Tästä se taas lähtee. Kevätkylvöt on aloitettu. Multapurkkeihin on istutettu jo paprikaa, tomaattia, mansikoita, ruusupapuja ja laventeleita. Tässä projektissa minä tosin olen todennäköisesti tänäkin vuonna dokumentoijan ja nautiskelijan roolissa, sillä meillä istutus- ja kasvatushommat hoitavat pääosin mieheni yhdessä 7-vuotiaan poikamme kanssa. Koska multapurkkeissa ei niin paljon ole silmäniloa, palaan nyt muistoissa parin vuoden taakse. Silloin parvekkeemme oli mielestäni parhaimmillaan. Koko kokonaisuus toteutettiin täysin fiilispohjalta, mutta lopputulos oli mitä ihastuttavin.
Kutsuimme parvekettamme italialaiseksi ravintolaksi. Sinne
köynnösten katveeseen roudasimme lounastarpeet harva se päivä. Pöytänä
toimi talonyhtiömme kierrätyshuoneesta roudattu pieni, keikkuva pöytä,
jonka olin maalannut ja koristellut. Samoin tuolit olivat peräisin
kierrätyshuoneesta. Viime kesänä ostimme parvekkeelle ihan oikeat
"aikuisten" kalusteet, mutta huvittavaa kyllä, meistä kukaan ei lopulta
pitänyt niistä. Niissä oli niin paljon kylmempi olemus kun näissä
vanhoissa. Täksi kesäksi haemme kalusteet varmastikin kirpputorilta.
Ajanpatina saa näkyä.
Tomaatit kypsyivät vasta aivan loppukesästä.
Kaikkein suurimman sadon saimme köynnöspavuista. Niitä tuli ihan hirmuisesti.
Ehkä jopa vähän liikaakin, koska viimeiset heitin pakkasesta pois ennen viime joulua. Ja kyseessä oli siis toissavuoden sato.
Minulta ei kannata kysyä, mitä kukkia nämä ovat. Kauniita - se riittää minulle.
Villi veikkaukseni on hajuherne.
Ensi kesää odotellessa ja kasvun ihmeitä seuratessa,
Sanna
Ei kommentteja
Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)