Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

MARI KONDO KÄVI MEILLÄ (VIDEO)



Liian vähän säilytystilaa? Vai olisiko sittenkin vain yksinkertaisesti liikaa tavaraa? Noin puolisen vuotta sitten havahduin vuosikausia jatkuneen "meillä on liian pieni asunto" -kitinäni jälkeen suunnattomaan oivallukseen: pienessäkin asunnossa pystyy asumaan ilman tavaratungosta, mikäli materiamäärän suhteuttaa käytettävissä olevaan tilaan. Heureka! Luovuimme osasta huonekalujamme ja kävin vimmatulla otteella läpi kaappejamme. Lopullisen oivalluksen koin kuitenkin pienen pinkin kirjan myötä. Mari Kondo oli siinä hetkessä juuri sitä, mitä tarvitsin kaaoksemme kesyttämiseen. 

Tällä hetkellä "Konmaritukseni" on loppupuolella. Enää muutama pieni kokonaisuus on käymättä läpi. Vaikkei meillä vieläkään ole millään muotoa minimalistisen tyhjää tai edes läheisesti sinne päin, voi väljyyden tunteen silti aistia. Ja sen, että tavaroilla on omat paikkansa. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. 

Tässäpä teille video Konmari-projektistani DIY-ihmisen kulmasta. Videolla kerron Konmarin ideasta sekä omia kokemuksiani aiheesta. Mukana on myös pieni iloa tuottava DIY-vinkki lasten huoneen sisustukseksi. - Jos olet joskus miettinyt, mitä tehdä niillä kaikilla lasten piirustuksilla ja maalauksilla, niin tässäpä yksi vinkki. :)





Entinen röykkiö muuntui kivaksi pieneksi ompelupisteeksi. Tässä jääkaapin ja ruokapöydän välissä minä huristelen. Päällystin pienen seinän pätkän sisustusmuovilla mustaksi. Se rajaa tilan kivasti. Metallinen ilmoitustaulu on kierrätysjuttu. Olen katsellut sellaisia myytäviä versioita siellä sun täällä ja toivonut, että talonyhtiömme kierrätyshuoneeseen ilmaantuisi jonkinlainen ritilä, jollaisesta sellaisen voisi tehdä. Viime viikolla toiveeni toteutui: joku oli luopunut metallisesta hyllyköstä. Nappasin hyllyt mukaani, puhdistin ja maalasin toisen vihreistä ritilöistä kuparinväriseksi. - Siitä tuli minusta tosi kiva. Taululle ripustin heti vuosia sitten talteen leikkaamani artikkelin, joka on ollut minulle jotenkin hirmuisen voimaa antava. - Ei sillä, että minusta taiteilijaa tarvitsisi tulla, mutta artikkelin henki on sellainen "usko unelmiisi" -tyyppinen. 


Käytyäni läpi vaatekaappini Konmari-metodin mukaisesti, oli suunnattoman hienoa huomata, että 
kaikkein eniten iloa tuottavat vaatteet ovat itse tekemiäni! :) 

Voit seurata nyt Kototekoa myös Youtubessa. Youtube-kanavani löydät täältä, KLIK! 
Jos et vielä nähnyt edellistä videotani, niin se löytyy tästä

Iloa tuottavaa viikkoa sinulle! :)


29 kommenttia

  1. Minä olen semmonen kevätsiivousihminen. Nytkin mulla on menossa yhden kaapin perkaaminen. Vien kaiken, mitä en ole vuoteen tarvinnut, kirppikselle. Aika paljon sitä vuoden aikana kertyykin kaappeihin tarpeetonta. Tuollainen "ilolla" konmarittaminen voisikin olla mun seuraava punainen lanka. Varsinkin ompeluhuoneeseen sellainen olisi hyvä tehdä, kun sitä en ole raaskinut niin rankalla kädellä kevätsiivota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on kyllä aina ihan hirmuinen buusteri. Toisaalta syksykin on, mutta vähän eri tavalla. Ainakin minusta. Kevät on sellainen uudistava ja tulee halu uudistua. Syksyllä taas kesän raukeuden jälkeen tulee usein tarve olla tehokas ja toimelias ja silloin saattaa se dynaamisuus kohdentua enemmän omaan itseensä. Ainakin minulla menee vähän niin. Keväällä uudistetaan kotia ja ympäristöä - siinä samalla tokia itseäkin, mutta syksyllä tulee se sellainen dynaaminen tarmokkuus omaa itseään kohtaan. Menikin vähän jo sivuraiteille. ;) Tuo iloaspekti on kyllä ihan mullistava, koska se on niin kokonaisvaltainen ja oikea peruste sille, mitä säilyttää, mistä luopuu. Joskus jos luopuu jostain väärin perustein, sitä esinettä tai vaatetta saattaakin kaivata myöhemmin. Uskon, että tällä kriteerille sellaista kaipuuta ei tule. Jos Konmarista intoudut, niin suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Se koko kokonaisuus ei oikein avaudu pelkästään muiden kokemuksia kuuntelemalla tai lukemalla. :)

      Poista
  2. Muistan kun tästä marittamisesta joskus keskusteltiin ;) Teillä näyttää tosi kotoisalta ja kutsuvalta. VArsinkin tuo tumma seinäpätkä tekee ihan oikeasti ihmeitä, todella hyvä idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on taidettukin puhua tästä jo aiemmin. Meillä tuolle todellakin on ollut iso tarve. Kiitos. Eipä noissa kuvissa nyt järin suuresti meidän kotia näy. Pikkuinen kaistale vain, mutta kiitos kuitenkin. Se onkin se minun suosikkikaistaleeni täällä meillä. - Parveke toinen. :)

      Poista
  3. Vautsi! Meillä tavaranraivausprojekti on vielä aika alussa, enkä malttaisi millään odottaa lopputulosta! Tällä hetkellä haastavinta tuntuu olevan turhan tavaran eteenpäin laittaminen ja yhdessä nurkassa onkin iso kasa odottamassa myyntiin pääsyä.

    Hyvää tors... keskiviikkoa sinne! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on se haastavin vaihe, kun paikat on mullin mallin ja tuntuu, ettei loppua näy. Meillä tuota asiaa helpotti se, että meidän talonyhtiössämme on kierrätyshuone. Sinne vietiin aika paljon kaikkea, mistä haluttiin itse luopua. - Osa sitten esim. UFF:n kierrätyslaatikoihin jne. Juuri eilen kuvasin yhden kassillisen nettikirpparille myyntiin meneviä lasten vaatteita. Tää on prosessi, jossa selkeästi tulee välillä vaiheita, jolloin koko homma tuntuu jo pysähtyvän, mutta sitten taas jostain kumpuaa halu jatkaa. Nyt pitäisi saada itsekin vielä rutistettua viimeiset rupeamat. Olen erittäin iloinen siitä, että miehenikin on Konmarittanut vuosikaudet kaapeissa lojuneet paperinsa ja työjuttunsa. Yhdessä ollaan niitä nyt arkistoitu. Minä nakuttelen Dymolla tekstejä mappien ja lokeroiden päihin. :) Mukavaa torstaita tänään juu! :)

      Poista
  4. Kiitos. Kiva katsella. Samoin kuten edellinen niin alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain! - Tsemppiä! :) Kyllä se siitä. Määrätietoisesti vain eteenpäin. Jossain kohtaa tulee (tai ainakin itselleni tuli) sellainen lähes maaninen vaihe, jolloin tekee mieli konmarittaa kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. ;)

      Poista
  5. Kiva video, vaikutat tässä tosi ihanalta ja rennolta tyypiltä, tää video tuo sen jotenkin ihan uudella tavalla esiin. :) Mä oon luontainen konmarisoija, ja tosi hyvä luopumaan tavarasta. Enemmänkin ahdistun tosi herkästi kaaoksesta, vaan sitähän ei lapsiperheessä pääse pakenemaan. Kun kuitenkin montaa muuta asiaa arvostan enemmän kuin sitä siivoamista. Mutta siihenhän se just auttaa, organisointi ja tavaramäärän vähentäminen. Kuulostaa kyllä valtavan isolta hommalta, mutta ihan varmasti on sen arvoista. Kommentin pointti on nyt kuitenkin se että tykkään paljon videosta, niitä lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, olipas ihanasti sanottu! :) Sinä vaikutatkin juuri sellaiselta tosi siistiltä ja järjestelmälliseltä ihmiseltä. Se on muuten jännä asia tuo, että osa ulkoisesti kaoottisista ihmisistä kykenee kuitenkin toimimaan järjestelmällisesti kaaoksenkin keskellä (kuulun itse siihen ihmisryhmään, joskin nykyisin olen alkanut ärsyyntymään epäjärjestyksestä). Ja sitten on paljon luontaisesti järjestelmällisiä ihmisiä, jotka eivät pysty toimimaan ollenkaan, jos kaikki ei ole ulkoisestikin järjestyksessä (mihin itsekin viittasit). Ollaan me ihmiset jännittäviä olentoja! :) Ja tuota minäkin toivon, että se siivouaminen olisi nyt jatkossa helpompaa ja nopeampaa. Itse kun myös käyttäisin aikani mieluummin johonkin muuhun kuin ainaiseen siivoamiseen. On tämä ollut iso homma ja prosessi, mutta todellakin sen arvoista! :) Ja kiitos vielä kannustuksesta, lisää tulee! :)

      Poista
  6. Ihana tapa olla kuvattavana. Sinun videotasi on ilo seurata. Konmaritus on vaiheessa, mutta uskon eteneväni pienin askelin organisoitua kiinteistöä. Kevät on kiva! Kiitos seurastasi! Tuija ps. Nyt iski kipinä kokeilla (oikeasti) videota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ihanasti sanottu! :) Tsemppiä sinulle - kyllä se siitä lähtee käyntiin, kun vain päättää tehdä sen. :) Ja kokeile ihmeessä videoiden tekemistä! Se on hauskaa ja tuo ihan uuden ulottuvuuden tähän tekemiseen. Lisäksi ihmisen persoona tulee ihan eri lailla lähelle liikkuvassa kuvassa eli varmasti seuraajasikin pitäisivät siitä. :)

      Poista
  7. Olipa mukava katsoa tuo video. Hyvin toimii tuo tekemisen aikana jutustelu. Olen seurannut blogiasi jonkin aikaa ja odotan mielenkiinnolla uusia videopostauksiakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura! No, aina välillä unohdin sen tekemisen, mutta onneksi sentään välillä muistin. ;) Kiva kuulla, että olet tykännyt. Videopostauksia tulee jatkossakin, mutta myös muita edelleen. Kirjoittaminen on niin kivaa, etten halua siitäkään luopua.

      Poista
  8. Siun tapa olla videolla on kyllä kiva! Miun listalla on ollut jo pitkään Konmari, pakko saada luettua se ja homma alkuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna! :) Suosittelen kyllä lämpimästi Konmaria. Ei siitä ainakaan haittaa ole kenellekään! :)

      Poista
  9. Kiitokset hyvinkin silmiä avaavasta videosta! Minäkin olen pohjimmiltani epäsiisti ja jonkin sortin hamsterikin tai ainakin jemmaaja ;-) juurikin sillä ajatuksella, että tästä voisi vielä tehdä jotain. Olen huomannut, että se on kuitenkin aika väsyttävääkin, koska koen, että ne jemmat velvoittaa tekemään. Eikä minun mielestä käsitöitä pitäisi koskaan tehdä velvollisuudesta. Meillä on hurjan iso talo, asuin neliöitä n 260 ja myös suuri perhe, niin totaalinen konmaritus tuntuu jo ajatuksena hurjalta, mutta myös kiehtovalta. Ehkä se täytyykin aloittaa pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Videosi sai kyllä innostumaan asiasta :-)! Kiitos, kun teet tällaisia juttuja ja saat kanssaihmiset innostumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs kestä! Kiva, jos siitä oli hyötyä ja toi uutta näkökulmaa. Se jemmaaminen on kyllä kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tykkään itsekin siitä, että esim. hyödyntää vaikka rikkinäisestä laukusta ehjän vetoketjun ja klipsut ja klapsut. Että onhan se järkevämpää ja ekologisempaa kuin hakea kaupasta uudet. Mutta ihan kaikkea ei voi säästää. Ja sitten jos kaikki on vielä niin epäjärjestyksessä, että ne klipsut sun muut löytää jatkossa vain hyvällä tuurilla, niin... ;) Ja se on totta, että jos on kauheasti materiaaleja, jotka huutavat, että tee minusta jotain, niin siihenkin voi uupua. Jos haluat vertaistukea Konmaritukseen, niin Facebookin Konmari Suomi, on oikea osoite. Siellä on vaikka millaisia maritustarinoita ja marittajia. - Itse olen tosiaan tavallaan päässyt siinä mielessä helpommalla, koska asunto on sen 72 neliötä. Joillakin on kotinaan iso perintömaatila, jossa on omien tavaroiden lisäksi menneiden sukupolvien jututkin. - Siinäpä sitä vasta onkin hommaa! Suosittelen lukemaan tuon kirjan, koska vasta se oikeasta avaa ihan koko asian ja auttaa siinä aloittamisessa. Kirja on kevyt ja helppo lukuinen, mutta silti avaava ja syvällinen lopulta. Kiitos sinulle ihanasta palautteesta. - En voi kuvitella parempaa palautetta kuin sen, että joku tekemäni sisältö inspiroi, kannustaa, innostaa tai rohkaisee. :)

      Poista
  10. Kiitokset hyvinkin silmiä avaavasta videosta! Minäkin olen pohjimmiltani epäsiisti ja jonkin sortin hamsterikin tai ainakin jemmaaja ;-) juurikin sillä ajatuksella, että tästä voisi vielä tehdä jotain. Olen huomannut, että se on kuitenkin aika väsyttävääkin, koska koen, että ne jemmat velvoittaa tekemään. Eikä minun mielestä käsitöitä pitäisi koskaan tehdä velvollisuudesta. Meillä on hurjan iso talo, asuin neliöitä n 260 ja myös suuri perhe, niin totaalinen konmaritus tuntuu jo ajatuksena hurjalta, mutta myös kiehtovalta. Ehkä se täytyykin aloittaa pikku hiljaa ja asia kerrallaan. Videosi sai kyllä innostumaan asiasta :-)! Kiitos, kun teet tällaisia juttuja ja saat kanssaihmiset innostumaan!

    VastaaPoista
  11. Minä aika lailla just ahdistun sotkusta ja epäjärjestyksestä ja olen kovasti yrittänyt hillitä tätä meidän ison perheen tavarakaaosta säännöllisillä suursiivouksilla ja tavaroiden läpikäymisillä. Ihan hallinnassa se ei kaikilta osa-alueilta ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, koska perheemme eri jäsenillä on hieman erilaiset käsitykset siivoamisesta ja epäjärjestyksestä ;). Kodissamme on kyllä jokaiselle tavaralle oma paikka, mutta jostain syystä ne tavarat eivät läheskään aina palaudu sinne ja siitä aika usein annan palautetta :D. Oma heikko kohtani on ne käsityötarvikkeet,joita on aina liikaa, vaikka juuri peräti neljä isohkoa kassillista lahjoitin pois ;). Kässätarvikkeiden kohdalla en kuitenkaaan voisi kuvitellakaan konmarittamani kaikkea ei iloa tuottavaa pois, sillä omassa "luomisprosessisani" olen havainnut sen, että ne mieleenpainuvimmat ja parhaat työt syntyvät usein juuri aineksista, jotka ovat tuntuneet aluksi vähän plääh jutuilta :). Se on ihan parasta, kun saa jostain ei niin mieluisasta (kankaasta) jotain super mahtavaa ja kaunista aikaiseksi. Sellainen jonkinlainen plääh-varastokin pitää siis olla :). Liiallisessa sotkussa menen ihan toimintakyvyttömäksi ja siksi on tärkeää näin isossa perheessä järjestellä vähän joka päivä jotakin. Jonkinlainen kompromissi siivomisen suhteen on kai tässä vuosien saatossa syntynyt ja tavaraa saa kyllä olla, kunhan ne ovat vain edes suurin piirtein järjestyksessä. Sellaisessa kovin kliinisesä ja esineistä riisutussa talossa tuskin edes osaisin asua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä ihailen luontaisesti siistejä ihmisiä. Oon toisinaan jopa siivonnut kuvitellen olevani joku tuntemani, hyvin järjestelmällinen ihminen. - Silloin oon yhtäkkiä osannutkin siivota järjestelmällisesti ja nähnyt ne kaikki sotkuiset kohdat. ;) kyllä minullakin on edelleen aika paljon ompelutarvikkeita ja muita. En mitenkään kokisi järkeväksi sitä että aina pitäisi hankkia jotain voidakseen ommella. Pitää olla sija myös spontaanille tekemiselle. Jotain plääh-kierrätysmatskuja jätin, mut luovuin kyllä isosta kasasta tylsiä kankaita. Ne oli enimmäkseen saatuja kankaita, jotka eivät vain tuntuneet ikinä yhtään omilta. Kyllä meidänkin koti on aika kaukana kliinisestä edelleen. Enkä sitä edes halua. Selkeyttä ja tilaa hengittää. Ja sitä on jo kivasti tullutkin. :)

      Poista
  12. Minä olen sellainen elämäntapajärjestelijä. Aina on jonkin kaapin järjestely kesken, tosin kaikki ovat järjestyksessä jo. Viiden hengen kodissa tavaraa tulee väkisinkin, joten yksi järjestely ei riitä. Pieniä ja kuluneita vaatteita ja leluja, joilla ei leikitä kertyy. Mutta minusta järjestely onkin ihanan rentouttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa hienolta! Osa ihmisistä on ttuollaisia. itselle siivoaminen on aina ollut vähän se välttämätön paha. Asia, jota vältellään viimeiseen saakka. On kyllä jännä nähdä, miten hyvin koti pysyy nyt järjestyksessä. Ainakin vielä tällä hetkellä palauttelen tavarat mahdollisimman nopeasti paikoilleen. En halua palata enää entiseen tapaani. Mukavaa viikonloppua! :)

      Poista
  13. Mulla on kesällä edessä kunnon järjestelyurakka kunhan pääsen täältä työkämpästä omaan kotiin. Ehkä Marie Kondon johdolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuin lämpimästi suositella Kondoa. Se tuo niin selkeän logiikan: mitä, miksi ja miten? :)

      Poista
  14. Mielenkiintoista kuunnella sinun ajatuksiasi! Ehdin tosin jo kadottaa osan siitä, mitä aioin kommentoida :D. No, väsymys tekee aina tehtävänsä. Nuo taulut on niin ihanat, hellyttävät ja kiva idea kaiken lisäksi :).

    Minä jossain vaiheessa annoin periksi kaaokselle. Meillähän oli aina supersiistiä ja kaikki järjestelmällisesti paikoillaan. Ja toki edelleen on, ainakin jos kuuntelee vieraiden kommentteja. Oma ompeluhuone on järkyttävässä kunnossa, kun en (muka) halua käyttää vähäistä vapaa-aikaa sen siivoamiseen. Mutta tavaroille on kyllä omat paikat, se helpottaa aika paljon työskentelyä, kun ei tarvitse montaa hetkeä etsiä jotain. Sinne ehkä voisi marituksen laittaa täysillä päälle, sillä ihan takuu varmasti on ylimääräistäkin tavaraa. Ja mies saisi omat paperinsa marittaa, siellä on 10 vuoden takaisia papereita paperipussissa pyörinyt.

    Me ollaan rehellisesti sanoen miehen kanssa laiskistuttu, riittää kun on perus puhdasta. Ainoastaan tasot ja pöydät on minun ärtymyksen kohde numero 1, niissä ei saa olla mitään ylimääräistä tavaraa. Miehen tavatessani järkytyin, kun näin hänen kämppänsä ekaa kertaa. Vaatteet värijärjestyksessä kaapeissa, kaikella oma tarkka paikkansa ja aina siistiä. Vaikka en itsekään ole kovin sotkuinen, niin tunsin oman asuntoni aika kaaokseksi miehen asunnon rinnalla :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatteet värijärjestyksessä! Huh. Mä en ois omana itsenäni ehkä uskaltanut jatkaa suhdetta sen pidemmälle... epäsuhta itseeni nähden ois todennäköisesti ollut liian räikeä. ;) Mut meilläkin mies on se siistimpi ihan ehdottomasti. Silmiään pyörittelee kun hihkun täällä, et miten mahtavaa, kun tavaroilla on paikat. Pitäis kuulemma olla itsestäänselvyys. No, ei oo ollut. 42 vuotta siinä meni, että oivalsin.

      Siistissä ompelutilassa on kyl paljon kivempi toimia, mut ymmärrän niin hyvin, et vähäisen ajan käyttää mieluummin johonkin muuhun. Mukavaa sunnuntaita, Hanna! :)

      Poista
  15. Ensinnäkin, ihana idea noille lasten töille, pistän korvan taakse. Ajatuksesi Konmarista olivat hyviä ja oli kiva katsoa myös toinen video, jolla kävit läpi tilannetta 2,5 kuukauden jälkeen. Täällä asuu myös erittäin lahjakas sotkija ja kun meitä asuu tässä talossa 6, niin voinet kuvitella tilanteen kaaottisuuden... Olen pikkuhiljaa siivoillut nurkkia ja paikkoja ja hävittänyt tavaraa ja tämän videon innottamana meinaan kyllä myös jatkaa, kiitos!


    Ps. Miten ihmeessä sä onnistut olemaan noin luonteva videolla, vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista kommenteista! Ja ihan mahtavaa, jos onnistuin innostamaan. :) Ja jälkimmäiseen kommenttiin: jaa-a. Haluan vain olla mahdollisimman oma itseni. Ehkä siihen yhdistyy sitten se että olen työssäni myös melko paljon esillä tai siis että on sellaista puheella ilmaisemista ja vakuuttamista yms. Mut kiitos, kiva kuulla! :) Tuo video oli kyl järjettömän pitkä. Nykyisin teen paljon lyhempiä. Harva jaksaa yli 5 min ketään katsella. ;)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.