Yhteistyössä: Taito Uusimaa
Päiväni alkaa teellä ja usein se myös päättyy teehen. Jossain välissä juon mukillisen kahvia. En kuitenkaan ensitöikseni aamulla, enkä myöskään illalla. Kun lapset on saatu nukkumaan on vuorossa arjen pieni luksushetki: minun ja mieheni päivän ainoa aidosti rauhallinen ja yhteinen ruokahetki. Siksi en yleensä koskaan syö iltapalaa ennen kuin lastenhuone on taatusti hiljentynyt. On niin ihanaa istua vain hetki rauhassa. "Yksi lakritsitee minulle, kiitos!" Kuka ikinä keksikään lakritsiteen - henkilökohtainen Tea Awardsini paperisilppusateen kera hänelle!
Tuossa joku aika sitten huomasin, että iltojemme teehetkistä on jäänyt olohuoneen pöytään pysyvä muisto: teekupin muotoinen vaalea rengas. - Mukinaluset, sellaiset pitäisi saada ehdottomasti ja samaan sarjaan tietysti alunen myös teekannulle!
Saatuani käsiini lähes painotuoreen Taito Uusimaan julkaiseman "Kierrätä ja sisusta" -kirjan, olin jo oikeastaan päättänyt, että tekisin kirjassa pääosaa näyttelevästä kierrätyshuovasta ainakin mukinaluset. Ainoastaan tekniikka oli hakusessa.
Selailin kirjan kannesta kanteen ja ihastelin paitsi kauniita ja inspiroivia käsitöitä, laajaa tekniikoiden kirjoa. Kirjassa on monta ohjetta nimenomaan Taito-yhdistyksen myymälle, vanhoista vaatteista valmistettavalle Green Craft -kierrätyshuovalle, mutta myös monta muuta kierrätysaiheista käsityöideaa ohjeineen.
Olen yleensä huono hyödyntämään ohjeita pilkuntarkkaan. Käsityölehtienkin ohjeet sivuutan yleensä poikkeuksetta. Lehdistä, kirjoista ja netistä haen toisinaan inspiraatiota idealle tai tukea valmiille idealle. Lopulta yleensä sovellan ja teen ihan omannäköiseni jutun. Nyt halusin kerrankin tehdä ohjeen mukaisesti. - Ihan vain jo kunnianosoituksena kirjan tekijöille. Uuden tekniikan oppiminen on joka tapauksessa aina palkitsevaa.
Tekniikaksi valitsin hiiripinon. Se näyttää hienolta ja kuulostaa vieläkin hauskemmalta: mielessäni visioin näkymän Cheerleader-hiiristä pyramidimuodostelmassa... Kirjan ohjeessa hiiripinotekniikalla oli tehty istuinalunen. Minä näin tuon heti pannunalusena. Tuumasta toimeen!
ZEN JA GO!
En ole tehnyt muistaakseni koskaan aiemmin minkäänlaisia punontatöitä, joten aloitin täysin nollista. Ohje oli periaatteessa yksinkertainen ja selkeä kuvineen päivineen. Silti jouduin lukemaan ohjeen ja katsomaan kuvia monen monta kertaa ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse. En alkuun hahmottanut ollenkaan, kuinka punos lähtee muodostumaan ja mihin suuntaan. - Tämän tyyppinen hahmotuskyky ei ole vahvimpia puoliani... Olinkin hyvin hämmästynyt, kun punos alkoikin kohota ylöspäin, eikä ketjumaisesti vaakatasossa. Punoin ja punoin. Päästyäni vauhtiin olisin voinut jatkaa loputtomiin. Mutta, kun taka-alalta kuului "äitii...", törmäsin seinään. Putosin rymisten alas punonnan Flow-tilastani. En enää saanutkaa kiinni, mitä olin tehnyt ja missä vaiheessa olin menossa. Kerran jouduin purkamaan koko pötkön, kun en vain päässyt kiinni enää jutun juonesta. Huomasin nopeasti, että ainakin tämän tyyppinen punonta sujuu parhaiten keskeytyksettä ja ennenkaikkea ajattelematta. Heti, kun yritin ymmärtää, mitä olin tekemässä, sekosin sormissani. Siispä lopetin ajattelun. Zen ja Go! Siinä tämän työn motto. - Sormet oppivat nopeasti, mutta auta armias, kun työnsin pääni väliin (=ajatukset), pulassa oltiin. Mielessäni näinkin jo itseni korkealle vuorelle rakennetussa meditoivien munkkien yhteisössä: tässä minä vain teen arjen askareitani ja samaan aikaan henkistä harjoitettani. Haukat liitelevät ylläni ja tuuli humisee hiljaa korvissani. Sitten se kuului jälleen. Korkealta ja kovaa. "Äitiiii!". Zen-tilani oli tiessään. Pääsin taas aloittamaan alusta. Lopulta punokset kuitenkin valmistuivat ja rullasin ne spiraaleiksi. Ohjeessa ehdotettiin liimaamista spiraalin kiinnittämiseksi. Minä vierastan liimaa käsitöissä ja inhoan niiden myrkkyjä. Siksipä valitsen aina mahdollisuuksien mukaan mieluummin neulan ja langan. Niin nytkin. Tupsujen sijaan koristelin aluset vanhoilla, käytöstä poistetuilla napeilla. Töissä näkyy kehittyminen: pannunalunen on vielä melko löyhää ja lopputulos ei ollenkaan niin pyöreä kuin voisi. Mukinaluset sen sijaan ovat jo kivan napakat. Ne punoin myös huomattavasti ohjetta ohuemmilla huopasuikaleilla. Näyttävimmillään punos on kuitenkin ehdottomasti tuossa isommassa koossa.
Minusta näistä tuli kyllä aikas kivat. - Ja ennen kaikkea niille on selkeä käyttöfunktio. - Pääsevät testiin heti tänä iltana Quanticon äärellä.
Ja tuosta huovasta tykkään edelleenkin materiaalina kovasti. Se on helppo työstettävä, koska sisältää villan lisäksi myös keinokuituja. Plussaa materiaalille tulee myös pesunkestävyydestä.
Visuaalisesti kaunis ja selkeä
Kierrätä ja sisusta -kirja sisältää yli 30 ideaa ja ohjetta laidasta laitaan, pääosin liittyen sisustamiseen: on ohjeita raheille, matoille, lehtitelineille, sisustuskoreille jne. Itse tykästyin erityisesti laukkuideoihin: niitä on monta ja erilaisille materiaaleille. Kirja on ylistys materiaalien kierrätykselle ja uusiokäytölle. Pääroolissa on Green Craft -kierrätyshuopa, mutta ohjeita on myös muille materiaaleille. - Taatusti tulen hyödyntämään kirjaa uudemmankin kerran!
Olen tehnyt kierrätyshuovasta jo aiemminkin. Mikäli et ole vielä nähnyt, niin aiemmat kierrätyshuopajuttuni löydät
täältä ja
täältä.
Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle! :)
