Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Pienen käsityötilan muokkaus ihanaksi: My Happy Place

ompeluhuoneen ideat
ompeluhuoneen ideatMuistan vielä ajan, jolloin ompelun aloittaminen tarkoitti sitä, että raivasin ensin keittiön pöydän tyhjäksi ja puhtaaksi ja sen jälkeen kannoin pöydälle ompelukoneen sekä saumurin. Levittelin kaavat ja kankaat. Ompelin, kunnes koitti ruoka-aika ja kaikki edellä mainitut piti siirtää taas sivuun.

Sitten koitti yhtä joulua edeltänyt aika. Keksin, että minäpä roudaan tähän meidän keittiön ja olohuoneen väliin kierrätyshuoneesta väliaikaisen pöytälevyrakennelman, jotta saadaan kunnon jouluaskartelupöytä. Siinä istuimme silloin 5-vuotiaan poikani kanssa monet illat ja askartelimme. Jossain taka-alalla huokailin: voi, kunpa tämä voisi olla tässä aina. Mutta eihän se voinut. Pöytä tukki koko olohuoneen ja keittiön välisen tilan ja teki pienestä keittiöstä entistäkin ahtaamman.  

Joku sisälläni huusi silloin kovaa ja määrätietoisesti: sinulla on oikeus omaan rakkaaseen harrastukseesi! Niinpä sahasin pitkän pöytälevyn lyhyeksi, järjestelin huonekaluja uudella tavalla ja sain kuin sainkin keittiömme nurkkaan n. 70 cm leveän pöydän ja pikkuisen nurkan, jossa ompelukoneella oli lupa olla käyttövalmiina koko ajan. Ai, että olin onnellinen!

Vuosien myötä pikkuruinen kässäilynurkkaukseni alkoi kuitenkin tuntumaan ahtaalta ja väistämättäkin käsityöharrastamiseni alkoi dominoimaan koko keittiön ilmettä. Lisäksi pienessä kodissamme käsityötarvikkeet ja kankaatkin olivat hajasijoitellut sinne tänne. Ärsytti ja harmitti.

Viime joulukuussa muutimme viimein tilavampaan kotiin. Ei, ei minulla sielläkään ollut tiedossa omaa käsityöhuonetta, mutta kuitenkin selkeä oma tila paikasta, josta oli mahdollista saada ovi kiinni. Käsityötarvikkeita varten minulle oli varattuna yksi iso kaappi tarvikkeitani varten. Se riitti mainiosti.
4

Nahkaympyröistä korvakoruiksi ja vinkit koruaskarteluun

korvakorut ommellen

korvakorujen ohje

Yksi käsityöharrastamisen ihanimmista puolista on ehdottomasti se, että sitä kautta on saanut tutustua ihan mahtaviin persooniin. Oikeastaan lähes kaikki käsityötuttavani ovat tulleet tutuiksi somen kautta. Osaan on saanut tutustua paremmin blogiyhteistöiden kautta, osaan taas on tullu törmättyä käsityötapahtumissa. 

On aina yhtä hauskaa tavata ensimmäisen kerran livenä joku somesta tuttu henkilö. Tavallaan ihminen tuntuu jo valmiiksi täysin tutulta, vaikkei olisi koskaan aiemmin tavattukaan henkilökohtaisesti. On jotenkin hauskaa, että joku kuitenkin suht tuntematon, saattaa tietää hyvinkin tarkkaan, esimerkiksi, minkä tyyppisistä väreistä ja materiaaleista se somen kautta tuttu tyyppi pitää.

Tampereen kädentaitomessuilla hengailin viimeksi jonkin aikaa Hupsistarallaa Terhin ja Mehukekkereiden Veeran kanssa. Yhteinen kierros alkoi sillä, että edellämainitut henkilöt totesivat yhdestä suusta: "Hei, me löydettiin tuolta sellasia juttuja, jotka on ihan sun oloisia." Oikeassa olivat: pyöreät nahkapalat inspiroivat heti ja nappasin niitä mukaan kourallisen. Näistä voisi kyllä keksiä vaikka mitä. Ensimmäiseksi mieleeni tulivat kuitenkin korvikset. 

10

Ompeluohje peittopiiloihin: näyttävää ja kätevää säilytystä mökille

pentikin kangas
Yhteistyössä: Pentik

Onkohan missään muualla päin maailmaa niin paljon kesämökkejä kuin Suomessa? On oikeastaan aika ihanaa, että suomalaisissa on säilynyt kaipuu luonnonläheisyyteen ja sen mukana tuomaan rauhaan. Meidän perheellämme ei omaa mökkiä ole, mutta vanhemmillani on. Keski-Suomeen Päijänteen rannalle on aina yhtä ihana palata – kesä toisensa jälkeen. 

Mökkeily oli iso osa lapsuuteni kesiä. Muistan elävästi mökkikesät eri ikäisen lapsen ja nuoren kulmasta: Tuntikausia jatkuneen uimaan-saunaan-uimaan-rumban, helteisen paahteiset kesät, isän savustaman kalan, äidin paistamat letut, saunan jäljiltä höyryävän ihon, utuisen lempeän ilta-auringossa kylpevän järvimaiseman.

Aika ei ole kuitenkaan kullannut teinivuosien mökkikesiä: mökille lähteminen tuntui tervanjuonnilta ja joka ikinen mökkeilyyn liittyvä puuha siltä kuin olisi joutunut vankileirille pakkotyöhön. Mieleen on piirtynyt muisto myös siltä kesältä, jolloin vesisade kylvetti koko maiseman valuvaksi. Loputon sade rummutti kesämökin kattoon. Kodikas ropina muuttui pikkuhiljaa painostavaksi tylsyydeksi. Yhtäkään Aku Ankkaa ei tehnyt enää mieli lukea. Siinä kohtaa päätimme lopulta hypätä autoon ja matkustaa vähemmän sateisiin maihin.

Vaikka käymme nykyisen perheeni kanssa vanhempieni mökillä yleensä vain kerran kesässä, niin silti sinne meneminen on omille lapsillemme aina yhtä tärkeää ja ihanaa. On kiva nähdä, kuinka luonnon helmassa kännykät, some ja pelaaminen häipyvät kuin itsestään taka-alalle. Ympäröivä maisema ja kaikki mökkeilyyn liittyvä on niin tuhatkertaisesti kiinnostavampaa ja magneettisempaa. Ja hyvä niin.
4
Sisällön tarjoaa Blogger.