Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

HELPOT JA MAKEAT VAPPUTIKKARIT

Ai, että iskikös makean nälkä? Ei iskenyt (seli, seli...). Iski visuaalisuuden nälkä. Okei, okei, myönnetään, myös pikkuisen se toinenkin. Ihan kaikkein eniten halusin kuitenkin vain kuvata jotain visuaalisesti värikästä vapun kunniaksi ja teidän iloksi. Olen perinteisesti paistanut munkkeja vapuksi, mutta nyt päätin skipata munkkihommat. Ihan jo siksikin, että niitä tulee sitten väistämättäkin ahdettua ihan tolkuttomat määrät. No, eipä silti, eivät nämäkään vapputikkarit mitään ton-ton-ton-ihmisten herkkuja ole, mutta ainakin nämä tulee syötyä nopeammin kuin munkit, joita tulee helposti syötyä pitkin vappua. Joku peruste kai sekin...

Kinuski, kolat, toffee, fudge. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siskoni kanssa me kutsuimme tätä herkkua aina lapsina kinuskiksi. - Se oli herkkujen aatelia. Oikeastaan parasta, mitä pystyimme kuvittelemaan. Kinuskin keittelytraditioihin kuului perinteisesti aina kielen polttaminen: tietenkin kiehuvan kuumaa kinuskia piti kesken keittelynkin maistella... Yhtään en ole noista ajoista viifaftunut... ;)

Perinteisesti olen kipannut kinuskin aina leivinpaperin päälle pellille. Siitä sitä on sitten joko leikelty paloiksi tai vain kaavittu brutaalisti suoraan lusikalla suuhun. Tällä kertaa päätin toteuttaa kahvipöytäkelpoiset toffeet tikkari-idealla. Jossain olen joskus nähnytkin tällaisen lusikkaidean. En yhtään muista, oliko niissä toffeeta vai mitä, mutta sillä idealla nyt mentiin. - Toimii loistavasti! Pienempään herkkunälkään pikkulusikallinen ja isompaan se isompi. Osan päälle ripottelin vapputeemaan sopivia sokerikonfetteja.


Näin teet vapputikkarit:

Itse käytän nykyisin kinuskin tekemiseen tätä jostain aikoja sitten lukemaani ohjetta, johon olen lisännyt vain siirapin. Sokerin määrää voi toki myös halutessaan vähentää ja siirapin jättää pois, mikäli haluat astetta terveellisemmät tikkarit.

- 2 rkl voita 
- 2 dl sokeria
- 2 dl maitoa
- noin ruokalusikallinen siirappia

Laita kaikki ainekset kattilaan tai paistinpannulle. Keitä miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia, kunnes seos on riittävän jähmeää. Se perinteinen testihän tehdään siis niin, että juomalasissa olevaan kylmään veteen pudotetaan kinuskia. Mikäli se jähmettyy, se on valmista. On toki makuasia, kuinka kovaa kinuskistaan haluaa. Minä pidän siitä enemmän tällaisena pehmeänä eli ei pureskeltavana. Päälle sitten vielä ripaus konfetteja tai nonparelleja. - Ihan riittävän makeita ovat kyllä ilmankin. ;) 

Kun kinuski on valmista, annostele se valmiiksi leivinpaperin päälle aseteltujen lusikoiden päälle. Mikäli kinuski on vielä aavistuksen valuvaa, tue lusikat pidikepäästään esimerkiksi taitetun sanomalehden päälle siten, että lusikka on suorassa, eikä löysähkökään kinuski pääse valumaan pois lusikasta. Lusikathan eivät tässä hommassa mene miksikään eli ne voi tikkaritehtävänsä jälkeen pestä ja käyttää uudestaan aterimina.

Kun kinuski on jähmettynyt lusikoihin seuraa se paras paras hetki. Kun vain osaisi lopettaa ajoissa, pohtii kuvausasetelmaansa himoiten tuijottava nainen. Myönnetään, söin jo ainakin kolme tai ehkä viisi. Vinkki: Lusikat kannattaa siivota pois näkyvistä heti, ettei kukaan pääse laskemaan, kuinka monta olet jo herkutellut! ;)

Onko sinulla tai teidän perheessänne jotain vapputraditioita tai vakio vappuherkkuja? Meillä mennään aina aika spontaanisti fiiliksen mukaan. 

Mukavaa vappua joka tapauksessa - juhlilla tai traditioilla tai ilman! 


14

DIY-LIGHTBOX HARMAAN PÄIVÄN KIRKASTUKSEKSI


Poikani sai syntymäpäivälahjaksi Action-kameran. "Äiti, kato, wau!" Pojan purkaessa kameraansa laatikostaan äiti keskittyi jälleen kerran epäolennaiseen (pojan mielestä). "Hei, magee muovirasia! Tarttetko tätä vai saisinko minä sen?" Siitä se idea sitten lähti...

Rasia oli minusta kuin luotu valokuutioksi! Sisustan tekemiseen kokeilin useampiakin tekniikoita. Ensin leivinpaperia. Ei toiminut. Liima ei pitänyt ja muutenkin paperi ruttuuntui nopeasti. Sitten hoksasin irtirevittävän tukikankaan. - Se oli juuri sopivan jämäkkään, valoa läpäisevää ja lisäksi ompelun kestävää. Ompelin kuution jokaiseen reunaan sauman ja leikkasin saumanvarat ihan kapeaksi. Päällimmäisen eli ns. kattokappaleen liimasin kiinni kuumaliimalla. Tekstit tein Dymolla ja sisusta on valaistu led-jouluvaloilla. Koska olin onnistunut kadottamaan laatikon alkuperäisen pohjan, tein pohjan kirjoituslehtien mustasta muovikannesta. - Kierrätystä siis aasta ööhön.

Minusta tästä tuli kyllä aikas hauska. - Oma DIY-versio Lightboxista, jollaisia näkee tällä hetkellä jokaisen itseään kunnioittavan, vähääkään sisustuksesta kiinnostuneen blogissa ja Instagram-kuvissa. ;)




Ja jotta ette ajattelisi, että olen vallan kamala ja poikansa syntymäpäivälahjasta piittaamaton äiti, kerrottakoon, että olin minä aidosti kiinnostunut siitä kamerastakin. Parit kuvauskeikatkin ollaan jo tehty yhdessä ja olen opettanut pojalleni vähän videoiden editointia.

Tuota valokuutiota tehdessäni jäin miettimään tuota termiä DIY. Sehän on oikeasti tekeemistä kuvaava sana, mutta kaikkien kielitieteilijöiden kauhuksi päätin sen olevan jo niin vakiintunut termi, että sitä voisi käyttää myös näin. Älkää kivittäkö minua aamunkoitteessa!

Kodikasta sadepäivää sinne ruutujen toiselle puolen! - Ainakin täällä päin on satanut ihan koko päivän.
6

ABSTRAKTIA TAIDETTA PAKKAUSMATERIAALISTA

Kierrätystaidetta
Joitakin kuukausia sitten kotiimme tupsahti iso paketti kummeiltani. Koska he tekevät työkseen mökkejä ja taloja, oli paketin pakkausmateriaalina käytetty helposti ulottuvilla olevaa materiaalia: lastuja. Laatikollinen lastuja näytti kertakaikkisen viehättävältä. Päätin samantien, että tekisin niistä jotain. Hyvin nopeasti näin mielessäni vision taulusta. Olohuoneen sohvan yläpuolella oli ison taulun mentävä kohta. Tai olihan siinä taulu ollut ennenkin: mieheni ammattitaiteilija isän tekemä grafiikkatyö. Se oli kyllä hieno, mutta auttamatta aivan liian pieni tuohon kohtaan. Tuumasta toimeen!

Lastujen luonnollinen värisävy olisi ollut kotiimme aivan liian valju, joten päätin maalata ne. Spray-maalasin osan lastuista valkoisiksi, osan harmaiksi ja pienen osan mustiksi. Asettelin ne taulupohjan päälle ja liimasin kuumaliimalla kiinni. - Ei toiminut, ei. Edelleen näytti liian valjulta. Lisää väriä!

Kaapissamme oli valmiina kuparinsävyistä spay-maalia, jota oli jäänyt jäljelle pallolamppu-projektistani. Suihkin taulupohjaan kiinnitetyt lastut kuparin sävyisiksi. - Toimi! Lopputulos näytti metalliselta tai siis oikeastaan kupariselta. Lopulta päätin maalata myös alunperin valkoiseksi maalaamani taulupohjan kuparin sävyiseksi. Tarjolla ei ollut kuitenkaan ihan samaa kuparin sävyä, joten siitä tuli ruosteenvärinen. Suihkuttelin samaa sävyä pikkuisen myös lastujen päälle. Kokonaisuudesta tuli mielestäni oikein kiva. Myös taulun kehykset ja pohja ovat kierrätetyt: ne ovat peräisin taulusta, jonka olen uudistanut jo itse asiassa kerran aiemminkin.

Kierrätystaidetta


Taulu kierrätysmateriaalista
Seuraavana projektina onkin sitten sisustustyynyt: jotain mustavalkoista ja ripaus terrakottaa yhdistämään taulu ja sohva toisiinsa. :)

Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle! :)



22

NÄIN TEET SUPERHELPON TRIKOONEULETAKIN

Eilisessä postauksessani lupailin ohjetta tähän superhelppoon ja nopeasti toteutettavaan, shaalimaiseen trikooneuletakkiin. Laitoin ohjekuviin mukaan mitat, joita itse käytin. Olen noin kokoa 38. Uskon, että näillä mitoilla tämä menee kyllä melko monenkokoiselle. - Mikäli tuntuu liian löysältä, voi aina takasaumasta ottaa sisään. Materiaaliksi tähän soveltuu parhaiten kauniisti laskeutuva puuvilla- tai viskoositrikoo. 

Ohjekuvat on tehty miniatyyriversiolla eli älä turhaan ihmettele jättimäiseltä näyttävää ommelta. ;)

1. - Leikkaa kaksi kappaletta samankokoisia paloja suunnilleen kuvan mitoilla (kumpikin reuna on samanmittainen eli tuon 60 cm). Oman neuletakkini helma on suora. Mikäli haluat, että helma kaareutuu takaa alemmaksi, leikkaa helmapuoli kaartuen. 
- Aseta kappaleet oikeat puolet vastatusten ja ompele yhteen pisin suora reuna.

2. Pyöräytä kappale ympäri niin, että ommeltu sauma on pystysuunnassa keskellä. Taita kaksinkerroin niin, että ylä- ja alareuna tulevat vastatusten, oikeat puolet vastakkain.

3. Ompele noin 30 cm matkalta kiinni reunoista, avoimesta reunasta kohti taitettua reunaa. Näin saat neuletakkiisi hihan aukot. Käännä takki ympäri. Mikäli haluat, voit huolitella koko ympäröivän reunan joko alavaralla tai taitoksella, samoin kuin hiha-aukkojen reunat. Reuna rullaantuu ja laskeutuu kauniisti tai oikeastaan kauniimmin ilman huolitteluja. Taitoksella/alavaralla lopputulos on kuitenkin huolitellumpi. 

Tällä samalla idealla olen ommellut aiemmin itselleni myös kapeamman version eli hihattimen. Sen materiaalina käytin kahta pashmina-huivia. Ohjeen ja kuvat siihen löydät täältä, KLIK!

Eilisessä postauksessa oli esillä myös ompelemani pitsipaita. Pitsireunan huolittelu on toisinaan haastavaa, koska taitettu reuna näkyy helposti läpi ohuesta pitsistä. Jos paidan helmaan haluaa kaarevan reunan, joutuu yleensä ostamaan kangasta melko pitkän pätkän, jotta saa hyödynnettyä valmiit, kaareutuvat reunat, eikä kaikissa pitseissä edes ole sellaista. Mikäli ompelukoneessasi on koristeompeleita, sieltä todennäköisesti löytyy myös alla olevan näköinen ommel. Käytössäni olevassa Husqvarna Viking Opal 650:ssa on iso valikoima erityyppisiä ompeleita. Sieltä joukosta bongasin tämänkin. 

Ompele paininjalan etäisyydeltä reunasta ja leikkaa reuna irti aivan ompeleen vierestä. Valmista! Tällä ompeleella voit huolitella myös esim. mekon helman. - Kätevää. Erityisesti pitsikankaan kohdalla, koska läheskään aina kivan näköisessä pitsissä ei ole edes tuollaista kivaa reunaa.

* Ompelukone saatu käyttöön blogiyhteistyön tiimoilta.

Toivottavasti näistä ohjeista ja vinkeistä on sinulle iloa!


4

TRIKOOHIHATIN, PITSIPAITA JA ASIAA VÄLITTÄVÄSTÄ PUKEUTUMISESTA


Kuten moni varmasti tietää, tällä viikolla vietetään Vaatevallankumouksen viikkoa.
Kampanjaviikon alkukimmokkeena - tai lopullisena sellaisena toimi kolmen vuoden takainen tragedia Bangladeshissa: Rana Plazan vaatetehdas romahti - 1 133 ihmistä kuoli ja yli 2000 loukkaantui. Henkilökohtainen vaatevallankumoukseni on saanut alkunsa vähitellen. Tietoisuuteni tekstiiliteollisuuden ongelmakohdista on kasvanut ja olen aktiivisesti myös etsinyt tietoa. Olen katsonut dokumentteja ja lukenut artikkeleita sekä joitakin aiheeseen vihkiytyneitä kirjoja. Kyllä, ahdistuksen määrä on myös kasvanut, mutta samaan aikaan myös ymmärrykseni siitä, että yksilön valinnoilla on merkitystä.

Olen alkanut tarkastelemaan omaa pukeutumistani eri kulmista ja pohtinut, mikä kaikki vaikuttaa oman vaatekaapin eettisyyteen sekä ekologisuuteen. Kehitettävää riittää omallakin kohdallani vielä paljon, enkä ole täysin ehdoton. Kohti eettisempää, ekologisempaa ja myös järkevämpää vaatekaapin täyttämistä kuitenkin mennään. Pienin askelin, mutta määrätietoisesti.

Yhtenä suurimmista herättäjistäni toimi ehdottomasti Rinna Sarajärven Hyvänmielen vaatekaappi. Sen lukemista suosittelen lämpimästi kaikille. Vaikka Vaatevallankumous-tempaus kytkeytyy tekstiiliteollisuuden eettisiin ongelmiin, käsittelen itse tässä pukeutumiseen liittyviä asioita muistakin kulmista. 

trikooneuletakki

Seuraavassa omia askeleitani ja päätelmiäni, joita olen viime vuosien aikana tehnyt. Eettisen ja ekologisen pukeutumisen yhteydessä käytetään usein termiä kestävä. Pohdin itse pukeutumista monelta kulmalta ja totesin, että kaikki siihen liittyvät tärkeät kulmat voidaan niputtaa yhteen ilmaisulla "välittävä pukeutuminen". Seuraavassa ajatukseni siihen liittyen auki kirjoitettuina.

1. VÄLITÄ ITSESTÄSI.
Pukeudu niin, että tunnet olosi hyväksi ja sisäisesti arvokkaaksi. - Kun voit itsessäsi hyvin, jaksat välittää myös muista. Jollet jo tunne omaa tyyliäsi, opettele. Mitä paremmin tiedät, mistä pidät ja mikä sinulle sopii - niin elämäntilanteeseesi kuin vartalotyypillesi, sitä vähemmän teet hutihankintoja. Ja sillä taas on ekologiset vaikutuksensa. Oman tyylin tunteminen on mielestäni kuin kivijalka: sen päälle on helppo rakentaa. Sitä voi halutessaan elävöittää pienillä trendijutuilla, mutta koko tyyliä ei tarvitse lähteä muuttamaan pintamuodin virtausten mukaisesti.

2. VÄLITÄ VAATTEISTASI.
 Anna arvoa vaatteillesi ja sille, että sinulla on ollut edellytykset hankkia ne. Se ei ole itsestäänselvyys. Säilytä vaatteitasi hyvin, pese oikein, huolla ja korjaa. (Tämä on se kohta, jossa itselläni on eniten skarpattavaa... minulla on taipumusta säilyttää vaatteitani kasoissa...)

3. VÄLITÄ YMPÄRISTÖSTÄSI.
Ole kohtuullinen: älä lisää holtittomasti maailman tekstiilijätteen määrää. Älä hamstraa, osta mahdollisimman ympäristöystävällisiä materiaaleja, kierrätä ja panosta määrää enemmän laatuun. Vaatekaapin sisällön suunnittelu kokonaisuutena on myös ekoteko: mitä paremmin vaatteesi sopivat yhteen, sitä pienemmällä vaatemäärällä pärjäät. Tässä linkki hyvään artikkeliin, joka käsittelee vaatteiden ja materiaalien laatua.

4. VÄLITÄ MUISTA IHMISISTÄ.
Välitä ihmisistä, jotka tekevät vaatteesi. Ostovalinnat ovat viesti tekstiiliteollisuudelle. - Kysyntä ratkaisee. Mitä kriittisempiä ja tietoisempia ostajia me olemme, sitä kovemmaksi paine muutokseen tulee tuotantopäässä.

I made my clothes




Me käsistämme kätevät saamme omaatuntoamme hippusen puhtaammaksi tekemällä vaatteet itse. Sekään ei toki koko maailman tekstiiliteollisuuden ongelmia ratkaise, mutta itse tehden et ainakaan tule kannattaneeksi alipalkattua työtä epäinhimillisissä olosuhteissa. Tämän postauksen vaatteista shaalimainen trikooneuletakki ja pitsipaita ovat itse tehtyjä. Pitsipaidan alla oleva vaalea T-paita on hankittu kirpputorilta. Ainoastaan farkut ja kengät olen ostanut kaupasta. Paidan ja neuletakin kaavat ovat omiani. Paidasta tuli aavistuksen turhan nafti, koska kangasta oli tismalleen tuo pätkä, mitä paitaan meni. - Pieni dieetti olisi muutenkin paikallaan, että ehkä se jonkin ajan päästä on sopiva. Tai sitten ei...

Sekä neuletakki että pitsipaita ovat molemmat vaatekappaleina sellaisia, että ne sopivat todella monien vaatteiden kanssa ja monenlaisiin tilanteisiin: niin työpaikalle kuin vapaa-aikaan. Tällaisen kaapumaisen neuletakin taidan tehdä toisenkin. Siinä voisin jättää reunat vaille huolitteluita. Silloin ne rullautuvat ja laskeutuvat kauniisti. Tähän halusin kuitenkin huolitella reunat, koska poden lievää ahdistusta siitä, että vaatteen sisäsaumat kääntyvät näkyviin päällepäin.



Ajattelin, että voisin tehdä pikkuisen ohjeen vielä tuolle neuletakille. Se on tosi helppo ja nopea tehdä, mutta jollet ole aiemmin tehnyt, voisi pienestä ohjeesta olla apua.  

Olisi mukava kuulla, mitä itse tuumailet näistä tekstiilialaan liittyvistä eettisistä ja ekologisista asioista. Ohessa vielä linkit viime vuonna tekemiini juttukokonaisuuksiin, joissa käsitellään eettistä ja ekologista pukeutumista:


Mukavaa ja ajatuksia herättävää Vaatevallankumousviikkoa! 

15

ARVIOITAVANA KIERRÄTÄ JA SISUSTA -KIRJA

Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Päiväni alkaa teellä ja usein se myös päättyy teehen. Jossain välissä juon mukillisen kahvia. En kuitenkaan ensitöikseni aamulla, enkä myöskään illalla. Kun lapset on saatu nukkumaan on vuorossa arjen pieni luksushetki: minun ja mieheni päivän ainoa aidosti rauhallinen ja yhteinen ruokahetki. Siksi en yleensä koskaan syö iltapalaa ennen kuin lastenhuone on taatusti hiljentynyt. On niin ihanaa istua vain hetki rauhassa. "Yksi lakritsitee minulle, kiitos!" Kuka ikinä keksikään lakritsiteen - henkilökohtainen Tea Awardsini paperisilppusateen kera hänelle!

Tuossa joku aika sitten huomasin, että iltojemme teehetkistä on jäänyt olohuoneen pöytään pysyvä muisto: teekupin muotoinen vaalea rengas. - Mukinaluset, sellaiset pitäisi saada ehdottomasti ja samaan sarjaan tietysti alunen myös teekannulle!

Saatuani käsiini lähes painotuoreen Taito Uusimaan julkaiseman "Kierrätä ja sisusta" -kirjan, olin jo oikeastaan päättänyt, että tekisin kirjassa pääosaa näyttelevästä kierrätyshuovasta ainakin mukinaluset. Ainoastaan tekniikka oli hakusessa. 

Selailin kirjan kannesta kanteen ja ihastelin paitsi kauniita ja inspiroivia käsitöitä, laajaa tekniikoiden kirjoa. Kirjassa on monta ohjetta nimenomaan Taito-yhdistyksen myymälle, vanhoista vaatteista valmistettavalle Green Craft -kierrätyshuovalle, mutta myös monta muuta kierrätysaiheista käsityöideaa ohjeineen.

Olen yleensä huono hyödyntämään ohjeita pilkuntarkkaan. Käsityölehtienkin ohjeet sivuutan yleensä poikkeuksetta. Lehdistä, kirjoista ja netistä haen toisinaan inspiraatiota idealle tai tukea valmiille idealle. Lopulta yleensä sovellan ja teen ihan omannäköiseni jutun. Nyt halusin kerrankin tehdä ohjeen mukaisesti. - Ihan vain jo kunnianosoituksena kirjan tekijöille. Uuden tekniikan oppiminen on joka tapauksessa aina palkitsevaa.

Tekniikaksi valitsin hiiripinon. Se näyttää hienolta ja kuulostaa vieläkin hauskemmalta: mielessäni visioin näkymän Cheerleader-hiiristä pyramidimuodostelmassa... Kirjan ohjeessa hiiripinotekniikalla oli tehty istuinalunen. Minä näin tuon heti pannunalusena. Tuumasta toimeen! 


ZEN JA GO!

En ole tehnyt muistaakseni koskaan aiemmin minkäänlaisia punontatöitä, joten aloitin täysin nollista. Ohje oli periaatteessa yksinkertainen ja selkeä kuvineen päivineen. Silti jouduin lukemaan ohjeen ja katsomaan kuvia monen monta kertaa ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse. En alkuun hahmottanut ollenkaan, kuinka punos lähtee muodostumaan ja mihin suuntaan. - Tämän tyyppinen hahmotuskyky ei ole vahvimpia puoliani... Olinkin hyvin hämmästynyt, kun punos alkoikin kohota ylöspäin, eikä ketjumaisesti vaakatasossa. 
Punoin ja punoin. Päästyäni vauhtiin olisin voinut jatkaa loputtomiin. Mutta, kun taka-alalta kuului "äitii...", törmäsin seinään. Putosin rymisten alas punonnan Flow-tilastani. En enää saanutkaa kiinni, mitä olin tehnyt ja missä vaiheessa olin menossa. Kerran jouduin purkamaan koko pötkön, kun en vain päässyt kiinni enää jutun juonesta. Huomasin nopeasti, että ainakin tämän tyyppinen punonta sujuu parhaiten keskeytyksettä ja ennenkaikkea ajattelematta. Heti, kun yritin ymmärtää, mitä olin tekemässä, sekosin sormissani. Siispä lopetin ajattelun. Zen ja Go! Siinä tämän työn motto. - Sormet oppivat nopeasti, mutta auta armias, kun työnsin pääni väliin (=ajatukset), pulassa oltiin. Mielessäni näinkin jo itseni korkealle vuorelle rakennetussa meditoivien munkkien yhteisössä: tässä minä vain teen arjen askareitani ja samaan aikaan henkistä harjoitettani. Haukat liitelevät ylläni ja tuuli humisee hiljaa korvissani. Sitten se kuului jälleen. Korkealta ja kovaa. "Äitiiii!". Zen-tilani oli tiessään. Pääsin taas aloittamaan alusta. Lopulta punokset kuitenkin valmistuivat ja rullasin ne spiraaleiksi. Ohjeessa ehdotettiin liimaamista spiraalin kiinnittämiseksi. Minä vierastan liimaa käsitöissä ja inhoan niiden myrkkyjä. Siksipä valitsen aina mahdollisuuksien mukaan mieluummin neulan ja langan. Niin nytkin. Tupsujen sijaan koristelin aluset vanhoilla, käytöstä poistetuilla napeilla. Töissä näkyy kehittyminen: pannunalunen on vielä melko löyhää ja lopputulos ei ollenkaan niin pyöreä kuin voisi. Mukinaluset sen sijaan ovat jo kivan napakat. Ne punoin myös huomattavasti ohjetta ohuemmilla huopasuikaleilla. Näyttävimmillään punos on kuitenkin ehdottomasti tuossa isommassa koossa.

Minusta näistä tuli kyllä aikas kivat. - Ja ennen kaikkea niille on selkeä käyttöfunktio. - Pääsevät testiin heti tänä iltana Quanticon äärellä.

Ja tuosta huovasta tykkään edelleenkin materiaalina kovasti. Se on helppo työstettävä, koska sisältää villan lisäksi myös keinokuituja. Plussaa materiaalille tulee myös pesunkestävyydestä.

Visuaalisesti kaunis ja selkeä Kierrätä ja sisusta -kirja sisältää yli 30 ideaa ja ohjetta laidasta laitaan, pääosin liittyen sisustamiseen: on ohjeita raheille, matoille, lehtitelineille, sisustuskoreille jne. Itse tykästyin erityisesti laukkuideoihin: niitä on monta ja erilaisille materiaaleille. Kirja on ylistys materiaalien kierrätykselle ja uusiokäytölle. Pääroolissa on Green Craft -kierrätyshuopa, mutta ohjeita on myös muille materiaaleille. - Taatusti tulen hyödyntämään kirjaa uudemmankin kerran!

Olen tehnyt kierrätyshuovasta jo aiemminkin. Mikäli et ole vielä nähnyt, niin aiemmat kierrätyshuopajuttuni löydät täältä ja täältä.

Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle! :)



24
Sisällön tarjoaa Blogger.