Löydä onnenhattu - voita ompeluaikaa!

Ompeluaika kortilla? Ei hätää, ongelmaan on olemassa ratkaisu. Koska Kototeko haluaa tukea kaikkia ompelua harrastavia, niin tässäpä teille, olkaa hyvä. 

 Ompeluiloa! ;)

4

Jo joutui armas aika...

Tässä on ollut nyt niin paljon kaikenlaista säpinää ja yöheräilyjen aiheuttamaa väsymystäkin, että on jäänyt tämä blogin päivittäminen nyt ajastaan jälkeen. Pahoittelut siitä! Vaan kylläpä on nyt ilo kuvata blogia varten ja kaikkea muutakin, koska sain viimeinkin hankittua itselleni kauan kaipaamani järkkärikameran. Edellinen kun oli ihan tosi peruskamera ja sitä edellinen lähes muumioitunut filmiajan järkkäri. Ihana on päästä pitkästä aikaa kuvailemaan paremmalla kameralla!

Ja sitten asiaan. Esikoisemme päätti tänä keväänä päiväkotitaipaleensa ja ihanille opettajille halusin ommella jotain kivaa. Mietin, mikä oli eskarivuoden isoimpia juttuja ja kyllähän se oli ilman muuta se, että poikamme oppi päiväkodin organisoimassa uimakoulussa uimaan. Niinpä halusin kiitokseksi ommella opeille jotain, josta olisi heille tähän aiheeseen liittyen iloa ja hyötyä pidemmäksikin aikaa. Siispä ompelin heille samanlaiset pefletit, jollaiset olin aikanaan ommellut vanhemmillenikin.

Pefletit on ommeltu kaksinkertaisesta muovitetusta froteesta. Alapuoli eli se laudetta vasten tuleva puoli on muovitettu ja siihen ompelin tarranauhat, jotta taitetun pefletin väliin voi uintireissun päätteeksi sujauttaa märän uikkarin. Kangas on Eurokankaasta. Idea oma.

Kaunista kesäkuuta! 

0

Kangasholistin tunnustuksia

 

Ja tapahtui niinpä päivinä, että Facebookin Saumanvara-ompeluryhmässä alkoi kuhina Marimekon Ystävämyynnistä. En ole koskaan ollut mikään Marimekko-fani. Tykkään kyllä monista niiden kankaista, mutta jotenkin ne eivät vain enimmäkseen ole olleet minun juttuni. Nyt Marimekon tehtaanmyymälä Hertsikassa alkoi kuitenkin vetää puoleensa magneetin tavoin. - Siitäkin huolimatta, että vihaan yleensä kaikkia "Hullut päivät" -tyyppisiä ostossirkuksia, joissa kuhisee ja naisten silmissä on mielipuolisen nälkäinen katse. Nyt kankaat kutsuivat minua kuitenkin lailla seireenien. Tiedättehän sen tunteen, kun edellisestä kangasostoskerrasta on kulunut tovi ja mielen täyttää yhtäkkiä outo kiihkeys. Se purjehtii sisään lukuisten ideoiden, kuvioiden ja kuosien kehystämänä.

Repsahdus. Olin luvannut itselleni, että uusia kankaita ei osteta ennen kuin vanhat tai edes pieni osa niistä on ommeltu vaatteiksi. Vaikka pikkuisen kotimme kaikki nurkat ja kolot on vuorattu kankailla, ei sieltä nyt sitten kertakaikkiaan löytynyt sopivia joustavia kankaita vanhemman pojan vaatetarpeita täyttämään. Tällä perustelin kangasretkeni... 

Pakkasin puolivuotiaan vauvamme vaunuihin ja lähdin liikkeelle hyvissä ajoin. Tai niin ainakin kuvittelin. Lopulta pääsimme matkaan lähempänä puolta päivää. Olin varautunut pahimpaan. Maalailin mielessäni visioita korpinkyntisistä, tuikeakatseisista rouvista kangaspakkojen kimpussa. Kuumakin siellä olisi ihan varmasti. Vaan eipä ollut. Ei korpinkynsiä, eikä kovin kuumakaan. Pahin ruuhka oli kuulemma ollut heti aamusta, ovien avauduttua ja toinen ruuhkahuippu ajoittuisi ihmisten töistäpaluuseen. - Jeah, kerrankin oikea ajoitus!

 

Tavoitteena oli ostaa pääasiallisesti collegekankaita. No, juuri niitä ei sitten siellä ollut sentin senttiä. Onneksi oli kuitenkin paljon napakoita trikoita. Niistä sitten keräilin tarvitsemani. Loput tarvitsemani piti käydä metsästämässä Eurokankaasta.

P.S. Ompeleminen on jo aloitettu eli tuskin nämä nyt kuitenkaan jäävät minkäänlaisiksi huolella säilötyiksi vuosikertakankaiksi.

P.P.S. Saatanpa joskus toistekin käydä Marimekon Ystävämyynnissä.

0

Hammashirviöpaita ja sen kaveriksi pöksyt. Molemmat turkoosista velourista. 

Vasemman puoleinen pipo sai samantien niin suuren
suosion, että se päässä nukuttiinkin ensimmäinen ompeluksen
 jälkeinen yö...

Tässä kokoelma pojalleni tekemiä peruskäyttövaatteita.

Yes, some Monkey Business!

Pojan vanhat, liian pieneksi käyneistä, mutta 

hyväkuntoisista ulkohousuista muotoutui kevätrukkaset.

Nämä tyynyt tein joululahjaksi rakkaille kummeilleni.
Valokuvat tulostin paperille ja siirsin kuvansiirtoaineella kankaalle. 
Tyynyjen kangas on edesmenneen ompelija-isoäitini varannoista:
vanhaa, vahvaa pellavakangasta, jollaista tuskin on saatavilla enää misään.

  

Palanen kesää talven keskelle. Eli viime vuoden joululahja

vanhemmilleni. Sisustustyynyjen kuvituksena on käytetty 

edelliskesänä heidän kesämökillään ottamia valokuvia. 

Kuvat on siirretty kankaalle ArtMediumilla.

En meinannut millään keksiä, mitä olisin antanut lapsen päiväkodin

ihanille tädeille läksiäislahjoiksi. Lopulta päätin tehdä pikkuiset pussukat, 

jotka täytin käärepaperikarkeilla. Merkittävä osa lahjaa oli

tietysti lapsen piirtämät kortit, jotka päällystin ajan kestäviksi

molemmin puolin ohuella muovilla ja surautin siksakilla ympäri. 

0