Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

LÖKÄPÖKSYT JA HÄIVÄHDYS UUNO TURHAPUROA

Mietitkö koskaan jotain vaatetta tehdessäsi tai ostaessasi, että onkohan juuri tämä SE The Vaate. - Se, joka tänä kesänä on kiva, mutta kenties jo ensi kesänä sen katsominen aiheuttaa migreenikohtauksen, hallitsematonta nykimisistä ja äkillistä pahoinvointia? Nopea katsaus ympärille. Ketään ei näy. Vähin äänin kiikutat vaatekappaleen naapurien huomaamatta UFF:n keräyslaatikkoon. Sen jälkeen taputtelet traumaattisen vaatemuistosi nopeasti samaan muistilokeroon yhdessä vyölaukkujen, salihousujen ja olkatopattujen takkien kanssa. Tästä ei puhuta.

Minusta tuntuu, että minä tein juuri nyt sellaisen vaatekappaleen. Kyllä minä tuosta paidasta tykkään ja housuistakin juuri nyt. Silti takaraivossani tuntuu epämiellyttävä tykytys. Jostain sieluni syövereistä kuuluu tukahtunut huuto: "Tyttöseni, astuit juuri trendiharhaan! Tuo vaate näyttää jo silmissäsi kammottavalta jo ensi kesänä."

Kuin ajatuksilleni alleviivaukseksi: "Äiti, sulla ei oo ikinä ollu tollasia housuja." "Äiti, et kai sä meinaa laittaa noita housuja kaupungille. Kotihousut!" Mitäpä tuohon lisäämään. Joo, onhan nuo. No, ihan älyttömän kivathan ne on jalassa. (Toim. huom. Niin on Crocsitkin. Ja pörrösukat. Ja, ja, ja...) Housut jäivät yläosasta vielä aavistuksen turhan väljiksi. mutta koska niissä on taskut, en jaksanut alkaa kaventelemaan. Seuraaviin (Get Real!) sitten kapeampi yläosa...







Musta perustoppi vesiputouskaula-aukolla. Tästä minä tykkään! Tällaisia peruspaitoja tarvitaan aina. Menee housujen ja hameiden kanssa. Paita syntyi tosi nopeasti, noin vartissa. Malli on helppo muokata perus paidan kaavasta. Pääideana on se, että kaula-aukon kohdalta vedetään yläreuna suoraksi, olkapäiden tasolle ja ylös, etuosaan lisätään matskua eli levennetään. Selkeä, kuvallinen ohje löytyy täältä

Kuva ei tee oikeutta paidalle. Kaulus on vähän hassusti ja oma asentokin ihan kumma. 8-vuotias kuvaajani ei suostunut yhteistyöhön viittä minuuttia kauempaa. Ja senkin hampaita kiristellen, karkkilahjonnalla.


Mikä on sinun inhokkiompeluksesi tai trendiharha-askeleesi? Totuuden hetki on tullut. Kaikki salat julki! ;) 

P.S. #Blogitarinasi-haasteessa on vielä vapaana kaksi haastepaikkaa. Käy nappaamassa omasi: kerro blogisi tarina ja haasta kaverisi.
8

SINNE JA TAKAISIN

HUOM! Tämän pitkäksi venähtäneen postauksen lopussa on HAASTE.

Aina silloin tällöin tulee tarve palata hetkeksi menneeseen: katsoa, millainen matka sieltä tänne on ollut. Silloin kaivan kaappieni perukoilta The laatikon, jonne sullotut valokuvat olen ollut aikeissa järjestää albumeihin viimeiset 20 vuotta. Täysin satunnaisessa järjestyksessä olevia valokuvia on jännittävä katsella: rippikuvani, jouluaatto 1984, eskarikuva, otos penkkareista, oma ristiäiskuva, muutama hajanainen lehtijuttuihin ottamani kuva, kas isäni passikuva noin vuodelta 1970... Kuvat ovat yksi tarina, niiden sekamelska toinen: kovin hentoisellakin keittiöpsykologin otteella voi päätellä sen viestivän jotain kaoottisen boheemista persoonallisuudesta...

Aasinsilloista itse aasiin. Arvasit aivan oikein. Nyt seuraa Kototeko-blogin lyhyt historiikki. Tai historia on lyhyt, historiikista saattaa helposti sukeutua vähän pidempi.



Olen aina rakastanut kaikkea käsillä tekemistä ja ommellut vaatteita itselleni yläasteikäisestä alkaen. Välillä ompelussa on ollut pitkiäkin taukoja. Poikani täytetty viisi vuotta, ompeluinnostus syttyi uudestaan. Liityin Facebookin ompeluryhmään ja eipä aikaakaan, kun perustin oman blogini.



30.5.2012

Julkaisen blogini ensimmäisen kirjoituksen. Vaatimaton aloitus: postauksella ei ole edes otsikkoa. Teksti on lyhyen toteavaa ja kuvien yksityiskohtien tarkastelu vaatisi mikroskoopin – kuinka ihmeessä kuvat voivatkaan olla niin pienikokoisia ja ihan överikäsiteltyjä! Postaus on kooste isosta joukosta ompeluksiani. - Ei pienintä ajatustakaan siitä, että niitä olisi voinut jakaa useampaan päivitykseen. Blogin visuaalinen ilme oli tuolloin yksi Bloggerin valmiista templateista taustakuvineen päivineen.  Ihan kaunis taustakuva, mutta eipä tulisi mieleeni enää tänä päivänä laittaa templaten taustaksi kuvaa kilpahuutamaan ompeluskuvien kanssa.

Tuohon aikaan en juuri seurannut blogeja tai ehkä Unikuun Terapiahuonetta ja silloista Ruttu-Nuttua (nyk. Mutturalla), enkä muutoinkaan tiennyt sen kummemmin miten hommaa olisi pitänyt tehdä. Enkä oikeastaan välittänytkään tietää, sillä halusin välttää ammattitautiani eli tavoitteellista sisällöntuotantoa. Blogini nimeksi annoin lyhyesti ja ytimekkäästi ”Cup Cakes, Dreams and Coffee Beans”. Äärimmäisen napakka ja helposti muistettava nimi... ;)

Alkuun päivitin blogia hyvin satunnaisesti. Päivitykset olivat koonteja tekemistäni ompeluksista painottuen pojalleni tekemiini vaatteisiin

2012-2013 




Ompelen, mutta blogiani päivitän harvakseltaan. Toisinaan bloggaan ompelun lisäksi muista kuin ompeluun liittyvistä DIY-projekteista: nojatuolin päällystämisestä, parvekepuutarhasta ja kaurakeksien leipomisesta. En oikein saa otetta blogiini ja sen kohtalona näyttää olevan autioituminen: rikkaruohot ja sammal vihertävät jo...



Talvi 2014


Ja sitten hautajaisiin... Väärin luultu! Suurten muutosten vuosi! ;) Olen äitiyslomalla ja vauva-arjessa jää hyvin aikaa myös muulle kuin huushollaamiselle. Mieheni patistelee minua ompelemaan itselleen bändinsä videoita varten esiintymisasuja. Tuskien taival. Siinä hommassa on parisuhde todella vaakalaudalla. ”Asiakas” oli vaativa ja hyvin visionäärinen, toteuttajan taidot ja hermot vajavaiset ilman kaavoja tehtävien vaatteiden toteuttamiseen... Valmista tuli kuitenkin. Bloggaan pitkästä aikaa. Nyt miehelleni ompelemista vaatteista. No, mutta... tämähän on oikeastaan aika mukavaa! - Oma pikku mediani ilman, että kukaan ulkopuolinen olisi määrittelemässä, mitä sen tulee olla. Ei kävijämäärätavoitteita, ei brändimielikuvatavoitteita. Rentoa ja mukavaa sisällöntuotantoa. I Like It! Kevättalvella saan synttärilahjaksi pitkään haaveilemani järjestelmäkameran. - Parempia kuvia tiedossa siis myös blogiini.



Uusi nimi



En muista tarkkaan, mikä päivä vaihdoin blogini nimen. Todennäköisesti se oli joko vuoden 2013 loppua tai 2014 alkupuolta. Koska en halunnut naulita blogia pelkkään ompeluun, mietin, että nimen tulisi kattaa kaikki se luova puuhaaminen, mitä teen. Ja kun se nyt pääosin kuitenkin tapahtuu kotona, syntyi nimi ”Kototeko”. Tykästyin nimeen, koska se on ytimekäs ja kuulostaa kivasti vähän myös japanilta.




Kesä 2014

Olen alkanut ommella silloin tällöin myös itselleni. Väittäisinpä, että tämä postaus oli ensimmäinen, jossa olin alkanut saada blogiini ja päivityksiini sen suuntaista ilmettä kuin mitä blogini on tänä päivänä.

Talvi 2015

Ryhdyn päivittämään blogiani säännöllisesti ja huomattavasti useammin kuin aiemmin. Aavistuksen salakavalasti jonkinmoinen tavoitteellisuus on hiipinyt mukaan bloggaamiseeni. Haluan kokeilla, millaista on tehdä blogia ihan oikeasti, eikä vain vasemmalla kädellä. Mietin blogini visuaalista ilmettä ja vaihtelen headerin ilmettä tiuhaan tahtiin. Se omin tyyli on jonkin aikaa aivan hakusessa.




Yhdessä kohtaa blogini header näytti tältä:




Ja muutama kuukausi sen jälkeen tältä:





Ja tuossa alkukesästä vielä tältä:


Renew Mama

Blogini päivitys Renew Mama saa blogini siihen astisen historian suurimman lukumäärän. Juttu käsittelee humoristisessa sävyssä ompelevien äitien tapaa jättää itsensä tarvehierarkian alimmaiseksi. FB:n yhdessä ompeluryhmässä moni innostuu lähtemään mukaan tähän ”projektiin”, josta pian syntyykin yleisön toiveesta oma ryhmänsä FB:iin. Omalla kohdallani tämä projekti oli käänteentekevä. Sen aloituksen jälkeen olen ommellut itselleni todella paljon. Ja itse asiassa jopa enemmän kuin lapsillemme.

Leveämmin someen

Vuoden 2015 alkupuolella teen blogilleni oman FB-sivun. Se syntyy oikeastaan enemmän siihen tarpeeseen, että en halua jakaa omalla FB-seinälläni blogipäivityksiä ihmisille, joita kyseinen aihe ei kiinnosta. Vähitellen sivulle alkaa hakeutumaan myös muita kuin omia FB-kavereitani. 100 tykkääjän rajapyykki on nyt jo lähellä. Jihuu! Tässä muutama kuukausi sitten tein itselleni myös Instagram-tilin ja sielläkin on jo ihan mukava määrä seuraajia.


Ja takaisin tänne


Tällä hetkellä blogini on eniten sitä, mitä haluan sen olevan. Sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Blogini tyyli ei varmasti tule koskaan olemaan iholle menevän henkilökohtainen, sillä olen tarkka yksityisyyden rajoista – sekä itseni että lasteni suhteen. Samasta syystä, en kuvaa lapsiamme tunnistettavasti blogiini. En myöskään usko, että blogini tulee koskaan sisältämään ompeluohjeita.

Kaikkein mieluiten teen sitä, missä olen mielestäni parhaimmillani: - Viihdytän teitä, rakkaat lukijat, sanallisilla ja visuaalisilla tarinoillani. Jaksan harvoin kirjoitella kovin yksityiskohtaisesti ompelutyön yksityiskohdista tai sen prosessista. - Jollei siihen sitten satu liitymään jotain humoristista tai jollain muulla tapaa tavallisuudesta poikkeavaa. Tyypillisimmillään päivitykseni visuaalinen puoli tuo ilmi ompelukseni, tekstissä on usein jotain muutakin sisältöä: itseironista höpinää tai välillä syvällisempää tai kantaa ottavaa.

Ja koska en halua aina olla itse pääosassa ja minusta on mukava tarjota teille sellaista sisältöä, mitä ei muualla juurikaan ole tarjolla, aion jatkossakin kirjoittaa saman tyyppisiä juttuja kuin alkukesästä starttaamani Kuosin takana -juttusarja.

Blogia on mukava tehdä: on ilo jakaa asioita itselle mieluisasta aiheesta. On myös ollut hauska antaa blogilleni lupa kehittyä itsekseen ja ajan kanssa sellaiseksi kuin mitä se on. Oman ammattini puolesta olisin hyvinkin voinut tehdä sitä melko systemaattisen suunnitelmallisesti, mutta todennäköisesti se olisi syönyt suuren osan tekemisen ilosta. Teen blogia niin kauan, kun se on mukavaa ja antoisaa. Jos asetelma kääntyy jossain kohtaa voittopuolisesti siihen, että teen sisältöä blogiani varten, enkä vain bloggaa siitä, mitä haluan tehdä, on aika siirtyä muihin juttuihin. Eihän tämä nyt kuitenkaan ole koko elämä. Juuri nyt tämä on kuitenkin hyvä juuri näin. Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossain!

Tästähän tulikin nyt lähes yhtä mahtipontinen ja suurieleinen historiikki kuin jonkin sotasankarin konsaan! ;)

HAASTE: Kerro oman blogisi tarina ja haasta neljä muuta bloggaria

Tässä omaa "historiikkiani" tehdessä jäin miettimään, että olisipa kiva lukea muidenkin blogien synty- ja kehitystarinat. Siispä teenkin tästä nyt haasteen. Tämän haasteen myötä saat blogiisi mukavan sisällön ja lisäksi lisänäkyvyyttä omalle blogillesi muiden blogien yhteydessä sekä Instagramissa.



Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Voit käyttää haasteessa yllä olevaa tunnaria. Ja jotta tämä haaste saataisiin käyntiin, lähetän itse haasteen seuraaville neljälle blogille: VaahtokarkkimonsteriHelmoja ja hepeneitä, Punatukka ja kaksi karhua ja Wisteria Walk Ja lisäksi kutsu on avoin kymmenelle ensimmäiselle bloggarille, jotka huikkaavat tähän alle #Blogisitarina ja oman bloginsa (blogin teema voi olla mikä tahansa).

25

HE-VI-OSASTON PAINAJAISET

Ihan kummallista, kuinka toisinaan mukavankin asian aloittaminen voi olla vaikeaa.  Aloitusta vain siirtää ja siirtää... Kuten nyt tämäkin. Sain maaliskuussa syntymäpäivälahjaksi pitkään toivomani Emon kangasvärit. Jostain syystä värien testailuun ei meinannut millään löytyä sopivaa hetkeä. Kunnes tuossa muutama päivä sitten FB:n yhdessä ompeluryhmässä järjestettiin haaste, jossa piti painaa kuosi maissilla ja ommella sitten kuosista jotain. - Tilaisuuteni oli tullut! Kangasvärit esiin. Ja täytyypä kyllä todeta, että ihastuin hommaan samantien. - Ihanan luovaa ja inspiroivaa! Tästä lähtien vierailuni kauppojen hedelmä-vihannesosastolla saavat aivan uuden merkityksen. 

Tällaisen kuosin painoin maissintähkällä puuvillatrikoolle. Alempana kuvia lopputuloksesta.

Ja eikä siinä vielä kaikki. Maissikuosista intoutuneena pyyhälsin heti seuraavana päivänä uusintavierailulle he-vi-osastolle. Etsin jotain, mistä saisi kivaa struktuuria. Kookos! Ehdottomasti. 



Kookoksella pyörittelemällä syntyi kivan roiskemaista jälkeä. Tästä tulee hihat kahdeksan vuotiaan poikamme T-paitaan. Cool Enough? Siitä sitten lisää myöhemmin.

Ja tällainen siitä maissinhätkäpaidasta sitten sukeutui. Holkkihihainen paita on muokattu Linnelin MIW-kaavasta. Puuvillatrikoo on Tarton Abakhan Fabrikista.



Kuvat otettiin Pasilan vanhoilla veturitalleilla, uuden Bruno-kirppiksen ympäristössä. - Visuaalisesti todella kiehtova paikka. 

Oletkos itse kokeillut kankaanpainantaa tai muita tekstiilien värjäys- ja kuviointitapoja? Itse olen tällä saralla vasta untuvikko, mutta taatusti tämä ei jää tähän! :)

Mukavaa ensi viikkoa!
30

KANGASELÄMYSMATKAILUA: MERTA EDEMMÄS KALAAN...


Luulitko, että Karnaluks on Viron ainoa ompeluharrastajan "Must See" -paikka? Väärin luultu! Parin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitseva Tarto on erityisesti heinäkuun alekauden aikana ompeluharrastajan paratiisi. Vai mitä sinä sanoisit kuullessasi 70 prosentin kangasalesta? Aika huikeaa. Alekauden ulkopuolellakin monien kankaiden hinnat ovat huokeampia kuin Suomessa, mutta eivät toki niin merkittävän paljon kuin nyt heinäkuussa. 

MUOKS. Sain palautetta muilta ompeluharrastajilta, että myös Tallinnasta löytyvät lähes kaikki samat kangaskaupat kuin Tartosta ja heinäkuussa sielläkin on samanlaiset alet. Mehevät apajat siis vielä lähempänä kotikontuja! Itse en ole Tallinnassa kangaselämysmatkaillut, koska matkaamme kesäisin aina perheen kanssa suoraan Tartoon ja en ole viitsinyt edes ehdottaa miehelle, että pysähdyttäisiin Tallinnaan muutamaksi tunniksi kankaiden tähden... Ehkä jonain päivänä, kun lapset ovat vanhempia.

Tartossa on tällä hetkellä viisi kangaskauppaa ja muutama erillinen ompelutarvikeliike. Ompeluharrastuksen suosio lienee kasvussa myös Virossa, sillä Tartoon on tullu viime vuosien aikana muutama kangaskauppa lisää. Kangasvalikoimaa on paljon ja valikoima on laajentunut entisestään siitä, mitä se oli vielä muutama vuosi sitten. Silloin esimerkiksi kuosilliset trikoot olivat melkoinen harvinaisuus tai jos niitä sattui löytämään, kuosit olivat sellaisia, joita Suomessa käytettiin joskus 10 vuotta sitten. Tänä kesänä valikoimiin näyttivät tulleen myös digiprintit ja todella suuri valikoima mm. kuviollista lykraa ja paksumpia, kuosillisia stretch-materiaaleja, joista saisi ihania mekkoja, takkeja tai housuja. 

Kangaskaupat sijaitsevat kaikki Tarton keskustassa. Abakhan Fabricsilla on kaupungissa kaksi liikettä. Kauppakeskus Zeppelinissä on kaksi kangaskauppaa: Kanga Dzungel ja Kangas&Nööp. Näiden lisäksi toisen Abakhan Fabricsin vieressä on yhdistetty ompelimo-kangaskauppa: Salon Laura Moe. Jälkimmäisen valikoima on pienempi, mutta persoonallisempi ja selkeästi hintavampi kuin muiden kangaskauppojen (alla).


Salon Laura Moen valikoimaan kuuluu mm. maalauksellisia, paksuja kankaita, joista tehdään kuulemma paljon takkeja. Mitäpä itse tykkäisit tämän tyyppisestä kankaasta? (Yllä.)






 Oma kangasbudjettini oli hyvin pieni, mutta Tartossa silläkin budjetilla tuli hyvin iloiseksi. Mukaan tarttui

- 8 metriä puuvilla- ja puuvilla-elastaani-trikoota
- 1,5 m ihanaa turkoosipohjaista, kukikasta neulosta
- 1,5 m raidallista neulosta syksyä silmällä pitäen
- 1,5 m kukallista sifonkia
- 1,5 m mustavalkoista ohutta sekoitekangasta
- 1,5 m kukikasta stretch-farkkua
- 2 m pitsimäistä kangasta
- 40 cm pitsiä
- 5 m liimakankaita
- nippu vetoketjuja

Arvaatko, kuinka paljon tuolle satsille tuli hintaa? 200 €? 150 €? E-hei. 60 euroa!! Että, jokos varasit matkaliput Tartoon? ;)

Mikä on sinun kangaselämyspaikkasi? - Mikä maa, mikä kaupunki, mikä kauppa? Tai haaveiletko matkaavasti johonkin tiettyyn paikkaan kangaselämystelemään?


8

DIY-VAATTEIDEN ULKOILUTUSTA JA PALANEN TARTOA

Jo vuosien ajan perheemme traditioihin on kuulunut noin viikon verran Viroa. Mieheni äidillä on kakkosasunto Tartossa ja niinpä paikkaan on helppo mennä ja elellä kodinomaisesti yhdessä perheen kanssa. Näiden vuosien aikana olemme ehtineet matkustella Viroa ristiin rastiin. Koska Viro on pieni maa, siellä pääsee nopeasti vaihtamaan maisemaa. Suurin osa maan kaupungeista on kuitenkin melko pieniä, lähes kylämäisiä. - Niissä on mukava viettää päivä tai pari, mutta sitten on taas mukava palata Tartoon, jossa on oikeastaan kaikki, mitä toivoa saattaa. Tämän postauksen yhteydessä esittelen pieniä Tarto-makupaloja ja niiden yhteydessä itse tekemiäni vaatteita. Blogini vakiolukijat ovat varmasti ainakin osan niistä nähneet jo aiemminkin. Tässä vaatteet ovat osana matkakertomusta. Tervetuloa mukaan Tarto-tourneelle! :)














Jos minun pitäisi luonnehtia Tartoa yhdellä sanalla, se olisi "miellyttävä". Kaupunki on mukavan kompakti ja yliopistokaupunkina ilmapiiri on avoin ja kivalla tavalla kultturelli.

Tarto on yhdistelmä kauniisti entisöityjä, upean koristeellisia rakennuksia ja vastapainona maalia hilseileviä seinäpintoja. Shoppailun ystäville on tarjolla isoja ostoskeskuksia ja mm. kivoja kenkäkauppoja, joista erityisesti kesän alun jälkeen saa ihastuttavan naisellisia kenkiä hyvin edullisesti.
































Ihastuttava kasvitieteellinen puutarha levittäytyy laajlle alueelle. Paikka on kuin luotu kesäpäivän piknikille.






Lounas ravintolassa tai iltapäivän leivoskahvit kahvilassa - ulkona syöminen on Tartossa Suomea edullisempaa, mikäli osaa etsiä oikeat paikat.

Kakut. - Kyllä, kiitos! Eestiläiset kakut ovat ihan omaa luokkaansa: täydellinen yhdistelmä makeaa ja
raikasta, eikä yleensä koskaan liian imelää. Ainoaksi miinukseksi laskettakoon se, että niitä on helppo syödä tolkuttoman paljon...

 Kaupunkia halkova Emäjoki tarjoaa mahdollisuuden myös rantalomailuun.


Eikä tässä vielä kaikki. Todellakaan! Seuraavassa postauksessa päästään itse asiaan. Jos kuvittelit, että Tallinna ja Kanaluks on ainoa ompeluharrastajan pyhiinvaelluspaikka, niin väärinpä luulit! Erityisesti heinäkuun alekauden aikana Tarto on ompeluharrastajan maanpäällinen paratiisi. Siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

P.S. Mitäs tykkäät blogini uudesta ulkoasusta? Joo, tiedetään, ei nyt mikään kaikkein persoonallisin. Tätä tyyliä on lifestyle- ja muotibloggauspuolella (joihin en siis itseäni lue) noin 3/4 blogeista. Tällainen ilmava ja vaalea, suht yksinkertainen raami antaa kuitenkin erittäin hyvät puitteet kuville ja tarinoille. Siksi siis tämä. Templaten hankin Etsystä. Tällä mennään ainakin toistaiseksi.

P.P.S. Mikäli haluat seurata blogiani säännöllisesti, voit valita minkä tahansa seuraavista:

Blogger
Instagram (löytyy nimellä Kototeko)
2
Sisällön tarjoaa Blogger.