HUOM! Tämän pitkäksi venähtäneen postauksen lopussa on HAASTE.
Aina silloin tällöin tulee tarve palata hetkeksi menneeseen: katsoa, millainen matka sieltä tänne on ollut. Silloin kaivan kaappieni perukoilta The laatikon, jonne sullotut valokuvat olen ollut aikeissa järjestää albumeihin viimeiset 20 vuotta. Täysin satunnaisessa järjestyksessä olevia valokuvia on jännittävä katsella: rippikuvani, jouluaatto 1984, eskarikuva, otos penkkareista, oma ristiäiskuva, muutama hajanainen lehtijuttuihin ottamani kuva, kas isäni passikuva noin vuodelta 1970... Kuvat ovat yksi tarina, niiden sekamelska toinen: kovin hentoisellakin keittiöpsykologin otteella voi päätellä sen viestivän jotain kaoottisen boheemista persoonallisuudesta...
Aasinsilloista itse aasiin. Arvasit aivan oikein. Nyt seuraa Kototeko-blogin lyhyt historiikki. Tai historia on lyhyt, historiikista saattaa helposti sukeutua vähän pidempi.
Olen aina rakastanut kaikkea käsillä tekemistä ja ommellut vaatteita itselleni yläasteikäisestä alkaen. Välillä ompelussa on ollut pitkiäkin taukoja. Poikani täytetty viisi vuotta, ompeluinnostus syttyi uudestaan. Liityin Facebookin ompeluryhmään ja eipä aikaakaan, kun perustin oman blogini.
30.5.2012
Julkaisen blogini
ensimmäisen kirjoituksen. Vaatimaton aloitus: postauksella ei ole edes otsikkoa. Teksti on lyhyen toteavaa ja kuvien yksityiskohtien tarkastelu vaatisi mikroskoopin – kuinka ihmeessä kuvat voivatkaan olla niin pienikokoisia ja ihan överikäsiteltyjä! Postaus on kooste isosta joukosta ompeluksiani. - Ei pienintä ajatustakaan siitä, että niitä olisi voinut jakaa useampaan päivitykseen. Blogin visuaalinen ilme oli tuolloin yksi Bloggerin valmiista templateista taustakuvineen päivineen. Ihan kaunis taustakuva, mutta eipä tulisi mieleeni enää tänä päivänä laittaa templaten taustaksi kuvaa kilpahuutamaan ompeluskuvien kanssa.
Tuohon aikaan en juuri seurannut blogeja tai ehkä Unikuun Terapiahuonetta ja silloista Ruttu-Nuttua (nyk. Mutturalla), enkä muutoinkaan tiennyt sen kummemmin miten hommaa olisi pitänyt tehdä. Enkä oikeastaan välittänytkään tietää, sillä halusin välttää ammattitautiani eli tavoitteellista sisällöntuotantoa. Blogini nimeksi annoin lyhyesti ja ytimekkäästi ”Cup Cakes, Dreams and Coffee Beans”. Äärimmäisen napakka ja helposti muistettava nimi... ;)
Alkuun päivitin blogia hyvin satunnaisesti. Päivitykset olivat koonteja tekemistäni ompeluksista painottuen pojalleni tekemiini vaatteisiin
2012-2013
Ompelen, mutta blogiani päivitän harvakseltaan. Toisinaan bloggaan ompelun lisäksi muista kuin ompeluun liittyvistä DIY-projekteista: nojatuolin päällystämisestä, parvekepuutarhasta ja kaurakeksien leipomisesta. En oikein saa otetta blogiini ja sen kohtalona näyttää olevan autioituminen: rikkaruohot ja sammal vihertävät jo...
Ja sitten hautajaisiin... Väärin luultu! Suurten muutosten vuosi! ;) Olen äitiyslomalla ja vauva-arjessa jää hyvin aikaa myös muulle kuin huushollaamiselle. Mieheni patistelee minua ompelemaan itselleen bändinsä videoita varten esiintymisasuja. Tuskien taival. Siinä hommassa on parisuhde todella vaakalaudalla. ”Asiakas” oli vaativa ja hyvin visionäärinen, toteuttajan taidot ja hermot vajavaiset ilman kaavoja tehtävien vaatteiden toteuttamiseen... Valmista tuli kuitenkin. Bloggaan pitkästä aikaa. Nyt
miehelleni ompelemista vaatteista. No, mutta... tämähän on oikeastaan aika mukavaa! - Oma pikku mediani ilman, että kukaan ulkopuolinen olisi määrittelemässä, mitä sen tulee olla. Ei kävijämäärätavoitteita, ei brändimielikuvatavoitteita. Rentoa ja mukavaa sisällöntuotantoa. I Like It! Kevättalvella saan synttärilahjaksi pitkään haaveilemani järjestelmäkameran. - Parempia kuvia tiedossa siis myös blogiini.
Uusi nimi
En muista tarkkaan, mikä päivä vaihdoin blogini nimen. Todennäköisesti se oli joko vuoden 2013 loppua tai 2014 alkupuolta. Koska en halunnut naulita blogia pelkkään ompeluun, mietin, että nimen tulisi kattaa kaikki se luova puuhaaminen, mitä teen. Ja kun se nyt pääosin kuitenkin tapahtuu kotona, syntyi nimi ”Kototeko”. Tykästyin nimeen, koska se on ytimekäs ja kuulostaa kivasti vähän myös japanilta.
Kesä 2014
Olen alkanut ommella silloin tällöin myös itselleni. Väittäisinpä, että
tämä postaus oli ensimmäinen, jossa olin alkanut saada blogiini ja päivityksiini sen suuntaista ilmettä kuin mitä blogini on tänä päivänä.
Talvi 2015
Ryhdyn päivittämään blogiani säännöllisesti ja huomattavasti useammin kuin aiemmin. Aavistuksen salakavalasti jonkinmoinen tavoitteellisuus on hiipinyt mukaan bloggaamiseeni. Haluan kokeilla, millaista on tehdä blogia ihan oikeasti, eikä vain vasemmalla kädellä. Mietin blogini visuaalista ilmettä ja vaihtelen headerin ilmettä tiuhaan tahtiin. Se omin tyyli on jonkin aikaa aivan hakusessa.
Yhdessä kohtaa blogini header näytti tältä:
Ja muutama kuukausi sen jälkeen tältä:
Ja tuossa alkukesästä vielä tältä:
Renew Mama
Blogini päivitys
Renew Mama saa blogini siihen astisen historian suurimman lukumäärän. Juttu käsittelee humoristisessa sävyssä ompelevien äitien tapaa jättää itsensä tarvehierarkian alimmaiseksi. FB:n yhdessä ompeluryhmässä moni innostuu lähtemään mukaan tähän ”projektiin”, josta pian syntyykin yleisön toiveesta oma
ryhmänsä FB:iin. Omalla kohdallani tämä projekti oli käänteentekevä. Sen aloituksen jälkeen olen ommellut itselleni todella paljon. Ja itse asiassa jopa enemmän kuin lapsillemme.
Leveämmin someen
Vuoden 2015 alkupuolella teen blogilleni oman FB-sivun. Se syntyy oikeastaan enemmän siihen tarpeeseen, että en halua jakaa omalla FB-seinälläni blogipäivityksiä ihmisille, joita kyseinen aihe ei kiinnosta. Vähitellen sivulle alkaa hakeutumaan myös muita kuin omia FB-kavereitani. 100 tykkääjän rajapyykki on nyt jo lähellä. Jihuu! Tässä muutama kuukausi sitten tein itselleni myös Instagram-tilin ja sielläkin on jo ihan mukava määrä seuraajia.
Ja takaisin tänne
Tällä hetkellä blogini on eniten sitä, mitä haluan sen olevan. Sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Blogini tyyli ei varmasti tule koskaan olemaan iholle menevän henkilökohtainen, sillä olen tarkka yksityisyyden rajoista – sekä itseni että lasteni suhteen. Samasta syystä, en kuvaa lapsiamme tunnistettavasti blogiini. En myöskään usko, että blogini tulee koskaan sisältämään ompeluohjeita.
Kaikkein mieluiten teen sitä, missä olen mielestäni parhaimmillani: - Viihdytän teitä, rakkaat lukijat, sanallisilla ja visuaalisilla tarinoillani. Jaksan harvoin kirjoitella kovin yksityiskohtaisesti ompelutyön yksityiskohdista tai sen prosessista. - Jollei siihen sitten satu liitymään jotain humoristista tai jollain muulla tapaa tavallisuudesta poikkeavaa. Tyypillisimmillään päivitykseni visuaalinen puoli tuo ilmi ompelukseni, tekstissä on usein jotain muutakin sisältöä:
itseironista höpinää tai välillä
syvällisempää tai kantaa ottavaa.
Ja koska en halua aina olla itse pääosassa ja minusta on mukava tarjota teille sellaista sisältöä, mitä ei muualla juurikaan ole tarjolla, aion jatkossakin kirjoittaa saman tyyppisiä juttuja kuin alkukesästä starttaamani
Kuosin takana -juttusarja.
Blogia on mukava tehdä: on ilo jakaa asioita itselle mieluisasta aiheesta. On myös ollut hauska antaa blogilleni lupa kehittyä itsekseen ja ajan kanssa sellaiseksi kuin mitä se on. Oman ammattini puolesta olisin hyvinkin voinut tehdä sitä melko systemaattisen suunnitelmallisesti, mutta todennäköisesti se olisi syönyt suuren osan tekemisen ilosta. Teen blogia niin kauan, kun se on mukavaa ja antoisaa. Jos asetelma kääntyy jossain kohtaa voittopuolisesti siihen, että teen sisältöä blogiani varten, enkä vain bloggaa siitä, mitä haluan tehdä, on aika siirtyä muihin juttuihin. Eihän tämä nyt kuitenkaan ole koko elämä. Juuri nyt tämä on kuitenkin hyvä juuri näin. Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossain!
Tästähän tulikin nyt lähes yhtä mahtipontinen ja suurieleinen historiikki kuin jonkin sotasankarin konsaan! ;)
HAASTE: Kerro oman blogisi tarina ja haasta neljä muuta bloggaria
Tässä omaa "historiikkiani" tehdessä jäin miettimään, että olisipa kiva lukea muidenkin blogien synty- ja kehitystarinat. Siispä teenkin tästä nyt haasteen. Tämän haasteen myötä saat blogiisi mukavan sisällön ja lisäksi lisänäkyvyyttä omalle blogillesi muiden blogien yhteydessä sekä Instagramissa.
Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.
Voit käyttää haasteessa yllä olevaa tunnaria. Ja jotta tämä haaste saataisiin käyntiin, lähetän itse haasteen seuraaville neljälle blogille:
Vaahtokarkkimonsteri,
Helmoja ja hepeneitä,
Punatukka ja kaksi karhua ja
Wisteria Walk Ja lisäksi kutsu on
avoin kymmenelle ensimmäiselle bloggarille, jotka huikkaavat tähän alle #Blogisitarina ja oman bloginsa (blogin teema voi olla mikä tahansa).
Mietitkö koskaan jotain vaatetta tehdessäsi tai ostaessasi, että onkohan juuri tämä SE The Vaate. - Se, joka tänä kesänä on kiva, mutta kenties jo ensi kesänä sen katsominen aiheuttaa migreenikohtauksen, hallitsematonta nykimisistä ja äkillistä pahoinvointia? Nopea katsaus ympärille. Ketään ei näy. Vähin äänin kiikutat vaatekappaleen naapurien huomaamatta UFF:n keräyslaatikkoon. Sen jälkeen taputtelet traumaattisen vaatemuistosi nopeasti samaan muistilokeroon yhdessä vyölaukkujen, salihousujen ja olkatopattujen takkien kanssa. Tästä ei puhuta.
Ja eikä siinä vielä kaikki. Maissikuosista intoutuneena pyyhälsin heti seuraavana päivänä uusintavierailulle he-vi-osastolle. Etsin jotain, mistä saisi kivaa struktuuria. Kookos! Ehdottomasti. 
