Behind the Scenes...

On ompeluprojekteja, jotka sujuvat alusta loppuun saakka yhtä kevyesti ja mutkattomasti kuin hengittäminen. - Tämä projekti ei todellakaan kuulunut siihen kastiin.

Mieheni bändin ensimmäinen keikka oli lähestymässä. "Joo, kyllä minä voin ommella sulle sen esiintymisasun, vaikka vauva olisikin jo syntynyt" - Siinäpä ne, pahaa enteilleet sanat...

 Alle kuukauden ikäinen vauva, jolla ei todellakaan ollut vielä minkäänsortin rytmiä veressään: ei uni-, syöttö-, saatikka goottihenkistä rytmiä. Ja siihen päälle lisätään parantumaton tapani aloittaa kaikki projektit viimetipassa. Ja katastrofin viimeisteli roppakaupalla epävarmuutta aiheuttanut kaavattomuus. - Ottobressa ja Käsityökerho-lehdessä kun harvemmin julkaistaan goottihenkisen bändin esiintymisasujen kaavoja. - Tai ehkä minulta on vain jäänyt ostamatta juuri se kyseinen numero...

Tämä ompelijatar ei todellakaan ollut mikään herttainen kodinhengetär tämän projektin aikana... Vannoimme moneen kertaan molemmat, sekä mieheni että minä, että tämä saa olla viimeinen yhteinen vaateprojekti. No, tuskinpa on, mutta siltä silloin kyllä tuntui. Valmista kuitenkin lopulta tuli: jopa keikkaa edeltäneenä iltana. Ja kuinka se sitten onnistui? - Väittäisinpä, että jossain vaiheessa täysin epätoivoiselta tuntuneen projektin pelastajana toimi mielikuvitukseni.

Juuri, kun olo oli kaikkein epävarmin ja tunsin, että tästä ei todellakaan tule ikinä valmista tai ainakaan kelvollista, päätinkin kuvitella itseni maailmanluokan huippudesigneriksi. Yhtäkkiä en enää ollutkaan ajan ja vauvan syöttöhetkien kanssa kilpajuoksulla ollut perheenäiti, vaan Project Runnawayn supercool suunnittelija. - Tottunein ottein saksin kankaita, silittelin saumoja auki ja jopa tapa, jolla ohjasin kangasta ompelukoneen paininjalan alla, oli yhtäkkiä varma ja vakaa. Kiirehän minulla siinäkin tilanteessa oli, sillä pian yksi ohjelman tuomareista tulisi alustavalle tarkastuskierrokselle. Kotvanen sen jälkeen mallini astelisi luomukseni yllään Heidi Klumin ja koko juryn tuomaroitavaksi... Bling! Makuuhuoneesta kuuluu
 vauvan vaativa itku. Herään todellisuuteen... Mutta todellisuudessakin asu on tullut valmiiksi! Ou jee.

Ohessa muutama otos asun yläosasta, jonka suunnittelin pääosin itse. Alaosa oli melko samantyyppinen kuin edellisessä esiintymisasussa. - Tämä tosin materiaaliltaan ja tyyliltään enemmän Japanihenkinen. Ihan täysin tyytyväisiä emme kyllä kumpikaan olleet lopputuloksen istuvuuteen, mutta eipä tuosta nyt ihan huonokaan tullut.

Mitä tästä opimme? - Mikäli ommel ei kulje, muista Heidi Klum! :)

Ja jos haluat kurkata tätä asua in action, ni täältä pesee!