Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

VIISI VINKKIÄ HUOPAOMPELUUN

Huopahullun päiväkirja ja kootut opit. Huopahommien jälkeen siirryn ensi viikolla jälleen vaateompelun pariin (nenäni eteen kiikutettiin juuri esiintymisasutilaus, miehen bändille pukkaa keikkaa...). - Lopullisia hyvästejä en kuitenkaan huovalle heitä, sillä se on uusi suuri rakkauteni. Teitä varten, joille huopa ei ole entuudestaan kovin tuttu materiaali, halusin koota kuitenkin pienimuotoisen huopapaketin, olkaapas hyvä.

MIKÄ HUOPA?
Jokainen vähääkään askarrellut tietää, että huopaa on olemassa monenlaista: monen paksuista ja monen laatuista. Se laajimmin tunnettu perus askarteluhuopa on kuitenkin hyvin kaukana esimerkiksi huopatöppöshuovasta.

Mistä nämä erot sitten johtuvat? No, ensinnäkin A) käytetyistä kuiduista. Huopaa valmistetaan 100 prosenttisesti villasta, täysin synteettisista materiaaleista ja näiden kahden coctaileista (esim. Green Craft -kierrätyshuopa). Villasta tehty huopa on aivan eri tuntuista kuin täysin synteettinen huopa (esim. askarteluhuopa) ja se myös käyttäytyy eri tavoin - niin työstettäessä kuin käytössä.

Toinen huopien eroavuuksia selittävä tekijä on B) valmistustapa. Huovan valmistukseen on olemassa kaksi tekniikkaa: ne ihan samat, joita myös tee se itse -ihmiset harjoittavat tykönänsä. Eli vanuttaminen ja neulaaminen. Ensimmäinen perustuu liikkeeseen, lämpöön ja kosteuteen, jälkimmäinen taas neulan väkäsiin, jotka tarttuvat kuituihin ja "pörröttävät" ne sekaisin.


MITEN OMMELLA HUOPAA?

Kokosin yhteen muutamia vinkkejä huovan ompeluun. Vinkit pohjautuvat täysin omiin kokemuksiini. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä pehmeämpää huopa on, sitä haastavampaa sen ompelu on. Synteettisia kuituja sisältävä huopa ei myöskään huovu samalla tapaa kuin villahuopa, ts. sen työstäminen on helppoa.

1. TUTUSTU HUOPAAN.
Ennen kuin aloitat ensimmäistäkään huopatyötäsi, ota käteesi pala käytössäsi olevaa huopaa ja tutustu siihen. Pyörittele sitä käsissäsi: miltä se tuntuu? Kuinka helposti se venyy/huopuu. Taivuttele sitä ja fiilistele, millaiseen muotoon se istuisi parhaiten. Asettele kaksi palaa päällekkäin: kuinka paksun sauman ne muodostaisivat? Mahtuuko sauma ompelukoneesi paininjalan alle?

Nämä pannunaluset on valmistettu huovan leikkuujätteestä. Kuviointi on siis peräisin irti leikattujen kuvioiden reunoilta. Materiaali on peräisin Jämsän huopatehtaalta.

2. SUUNITTELE HUOPATYÖSI HUOLELLA.
Tiiviskään huopa ei kestä kovin montaa purkukeikkaa. Mitä pehmeämpää huopa on, sitä heikommin se kestää ratkomista. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että huopa venyy ja huopuu. Ratkottu sauma voi vaatia koko ratkotun reunan pois leikkaamisen. Uudelleen ompelun minimoiseksi tarkka etukäteissuunnitelma on siis valttia.



3. OMPELE MÄÄRÄTIETOISELLA OTTEELLA.
Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi ommella nasta laudassa. Huopa vaatii hyvän suunnittelun lisäksi suheellisen määrätietoisen ompelutahdin. Mikään kiire sen kanssa ei ole, mutta erityisesti, mikäli paininjalan alla on kovin pehmeä huopa, sitä ei voi loputtomiin pyöritellä käsissään. Muuten se jatkaa huopumistaan ja venyy. Mitä pehmeämpi huopa on kyseessä, sitä haastavampaa sen työstäminen on. VINKKI: Mikäli käytössäsi oleva huopa venyy helposti, voit kokeilla, onnistuisiko ompelu paremmin, mikäli laitat paininjalan ja huovan väliin palan leivinpaperia. Ompele huopa paperin päältä ja revi se ompelun jälkeen irti. Voit myös kokeilla irti revittävää tukikangasta alimman kerroksen alla.

4.  HUOLITTELEMATTA PARAS!
Huopa ei huolitteluja kaipaa. Suoralla ompeleella vain surautat menemään ja siinäpä se. - Ihan mahtavaa vaihtelua vaateompelulle siis!



5. PUHDISTA OMPELUKONE.
Tämä koskee erityisesti pehmeästä huovasta ompelua. Mikäli huopa pölisee ommellessa, on aivan varmaa, että huopapöly laskeutuu myös koneesi sielun syövereihin. Pieni putsaushetki huopaompelun päätteeksi pitää koneesi tyytyväisenä.

Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle iloa / hyötyä. Mikäli olet itse kokenut huopaompelija, kerro omat vinkkisi vielä lisäksi! :)

Ja vielä on tämä päivä aikaa osallistua Taito Uusimaan kanssa yhteistyössä järjestettävään huopa-arvontaan. >> KLIK!

Mukavaa sunnuntaita! :)



6

HULLUNA HUOPAAN, OSA 2: SIITÄ TULI LEHTIKORI

Green Craft -kierrätyshuopa
Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Kerroinkos jo, että olen kokenut huopaherätyksen? Ensimmäinen herääminen tapahtui ennen joulua  kummitätini lähettämien huopatossutehtaan leikkuujätteiden myötä. Ne muuntuivat mm. pannunalusiksi ja laukuksi. Huopaherätyksen toinen osa sai alkunsa, kun Taito Uusimaalta otettiin yhteyttä minuun yhteistyömielessä. Vieraillessani heidän ihastuttavassa, vanhaan asemarakennukseen sijoitettussa toimipisteessä Hyvinkäällä, sain mukaani Green Craft -kierrätyshuopaa. - Olin myyty, lopullisesti! Ensimmäinen kierrätyshuopaompelukseni olivat edellisen postauksen pipopipot ja toinen tämän postauksen lehtikori.

Huopa on materiaalina todella kiehtova. Se nostaa minussa esiin vuosien takaisen keramiikkaharrastajani: alan heti hakea huopaan muotoa. Tällä kertaa halusin kokeilla, kuinka saada pehmeästä materiaalista aikaiseksi jotain kovaa. Tällainen siitä sitten tuli. Lehtikori on siis kauttaaltaan toteutettu ompelemalla. - Kenties erikoisin ompelutyöni ikinä. - Siltä se tuntui erityisesti siinä kohtaa, kun totesin, ettei korin päätyjä voi jättää huolittelematta, vaan ne pitää ehdottomasti päällystää huopakaitaleilla. Olin siihen mennessä jo ehtinyt taivutella (lue: mieheni taivutteli, koska omat voimani eivät riittäneet) korin muotoonsa. Siinä sitten ompelin korin päätyjä korin kaareutuessa sivulleni pieneksi katoksesi. ;)

Korin muoto ja jämäkkyys tulee huopakujiin pujotetuista, käyttämättä jääneistä lihavartaista. - Ihan riittävän monta kertaa olin tökännyt käteni niiden teräviin piikkeihin astiakaapissamme. - Saivat luvan lähteä toimittamaan uutta, hyödyllisempää tehtävää.

Lehtikori kierrätyshuovasta
Green Craft

Green Craft -kierrätyshuopa
Juu, kyllä minä pyyhin pölyt ennen kuvan ottamista, mutta...

Glorian koti
Kori huovasta
Mikäli et ole vielä osallistunut ja huopahommat kiinnostavat, pääset tästä huopa-aiheiseen arvontaan. 
>> KLIK!  Arvottavana on huopaa sekä tekemäni pipojen säilytyspipo. 

Ja lopuksi vielä mainos tulevasta. Kototeko-blogin hyväntuuliset Renew Mama -ompeluhaasteet alkavat. Haasteet on suunnattu erityisesti äideille ja muille naisille, jotka sivuuttavat helposti omat tarpeensa. Haastekokonaisuuden kantavana teemana on "välitä itsestäsi sellaisena kuin olet". Ensimmäisen haasteen isännöi ihana Kati K. Design, koot.fi. Pysyhän kuulolla maanantaina! :)





18

PIPOILLE PIPOT KIERRÄTYSHUOVASTA

pipopipot kierrätyshuovasta
Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Taas on se aika vuodesta, kun pipoja ja hanskoja lojuu siellä täällä ja kiireisinä aamuina juuri se suosikkipipo on mysteerisesti kadonnut. Arkiaamuja helpottaa huomattavasti, mikäli asusteille on tiedossa ainakin noin niin kuin teoriassa säilytyspaikat. Nämä kierrätyshuovasta valmistetut pipopipot keräävät sisuksiinsa ainakin meillä jo ihan kiitettävällä aktiivisuusprosentilla lastemme pipot. Kuopus ei vielä koriin yllä, mutta esikoinen kyllä ja osumatarkkuuskin on tässä viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti.

Kierrätyshuopa on kerrassaan ihana materiaali. - Sen eläväistä pintaa koskettaessa tuntuu miltei siltä kuin lukisi kirjaa: jokainen kuitu pitää sisällään oman tarinansa. Materiaalina tämä huopa on myös mukavan jämäkkää: se ei huovu, eikä veny yhtä helposti kuin perinteinen, pehmeämpi huopa. Napakasta pinnastaan johtuen se ei myöskään pölise samalla tapaa kuin pehmeä huopa.
28

OSAAT KYLLÄ: 8 ASKELTA KOHTI KÄSITYÖHARRASTAMISTA

”Oi, miten ihania!”

”Onpas upea ompelus. Olisipa ihana tehdä itsekin, mutta kuulun juuri siihen Ei mennyt ihan kuin Strömssössä -osastoon.”

”Joo, ei tuu mitään. Kivahan näitä muiden tekemiä on ihastella, mutta ei, ni ei. Koulun käsityötunneillakaan en saanut ikinä valmiiksi niitä lapasia, äitini kutoi ne valmiiksi ja patalapustakin tuli virkattu kulho.”

Kuulostaako tutulta? Tiedän, että minunkin blogini lukijoissa on teitä, jotka seuraatte mielellään käsityöblogeja, mutta ette syystä tai toisesta ole ottaneet sitä ensimmäistä askelta. Jokainen meistä paljon ja pitkään tehneistä on kuitenkin joskus ottanut sen ensiaskeleen. Tämä postaus on osoitettu erityisesti teille, jotka olette aikeissa hypätä sen näkymättömän kuilun yli. - Henkilökohtainen tsempparinne täällä siis, moi! :)

Jos tämän postauksen ansiosta joku saa rohkeutta kokeilla vaikka edes yhtä pientä omatekoista juttua, niin Bravo! - Siitä se lähtee. Käsityöt ja kaikenlainen muukin tee se itse -puuhaaminen on paitsi ihanan konkreettista ja koukuttavaa, erityisesti palkitsevaa. Kun oma visio ja toteutus kohtaavat, seuraa arjesta nostattava hetki: kuin seisoisi oman yksityisen hetkensä parrasvaloissa, taivaalta sataisi paperisilppua ja joku soittaisi fanfaaria. - Sinä teit sen! :) 

Vinkkejä käsityöharrastukseen
1. KOPIOI ILMAN TUNNONTUSKIA
Miten keksin idean? Kaikilla muilla tuntuu se jo olevan.... Älä erehdy luulemaan, että kaikki näkemäsi ideat olisivat originelleja. Pinterest, Instagram, blogit, erilaiset kansainväliset käsityö- ja askartelusivustot, Facebookin harrasteryhmät. Siellä niitä ideoita on pilvin pimein. Yksi poimii ihastuttavan idean joltain sivustolta, tekee oman versionsa, esittelee sen ja pian niitä näkeekin kaikkialla. On kopioita ja kopion kopion kopioita ja kopiosta tehtyjä omia variaatioita. Jokainen niistä saa kuitenkin olla ooh-huokauksen arvoinen tai vähintään henkilökohtaisten aplodien.

Älä siis jumiudu ideattomuuteen. On ihan ok kokeilla jostain löytämääsi ideaa juuri sellaisenaan. Halutessasi voit muokata ideasta näköisesi, mutta se ei ole välttämätöntä. Jokainen samalla kaavalla tehty vaatekin näyttää joka tapauksessa erilaiselta eri ihmisten päällä, eikä kenelläkään muulla ei ole juuri sitä sinun tekemääsi vaatekappaletta: se on täysin uniikki.

2. VERTAILE OHJEITA
Mistä ohjeet? Nettiaikakaudella ideoista ei ole ikinä pulaa ja jos löydät kivan idean, on lähes varmaa, että löydät jostain myös sen tekemiseen vaadittavan tekniikan ja ohjeet. Kannattaa kuitenkin lukea aina vähintään 2-3 eri ihmisen kirjoittamaa ohjetta / idea. Tekijöitä on monentasoisia ja joku on ehkä osannut tehdä jonkun asian helpommin tai kestävämmin kuin toinen. Ohjeiden vertailu siis kannattaa! Myös Facebook on erilaisine harrastusryhmineen kuin jättimäinen tietopankki. Aina löytyy joku, jolta kysyä (postauksen lopussa vinkkejä erilaisiin FB:n harrasteryhmiin).

3. ALOITA RIITTÄVÄN HELPOSTA
Tekeminen kannattaa aina suhteuttaa omiin taitoihinsa. Erityisesti alussa. Liian monimutkainen tai isotöinen käsityö vie helposti ilon koko hommasta. Nosta rimaa siis vähitellen, ei kertaheitolla!

4. OPI LUOVAKSI
Pidätkö itseäsi epäluovana? Älä huoli. Se ei ole este käsillä tekemiselle. Luovuutta on monenlaista ja jokaisessa ihmisessä sitä on ainakin jonkin verran ja jossain muodossa. Se ilmiselvin eli muille näkyvä luovuuden muoto ei ole ainoa laatuaan. Käsitöissä, jos missä, tarvitaan esimerkiksi luovaa ongelman ratkaisukykyä. Jos joku menee pieleen, luova ongelmanratkaisija keksii nerokkaan keinon tilanteen paikkaamiseksi tai jollei kaapista löydy valmiiksi juuri ohjeen mukaista tarviketta, luova ongelmanratkaisija osaa korvata sen jollain toisella. Tämä luovuudenmuoto edustaa ns. ”Behind the Scenes” -osastoa eli se ei yleensä näy muille, mutta tuottaa iloa sinulle itsellesi. Ja parhaat oivallukset toki kannattaa jakaa muillekin somen vertaisryhmissä.

Tiettyyn pisteeseen saakka luovuutta voi myös oppia: sitä varten on olemassa tekniikoita vaikka kuinka. Perusajatuksena luovuus on heittäytymistä. Kokeile, leikittele ajatuksilla, mallaile erilaisia materiaaleja keskenään, hae Pinterestistä mallikuvia ja mieti, minkä yhden asian muuttaisit ja tekisit toisin. Pienikin muutos tekee tuotoksesta sinun suunnittelemasi ainakin osittain. 

Vinkkejä käsityöharrastuksen aloittamiseen
5. OPI AJANKÄYTÖN MESTARIKSI
Mistä löytää aika käsitöiden tekemiselle? Vuorokaudessa on kiinteä määrä tunteja ja nekin ovat erityisesti lapsiperheissä yleensä huolella käytettyjä. Pitää siis tehdä valintoja. Voisitko ehkä vaihtaa jonain iltana television katselun tai somettamisen käsitöiden tekemiseen?

Opi myös hyväksymään se, että tänään aloittamasi työ tulee valmiiksi ehkä vasta ensi viikolla. Pala palalta, sauma saumalta. Voit jakaa ajatuksellisesti tekmisen vaikka siten, että tänä iltana piirrät kaavat, huomenna leikkaat kankaat ja kolmantena aikataulullisesti sopivana iltana aloitat ompelun.

Väitän, että ompelevat äidit ovat ajankäytön mestareita. Intohimo käsillä tekemiseen, siihen äidin omaan aikaan ja tilaan on niin suuri, että jollain mystisellä tavalla siihen vain löytyy se aika. Joku ottaa sen yöunista, toinen ompelee sauman tai kaksi ruoanlaiton lomassa. Nuutuneinkin käsitöitä harrastava äiti kokee yleensä ihmevirkistymisen sinä hetkenä, kun lapset saadaan nukkumaan: kutimet käteen tai ompelukone surisemaan. - Hanat auki ja taas mennään! 



6. OLE SINNIKÄS
Etkö onnistunut ensimmäisellä kerralla? Älä lannistu! Moni taitavakin tekijä epäonnistuu. Muista, että blogeissa ja netin kuvapalveluissa esitellään yleensä aina vain valioyksilöt. Ne kymmenen epäonnistunutta koekappaletta harvemmin pääsevät esille. Taitava valokuvaaja osaa myös kuvata keskinkertaisenkin tuotoksen edustavasti: piiloon jätetään se heikommin ommeltu hihansuu ja esiin nostetaan onnistunut.

Jos joku juttu ei ole onnistuakseen heti, ei päätään kannata hakata seinään. Jollet onnistu tänään, niin ehkäpä huomenna. Kenties yön aikana pääsi sisällä muhii uusi tapa asian toteuttamiseen ja seuraavana aamuna kaikki sujuukin kuin itsestään. Jos tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, pidä vähintään teemukin kokoinen tauko. Anna ärsyyntymyksen laantua. Harmistuneessa mielentilassa tulee helposti tehneeksi virheitä. Muista, että käsitöissä ja askarteluissa on oikeasti hyvin harvoin yksi ainut oikea tapa: sinulla on lupa keksiä ihan oman näköisesi toteutustapa.

7. UNOHDA DIY-IHMISEN STEREOTYPIAT, ÄLÄKÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN
Älä erehdy luulemaan, että ihan kaikki tee se itse -ihmiset ovat sekä äärimmäisen luovia että teknisesti taitavia. Osa on, mutta eivät kaikki. Tee se itse -ihmistyyppiä on (mielestäni) ainakin neljää eri tyyppiä:
  1. Keskinkertaisen luovia, mutta teknisesti taitavia
  2. Äärimmäisen luovia, mutta keskinkertaisen taitavia
  3. Luovia ja teknisesti taitavia (näitä on ehdottomasti vähiten)
  4. Vähän luovia ja vähän taitavia, mutta äärimmäisen innokkaita.
Meitä on moneen junaan, mutta mitäpäs sitten. Jos niissä junissa on iloinen tekemisen meininki ja hyvä tunnelma, niin sehän riittää! 

Vältä itsesi vertaamista muihin ja anna itsellesi lupa kehittyä suhteessa itseesi. Aina löytyy joku, joka tekee jonkun asian paremmin. Jos sinusta tuntuu, ettet vieläkään osaa juuri mitään, niin kaiva esille vaikka vuoden takaiset tekeleesi. - Eikös vain ero olekin silmiinpistävä! Käsitöissä kehittymistä tapahtuu ihan jatkuvasti ja eron voi huomata jo tehdessään kaksi samanlaista käsityötä: ensimmäinen on opettelua, toisen kohdalla osaat jo asian. 


8. VÄLTÄ SOME-ÄHKY
Sosiaalinen media on tänä päivänä niin kiinteä osa käsityöharrastusta, että toisinaan on vaikea sanoa, kumpi oikeastaan onkaan se pääharrastus. Halu jakaa omia töitään ja hakea inspiraatiota muiden tekemisestä kuuluvat asiaan. Muista kuitenkin vetää raja johonkin kohtaan. Ideaähky voi tukahduttaa tekemisen ja pelkkä blogi- tai Instagram-surffailu voi viedä huomaamatta kaiken ajan. Somesta on kuitenkin paljon myös iloa, joten....

Jolleivat nämä kotimaiset FB:n harrasteryhmät ole sinulle jo entuudestaan tuttuja, käy ihmeessä tutustumassa! Lähes jokaiselle erikoistekniikalle löytyy yleensä myös oma ryhmänsä.

PARI SANAA TOSSUISTA

Postauksessa näkyvät tossut tein tytölleni todellisena tarveompeluna hyödyntäen täältä löytyvää ohjetta. Lisäsin kuitenkin tossun takaosaan pienen ekstrasuikaleen nahkaa ja sen sisään kuminauhan. Näin tossut pysyvät jalassa napakasti. Materiaalina hyödynsin vanhan nahkatakin nahkaa (mustat osat) ja pientä pätkää valkoista keinonahkaa. Taidan tehdä vielä toisenkin parin, koska nämä ovat mielestäni ihan ministi turhankin napakat eli kasvuvaraa ei ole sitten yhtään. 


KÄSITYÖILOA!  

P.S. Mikäli olet itse käsityöharrastaja, mutta lähipiirissäsi on joku, jota haluaisit tsempata uuden harrastuksen tielle, niin jaa ihmeessä tämä postaus hänelle. 

P.P.S. Tuleeko sinulle mieleen jotain ,mitä itse haluaisit sanoa aloittelevalle harrastajalle?  

21

DIY-VAIHTARIT: TEIN KIERRÄTYSLAUKUN, SAIN AJELEHTIVILLE KENGILLE KODIN

Kun harrastusompelijalta pyydetään tilaustyötä, ollaan jännän äärellä. Astetta jännittävämmäksi yhtälö menee siinä kohtaa, kun spekseiksi sanotaan: "saat vapaat kädet, luotan tyylitajuusi". Ainoat kriteerit olivat kierrätysmateriaalien käyttö, tummahko väri ja läppärin mentävä koko. Niin ja se, että lopputuleman pitäisi olla laukku. Koska ajatus laukun laskuttamisesta tuntui oudolta, pyysin tilaajaa tekemään minulle vastavuoroisesti jotain, mille minulla olisi tarvetta. Eteisen kaaosta taltuttamaan syntyi The Little Village -blogin Satu-Johannan taitavissa käsissä tyylikäs kenkien säilytyskori.

Ensireaktioni laukun tilauksesta oli innostus: "Wau, tämähän on suorastaan kunnianosoitus! Ilman muuta lähden mukaan!" Ensireaktion laahuksena kasvoilleni lätkähti kuitenkin epäilysten armeija: "Entä, jollen osaakaan? Mitä, jos siitä tuleekin ihan kauhea ja ennen kaikkea, jollei siitä tulekaan mieluisaa. Sanoisi vain muodon vuoksi, että "ihan kiva". 

SULLE

Epäilyksistä tokennuttuani aloin fiilistellä laukun tilaajaa: The Little Village -blogin Satu-Johannaa. En tunne häntä kauhean hyvin, pikkuisen kuitenkin. Joitain selkeitä luonnehdintoja pystyin poimimaan suunnittelutyöni tueksi: hauska persoona, hyvä tyylitaju ja selkeän, suht pelkistetyn designin ystävä, mustavalkoisuus selvästi lähellä sydäntä. Siispä: ei liikaa yksityiskohtia, ehdoton ei romanttiselle hörhellykselle. - Tyylikästä, melko pelkistettyä ja jotain kivaa pientä jujua. 

Materiaaliksi valikoitui hyvin nopeasti miesten puvun takki. - Laadukas ja ryhdikäs materiaali, joka on kuin luotua laukkuihin. Vähän vielä luonnetta lisäämään mustaa nahkaa vanhasta nahkatakista ja läpän kiinnitystä varten vanha vyö UFF:lta. Laukun tukimateriaalina käytin vanhan päiväpeiton tikattua vanua ja soljet kierrätin käyttämättömänä lojuvasta käsilaukustani. Jollei tätä voi kutsua kierrätysompeluksi, niin mitä sitten! :)

Kierrätysompelussa pidän erityisesti siitä, että kokonaisuus rakentuu jonkun valmiin yksityiskohdan ympärille. Laukun lähtökohdaksi valitsin takin taskun. Taskua nostin sitä esiin vielä ompelemalla sen päihin pienet nahkaiset yksityiskohdat. Toinen kohta, missä hyödynsin olemassa olevaa, oli laukun läppä, joka on tehty takin hihasta. Mielestäni se suorastaan huusi tulla osaksi laukkua nappeineen päivineen. 

Kierrätysnahkaa käytin taskun päiden lisäksi läpän sisäpuolella, laukun takaosan sisäpuolella sekä hihnan kiinnityskohdissa. Mielestäni nahka tuo laukkuun paitsi arvokkuutta, myös sopivasti ryhtiä. Viimeisenä silauksena ompelin laukun sisäpuolelle wanna be -tuotemerkin "Gassi by Kototeko".

Tällainen siitä sitten tuli. Ja ei, se ei saanut tuomiokseen sanoja "ihan kiva". *Helpotuksen huokaus. Vastaanotto oli: "aivan ihana" ja mikä parasta, laukku on kuulemma päivittäisessä käytössä. *Sisäinen hymiöni leimahti liekkeihin.

Laukku kierrätysmateriaalista
Gassi ja sen omistaja: The Little Village -blogin Satu-Johanna.
Laukku miesten puvun takista.
Rakensin laukun kahden valmiin yksityiskohdan ympärille: materiaalina käytetyn takin taskun sekä hihan. Yksityiskohdissa hyödynsin vanhan nahkatakin nahkaa.

MULLE

Ja voi, miten ilahduinkaan saatuani Satu-Johannan paketin! Siis ihan äärettömän hieno: tyylikäs ja kaksi erilaista ilmettä tuovat variointimahdollisuuden. Huopa on materiaalina ihan suosikkini. Se on ihanan pehmeää, mutta kuitenkin jämäkkää ja siinä on ihanaa lämpöä. Säilytyskori koostuu kahdesta osasta: huopakuoresta ja sen sisään pujotettavasta, erillisestä pussista. Pussi on valmistettu vanhasta rullaverhosta. Se on materiaalina ihan loistava, koska kengistä kuitenkin irtoaa aina jonkin verran likaa ja verhomateriaali kestänee kuitenkin kostealla pyyhkimisen. Kori on kapeaan eteiseemme juuri sopivan kokoinen ja tuo juuri sitä toivomaani järjestelmällisyyttä. Nyt loppui lasten kenkien ajelehtiminen. - Kiitos, Satu, vielä kerran! :)

Säilytyskori huovasta ja vanhasta rullaverhosta

Säilytyskori huovasta
Kenkien säilytyskori by The Little Village
Siihen loppui lasten kenkien ajelehtiminen pitkin eteisen lattiaa, jes!
Tämä oli äärettömän kiva projekti ja siitä jäi hyvä mieli. Käypä kurkkaamassa myös Satu-Johannan postaus tästä projektista (postaus tulee keskiviikkoillan aikana). Jollei blogi ole sinulle entuudestaan tuttu, niin käy ihmeessä vierailulla. The Little Villagen tee se itse -sisustusjutut on ihan huippuja - Pelle Pelotonmaista kekseliäisyyttä yhdistettynä tyylikkääseen ulkomuotoon.

Ja hei, jos joku teistä bloggareista/Instaajista intoutuu tekemään DIY-vaihtarit jonkun toisen kanssa, niin heitänpä tähän alle tuon tekemäni tunnarin. Se on ihan vapaasti käytettävissä, olkaapas hyvä. 
Muoks. Jos innostutte tekemään näitä vaihtareita, ni lykätkääpä Instassa kuvan yhteyteen #Diyvaihtarit, ni voi sit kootusti jostain katsella.

Mukavaa keskiviikkoa! :) 





26

PAITA HUIVIKAULUKSELLA JA VAATEKAAPPI JÄRJELLÄ

Huivikauluksellinen paita
”Missä se nyt on? Tietenkin se on just nyt hukassa tai pesussa, kun ajattelin laittaa sen päälleni.” Viuh, viuh... vaatekappale toisensa jälkeen lentää lattialle, sängyn päälle ja viereiselle tuolille. Ei löytynyt. Tuskanhiki otsalla pitää tarttua nopeasti improvisoitavaan suunnitelmaan B. ”Aaa... kello on jo noin paljon ja mistä mä löydän ehjät sukkahousut... aargh!” Nopeasti, nopeasti. Kun kutakuinkin kelvolliset vaatekappaleet on saatu päälle, sullotaan vaatekaapista räjäytetty vaatearsenaali hätäisesti takaisin kaappiin. Pelkkä ajatuskin vaatteiden viikkaamisesta tuntuu tässä kohtaa vitsiltä. Äkkiä ulos ovesta ja kohti metroasemaa.

Olen lopen kyllästynyt olemaan edellä mainitun draaman päätähti. Lisäksi olen saanut tarpeekseni siitä, että vaatekaappini on rakennettu poukkoilevalla otteella. Vähän sitä, vähän tuota, eikä taatusti kovinkaan montaa helposti kasattavaa kokonaisuutta. Parissa edellisessä postauksessani olen käsitellyt lasten vaatekaapin järkeistämistä. Aloitin helpommasta päästä... Nyt on aika sukeltaa sisään fiiliksellä rakennettuun aikuisen naisen vaatekaappiin. Pitäkää kiinni, nyt mentiin!

Palatakseni edelleenkin Rinna Sarajärven ”Hyvän mielen vaatekaappiin”, olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni. A) Minä haluan tietää, mitä vaatekappaleita omistan, B) Haluan, että vaatekaappini on järjestyksessä ja näen yhdellä silmäyksellä, missä mikäkin vaatekappale sijaitsee, C) Haluan, että vaatteistani muodostuu kokonaisuus. Mitään oleellista ei saa puuttua, eikä mitään täysin epäoleellista tarvitse olla lukuisia kappaleita. D) Haluan panostaa hyvälaatuisiin materiaaleihin, jotta tekemistäni tai hankkimistani vaatteista olisi iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa. Piste. Aamen. 

itse ommeltu huivikauluksellinen paita
Kangas: Abakhan Fabriks, kaava: reippaasti kuositeltu Linnelin MIW.
THE MOMENT OF TRUTH


Ensitöikseni käyn läpi koko vaatekaappini. Nähdäkseni kokonaisuuden, poistan kaikki kesä- ja kevätvaatteet ja laskostelen ne vaatekaapissa säilytettävään matkalaukkuuni. No, niin. Johan näyttää paljon paremmalta! Röykkiöiden alta paljastuneet faktat:

  • Minulla on aika paljon kesävaatteita. On mekkoja, tunikoita ja kevyesti laskeutuvia paitoja. Syys- ja talvivaatteita sen sijaan on liian vähän siihen nähden, että elämme Suomessa.
  • Vaatekaappini on (tai oli ennen siivousta) parittomien sukkien ja rikkinäisten sukkahousujen hautausmaa. Rest in Peace - nyt muuttui tahti!
  • Tyylillisesti vaatekaapistani löytyy sekä ajatonta tyylikkyyttä edustavia vaatteita (jes, pisteet kotiin - tämän täytyy olla sattumaa... ;) ) että tyttömäistä, aavistuksen romanttista / eksoottista tyyliä edustavia vaatteita. En usko, että vaatekaappini tulee koskaan olemaan täysin yksitotisesti vain jotain tiettyä tyyliä, mutta parikin jämäkähköä punaista lankaa tekisi siitä helpommin hallittavan.
  • Kahden kotona vietetyn vuoden aikana ovat korostuneet koti- ja ulkoiluvaatteet, kaupupunki- ja työkelpoisten vaatteiden määrä on nyt suhteellisen pieni. Tämä siksikin, että olen luopunut monista kaupunki- ja työkelpoisista vaatteistani. En vain koe oloani enää nykyisin kotoisaksi suurimmassa osassa entisistä Smart Casual -osaston vaatteistani. Housu-tunika/paitapuseo-nainen on muuttunut pääosin hame-/mekko-naiseksi. 
     
  • Vaatekaappini huutaa muutamia hyviä housuja, ehkä paria hametta ja jonkin verran saisi olla myös monikäyttöisiä pitkähihaisia paitoja. Jokunen mekkokin. 

    • Ja lopuksi henkilökohtaisen tukkapöllyn paikka: säilytän vaatteitani luvattoman huonosti. Olen kasojen kruunaamaton kuningatar (kuten olen tainnut aiemminkin mainita). --> Kun vaatteita on kaapissa (Huom! Kaapissa, nimenomaan kaapissa. Ei pesukoneen päällä, ei tuolilla, ei sängyn päällä, vaan ihan oikeassa vaatekaapissa! vähemmän, ne on helpompi säilyttää ilmavasti ja siististi.  Sitä kohti siis! :)
Hiuslaskokset hihoissa
SMART CASUAL LET'S GO!
Koska siisteistä arkivaatteista on puutetta, aloitan siitä. Tämän postauksen paitamateriaalin hankin parisen vuotta sitten Tarton Abakhan Fabrikista. Se on olettaakseni polyesteria, jonka joukossa on hieman elastaania. Kankaana se on kaunis, mutta jo nyt huomaan, että se on juuri sellaista, jonka ei tarvitse kuin hipaista jotain karkeaa ja pinta menee rikki tai kankaan kudos vetäytyy rypylle. Kangasvalinta, jota en ehkä enää tänä päivänä tekisi. Koska se nyt kuitenkin on tullut hankittua, ompelin siitä tällaisen huivikauluksellisen Smart Casual -osastoon menevän paidan.

Neuletakin kanssa tällä paidalla tarkenee hyvin talvellakin. Farkkujen kanssa se on suht rento, suorien housujen tai hameen kanssa siisti. Tämän malliset paidat ovat melko klassisia eli järkevän vaatekaapin kulmasta: pitkäikäisiä. Mikäli nauhoihin tai hihansuihin kyllästyy, ne on helppo muokata toisenlaisiksi: nauhan alla on itse asiassa paidan kankaalla kantattu reuna eli nauhan irroittamalla saa V-kaula-aukkoisen paidan. 


Paidan hihansuihin ompelin laskokset käyttööni saamillani Husqvarna Viking Opal 650:lla ja   laskospaininjalalla. Minusta laskoksista tuli tosi kivat. En ole aiemmin käyttänyt laskospaininjalkaa ja oikeastaan olen käyttänyt muutenkin hyvin vähän erikoispaininjalkoja. Tämä mielestäni kelkkaa muistuttava paininjalka oli kyllä näppärä. - Yhdessä kaksoisneulan kanssa se tekee kuin itsestään laskoksen, joka syntyy siis kaksoisneulan väliin. Oman haasteensa toi kangas, joka ei ollut ollenkaan helppo ommeltava. Ompeleita joutui säätämään edes sun taas ja piti käydä ostamassa pienempikärkinen kaksoisneulakin ennen kuin ompeleesta tuli kelvollista. Henkäyksen kevyt tukikangas helpotti myös ompelua.

Paita huivikauluksella
Uutta kohti! :)
Vaatekaappini on aloituspisteeni. Sen työstäminen jatkuu täällä bloginkin puolella. Sen rinnalla aion kuitenkin käsitellä kangaskaappiani...  O-ou... Kankaita ja vaikka sun mitä kierrätysmateriaaleja on kertynyt paljon ja joukossa on varmasti eniten kankaita, joita ehkä käytän joskus. Suurinta osaa en ole käyttänyt. On siis aika luopua. Haluan tietää myös, mitä kankaita omistan. Tämän projektini aloitan nyt siitä, että ompelen vaatteiksi kankaat, jotka tuntuvat ainakin vielä omilta, mutta ovat jostain syystä jääneet kaapin pohjalle.

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Miltäs sinun vaatekaappisi näyttää? Painottuvatko tietyn tarpeen täyttävät vaatteet vai löytyykö sieltä tasapainoisen järkevästi monenlaiseen tarpeeseen ja tilanteeseen?








29

OHJE UPOTETTUJEN TASKUJEN TEKEMISEEN JA MEKKO TYTÖLLE

Mekko upotetuilla taskuilla
Mekko upotetuilla mekoilla
Edellisen blogipostaukseni yhteydessä toivottiin ohjetta tytön mekkoon ompelemiini upotettuihin taskuihin. Malli ei ole omani, vaan olen sen jostain netin syövereistä bongannut, ihastunut ja ommellut nyt niitä jo kolmeen mekkoon/tunikaan tytölleni. Minusta tuo on kiva taskumalli. Niillä saa hauskasti ilmettä vaatteeseen. - Etenkin, mikäli ompelee taskupussin eri värisestä kankaasta kuin varsinaisen mekon, kuten itse olen tehnyt. 

Ohessa ohje taskujen tekemiseen. Näin sen itse olen tehnyt. Toivottavasti ohjeesta on sinulle iloa. Mikäli jokin kohta on epäselvä, kysy ihmeessä!

1. Merkkaa taskujen paikat etukappaleeseen ja piirrä viiva taskuaukon mitalta . Taskujen sijoituskohta ja koko ovat maku- ja kokoasioita (riippuen siis vaatteen koosta), mutta toki niin, että kädet oikeasti ylettyvät taskuihin. Tässä postauksessa näkyvä mekko on kokoa 92 ja siinä sijoitin taskut 16 cm kainalosta alaspäin ja 4 cm päähän reunasta. Taskuaukon leveydeksi valitsin 11 cm. 

2.-3. Leikkaa viivan kohdalta auki. Leikkaa sen jälkeen vielä sekä "viivan" ylä että alapuolelle kaareva muotoa. Taskuaukon koko on myös makuasia. Voit valita, kuinka paljon haluat taskupussin näkyvän. Varmista, että aukosta tulee symmetrinen. Oma taskuaukkoni oli korkeimmasta kohdasta noin 1 cm. Taskuaukon päätyihin voit leikata pienen pienet viillot kulmiin. Näin taskupussi asettuu kauniimmin.

4. -5. Silitä taskuaukon nurjalle puolelle tukikangas ja leikkaa taskuaukko auki. Tasku venyy helposti pienen lapsen käytössä ja tukikankaan ansiosta taskut pysyvät paremmin ryhdissään.

6. Leikkaa taskupussi. Taskupussin koko leveydeltään taskuaukon leveys + saumanvarat kummallekin reunalle. 

7. Ompele taskupussi, jätä auki päältä.

8. Ompele taskupussi kiinni aukkoon. Pujota taskupussi nurjalta etupuolen puolelle. Oikeat puolet jäävät vastakkain. Kiinnitä taskupussi aukkoon. Varmista, että pussin reunat ja taskuaukon kulmat tulevat kohdakkain. Muutoin tasku vetää helposti vinoon. Ompele ompelukoneen joustavalla ompelleella nurjalta reunaa pitkin tai saumurilla - mikäli rohkeus riittää. Itse en yleensä käytä saumuria tämän tyyppisissä kohdissa, jotka saattavat vaatia purkamista ja uudelleen asettelua.

9. Ompelun jälkeen tasku näyttää tältä. Työnnä pussi nurjalle. Valmista!  
Mekon kaava: Ottobre, kankaat: etukappale vanhasta T-paidastani, hihat ja takakappale Marimekon (muistaakseni) joustiksesta. Legginssien kaava: oma, kangas: Eurokangas.


Kuvassa näkyvä mekko on ommeltu osittain (etukappale) kierrätysompeluna vanhasta T-paidastani, joka ei ikinä ollut oman tyyliseni. Tässä kohtaa viittaan jälleen Rinna Sarajärven Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaan, jossa useampaankin otteeseen liputettiin kierrätysmateriaalien puolesta: käytetty materiaali on käynyt jo läpi koetestaukset eli tässä kohtaa ei ole enää epäselvää, venähtääkö tai nyppyyntyykö materiaali. Oma paitani oli aavistuksen venähtänyt, mutta puuvillatrikoon pinta oli virheettömässä kunnossa ja tiesin, ettei se tuosta juurikaan enää lörpähtäisi. Aavistuksen se kyllä  venyi valepeitetikkiä ommellessa, mutta yhden pesun ja hyvän silityksen jälkeen on varmasti ihan jees.

Ja lopuksi edelliseen postaukseeni liittyen totuuden hetki: tuliko tästä vaatekappaleesta yksinäinen risteilijä vai luottoyksilö, jolle löytyy vaatekaapista valmiiksi monta kaveria? - Testi läpäisty! Mekon/tunikan kanssa sopivia alaosia löytyy äkkiseltään laskettuna ainakin seuraavasti: kolmet valkoiset sukkahousut, yhdet harmaat, parit tummansiniset legginssit, yhdet valkoiset legginssit, kahdet mustavalkoraidalliset legginssit. Aika kivasti minusta.

Tulinkin siihen lopputulokseen, että yksiväriset tai kahta väriä sisältävät graafisesti kuvioidut legginssit ovat ihan parhaita. Samoin yksiväriset sukkahousut. Kovin värikkäät ja vahvasti kuvioidut sukkahousut ja legginssit ovat jääneet meillä hyvin vähäiselle käytölle, koska ne sopivat usein yhteen vain tismalleen sen jonkun yksittäisen yläosan kanssa. Monet kivat, kirjavat kukkakuosiset leggarit (lahjoiksi saadut) ovat jääneet lähes kokonaan käyttämättä, koska niille ei vain ole tarjolla montaakaan yläosaparia.  

Summa summarum: ehkä onkin järkevää rakentaa lapsen vaatekaapista joko a) kirjavat ja ilmeikkäät yläosat - yksiväriset alaosat -kombinaatio tai b) ilmeikkäät alaosat - simppelit yläosat -kombo. Mikäli suosii molempia, vaatteita tulee olemaan heti määrällisesti paljon enemmän. Vähemmällä pääsee, mikäli valitsee jomman kumman.

Ai niin, tuossa tekemässäni mekossa on tuo silityskalvokuva. Kokeilin kalvoja ensimmäistä kertaa ja niistä tulee kyllä kivasti ilmettä. Mikä hienointa, ainakin meidän lähikirjastossamme on nykyisin silityskalvoleikkuri ja prässi kiinnitystä varten. - Ihan huippua! Mikäli haluaisit itsekin kokeilla, niin tiedustelepa teidän lähikirjastostanne!

Mikäli et ole vielä liittynyt blogini seuraajaksi, niin teepäs se. Tämän kuun aikana on tulossa mukava arvonta blogini seuraajille. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa! :)

21

LASTEN VAATEKAAPILTA KAJAHTAA: FIILISTÄ VAI JÄRKITEKOSIA?

vinkkejä lasten pukeutumiseen
Mekon kaava: Ottobre. Kangas: Nappinjan luomutrikoo. Villasukat: mummon neulomat (alunperin siilit, joilta kuitenkin revittiin piikit irti lähes heti käyttöönoton jälkeen).


Ai, että miten ihana kuosi! Tätä on siis aiiiivan pakko saada! Tiedä, vaikkei kangasta enää olisikaan ensi viikolla ja mistä sitä tietää, vaikka koko kangaskauppaa oltaisiin juuri lopettamassa. Sittenpä vasta harmittaisikin! Tuosta tulee ihan täydellinen mekko tytölleni. Niin joo, eihän hän oikeasti kyllä tarvitsisi enää yhtään mekkoa, koska edellisistäkään ei ole vielä kaikkia ehditty käyttämään. No, tämän kerran!” Klik, klik, klik. Kuulostaako tutulta? 
 
Olen itsekin innostuja: henkeen ja vereen fiilistyyppi (Poislukien työelämä. Siellä minusta napsahtaa päälle vaihde, joka arjessa loistaa poissaolollaan). Kaikki luova tekeminen vaatii fiilistelyä, joten olen siinä puuhassa omillani. Viimeisen vuoden aikana sen fiilistyypin selän taakse on kuitenkin ilmaantunut jonkinasteista järkeä edustava hahmo. Se huhuilee suunnitelmallisuuden ja tarvepohjaisuuden perään ja irvistelee kertakäyttökulttuurille. Nii-in. Kuinka helppoa onkaan vain luoda uutta ja lasten vaatteet - ne nyt ovat niin pieniäkin! Puoli tusinaa mekkoja syntyy tuosta vain, vähän itse ompelijaltaankin salassa. Vai mitä? ;) 

Joululoman aikana lukemani Rinna Saramäen "Hyvän mielen vaatekaappi" (loistava kirja, suosittelen!) vahvisti entisestään järkihahmoni ääriviivoja. Fiilistyyppi siirtyi kavahtaen pari askelta taakse päin ja hyvä niin. Saramäen tärkeistä asioista hauskasti kirjoittama kirja paneutuu naisen vaatekaapin sisällön uudistamiseen mm. ekologisuus-, eettisyys- ja järkevyyskulmista. Kirjasta inspiroituneena ja sen ajatuksia mukaillen, omiini yhdistellen jäin pohtimaan tätä kaikkea paitsi omastani, myös lasteni vaatteiden vinkkelistä.

Vaikka lasten vaatteiden käyttösykli on luontaisesti aikuisten vaatteita lyhyempi, voi pienellä suunnitelmallisuudella saada aikaan varsin toimivan ja suhteellisen kestävän vaatekokonaisuuden. Jos teidän perheessänne jo on sellainen, hienoa! Meillä ei sellaista vielä ole, mutta sitä kohti haluaisin mennä. 

Nappinjan luomutrikoo

Vaatekaappiruletista astetta haastavamman tekee ompeluharrastus: taidot lisääntyvät vain harjoittelemalla. Jos sivutuotteena syntyy kivoja ja käyttökelpoisia vaatekappaleita, pitääkö siitä potea huonoa omaatuntoa? Harva harrastus on ilmainen ja ompeluharrastus tuskin on kuitenkaan se kaikkein epäeettisin. Koska ompelu ja siitä bloggaaminen ovat harrastuksiani, olisi utopistista ajatella, että perheemme vaatekaappeja täytettäisiin ainoastaan tarveperusteisesti. Viimeaikoina tarvepohjaisuus on kuitenkin jäänyt vähän turhankin terhakasti fiilispohjaisuuden jalkoihin. Pieni järkeistäminen kautta linjan on ihan paikallaan ja se varmasti on myös ihan realistista. 


Seuraavassa muutamia vinkkejä ja ajatuksia lapsen vaatekaapin järkeistämiseksi. Vaikka ajatukset on koottu ompeluharrastajan kulmasta, ovat ne sovellettavissa ihan yleisesti lasten vaatekaapin sisällön suunnitteluun. (Jätän tässä kohtaa käsittelemättä eettis-ekologisuuden, koska se on aiheena niin laaja, että vaatisi vähintään yhden oman postauksensa.)
Nappinja Muurahaiskarhu-trikoo



YHTEENSOPIVIA VAI -SOPIMATTOMIA?
Jäikö vauvamoodi päälle? Siinä missä vauva tarvitsee hirmuisen määrän vaatteita niiden tiheän vaihtovälin (=likaantuminen) vuoksi, on tilanne jo ihan toisenlainen noin 1,5-vuotiaasta eteenpäin. Määrällisesti vaatteita ei ihan oikeasti tarvitsisi enää niin paljoa. 

Erityisesti sisävaatteiden osalta pärjää sitä vähemmällä, mitä paremmin vaatteet ovat yhdisteltävissä keskenään. - Seikka, josta puhutaan yleensä vain naisen vaatekaapin kohdalla, mutta päteehän se yhtä lailla lapsenkin vaatekaappiin. Mitä paremmin vaatteiden värit ja kuosit sointuvat toinen toisiinsa, sitä enemmän asukokonaisuuksia saa pienellä vaatemäärällä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin mekko tai paita, jonka kanssa sopivat vain juuri ne tietyt legginssit ja tietysti ne ovat pesussa juuri sillä hetkellä, kun niitä tarvitsisi.

LAATUA VAI HETKEN HURMAA?
Venähtikö T-paita ensimmäisessä pesussa? Muuttiko pesunukka mustat housut harmahtaviksi? Seikat, jotka ärsyttävät joka kerta yhtä paljon. Ärsyyntyminen kohoaa seuraavaan potenssiin, mikäli vaate on itse ommeltu. - Hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa. Minä niin mieleni pahoitin!

Laadukkaiden lasten vaatteiden harrastelu on oma lukunsa. Siitä ei nyt ole kyse, vaan ihan peruskestävyydestä. Vaikka lapset kasvavat nopeasti, ansaitsevat he ja me heidän äiteinään peruslaadukkaat materiaalit. Lasten vaatteita pestään paljon ja ne joutuvat myös aikuisten vaatteita kovemmalle kulutukselle. Laadukkaasta materiaalista valmistettu vaate kestää käyttökuntoisena vähintään sen ajan, kun se mahtuu päälle ja parhaimmillaan siitä riittää iloa kierrätettynä myös eteenpäin. 

Olen itse sitä mieltä, että jos maksan trikookankaasta yli 20 euroa/metri, sen pitäisi olla edes suhteellisen hyvin käyttöä kestävää. Itse suosin lastemme vaatteiden materiaalina eniten puuvillatrikoota jota on terästetty elastaanilla. Niiden palautuvuus on yleensä hyvä ja ne pitävät käytössä ryhtinsä. 

Toim.huom: Jokaiselle äidiksi tulevalle olisi hyvä järjestää tekstiilimateriaalien oppitunti. Olisin mielelläni osallistunut sellaiselle itsekin ja säästynyt monelta hutihankinnalta. 

Sadepandat
KOHTI PIDEMPÄÄ KÄYTTÖIKÄÄ
Kun sain ensimmäisen lapsemme ja joku tuttavistamme osti hänelle housut kasvuvararesoreilla, muistan vain todenneeni, että onpas hauskan näköiset. Niiden hyötyfunktiota en tajunnut ollenkaan. Voitteko kuvitella! Suurimmassa kasvuvaiheessa olevien lasten vaatettaminen on toisinaan vähän jopa rasittavaa. - Kivoista vaatteista joutuu luopumaan niin kovin nopeasti. 

Jollei halua vaatettaa lastaan ylisuuriin vaatteisiin, voi niiden käyttöikää onneksi pidentää muutamilla pikkukikoilla: hihoihin ja lahkeensuihin voi ommella juurikin nuo kasvuvararesorit, alaspäin levenevä mekko jatkaa kasvun myötä elämää tunikana, pussihelmaisen mekon kuminauhan voi tarvittaessa purkaa pois, jolloin helmaan saa taas lisää mittaa. Isomman lapsen housujen lahkeet voi tarkoituksella jättää jonkin verran liian pitkiksi ja ommella taittovaran nurjalle, josta sen voi sitten lapsen kasvaessa purkaa auki. 

Lasten vaatteiden käyttöikään vaikuttaa myös niiden huolto eli pesutapa ja säilytystapa. Tästä aiheesta on tarjolla melko ristiriitaista tietoa: joidenkin mukaan vaatteet pitäisi pestä mahdollisimman matalassa lämmössä, osa taas pesee vaatteet lähes poikkeuksetta 60 asteessa. Itse kuulun 40-asteen koulukuntaan, sillä poden lähes hysteeristä kutistumispelkoa (Kuulemma vaatteet eivät kutistu ensimmäisen pesun jälkeen... En usko, en luota. Että, jos sittenkin...). Osa rumpukuivaa, toiset eivät. Itse en osaa sanoa, mikä pesutapa olisi kaikkein vähiten kuluttavin. Kerro ihmeessä, jos sinulla on aiheesta fatkatietoa. 

Vähintään vaatteet pitäisi kuitenkin pitäisi värisopivasti. Hempeän vaaleanpunaiset vaatteet värjäytyvät hyvin helposti ikävän harmahtaviksi ja vaalean harmaisiin vaatteisiin tulee kevyt värikajastus. Värjäytyneet vaatteet saavat ainakin meillä hyvin nopeasti kotivaatetuomion.

Nappinja Sadepandat



KÄYTÄNNÖLLISYYS VAI TYYLI EDELLÄ?
Kaupat pullistelevat toinen toistaan ihanempia lasten vaatteita ja käsityölehdet puolestaan kaavoja. Hienostelutakit. - Ah niin ihania, mutta kuinka monta kertaa niitä tulee käytettyä? Veden-, tuulen- ja liansieto-ominaisuuksiltaan olemattomat takit ovat yksi esimerkki tyylikkyydestä ilman käytännöllisyyden häivääkään. Sellaisia voi toki halutessaan hankkia tai tehdä, mutta eivät ne järin järkeviä ole. 

Estetiikka tekee elämästä ihanaa ja olen iloinen, että voin tehdä lapsillemme omaan makuuni sopivia vaatteita. Toinen juttu onkin sitten se, että antaako estetiikan dominoida käytännöllisyyttä? Erityisesti, jos kyse on hyvin pienistä lapsista, epäkäytännöllisten vaatteiden käyttökerrat saattavat jäädä hyvin vähäisiksi.

Mutta jälleen toistan, ompeluharrastajan kulmasta tämäkin asia on hivenen haastava: halu oppia uutta ja uusien tekniikoiden opettelu saattavat toisinaan vaatia myös hivenen epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Tai sitten tämä on vain juuri se viimeinen oljenkorsi, veruke, johon voin aina kipakan paikan tullen takertua tilanteessa, jossa aivot suoltavat katkeamatonta ideanauhaa jostain äärimmäisen suloisesta. Ja epäkäytännöllisestä. ;)
Tunikamekko tytölle
Mekon kaava: Ottobre, Kangas: Nappinja


Kuinka tarkkaan sinä suunnittelet lastesi vaatekaapin sisältöä: menetkö fiilis vai järki edellä? Miltä pohjalta päätät ihan yleisestikin, mitä ompelet? Entä onko sinulla vinkkejä lasten vaatteiden käyttöiän pidentämiseen ompelun kulmasta tai muuten?



29
Sisällön tarjoaa Blogger.