RUUSUNTERÄLEHTIJALKAKYLPY KESÄISEEN SPA-HETKEEN

Olen lomaillut lastemme kanssa tällä viikolla vanhempieni ihanalla kesäpaikalla, Päijänteen rannalla. On tehnyt niin hyvää olla luonnon keskellä, nauttia auringosta, istahtaa ulos aamukahville, herkutella äidin tekemillä ruoilla, katsella järven ilmeen muutosta erilaisissa keleissä ja käyskennellä aamusta iltaan luomusti vailla meikin häivääkään. - Asia, jota en kotioloissa juurikaan harrasta. 

Eilen mieleeni tupsahti kuitenkin idea pienestä kauneudenhoitohetkestä huomattuani kuistilla osittain jo lakastuneet juhannusruusujen oksat. Niiden tuoksu oli edelleen huumaavan suloinen. Vanhempani olivat tuoneet ne juhannuksena mukanaan isäni kotipaikasta. Äitini todettua, että nuokin voisi jo tuosta heittää pois, huusi jokin sisälläni Stoooop - eipäs heitetäkään! Niistähän saisi tehtyä mitä ihastuttavimman ruusunterälehtijalkakylvyn. Sellaisen oikein todellisten prinsessojen kylvyn.

Ja jalkakylvythän minä sitten meille valmistin. Ensin äidilleni ja sitten itselleni. Siinä me sitten uitimme jalkamme ihanan pehmeiksi kesäillan kultaisessa auringonkajossa, mökin rannassa. - Suloinen kauneudenhoitotuokio ja jollain tapaa myös rakkaudellisen herttainen hetki.

11

Kurkistus kulissien taakse – blogiviikkoni

Teille seuraajilleni blogiini liittyvästä elämästä näkyy vain osa. Jokainen postaus vaatii kuitenkin melko paljon työtä, sillä käsityöbloggaus on lajina varsin työläs. Tosin nykyisin teen blogiini myös ruoka- ja herkuttelujuttuja, mutta eivät nekään kovin pienitöisiä ole. Jäin myös itse pohtimaan, että olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon todellisuudessa käytän aikaa ja teen asioita tähän kaikkeen liittyen. Nyt siis pääsette kurkistamaan siihen arkeen, joka rullaa täällä blogin tekemisen taustalla. Tarkasteluajanjakso on viime viikko. Tai tarkalleen ottaen maanantaista maanantaihin. Tervetuloa kurkistamaan Kototeon tekemiseen eli kulissien taakse!  

34

Paidan kaavan muokkaus tunikaksi ja ohje kaksivärilegginsseihin

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka paljon meillä käsityöharrastajilla onkaan erilaisia taitoja ja tietoa? Kun on paljon tekemisissä kaltaistensa kanssa, kokonaisnäkemys helposti hämärtyy ja omia osaamisiaan alkaa pitämään itsestäänselvyyksinä. Todellisuudessahan meillä kaikilla on hallussaan ihan huikea osaamissetti: materiaalien tuntemusta, ideointikykyä, värisilmää, tyylitajua, teknisiä taitoja... Ja mikä parasta - ihan kaikessa niistä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti.

Itselleni vaatteiden ja asusteiden tekeminen yhdistettynä bloggaukseen on vähän niin kuin Wanna be -muotisuunnittelijan pesti. Ja minä niin rakastan kaikkea siihen liittyvää! - Värejä, sommittelua, ompelemista. Sitä, kun kangas muotoutuu mielessä valmiiksi vaatteeksi yksityiskohtineen päivineen tai valmiin mallin tekemiseen löytää juuri sen oikealta tuntuvan materiaaliyhdistelmän. 

Teen itse nykyisin paljon vaatteita, joissa on pohjana hyvin simppeli kaava. Sellaisten pohjalta muokkailen ja teen vaatekappaleista juuri selaisia kuin haluan. Yksinkertaisen pelkistetyistä kaavoista pystyy kuosittelemaan monenlaisia vaatteita. - Kätevää ja mukavaa. Mieluisaa senkin vuoksi, että olen patalaiska kaavojen piirtelijä. En todellakaan pidä siitä hommasta. Isompi syy kuositteluun on kuitenkin se, että tykkään siitä, että saa ideoida jotain, joka on jollain tapaa ihan omaa.

Postauksen vaatteet olen kuositellut/muokkaillut itse. Tämän tyyppisiä vaatteita toki on siellä täällä eli eivät nyt mitään täysin uniikkeja ole. Silti jokainen mittasuhde ja väljyydet sun muut ovat minun miettimiäni.

Ajattelin, että haluaisin rohkaista muitakin kaavojen muokkailuun. Itsekään en mitään kovin monimutkaisia muokkauksia taida, mutta pieniä kyllä. Postauksessa mukana siis ohje näihin perusleggarikaavan pohjalta tehtyihin kaksivärilegginsseihin sekä takaa pidempään tunikamekkoon. - Malli, josta on tullut tämän kesän suosikkini.

11

Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?

Legginssien saumat ehtii hyvin surauttamaan ruoanlaiton ohessa. Lasten käytyä nukkumaan istahdan jälleen ompelukoneen ääreen tai sohvan kulmaan kirjonta- tai virkkaustyö seuranani. Käsityö tulee valmiiksi.  – Tulipas kivat, mut mitäs seuraavaksi? Suunnittelukela pyörähtää käyntiin. 

Pitäisi käydä nukkumaan, mutta kelan vauhti ei hidastu. Pyörin vuoteessani. Idea toisensa perään pulpahtaa esiin. Juuri, kun kuvittelen nähneeni kaiken, seuraava, entistäkin huikeampi idea kurkistaa edellisen takaa. ”Uuu, wauuu…” Sisäinen 3d-leffani rullaa nauhana eteenpäin. Käsityöhurmos on ottanut minut valtaansa. Jälleen kerran.

Käsityöhurmos on kuin yksityinen, merenalainen matkani. Näen, kuinka pinnan yläpuolellakin kuhisee. Puuhaavat kaikenmoista – autuaan tietämättöminä siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Siellä nimittäin velloo ja myrskyää. Sukeltelen tovin. Kiertelen, kerään mukaani sitä sun tätä. Yhdistelen, muokkaan uudestaan. Siirryn tarkastelemaan etäämmäksi. Kyllä, tässä se on! Tyytyväisenä pulpahdan pintaan ideakuplassani. 

”Joo, tullaan… ai, mitä sanoit… ei kun kyllä mä kuuntelen…” Näen, kuinka suustani pulpahtelee sanoja, joiden tarkoitus on kiinnittää minut ympäröivään arkeeni. Heikolla menestyksellä. Todellisuudessa olen jossain aivan muualla. – Oikean ja nurjan silmukan välimaastossa tai napinläven mittaisella pysähdyspaikalla. 

Koko ympäröivä maailmani on muuttunut ideoiden sammioksi: joka ikinen kangasta muistuttava suikale näyttäytyy mielessäni uuden vaatteen osana ja puurolautaselle laikuiksi sulanut voi kangaskuosina.

Aamulla herättyäni muistan heti uuden käsityöideani. Sammutettuani kännykästä herätyksen huomaan jo surffaavani kangas- tai lankakaupan sivuille… Kuulostaako tutulta?

8

Mökkiekoilua: vinkkejä mökkipuutarhaan ja puskaruokailuun

Mökkiekoilua-podcast-sarja jatkuu. Kahdessa ensimmäisessä juteltiin luovasta tilasta ja vanhojen tekstiilien kierrätyksestä. Seuraavissa kahdessa osassa sukelletaan mökkipuutarhaan ja lähipuskiin.

Mökkiekoilua on kesäinen, mökkielämään keskittyvä podcast-sarja, jossa jutellaan mm. kierrätyksestä, vanhojen tekstiilien hyötykäytöstä, puskaruokailusta ja luonnon kosmetiikasta. Sarja on tehty alun perin paikalliseen nettiradioon. Koska podcastien teemat liippaavat läheltä ja osaltaan osuvat täysin blogini sisältöön, ajattelin julkaista yhdeksän osaisen podcast-sarjan myös blogissani. Podcasteissa ovat äänessä biologi, käsityöharrastaja Jaanika Blomster ja allekirjoittanut. Toivottavasti sarjasta on sinulle iloa.

3

Ihan puskista, osa 7: Kuusenkerkkäsiirappia ja -pannukakkuja

Juhannus kolkuttelee ovella. Ainakin meidän perhetraditioihin kuuluu usein viimeistään juhannuspäivänä lettukestit. Jotenkin ne vain istuvat täydellisesti mökkielämään. Mikäli kaipaat lettuhommiin vaihtelua, niin tässäpä. Amerikkalaistyyppiset pannukakut kuusenkerkkäsiirapilla - kuusenkerkkäsiirappia loraus taikinaan ja valmiiden pannareiden päälle. Nam!

Postauksessa siis ohje sekä helppoon, itsekseen valmistuvaan kuusenkerkkäsiirappiin että -pannukakkuihin. Jälkimmäiset eivät tosin valmistu itsekseen. ;)

6

Kesäpäivän fiilistelyä, melonimekko ja pussisortsit

Oi, ihana kesä! Paljaita varpaita, laastaroituja jalkoja, hiekkaa varpaiden väleissä, valuvan sulavaa jätskiä, kirkuvia, eväitä kärkkyviä lokkeja, liian kylmää merivettä, hiekkakakkuja, luonnon kukkakimppuja, veneiden ääniä, parveketaimien villiintymistä. Oi, ihanuus - sinä tulit sittenkin!

Koska Suomen kesä on oikukas ja ennalta-arvaamaton, ainakin meillä otetaan kesäpäivistä kaikki ilo irti. Viikkosiivoukset saavat odottaa iltaa tai vaikka seuraavaa päivää ja ei nyt niin haittaa vaikka sängytkin jäisivät petaamatta. Ehtiihän sitä. Äkkiä vain eväät reppuun ja mekot päälle, hiekkalelut kassiin ja matkaan! Koska kotimme sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä rannasta, on lapsilla lupa kipitellä rantaan paljain jaloin. Rantakahvilasta napataan vielä mukaan jätskit ja kahvit. Ja sitten vain nautiskellaan.

Meillä tyttö sai rantaretkellemme ylleen viime viikonloppuna ompelemani, Käpysen ihastuttavasta melonikankaasta ommellun tunikamekon, jonka juju on taakse pitenevässä helmassa. Sen kaveriksi ompelin pussisortsit. - Äärettömän kiva ja huoleton asu. Takaapäin kokonaisuus näyttää vain mekolta, mutta koska etuosa on niin lyhyt, tarvitaan alle sortsit. Asu päällä on helppo liikkua ja minusta siitä tuli tosi kivan näköinen. 

Tästä tulikin nyt lähes pelkkä kuvapostaus. Höpötellään lisää sitten joku toinen kerta. 

7

Mökkiekoilua - kesäinen podcast-sarja alkaa

Miten hyödyntää kesämökille kertyneet vanhat tekstiilit, millaisista villikasveista voi tehdä kosmetiikkaa, miksi mökille kannattaa houkutella pölyttäjiä, miten tehdään perhosbaari?  Muunmuassa näihin kysymyksiin vastaa Kototeon kesäinen podcast-sarja Mökkiekoilua.

Viime kesänä blogini seuraaja, käsityöharrastaja ja biologi, ihana Jaanika, kysäisi, josko olisin kiinnostunut tekemään hänen kanssaan DIY- ja ekologispainotteista ohjelmasarjaa yhden paikkakunnan nettiradioon. Innostuin heti. Tietenkin. Innostuja voisi olla toinen nimeni... 

Syntyi yhdeksänosainen sarja, jossa annetaan vinkkejä kesämökkeilyyn: kierrätys-, luonnonkosmetiikka ja DIY-vinkkejä sekä hyvää tietoa liittyen esimerkiksi pölyttäjiin ja kompostointiin. Sain luvan hyödyntää ohjelmasarjan blogissani. Eli nytpä se sitten alkaa. Tässä postauksessa julkaisen kaksi ensimmäistä osaa. 

Osat ovat lyhyitä, noin viitisen minuuttia kukin eli niiden kuuntelu sujuu helposti vaikka aamutoimien ohessa. Ja vielä täsmennyksenä, että Podcast tarkoittaa ääniformaattia eli kuvaa ei ole luvassa. Tämä selvennyksenä ihan vain sen vuoksi, että jostain syystä neulepuolella Youtube-videoita kutsutaan podcasteiksi.

4

Ihan puskista, osa 6: alkukesän herkku on voikukkakakku

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! - Väistämättäkin tuo loru tuli mieleen ideoidessani voikukkakakkua. Voikukat, kun nyt ovat kummiskin pääsääntöisesti hiekkalaatikkoleipureiden suosikkikoristelumatskua. Vaan eikös semmoinen cross-kitchen-ajattelu oo ihan trendikästä? Niin, että tässäpä nyt sit hiekkalaatikkokeittiön ja kotikeittiön risteytyksenä: voikukkakakku. ;) 

Voikukkakakku on pohjautuu porkkanakakun reseptiin. Tässä kakussa porkkanaraaste on vain korvattu voikukan terälehdillä ja voikukkien kaveriksi on lorautettu pikkuisen hunajaa mehevyyttä ja pehmeyttä tuomaan. 

Ja miltä kakku sitten maistuu? No, ihan todella suussa sulavan herkulliselta! Voikukka ei makuna tunge läpi, mutta tuo kokonaisuuteen pähkinäisen vivahteen. - Voikukkien terälehdissä on siis aavistuksen pähkinäinen maku. Tässä nyt kiivaasti vain mietin, että kenelle tuota kakkua nyt syytäisin, ettei vain tule syötyä ihan koko kakkua itsekseen tai miehen kanssa... 

13