että käsityötä voi kuljettaa mukanaan. Raahaapas nyt sitä Husqvarnaa sitten jonnekin rantsuun... No, en toki ompeluakaan aio hylätä, mutta mukavaa vaihtelua tuo koukun heiluttelu silti on.

Ja hei, vielä muutamia päiviä aikaa osallistua Korjausompelun kesäkuuhun, hop!

Moni tuntuu pitävän näin kesäaikaan pientä taukoa tai rennompaa tahtia ainakin bloggauksesta. Itse aion mennä ihan fiiliksen mukaan. Todennäköisesti tahti hidastuu jonkin verran ja saatanpa jonkun tauonkin pitää. Oman haasteensa käytettävissä olevaan aikaan tuo se, että lomailun sijaan tämä täti menee heinäkuun alusta alkaen töihin. Saa nähdä, missä määrin aikaa jää bloggaukselle. Missään nimessä en ole sitä kuitenkaan hylkäämässä kuitenkaan. - Niin mukava teille on täällä höpötellä. :)

Ihania heinäkuun alkupäiviä sinulle! 

21

SIIRI JA MYYRY -TUNIKA, SAIPPUAKUPLIA JA TAIANOMAINEN KESÄPÄIVÄ

Joissain päivissä on taikaa. - Jotain sellaista, joka saa poikkeamaan tutulta reitiltä, avaamaan raollaan olevan oven ja kävelemään mäen ylös tai alas ihan vain silkasta uteliaisuudesta. Sellaisina päivinä katse erottaa pitsiverhojen läpi siivilöityvän valon ja auringonpilkut verannan patinoituneella puupinnalla. Tänään oli juuri sellainen päivä. Hyppäsimme Hakaniemessä metrosta ja päätimme kiertää Töölönlahden ympäri. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Olin pukenut tytöllemme päälle juuri valmiiksi saamani, suloisesta Paapii Designin Siiri ja Myyry -kuosista tekemäni tunikan. Kaulaan ripustettiin samaisesta kankaasta tekemäni saippuakuplapussukka. (Olin kertakaikkisen kyllästynyt kaatuileviin saippuakuplapurkkeihin ja niistä aiheutuvaan mielipahaan. Syntyi yksinkertainen idea, joka osoittautui kerrassaan loistavaksi - saippuakupla-aine ei kaatunut kertaakaan koko reissun aikana!) 

Tämä satumaisen suloinen rakennus on ilmeisestikin leikkimökki! - Ikkunoista sisään kurkkien sisältä paljastui mm. nuken sänkyjä ja nukkeja. Tämä "mökki" löytyi sattumalta matkamme varrelta, Taidekahvila-nimisen viehättävän kahvilan pihalta. 

On paikkoja, joissa on jotain lumoavaa. Aika tuntuu pysähtyvän. Tämä kahvila ympäristöineen oli juuri sellainen.

Saippuakuplapussi - ihan loistojuttu! Ei enää kaatuilevia kuplavesiä. 

Paljon muutakin kivaa ja kaunista tuli nähtyä. - Kesä-Helsinki on kertakaikkisen ihana ja aina tuntuu löytyvän jotain kulmia, jotka ovat itselleni ihan uusia tai ainakin uudistuneita. 

Paapii Designin Siiri ja Myyry on niin suloinen kuosi, etten halunnut lisätä tunikaan kovinkaan suuria kommervenkkejä, jotta kuosi pääsee oikeuksiinsa. Tällainen napakka trikoo on kuitenkin luonteeltaan pikkuisen raskas, joten halusin keventää yleisilmettä pitsillä. Mielestäni se sopiikin tähän tosi kivasti ja tuo kesäisen kepeän yleisilmeen. Alkuperäistä mekkomallia muokkasin lyhentämällä pitkien hihat lyhyiksi ja tekemällä niskaan pyöreän halkion - tai miksi tuota nyt kutsutaankaan. Lisäksi lisäsin sen yläreunaan pitsinauhat. Ompelin pitsinauhat ensin kiinni sellaisinaan, mutta totesin heti, ettei pitsi tulisi kestämään sitomista kovinkaan montaa kertaa. Niinpä ompelin pitsin toiselle puolelle koko matkalle pätkät ontelokudetta. Lopputulos on minusta jopa kivempi kuin pelkällä pitsillä. 

Mekon kaava: Ottobre / Maxi Dot, 1/2014

Kangas: Paapii Design

Joko sinä alat päästä kesätunnelmaan? Meinaatkos pitää kesän aikana paussia käsitöistä ja /tai niiden bloggaamisesta vai pistätkö ison vaihteen päälle? 

12

OMMELLEN ILOA - HYVÄNTEKEVÄISYYSOMPELUA LAPSILLE

Olet ehkä jo törmännyt siellä täällä käsityöblogeissa Ommellen iloa -hyväntekeväisyyshaasteeseen. Villa&Villa-blogin järjestämässä hyväntekeväisyyshaasteessa ommeltiin vaatteita vähävaraisille perheille. Omalta osaltani haasteompelu tuli päätökseen juuri hetki sitten saatuani kohdeperheeni äidiltä lämminhenkisen ja kiitollisuutta huokuvan viestin. Vaatepaketti oli mennyt perille ja viestin sävystä päätellen se oli mieluisa. 

Ommellen iloa projektin idea oli niin ihana, että halusin osallistua siihen, vaikka omallakin perheellämme on tällä hetkellä taloudellisesti suht niukkaa. Osallistumisen mahdollistivat mukaan lähteneet kangaskaupat sekä koko mahtava ompeluporukka, joilta myös oli mahdollista saada materiaaleja. Erityiskiitokset omalta osaltani Tyyne-Esterille, jonka ihastuttava perhoskangas ja siihen mätsäävät legginskankaat olivat ihan huiput! Itse asiassa pyysin kangasta yksiin legginsseihin, mutta sainkin materiaalit kaksiin! :) 

Ompelin vaatteita samaan perheeseen kuin Hanna Mi -blogin Hanna. Minulle valikoitui perheestä kaksi tyttöä, joista toinen toivoi prinsessamaista, puuvillakangastakkia ja ruusupipoa, toinen arkeen sopivaa prinsessamaista mekkoa sekä legginssejä. Perhoskangas istuu mielestäni tähän mekkoon tosi kivasti. Rusetitkin ovat kuin pikkuisia, levähtämään laskeutuneita perhosia.

Koko projektin haastavin osio oli ylivoimaisesti takki. - Edellisen ja ainoan ompelemani takin olen tehnyt joskus lukioikäisenä. Minkäänlaista rutiinia takin tekemiseen minulla ei siis ollut. Takki siitä kuitenkin lopulta sukeutui ja ihan kauniskin mielestäni. Malli on jo itsessään ihana ja juuri tyttömäisen prinsessamainen. Taskujen suihin lisäsin vielä vähän brodyyria - tytön toiveena kun oli, että takissa olisi jotain pitsimäistäkin. Täytyy kyllä sanoa, että vaatteiden ompeleminen ilman sovitusmahdollisuutta on todella haastavaa ja pieni hiki pukkasi otsalle useammassakin kohtaa. Takin osalta onni oli kuitenkin se, että meidän oma poikamme on kutakuinkin samaa kokoa kuin takin saaja. Poika sai (lue: joutui) toimia sovitusnukkena. - Sen ilmeen ja lyhistyneen olemuksen kun olisi kuvattua... Koko olemus suorastaan huusi: "Äiti, sä et voi tehdä tätä mulle. Mä niin traumatisoidun tästä!"  ;)

Tunikamekko: Kaava Ottobre 6/2012, Sulka. Kangas Tyyne-Esteri

Legginssit: Ottobre 6/2012 / Ropina, Kangas Tyyne-Esteri

 Trenssi: Ottobre (nyt en enää löytänyt mallin nimeä mistään, sori...)

Lämmin kiitos Villa&Villalle sekä koko Ommellen iloa -tiimille ja mukana olleille kangaskaupoille!

Oheisesta listasta näet kaikki mukana olleet bloggarit/Instaajat:

Cutie / NooraEilen tein / HanneFagerwear / HannaHAH / IinaHannaMi / HannaHelmoja ja hepeneitä / KristaHippu / EmmiHommaHuone / Sanne-MaijaKaiken takana on äiti / HanskiKototeko / SannaKärpäsiä keitossa by Mersia / MersiaKätilön käsistä / JohannaLydia / Lindamehelmie / EmmiMiiinullekko / JuliaMumintalo / Helenam3niemi / MarjaOsifa / SofiaPunatukka ja kaksi karhua / Hannasaaraoikarinen / SaaraUnelmallinen / KatiVaahtokarkkimonsteri / KirsiVilla Kiana / MariVilla Pipo / Hannasekä tietenkin Villa&Villa/ Jaana ja Minna

Mukana olleet yritykset:
Ikasyr, Paapii, Nappinja, Tyyne-Esteri, Käpynen, Koot.fi

21

IHAN PUSKISTA, OSA 3: ITSE TEHTY VARTALOKUORINTA

Virkistävä mini-spa-hetki ei välttämättä vaadi isoa tukkoa rahaa tai valtaisia järjestelyitä. Pieni hetki omaa aikaa ja ihon kuorinta luonnonkosmetiikalla omassa kylppärissä - siinäpä se! Tämän kuorinta-aineen ainesosat löydät lähistösi pusikoista ja ruokakaapistasi. Nokkos-mustikanlehti-hunaja-suolakuorinta, olkaapas hyvät!

Meidän perheessämme on valvottu viimeaikoina aivan tolkuttomasti. Pandakarhu-look on täysin alakanttiin ilmaistu luonnehdinta peilikuvastani. Silmienympärykseni näyttää ihan siltä kuin joku olisi rullannut leikkiautoilla niitä pitkin viimeiset pari viikkoa putkeen. Olo on muutenkin nuupahtanut ja muisti pätkii. Kerroinko jo, että meillä on valvottu? Just Kidding... tällä erää. ;) Nyt kuopuksen uni on onneksi alkanut jo hieman tasaantua. Oma oloni on silti edelleen kuin toipilaalla. Järjenjuoksu on hii-daas-taaaaa ja väsyttää jatkuvasti.

Jos olisin varakas, maksaisin oitis itseni vähintäänkin kylpyläviikonlopulle. Olisi todella paikallaan. Vaan, kun sellaiseen ei nyt ole mahdollisuuksia, on tyytyminen mini-spa-hetkeen omassa kylppärissä. Miehelle lapsen nukutusvuoro, kylppärin ovi visusti kiinni ja oveen kyltti "äiti ei ole täällä" - ainakin noin niin kuin henkisesti. Kotvasen kuluttua kypyhuoneesta lipuu ulos pikkuisen virkeämpi äiti iho kuorittuna ja tukka sävytettynä. - Niin pienestä se on kiinni, että pienen lapsen äidin sisäinen ryhti kohenee ja ärtymyksen taso laskee. 

Tällainen matalan kynnyksen kylpyläelämys on kenen tahansa ulottuvilla ja vieläpä hyvin pienellä vaivalla. Mikäli sinulta ei löydy jo valmiiksi ihon kuorinta-aineita tai jos haluat kokeilla jotain uutta, niin tässäpäs. Poikkea iltalenkilläsi puskiin ja poimi ainekset ihastuttavan tuoksuiseen ja virkistävään vartalokuorintaan. 

TEE NÄIN:

HUOM! Tämä määrä riittää noin puolen kropan kuorintaan eli mikäli haluat kuoria koko vartalon, tee tuplamäärä.

Näitä tarvitset:

- Nokkosta (tuoretta tai kuivattua) ja mustikan lehtiä (toki voit tehdä myös oman versiosi ja kokeilla jotain muita villiyrttejä)

- Hienoa merisuolaa

- Hunajaa (kuvassani näkyvä hunaja on kennohunajaa - siksi rakeisuus)

1. Poimi muutama mustikanvarpu ja yksi nokkonen. (Tiesitkö muuten, että nokkosen voi poimia ilman polttamisvaaraa hanskoittakin, kunhan ei koske lehtien päälliosiin! - Nokkosen poltinkarvat ovat lehtien päällipuolella, eivät alla.)

2. Murskaa 1-2 nokkosen lehteä morttelissa aivan pieneksi. Silppua mustikanlehtiä noin ruokalusikallisen verran saksilla mahdollisimman pieneksi. Ihan alkukesän mustikanlehdet todennäköisesti saisi murskattua morttelissakin, mutta jo tähän aikaan kesästä lehdet ovat rakenteeltaan napakat.

3. Sekoita ruokalusikallinen hunajaa ja teelusikallinen suolaa sekaisin nokkosten ja mustikanlehtien kanssa. Mikäli koostumus tuntuu liian kuivalta, lisää hunajaa. Lisää karkeutta saat lisäämällä suolan määrää. Sitten vain suihkuun ja kuorimaan! 

Hiero seosta kevyesti pyöritellen ihollesi. Mikäli sinulla on sauna, voit jättää kuorinnan saunahetken ajaksi ihollesi. Kuorinnan jälkeen iho tuntuu ihanan sileältä ja pehmeältä. Tämä kuorinta-aine myös tuoksuu ihastuttavasti aivan saunavastalta. 

Ja jollet vielä tiennyt, niin sekä mustikka että nokkonen ovat kummatkin äärettömän terveellisiä ja erityisesti nokkosella on ulkoisestikin käytettynä ihoa heleyttävä vaikutus. Nokkonen kiihdyttää myös verenkiertoa. Myös mustikkaa käytetään paljon ihonhoidossa ja mustikan lehdistä voi valmistaa myös esimerkiksi mustikanlehtiteetä. Tähän kuorinta-aineeseeni lisäsin mustikkanlehtiä lähinnä niiden tuoksun ja yleisterveellisyyden vuoksi. 

Kurkkaapas myös juttusarjani aiemmat osat, joista ensimmäisessä valmistettiin nokkosista kasvonaamio ja takapihan kasveista vihersmoothie. 

Oletkos itse kokeillut koskaan omatekoista kosmetiikkaa? - Puskista kerättyinä tai muuten?

9

KAULAHUIVI KÄSIVARSINEULOEN + VIDEO

Lukuisia aloituksia. Naurettavan vähän lopetuksia. Noihin kahteen virkkeeseen tiivistyy neulonta- ja virkkausminäni. Olen aina kokenut, että ompelu soveltuu temperamentilleni neulontaa paremmin. Siinä kun syntyy parhaimmillaan valmista tuosta vain surrur ja niksnaks. Mutta neulonta: se on hiiidas-taaa. Vaan mihinkäs tässä nyt niin kiire oikeasti olisi, toteaa hän ja alkaa vähitellen kiinnostumaan langoista. - Olisihan se ihana käpertyä iltaisin sohvan kulmaan kutimen tai virkkuukoukun kera. Neulomisessa ja virkkauksessa on jotain lähes suloisen runnollistakin. Mukillinen teetä, taustalle sateen ropinaa, lapset leikkivät idyllisen rauhallisesti lattialla. Seinäkello raksuttaa, äidin kutimet helisevät kotoisasti... Näin niitä kauniita lapsuusajan muistoja luodaan! ;) No, ehkä se todellisuus ei aina ihan tuota ole, mutta kokeilemisen arvoista silti. Ja näin kesäaikaan olisi huippua, kun olisi käsityö, jonka voisi napata mukaansa. Toimeksi siis!

Päätin ottaa varman päälle ja tehdä ensitöikseni jotain, joka taatusti tulee valmiiksi. Ja valmista siitä tulikin - alle puolessa tunnissa! Käsivarsineulonta on ihan huippuihana tekniikka. Hauskaa ja nopeaa. Materiaalina käytin Novitan ontelokudetta. Inspiraatio tähän työhön syntyi astumalla ovesta ulos: viikonloppuna oli tooosi kylmää! Hrrr... Perisuomalaisten suvipäivien lämmikeeksi syntyi harvaneuloksinen puuvillakudehuivi. - Tykkään hurjasti!

Ohessa video, jossa höpöttelen neuleharrastuksen aloittamisesta ja siihen liittyvästä pienestä tuskasta. Videolla myös ohje käsivarsineulontaan. Mikäli haluat hypätä suoraan ohjeeseen, se alkaa kohdasta 6:31. Saatan editoida tästä vielä version, jossa on pelkästään ohje.

Vaikka huivista tulikin kiva, toki toivon sille mahdollisimman vähän käyttöpäiviä tälle kesälle. Aurinkoa ja lämpöä, kiitos! :) 

Vinkkaapas mulle seuraava kiva, innostava ja suht joutuisaan valmistuva virkkaus- tai neulontaprojekti! Tiskirätit olivat mielessäni, mut jotenkin ne on pikkuisen tylsän tuntuinen teema.

P.S. Muistathan, että kuun loppuun asti on aikaa osallistua blogini Korjausompelun kesäkuu -haasteeseenhttp://kototeko.blogspot.fi/2016/05/anna-vaatteellesi-jatkoaika-osallistu.html. Haasteeseen liittyvässä kuvakisassa on tarjolla kolme tosi kivaa palkintoa, joita sponssaavat Husqvarna Viking, Taito Uusimaa ja ekologisten tekstiilien kauppa Linotte. 

11

OPELLE KIITOKSET KIERRÄTYSHENGESSÄ

Jo joutui armas aiiiikaaa. Aikapa hyvinkin. Ja kortilla. Kevätjuhlan aattoiltana. - Paniikki! Meidän perheessä on valvottu viimeiset viikot niin reippaasti kuopuksen tuttivieroituksen vuoksi, ettei ajatus meinaa enää pysyä arjessa mukana. Lisäksi käytössä oleva käsityöaika on kulunut Ommellen iloa -hyväntekeväisyyskamppikseen. Siispä ajattelin, että nyt mennään open suhteen siitä, missä aita on matalin. - Niin ihana kuin se ope onkin. Lopputulemana syntyi kuitenkin tällainen kokonaisuus ja ihan äärettömän pienellä vaivalla. - Ennakkotyön olin nimittäin tehnyt tähän kokonaisuuteen, kohdetta tietämättä, jo ajat sitten ja hyvä niin! Tämän suurempaan DIY-aspektiin en olisi tässä kohtaa kyennyt.

Ensin syntyi visio kortista. Olin jo joku aika sitten huuhdellut talteen Ihana-merkkisen jogurttipurkin, koska sen Design on mielestäni, no purkin mukaisesti, IHANA. Näistä purkeista teen taatusti joskus jotain muutakin, mutta tällä erää purkki taipui korteiksi. Yksi niistä pääsi koristamaan tätä lahjaa. Tekstin tein kääntöpuolelle Dymolla. Ja tässä kohtaa huomautus, ettei tämä ole maksettu mainos. ;)

Ruokakaupassa käynnin yhteydessä nappasin mukaani ihastuttavan tuoksuisen laventelin. Alkuperäinen ideani oli antaa lahjaksi ainoastaan kukka ja kortti. That's it. Kotona aikani pyörittyäni ja pohdittuani, mihin kääräisisin kukan, avasin kangaskaapin. Katseeni kiinnittyi Green Craft -kierrätyshuopaan ja silloin muistin: olin jo joskus useampi kuukausi sitten tehnyt testimielessä yhden mallisen sisustuskorin, mutta vain lähes valmiiksi. Reunan huolittelu puuttui. Ja kas vain, väri-intuitioni ei pettänyt tälläkään kertaa: korin sävy, laventeli ja kortti - aivan kuin olisin pitkäänkin suunitellut tätä sävy-matchia. Perfect! Huolittelin reunan, tein kortin, sujautin laventelin koriin, sidoin nauhan ympärille ja siinäpä se! Ai että nyt lämmittää ainakin tämän DIY-ihmisen mieltä - toivottavasti myös lahjan saajan. Tällaiset suht neutraalit ope-lahjat ovat henkilökohtaisia suosikkejani. Ja jollei kori miellyttä, sen voi puolestani täysin huoletta kierrättää eteenpäin.

Oikein ihania huomisia kevätjuhlia kaikille ja ylppäreitä niihin perheisiin, joissa niitä vietetään!

P.S. Olethan huomannut Korjausompelun kesäkuu -ompeluhaasteeni? Haasteen kilpailuun tupsahti mukaan vielä yksi yhteistyökumppani lisää eli ekologisiin kankaisiin erikoistunut Linotte. Osallistusmisaikaa on koko kesäkuu. Kilpailuun osallistuminen ei vaadi muuta kuin korjausompelun ja valokuvan korjausompelusta.

18