Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

KÄSSÄHARRASTAJA - ETHÄN SYÖ AMMATTILAISEN LEIPÄÄ!

sepän paja
Porvoon vanhalla asema-alueella pääsee tutustumaan sepän työhön in action. 


Muutama viikonloppu takaperin vietimme mukavan ja aurinkoisen sunnuntaipäivän Porvoossa. Ajelimme sinne eri suunnasta kuin aiemmin ja päädyimme sattumalta vanhalle asema-alueelle. Löytämämme alue osoittautui paitsi visuaalisesti kiinnostavaksi, myös sisällöllisesti inspiroivaksi: yhdessä alueen tiilirakennuksista oli toiminnassa oleva sepänpaja ja alueen toisella laidalla latomaisessa rakennuksessa makasiinipuoti, jonka valikoima koostui pääosin käsitöistä.
 
Pysähdyin juttelemaan sepän kanssa ja ihastelin pitkän tovin hänen mm. vanhoista lusikoista tekemiään käyttöesineitä. Alueella kiertelyn jälkeen jäin pohtimaan paitsi seppien, ihan myös yleisesti käsityöalan ammattilaisen arkea ja niitä lukuisia tunteja, jotka vierähtävät tuotteita tehdessä, puhumattakaan kaikesta muusta käsityöläisen arkeen liittyvästä työstä.

On aina inspiroivaa tutustua ihmisiin, jotka tekevät työkseen sitä, mitä rakastavat. Rakkaudella on kuitenkin hintansa. Käsityöläisten kohdalla se merkitsee yleensä lukuisia työtunteja, joille on haastavaa saada rahallista vastinetta. Tämä on aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään ja tässä se nyt sitten viimein on: kannanottoni käsityöharrastamisen luisumisesta ammattilaisten tontille.

Jutussa käytetyt kuvat eivät liity suoraan tähän aiheeseen.


101

KIRJATUET SÄILYTYSLAATIKOIKSI

Tiedätkö, kuinka moni työpaikka siirtyy uusiin toimitiloihin pelkästään tämän syksyn aikana? No, en minäkään, mutta arvelen määrän olevan melko suuri. Uudet toimitilat on jeejee ja kivan freshi juttu. Melko usein muuton yhteydessä kuitenkin uudistetaan kertaheitolla kaikki: ei kai me nyt näitä vanhoja toimistokalusteita sinne uusiin, hienoihin tiloihin viedä, eihän! – Niinpä. 

On ihan ymmärrettävää, että kalustusta täytyykin välillä uusia, mutta entäpä sitten ne vanhat? Oma epäilykseni on, että laadukkaita, ajastaan jääneitä, toimistokalusteita ja -tarvikkeita menee vielä tänäkin päivänä ihan hirmuiset määrät suoraan kaatopaikalle. Korjatkaa, jos olen väärässä – olisin sitä erittäin mielelläni. Muutama viikko sitten olin kuitenkin todistamassa epäilykseni paikkansapitävyyttä. 

10

KUOSIN TAKANA: LEENA RENKO TOIVOO KUOSEILLEEN PITKÄÄ IKÄÄ



”Olen tehnyt aina käsitöitä. Isoisän äiti opetti minut virkkaamaan ja kutomaan. Kun olin lapsi, meillä ommeltiin kaikki vaatteet itse. Yläasteikäisenä alkoi kavereilta tulemaan sellaista viestiä, että jos haluat olla suosittu, pitäisi vähintään käydä ostamassa Levikset. Vähän aikaa tuumailin asiaa, mutta pidin pintani”, Leena Renko muistelee.

”Kun lukion jälkeen piti löytää ala, joka olisi edes vähän kiinnostava, hain Rovaniemelle opiskelemaan tekstiilisuunnittelua. Kaikki sanoivat minulle, että turhaan sinä sinne haikailet. - Pitäisi olla joku varasuunnitelma. Ei ollut varasuunnitelmaa ja sinne minä sitten pääsin.”

Opiskeluaikanaan Leena piirsi tinkimättömästi omalla naivistisella tyylillään. - Siitäkin huolimatta, että hänen koulusta saamansa palaute oli toistuvasti ”liian epätaiteellista, kaupallista, tylsää”.

”Yliopistossa taidepuolella kaikki ovat niin taiteilijoita ja minä olin kummallisuus, jolla ei ollut mitään suuria taiteellisia visioita ja joka kävi fantasiakuvitus-luentosarjat joka syksy uusiksi, koska tykkäsi istua siellä katselemassa satukuvia”, Leena kertoo.

Leena Renko

KIINNOSTUS HERÄÄ

Oli vuosi 2009, kun Leenan kaveri vinkkasi hänelle Sampsukan kuosikilpailusta. Leena osallistui ja osallistuminen kannatti: hänen suunnittelemansa Huhuu-kuosi voitti kilpailun.

Tuohon aikaan Leena päivitti aktiivisesti ”Pikku Kiisken kotona” -blogiaan, jossa hän esitteli myös suunnittelemiaan kuoseja. Eipä aikaakaan, kun kangaskaupoista alkoi tulla yhteydenottoja. Kiinnostus Leenan kuoseja kohtaan oli herännyt.

”KAI MINÄKIN SITTEN OON SUUNNITTELIJA”

Tänä päivänä Leenan vakiintuneiden yhteistyökumppanien lista on mittava: Verson Puoti, Pehemiä, Iloinen Kettuliini, Majapuu, Melli Eco Design. Uusin yhteistyökumppani on saksalainen Lillestoff.

”Voitin Lillestoffin suunnittelukilpailun ”Ponitytöt”-kuosillani ja pääsin tapaamaan yrityksen johtajaa sekä vierailemaan heidän tehtaallaan. Oli hienoa päästä juttelemaan heidän kuosisuunnittelijoidensa kanssa. Minusta se tuntui hassulta, kun olin itse ihan, että hei, minä oon vaan Leena Suomesta. Mut kai mäkin sitten oon suunnittelija”, Leena naurahtaa herttaisen vaatimattomaan tyyliinsä.

0

YLPEYDELLÄ PIDETTY: OMATEKOISET SUOSIKKIVAATTEENI

Tämä postaus liittyy The DIY Stories -blogin haasteeseen "Ylpeydellä pidetty". Haasteen ideana on esitellä omatekoisia suosikkivaatteita. Itse yhdistin haasteeseen pitkään mietinnässä olleen pohdiskeluni oman tyylin löytämisestä. - Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! :) Omat suosikkivaatteeni esiintyvät jutun kuvituksena. Mikäli haluat osallistua haasteeseen, postauksen lopussa on ohjeet.

On ihmisiä, jotka tietävät jo alle kouluikäisinä, että heistä tulee isoina lääkäreitä tai opettajia. En tiedä, ovatko ne niitä samoja ihmisiä vai toinen sarja varhaistietäjiä, mutta joka tapauksessa osa ihmisistä tietää ja löytää oman pukeutumistyylinsäkin jo hyvin varhain.

"Tämähän on juuri sinun tyylisesi paita", saatat huikata tyylitietäjälle yhteisellä shoppailukierroksellanne. Huikkaaminen on helppoa, sillä tämän ihmistyypin pukeutumistyyli on varmaa, selkeää ja helposti määriteltävää. Ehkäpä klassisen tyylikästä, pienellä särmikkyydellä höystettynä: mustavalkoista ja ripaus kirkasta punaista. Tai kenties kyseessä on aavistuksen boheemi kulttuurituottajakaverisi: näyttäviä koruja, kirkkaan väriset sukkahousut ja väljähkö mekko tai sitten se oppikirjaesimerkki "ainakin nämä vaatekappaleet tulee löytyä vaatekaapistani" -kaverisi : khakihousut, valkoinen paitapusero ja tyylikäs käsilaukku. Oman tyylin mukainen pukeutuminen on helppoa – kunhan vain löytää sen tyylin...


13

ESITTELYSSÄ KLOMPELOMPE-NEULEKIRJA

klompelompe

En edes yritä esittää olevani neule-pro. En ole. Olen untuvikko. Lähes vasta kuoriutunut. Tai ei, en sentään! Otetaanpa uusiksi: kuoriutumisesta on jo aikaa, mutta lentäminen vain jäi harjoitteluasteelle. Neulomishistoriaani kuuluu paljon aloituksia, mutta nolottavan vähän lopetuksia. Joskus vuosia sitten neuloin jonkin verran, mutta siitä on aikaa. Silloin totesin, ettei se sovi spontaanille ja kärsimättömälle luonteelleni. Valitsin siis lajikseni ompelun. 

Blogiani ja Instagram-tiliäni pidempään seuranneet tietävät, että pitkällisen harkinta-ajan jälkeen olen kuitenkin viimein kaivanut puikot ja koukut esiin kaappien uumenista pölyttymästä. Siellä ne lojuivat vuosikaudet hajasijoitettuina sinne sun tänne - aikana ennen Konmaria. Nyt, kun työvälineet on organisoitu ja kaapista löytyi sattumalta vielä kassillinen lankoja, en löytänyt enää ainoatakaan veruketta neulomisen lykkäämiselle.

Tämän lyhyen ja ytimekkään johdannon jälkeen asiaan! Sain mahdollisuuden tutustua Gummerus Kustannuksen julkaisemaan Klompelompe - Ihania neuleita lapsille -kirjaan. Vaatimattomasta neulomishistoriastani huolimatta en voinut vastustaa kiusausta, sillä kirja vaikutti kerrassaan ihastuttavalta. Tässä siis väläyksiä ja arviointia kirjasta - suht aloittelevan neulojan kulmasta katsottuna.


19

VIISI IDEAA HUOPAOMPELUUN

huopaompelu
Mikäli olet seurannut blogiani viime talvesta saakka, et ole voinut välttyä "hulluna huopaan" -teemaltani. Huopa on nahkan lisäksi yksi ehdoton suosikkimateriaalini. Sitä on mukava ommella, se soveltuu todella moniin käyttötarkoituksiin ja koko sen olemus huokuu lämpöä ja pehmeyttä. Jälkimmäisistä perusteista johtuen huopaompeluni päättyivät kevään korvalla. Jotenkin huopa vain mielestäni istuu paremmin viileään ilmaan. Näin ilmojen viiletessä ja syksyn edetessä halusin koota yhteen viime talvena tekemiäni huopaompeluksia teille iloksi ja inspiraatioksi. Postauksen lopussa on linkki aiemmin kirjoittamiini huovan ompeluvinkkeihin.

Huopa taipuu vaivatta erilaisiksi säilyttimiksi, alusiksi, pussukoiksi ja laukuiksi. Huovasta tehdyt kodin piensisustamiseen tai ruokahetkiin liittyvät jutut soveltuvat mielestäni todella kivasti pieniksi lahjoiksi tai niiden osiksi. Ei, en mainitse vielä sitä j-kirjaimella antavaa juttua! (Lähes äänettömästi kuiskaten: vaikka soveltuvat ne kieltämättä tosi kivasti lahjoiksi siihenkin liittyen...) - Nautitaan kuitenkin vielä hetki syksystä. :)

Olen käyttänyt omissa huopaompeluksissani pääosin Taito Uusimaalta saamaani Green Craft -kierrätyshuopaa, joka on materiaalina aivan verraton. - Se ei veny, eikä vanu ja kestää myös pesun. Osan huopahommistani olen tehnyt Jämsän huopatehtaalta hankituista huovan leikkuujätteistä.

2

NUPPU PRINT COMPANY, JAPANI-HENKINEN MEKKO JA ARVONTA


nuppu print company
Yhteistyössä: Nuppu Print Company

Suomalainen Design, ekologiset arvot ja hurmaavat kukkaprintit. Tuon täydemmäksi ihanuuden huipentumaa ei yksi virke voi kerta kaikkiaan voi päästä! - Vai mitäs tuumaat? Törmättyäni netissä ensimmäisen toimintaansa käynnistelleeseen Nuppu Print Companyyn olin myyty. 

Uteliaana seurasin Instagramissa suunnittelutyön etenemistä: ensimmäisten ääriviivojen piirtymistä paperille, ensimmäisten piirrosten muuntumista kuoseiksi – kankaiksi ja toinen toistaan viehättävämmiksi paperituotteiksi. Ihastelin ja huokailin. Sain kunnian päästä testaamaan Nupun ihka ensimmäisiä kankaita. Tällaista niistä syntyi. Valitsemani kangas on ohutta puuvillaa, nimeltään Sydäntalvi.

12
Sisällön tarjoaa Blogger.