Joulu

Joulu
Joulu

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

KÄSSÄHARRASTAJA - ETHÄN SYÖ AMMATTILAISEN LEIPÄÄ!

sepän paja
Porvoon vanhalla asema-alueella pääsee tutustumaan sepän työhön in action. 


Muutama viikonloppu takaperin vietimme mukavan ja aurinkoisen sunnuntaipäivän Porvoossa. Ajelimme sinne eri suunnasta kuin aiemmin ja päädyimme sattumalta vanhalle asema-alueelle. Löytämämme alue osoittautui paitsi visuaalisesti kiinnostavaksi, myös sisällöllisesti inspiroivaksi: yhdessä alueen tiilirakennuksista oli toiminnassa oleva sepänpaja ja alueen toisella laidalla latomaisessa rakennuksessa makasiinipuoti, jonka valikoima koostui pääosin käsitöistä.
 
Pysähdyin juttelemaan sepän kanssa ja ihastelin pitkän tovin hänen mm. vanhoista lusikoista tekemiään käyttöesineitä. Alueella kiertelyn jälkeen jäin pohtimaan paitsi seppien, ihan myös yleisesti käsityöalan ammattilaisen arkea ja niitä lukuisia tunteja, jotka vierähtävät tuotteita tehdessä, puhumattakaan kaikesta muusta käsityöläisen arkeen liittyvästä työstä.

On aina inspiroivaa tutustua ihmisiin, jotka tekevät työkseen sitä, mitä rakastavat. Rakkaudella on kuitenkin hintansa. Käsityöläisten kohdalla se merkitsee yleensä lukuisia työtunteja, joille on haastavaa saada rahallista vastinetta. Tämä on aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään ja tässä se nyt sitten viimein on: kannanottoni käsityöharrastamisen luisumisesta ammattilaisten tontille.

Jutussa käytetyt kuvat eivät liity suoraan tähän aiheeseen.



naulakot vanhoista lusikoista




taottu koputin

kankaanpainantalevy
EDULLISESTI JA TOISTEN IDEOILLA?

Käsityöharrastamisen suosion kasvua on ollut hieno seurata: Facebookin harrasteryhmät pullistelevat jäseniä – ryhmät jakautuvat pienempiin ja pienempiin alaryhmiin. Kirjo on valtava ja innostus äärimmäisen suurta. Osa innokkaista ja taidoissaan kehittyneistä käsityöharrastajista alkaa jossain kohtaa pohtia, että entäpä, jos tekisinkin osan töistäni myyntiin – onhan niistä ollut moni sukulaisenikin kiinnostunut.

Käsitöiden tekeminen itselle tai omalle lähipiirille on kuitenkin ihan eri juttu kuin astuminen käsityögenreen virallisesti. Lähes aina keskustellessani käsityöalan ammattilaisten kanssa, nousee keskusteluissa kuitenkin esiin ammattilaisten epätoivo hintoja polkevien harrastajien jaloissa. Ilmiöön liittyy valitettavan paljon mm. hintojen polkemista sekä ideoiden häikäilemätöntä kopiointia.




PIPO KAUPAN

Hyvin usein käsityöharrastajat ihailevat ja sympatiseeraavat käsityöalan ammattilaisia. Taitavien harrastajien suista tulee kuitenkin usein kuulleeksi: ”Enpä taida tuota nyt ostaa, kun osaisin tehdä itsekin samanlaisen ja paljon halvemmalla”. Itsekin olen samaiseen ajatteluun välillä sortunut. On kuitenkin eri asia tehdä yksittäinen pipo tai betoninen kynttilänjalka omaksi ilokseen kuin kopioida idea ja myydä samanlaista tuotetta – ammattilaisten tekemää huomattavasti huokeammalla. 

Mammavapaan ohessa verottomina myytävät pipot tai Facebook-kirppareilla ”vähän käytetyn” statuksella myytävät lasten vaatteet eivät yksittäisenä tapauksena ole välttämättä iso juttu. Kun nämä tapaukset lasketaan yhteen, ne ovat yksittäistapauksen sijaan ilmiö. *Muoks: Erityisen epäreiluksi asetelma tulee tilanteissa, joissa harrastaja tekee systemaattisesti, yrittäjämäisesti tuotteita myyntiin, mutta myy kuitenkin niitä huomattavasti ammattilaisia huokeammalla ja kenties jättää myös veronsa maksamatta. Harva tulee ehkä ajatelleeksi, että kuitenkin jokainen trikoopipo, villasukkapari tai koriste-esine, joka myydään harrastajan hinnalla, vertautuu ostajan vinkkelistä käsitöiden yleiseen hintatasoon. Harrastajatekijä, joka myy käsityötuotteitaan verottomina tai jopa lähes materiaalikuluilla tulee väistämättäkin polkeneeksi alan hintatasoa.

porvoon vanha asema
Porvoon vanhalla asema-alueella sijaitsee mm. kiva makasiinimyymälä kahviloineen.


TUNNE VASTUUSI

Vaikka itse rakastan käsitöitä yli kaiken, minusta ei olisi ikinä käsityöalan ammattilaiseksi. Olen siihen aivan liian kärsimätön: en jaksaisi tehdä sataa kappaletta samanlaista tuotetta. – Testattu on. Osallistuin kerran yhteen myyjäistapahtumaan ja kyllästyin jo muutaman tuotteen tekemisen jälkeen. Käsityöläisyys vaatii siis paitsi taitoa, myös äärimmäistä pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä.

Käsitöissä on ihan oma tunnelmansa. Ainakin itseni valtaa lähes harras tunnelma joka kerta, kun pitelen kädessäni käsityönä tehtyä tuotetta. Niistä huokuu levollisuus – liukuhihnatyön sijaan tunne siitä, että jokaisen esineen kohdalla on viivähdetty pitkä tovi.  On ihailtavaa ja kunnioitettavaa, että löytyy joukko ihmisiä, jotka kykenevät elättämään itsensä sillä ja tekemään esineitä tai vaatteita, jotka ovat tervetullut vastapaino teolliselle tuotannolle.

Jossain tuolla omissa pajoissaan ja ompelutiloissaan tekee tälläkin hetkellä työtään joukko käsityöalan ammattilaisia, jotka materiaalikulujen lisäksi maksavat verot, osallistumiskulut messuille, markkinointimateriaalinsa ja käyttävät aikaa tuotekehittelyyn ja työtunteja todennäköisesti jokaiseen työhönsä enemmän kuin mistä kukaan olisi koskaan valmis maksamaan. Pidetäänhän me kässäharrastajina siis huoli siitä, että käsityöalan ammattilaisilla pysyy edellytykset tehdä työtään edes kutakuinkin kannattavasti!

P.S. Porvoon vanhan aseman alue on tutustumisen arvoinen paikka. Lisää alueella otettuja kuvia löytyy tästä postauksesta. Lupailin tälle viikolle vielä lastenvaateaiheista postausta. - Se menee nyt kyllä ajanpuutteen vuoksi ensi viikolle. Pahoittelut siitä! 

Iloista sunnuntai-iltaa ja mielellään kuulisin, mitä ajatuksia tämä postaus herättää sinussa! :)

Piditkö näistä jutuista? Liity blogini seuraajaksi, jollet jo ole! Saat tiedon uusimmista postauksistani esimerkiksi tykkäämällä FB-sivustani tai seuraamalla blogiani Instagramissa. Löydät blogini myös Bloglovinista. Blogillani on myös oma Youtube-kanava,Kototeko-tube, jonne kokoan mm. tekemiäni ohje- ja vinkkivideoita. 

102 kommenttia

  1. Olen täysin samaa mieltä MUTTA sitten kun väistämättä kuitenkin tulee sitä väärää kokoa, ylijäämää ja vähän käytettyä itsetehtyä niin ongelmajätettäkö ne on? Jos ei tarkoituksella tee myyntiin mutta kirpparille sitä kuitenkin päätyy niin eihän niitä kukaan osta jos hinnoittelee siten kuin käsityöläiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea ylijäämä, hutijutut ja oikeasti vähän käytetyt on eri asia. Toki niitä saa myydä. Mutta tällä hetkellä on paljon, paljon ihmisiä ketkä harrastuksena valmistavat varsin systemaattisesti, ottavat tilauksia jne.

      Poista
    2. Samaa mieltä, et yksittäinen juttu ei ole se isoin ongelma, vaan systemaattinen toiminta. Kiitos, kun osallustuit keskusteluun! :)

      Poista
    3. Tuo on se ikuinen propleema,että missä kulkee raja myyjäistoiminnan ja ammattilaisuuden välillä.toki voihan olla se ilkeä tyyppi joka ilmoittelee verottajalle mahdollisesta ammattimaisuudesta. Entäs sitten ne mökillä kasvatetut kukat ja sipulit joita myydään kesätoreilla.tai leivonnaiset jotka kaupitellaan myyjäisissä.rahat menee takuulla verottomina omaan pussiin ja ammatikseen samaa tekevät jäävät vähemmälle kaupoissaan kun maalaispenkissä myydään niin paljon halvemmalla,eikä edes paikkamaksua.sitten on katutaide, kyläpelimannit, freelance catering ja ties mitä.on aina ollut ja tulee olemaan.on vain osattava se ostava asiakas vakuuttaa tuotteen laadusta ja silleen.

      Poista
  2. mariannelin.blogspot.fi25.9.2016 klo 18.36.00

    Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Itse teen myyntiin ja olen todellakin vain harrastaja. Seurailen hintoja ja varsinkin ammattilaisten hintatasoa. Pyrin samaan tasoon juuri tämän hintapolkemisen takia. Ja haluan myös katteen työlleni. Teen pääasiassa tuotteita, joita ei tule heti vastaan sekä tilauksesta kaikkea, mitä vain osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä ja vastuulliselta! Kiva että otat huomioon tuota hintapuolta. Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! :)

      Poista
  3. Mua harmittaa erityisesti tuo ideoiden kopiointi. Tietty jokin trikoopipo on aina trikoopipo, mutta sitten kun joku keksii laittaa siihen upean rusetin, on kyse jo vähän uniikimmasta ideasta. Ja rusettipipon tekijää kohtaa on tietty vähän harmi, että samanlaisia pipoja alkaa ilmestyä pilvin pimein myös muualta. (Vaikka rusetti olisikin patentoitu, varmasti löytyy monia, jotka eivät asiaa tiedä ja onhan yrittäjän todella vaikea valvoa asiaa.) En siis ole perehtynyt tähän asiaan mitenkään, mutta pipot tulivat ekana mieleen. :D

    Hintatasoon mä en osaa oikein kommentoida mitään, sillä musta on tosi vaikea määritellä käsityöläisten kohdalla, missä menee ammattilaisen ja harrastajan raja - onko se tutkinto, taidot, yrittäjyys vai työskentelyn täyspäiväisyys? Itse ajattelen, että jos tuote on laadukas, hyvintehty ja persoonallinen, siitä sietääkin pyytää asianmukainen hinta, mutta jos joku haluaa lapasensa myydä halvalla, niin sitten myy. Ainoa mihin toivoisin muutosta on käsityöalojen verotus - ei paljoa houkuttele tekemään tuotteita virallisesti, kun hinnasta valtava palanen menee veroihin! :/

    Ja mä siis en ole käsityöläinen enkä omia töitä myyvä harrastaja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo verotuspuoli on kyl ihan yleisesti suomalaisen yrittäjyyden haaste. yrittäjyyttä ei muutenkaan ole tehty täällä järin helpoksi. Mut joo ideoiden kopionti on kyl todella ikävää ja erityisesti kässäpuolella haastava valvoa. Hintapuolen koen kyllä haastavaksi itse: kilpailu vääristyy ja on epäreilua että joku voi myydä halvemmalla esim. siksi, koska ei maksa tulostaa yeliä jne.

      Poista
    2. Ongelma ei niinkään ole se, että taitavat ihmiset myyvät töitään. Ongelma on se, että ne taitavat ihmiset myyvät niitä halvalla koska eivät maksa veroja ja ylenen menttaliteeti on, että kunhan langan hinnan saa takaisin, koska tuotolla ei tarvitse elää. Tästä on keskusteltu niin monesti neulontaryhmissä. Ei haluta hinnoitella tuotetta korkeammalle, koska eihän sitä sitten kukaan osta. Samalla poljetaan se hintataso alas myös siltä ammattilaiselta, jonka tarvitsisi elää sillä työllään ja maksaa päälle vielä verot, eläkkeet, vakutuukset, myyntipaikat ja kulkemiset niiden materiaalien lisäksi. Ammattilaisella kun ne kulut ei pääty vain niihin veroihin. Ja verottajallehan ei monikaan harrastuspohjalta myyvä taitava ilmoitusta myynneistään tee. Sen takia olen monesti sanonut, että arvosta sitä omaa työtäsi kun myyt sen ja arvota se oikein. Sillä nostetaan sitä käsityön arvostusta ettei kukaan polje niitä omia hintojaan alas.

      Poista
    3. Hei, Kaikki käsityöt menevät tekijänoikeuden piikkiin, eikä mitään niistä voida patentoida. Keksintöjä voidaan patentoida, eli esim. jotain täysin uutta tapaa valmistaa tuote tai vaikkapa uudenlaista ompelukonetta voitaisiin yrittää patentoida, jos se on täysin uudenlainen, eikä kukaan muu ole keksinyt vastaavaa. Pipo ei todellakaan saa patenttia. Eikä idea.

      Myöskään idea ei saa mitään suojaa. Julkistettu idea on vapaata riistaa. Valmis tuote taas saa tekijänoikeussuojaa, jos se on tarpeeksi omaperäinen ja itsenäinen ja voidaan katsoa, että kukaan muu ei voisi päätyä samaan lopputulokseen. Rusettipipo, vaikkakin olisi kuinka kivasti ommeltu, tuskin saa tekijänoikeussuojaa, sillä rusettipipoja on tehty pilvin pimein kautta maailman sivu.

      Raaka peli, mutta näin se menee.

      Jos taas rekisteröitte tuotteenne tavaramerkeiksi, silloin on helpompi saada suojaa omalle tuotteelle. Tai haette vaikkapa mallisuojaa. Nämä kannattaa tsekata ja käyttää hyväksi!

      Poista
    4. Hyviä pointteja, kiitos niistä! Yhdyn Virpukan kommenttiin. Ja kysehän ei välttämättä ole monesti ollenkaan mistään pahansuopuudesta tms. Osa ei tule taatusti edes ajatelleeksi asiaa ja osa taas ajattelee ehkä, ettei oma kädenjälki ole niin taitavaa, että siitä kehtaisi pyytää samaa kuin ammattilainen. Tämä on aika monitahoinen asia. Postaukseni on kuitenkin jo ajanut asiansa, sillä tavoite oli herättää keskustelua. Kyse on pitkälti myös omantunnon kysymyksistä. - Ehkä tämä kirjoitus ja keskustelu pistää ainakin ajattelemaan asiaa. :) Kiitokset teille kommentoinnista!

      Poista
  4. Hyvä teksti. Entinen käsityöläinen. Nykyinen velkavanki joka koitti itseään ja lapsiaan liian kauan elättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnista! Voi että kuulostaapa ikävältä. Ala on kyllä tosi haastava.:( Mukavaa syksyä kuitenkin!

      Poista
  5. Tottakai kavereille, sukulaisille ja työkavereille saa tuotoksiaan tehdä ja myydä päivätyön ohessa. Niin on aina tehty ja tullaan tekemään.
    Se on sitten toinen juttu jos sitä ihan yrittäjämentaliteetilla tekee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verot kyllä niistäkin myynneistä pitäisi maksaa...

      Poista
    2. Ja kuka määrittelee yrittäjämentaliteetin rajan?

      Poista
    3. On eri juttu tehdä ja myydä jotain pienimuotoisesti vaikka kaverilleen kuin että myy tekemiään käsitöitä esim. Tori.fi:ssä yrittäjämäisesti - harrastajahinnoin.

      Poista
    4. Alv-velvolliseksi tulee, kun myynti ylittää kalenterivuonna 10,000€. Joten kannattaa pitää kirjaa myymisistään.
      Reilu (omaa etuaan valvova) käsityöharrastaja, joka ei y-tunnusta omista, ilmoittaa myymiensä tuotteiden tuotot ja kulut. Veroilmoituksessa on oma sarake sitä varten.

      Tuotteiden räikeä kopiointi on törkeää. Samoin hintojen polkeminen, käsityöläiset itse ovat hinnoitelleet itsensä markkinoiden ulkopuolelle. Valitettavaa on, että harva käsityöläinen täysipäiväisesti itsensä käsitöillä elättää.

      Poista
    5. Olen oikein syrjäseudun kasvatti ja kyllä oma äitinikin teetätti vaatteita, käspaikkoja, lähes kaikki matot ym kylän naisilla. Jotenkin tuntuu, että voiko pieno kateuden kipinä nyt olla, jos toisen tuotukset menestyvät ehkä omat ei niinkään hyvin. Itse olen vain harrastelija, tosin koulun läynyt, mutta muyssa ammatissa toimiva. Jos ja välillä minuun otetaan yhteyttä, jos halutaan samanlainen tuote kuin olen itselleni tehnyt, niin kieltäytyäkkö pitäis, tai laittaa niin korkea hinta, että tousen ruokarahat menee? Parempi, että itsrkukin käyttää vapaansa vaikka toiselle käsillään luodem kuin bupissa istumalla

      Poista
  6. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! T: ammattilainen

    VastaaPoista
  7. Kiitos hyvästä kirjoituksesta! T: ammattilainen

    VastaaPoista
  8. Minusta ongelma ei ole siinä, että yksityisetkin ihmiset myyvät käsitöitään vaan siinä, etteivät he arvosta omaa työtään ja aikaansa, ja siksi alihinnoittelevat myytävät tuotteensa. Tämän jälkeen käsitöitä oikeasti ammatikseen tekevien kalliimpia töitä ei enää arvosteta, sillä "samaa saa halvemmallakin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan selkeästi yksi iso haaste. - Vääränlainen omien taitojen vähättely. Se on jotenkin sellaista perisuomalaista. Ehkä vähän jo laantumaan päin, mutta kyllä sitä vielä on. Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! :)

      Poista
  9. Oikein hyvä kirjoitus! Minua oikein ärsytti, kun meidän paikkakunnan pienellä Fb-foorumilla joku ihminen etsi itselleen vetoketjun vaihtajaa ja verhojen lyhentäjää. Sitten joku kommentoi, että onhan paikkakunnalla ompelimokin, että käy sieltä hakemassa palvelua. Kyselijä vastasi, ettei raaski, kun se on sen verran kallista lystiä ammattilaisella teetättää. Sitten hän laittoi minulle yksityisviestiä, että millä hinnalla tekisin ("kun kuulemma osaan, olen nopea ja kätevä). Sanoin, että teen työkseni eri hommia ja käsitöitä vain harrastukseksi, en rahan edestä. Ihmetteli asennettani ja sitä, ettei "raha kelpaa". Huh! Onneksi on niitäkin ihmisiä, jotka osaavat arvostaa ammatti-ihmistä ja heidän palveluksiaan. Tuosta vetskarin vaihtamisesta tuli mieleen, että itsekin olen miehen nahkatakkiin vaihdattanut paikkakunnan ompelimossa vetskarin. Hinta oli jotain reilu 10 euroa. Itse en siihen hintaan kyllä edes alkaisi ratkomaan entistä irti, sen verran inhottavaa puuhaa se on ja mun taidoilla sangen hidasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin suosittelin paikallista ompelimoa liian kallista kuu lema. Ei todella ole vaivaan ja aikaan nähden.

      Poista
    2. Hienoa selkärankaisuutta, Outi! :) Moni ihminen, joka ei itse tee käsitöitä, ei ymmärrä, miten iso työ missäkin jutussa on. Se ei tokikaan ole sen ostajan ongelma. Häntä pitää myös valaista asiassa. Vetskarin vaihto on hyvä esimerkki. Sitäkään ei läheskään aina tehdä ihan suitsait sukkelaan. Kiva, kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus! T. Sivutoiminen ammattilainen

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus ja olen ihan samaa mieltä. Tuohon mallien ja iedeoiden kopioimiseen sen verran että kyllä se harrastajaakin harmittaa kun huomaa ammattilaisen kopsanneen idean kaupalliseen käyttöön. Mm Pinterestiä selaamalla huomaa että moni "oma" idea joita omitaan onkin jo jonkun toisen vuosia sitten kehittelemä. Kopiointi ja toisen idean käyttäminen on ikuisuuskysymys josta ei koskaan päästä. Ihan OMAN idean kehittely on jo melkoista taidetta jos sellaiseen pystyy sillä maailmalta löytyy melkein kaikki jo tehtynä. Variointi onkin sitten se jota kutsutaan omaksi design:iksi.. Tällä en ketään tahdo halventaa mutta ihminen vain ottaa vaikutteita ja inspiroituu muiden tekemisistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ideat onkin kyl ihan oma haastava juttunsa ihan jokaisella alalla. Tietoinen kopiointi on epämiellyttävä juttu, mutta ihminen on kyllä sellainen, että imee inspiraatiota ja ideoita myös tiedostamattaan. Nykyisin on tarjolla niin valtava ideatulva, että siellä surffailtuaan joku puolisilmällä nähty idea voi jäädä jonnekin takaraivoon nytkymään ja sieltä sitten pullahtaa yhtäkkiä ulos. Itsekään ei aina voi olla ihan varma, että onko joku idea saanut alkukimmokkeensa jostain muualta. Samahan pätee musiikkiin ja plagiointiongelmiin. Toki ihan tietoista kopiointia pitäisi välttää. Sekin on sitä ihan perus toisen ihmisen kunnioittamista. Kiitos, kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  12. just noin! mm. paljon näkyvyyttä saanut OmaKoppa- kirjassakin esitetään erittäin suosittua "Kukkaneliö" virkkausmallia omana :) ...ei mitään viitettä kirjaan josta malli on kopsattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Aika jännä juttu. Itse en ole tuohon kirjaan vielä tutustunutkaan, niin ei ole mitään kokonaiskäsitystä tuosta. Itse haluan omassa harrastajablogissanikin tuomaan esille idean alkuperän. Tykkään siitä muissakin blogeissa, että kunnia annetaan sille, kenelle se kuuluu, eikä ainakaan tietoisesti oteta sitä itselle, jollei idea ole oma.

      Poista
  13. Itse törmäsin käsityön harrastajaan joka etsi halpoja kankaita. Koska Tokmanni myy Kotikulta tyynyliinaa kahdella eurolla niin hänen täytyy pystyä siihen samaan. Yritin kertoa että Kotikulta ei ole nähnytkään suomalaista käsityätä ja yrittäisi arvostaa omaa työtään ettei vertaisi sitä kaukoidän riistotyönä teetettyihin tuotteisiin. Kyllä ihminen on sokea ja hyväuskoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo onkin todella väärä vertailukohta! Käsityö ei voi ikinä kilpailla massatuotannon kanssa. Kiitos, kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  14. Ihan täyttä asiaa kirjoitat!

    VastaaPoista
  15. Olen itsekin alan harrastaja. Muutamana vuonna työkamut pyysivät tuomaan tuotoksiani kahvihuoneeseen myyntiin. Mielestäni hinnoittelin ne niin että sain materiaalikustannukset ja hieman tekopalkkaa. Silti sain kuulla tuotteideni olevan hintavia. Päätin että teen omaksi ilokseni käsitöitä ja annan niitä lahjaksi niitä arvostaville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät vain osaa arvostaa käsitöitä - edes lahjoina. Itse olen päätynyt siihen, että annan lahjaksikin vain, jos tiedän, että saaja osaa antaa arvoa. Kiva, kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  16. Erittäin hyvä kirjoitus ja täysin samaa mieltä. Monilla fb- sivustoilla myydään ihan pilkkahinnoilla omia tuotteita. Hinnasta jo näkee, ettei veroja makseta. Lisäksi toiminta on toistuvaa jota voisi sanoa jo ammattimaiseksi. Tällainen harmittaa ihan hirveesti todellisten ammattilaisten puolesta! Itse olen päättänyt olla ostamatta tuotteita, jotka ovat selvästi polkuhintaisia. Sosittelen! Teen paljon käsitöitä, se on minun harrastukseni. En myy niitä mutta annan lahjaksi, merkkipäivinä, tuliaisia ym. Harrastus tietenkin maksaa mutt sen voi tehdä edullisestikin, kierrättämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Kuulostaa hyvältä linjaukselta. :)

      Poista
  17. Kiitos hyvästä tekstistä! Tiivistit muutamalla lauseella sen turhautumisen mitä käsityöyrittäjänä usein tunnen, kun törmään ihmisiin jotka tulevat "vain katselemaan ideoita".. Välillä iskee epätoivo, kun tuntuu siltä, että ihmisillä ei ole mitään käsitystä siitä, että kuinka ahtaalle pienyrittäjät ajetaan ja mitä tuotteen hinta oikeasti sisältää ja kuinka paljon siitä jää käteen tekijälle. Onneksi on asiakkaita jotka todellakin arvostavat käsityötä ja ostavat mielummin ammattilaiselta eivätkä harrastelijalta, vaikka saisivat tuotteen yli puolet halvemmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Toisaalta ostajatkaan eivät välttämättä aina tiedä, ostavatko ammattilaiselta vai harrastajalta. Itse pidän kaikkein ongelmallisimpana sitä, jos hintataso hilautuu liian alas harrastelijoiden toimesta.

      Poista
  18. Hyvä kirjoitus ja hyviä pointteja!

    Itse vaatetusalan yrittäjänä toivoisin harrastajilta oikeastaan vain sitä, että myytävät tuotteet hinnoiteltaisiin oikein niin, että siitä jää tekopalkkaa hiukan itsellekin. Samalla pidettäisiin laadukkaan työn hinta siellä missä sen kuuluukin olla. Kukaan suomessa toimiva harrastaja tai yrittäjä ei pysty vastaamaan henkkamaukan hintoihin eikä ole tarkoituskaan - me kaikki teemme halutessamme parempaa laatua kun bulkkikamaa Bangladeshissa vääntävät ketjuliikkeet.

    Samaten toivon kunnioitusta muiden ideoita kohtaan, vaikka se vaikeaa joskus onkin eikä kukaan elä ideatyhjiössä. On vaikea keksiä uutta kun kaikki on jo keksitty. Tuo edellämainittu rusettipipo ei ole patentoitu, vaan sillä on mallisuoja. Kyseessä on kaksi eri asiaa, mutta mallisuoja tosiaankin estää ko. tuotteen myyntiin tekemisen muilta kuin sen omistajalta. Kaikki mallisuojatut tuotteet löytyvät netistä luetteloituna, kun vähän googlaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kaikkein isoin ja merkittävin juttu on se hinnoittelu. Kiitos kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  19. Olen omalla kohdallani joutunut pohtimaan tätä samaa asiaa useamminkin, sillä en haluaisi omalta kohdaltani olla viemässä leipää ammattilaisten suusta. Koska neulon ja suunnittelen itse neuleita, tiedän, miten valtava työpanos jokaiseen työvaiheeseen sisältyy. Ilahdun aina kun huomaan, että joku on laittanut myytävälle käsityölleen edes jotenkin "kohtuullisen" hinnan, vaikka omasta mielestäni esimerkiksi 30 € kunnollisesta villasukkaparista ei tee mitään oikeutta käsityölle ja on lähinnä lahjoitus, ei myyntiä. Omakohtaisia pohdintojani omaan tilanteeseeni liittyen voi käydä lukemassa täältä: http://kasistakarannut.blogspot.fi/2016/09/mika-on-oikein-ja-mika-kohtuullista.html .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Täytyypä käydä lukaisemassa postauksesi. :)

      Poista
  20. Joku vuosi sitten radiossa kerättiin harrastajilta sukkia myytäväksi nenäpäivänä. Toimittajan mukaan oli hienoja sukkia, mutta niitä "arvostettiin" niin paljon että naisten sukat myytiin vitosella ja miesten sukat kympillä. Kun kyse oli hyväntekeväisyyskampanjasta, ne olisi mun mielestä pitänyt hinnoitella jopa normaalihintaa kalliimmiksi, eikä halventaa tuolla tavalla.

    Itse olen myynyt pari sukkaparia vuodessa ja hinnoittelen sen langankulutus lähikaupan hinnoilla*2 ja pyöristän ylöspäin. Enkä sekin on jonkun mielestä hintojen polkemista, mutta en usko että kukaan kutoo työkseen perussukkia. Olen nähnyt markkinoilla niin halpoja käsitöitä että ei tulisi mieleenikään ostaa kun tekijä ei hinnoittelusta päätellen itsekään arvosta töitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh. No eipä kyl kovin korkealle villasukkia arvotettu tuossa tapahtumassa. Jokaisesta tunnistaan käsityöyrittäjä tuskin saa koskaan palkkaa, mutta joku kohtuus pitäisi olla kuitenkin. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  21. Nappi kirjoitus. Törmään kaavanpiirtäjä-ompelijana ja kansallipukujen tekijänä, että halutaan tilata pelkät kaavat Burdan valmiskaavojen hinnalla. Kaavojen pelkkä piirtäminen vie n. 4-6h, joten jokainen voi laskea, paljonko suunnilleen pelkät kaavat maksavat. Kun puvun teen niin piirrän kaavat aina puvun hankkijan mittojen mukaan. Puvut ovat aina tilaajalleen istuvat. Koska Suomessa ei enää kouluteta pelkkiä kaavanpiirtäjiä, niin tuo osaaminen on minun valttini. En kai kukaan niin hullu ole, että luovuttaisi osaamisensa kopioitavaksi, koska sillä taidolla juuri asiakkaita saa. Se asenne siihen on vaan niin nuivaa, että sitten minua pidetään ylimielisenä ja itsekkäänä. Kun perustelen syytä, niin osa ymmärtää ja osa ei.

    Toinen mihin suhtaudutaan nuivasti on keskeneräisten töiden kiikuttaminen minulle olettaen, että perin huomattavasti pienempää hintaa. He ovat itse saattaneet ommella ne kaikki pitkät helpot saumat saaden työn näyttämään melko valmiilta, mutta minun tehtäväksi jää ne hankalimmat ja aikaa vievimmät osat. Niimpä. Minähän sitten purkailen niitä tuotoksia, kun ne on alkujaankin väärin ommeltu ja siksi työ tullut umpikujaan. Tästä syystä en kovin helposti ota vastaan keskeneräisiä töitä, joten taas minusta tulee se itsekäs ja ylimielinen ompelija. Suomessa on kuitenkin muitakin ompelijoita, joten luovutan nämä työläät tilaukset niille, jotka eivät niin välitä rahasta (eivätkä veroista ym.), vaan ompelevat polkuhinnalla. Ja kun polkuhintamyyjät aikansa sitä tekevät, niin kummasti alkavat arvostaa yrittäjiä, mutta aina löytyy näitä "aloittelijoita".

    Viimeisimpänä hinnoittelu. Ne työt, jotka vaativat paaaaljon aikaa (esim. pirtanauhat), niin tahallaan hinnoittelen ne niin korkealle, ettei tilauksia juuri tule. Voin jopa opastaa heidät loimien ja pirtanauhan tekoon ja jopa loimittanut valmiiksi asiakkaalle lähes ilmaiseksi. Kyllä se asiakas sitten joko jättää työn kesken tai tulee sillä ökyhinnalla saattamaan työn loppuun. Se joka osaa (tai oppii helposti) tehdä pirtanauhaa, myös osaa (oppii) loimittaa ilman apuja. Pirtanauhojen teko ei muutenkaan ole ydintoimintaani tai -osaamistani, niin jätän ne hommat mieluusti muille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Wau, kansallispukuja - siinäpä todellista käsityötä! Jotenkin kuvittelisi, että siinä kohtaa ihmiset ymmärtäisivät hyvinkin työmäärät ja hinnoittelut. On kuitenkin niin oma erityisalueensa. Hyvä, että olet pitänyt puolesi! :)

      Poista
  22. hmm.. asiallinen kirjoitus, kieltämättä, ja oma kantani on, että teen sen minkä itse pystyn, itselleni, suvulle, kavereilleni, ja hinta siinä on mitä on. tämänhetkisessä maailmanmenossa, jolloin leikataan mistä vain pystytään, ja näin ollen henkilökohtainen likviditeettikapeikko ei kerta kaikkiaan veny ammattilaisten hintoihin. laitan joskus valokuvia omista käsitöistä, ja jos joku niistä kiinnostuu, saatan tehdä, jos hinnasta sovitaan. joo, ilmoittakaa vaan veroviranomaisille ihan vapaasti :D joskus katsellut ideoita eri paikoissa, ja tehnyt itsekin, mutta niistä kuitenkin tulee hieman omanlaisia, minunlaisia, eli näin ollen ei ihan kopio. mitä tulee verotukseen, jos näin pilkkuja viilailla, joka ikisen huuto.net:n tai tori.fi:n myyjä, ja jopa kirpparilla myyvä omiaan rytkyjään tyyppi ilmoitettava veroviranomaisille, sillä joka kaupasta maksettava veroa. minä en maksa mitään ennen kun näiden myyjien asiat tulee veron puolesta kuntoon. näin on asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kyl pidän tuota lähipiirille tekemistä ihan eri luokan juttuna kuin yrittäjämäisesti nettikirppareilka yms. käsitöitään myyviä. Toki pienistä puroista syntyy helposti isoja virtoja, mut suurempi ongelma on kyl ne, jotka toimivat kuin yrittäjät, mutta harrastajina ja alhaisin hinnoin. Kiitos osallistumisestasi keskusteluun! :)

      Poista
    2. Kirppismyynti ON verotonta, tietääkseni ainakin jos tulot pysyy maltillisina ja myytävät tuotteet ovat KÄYTETTYJÄ eli vanhoja, ylijäämää kaapintäytettä. Jos tekee sukkia yms vartavasten myyntitarkoituksessa ja vie ne kirpparille tai netin kautta myy, ne ovat veronalaista tuloa silloin. Tämän olen jostain kuluttajamyynnin/kirppismyynnin sääntöpykälistä lukenut. Eli jos joku pöytä tai nettimyyjä myy jatkuvasti uusia tuotteita niin ne kuuluu verottajan tietoon :) En itsekään sulata käsitöiden polkumyyntiä tai verojen kiertämistä. Nimim. Artesaani

      Poista
    3. Omien käytettyjen myynti on verotonta, jos ei tee voittoa ja alv, jos kokonaismyynti nykyään jää alle 10 000 euroan (ennen 8 500 euroa). Siis, jos kirppiksellä myy käyetettyä ja saa enemmän kuin ostaessa tai siihen laittamansa rahan, se on aina verollista, vain alv-osuus voi olla 0%, jos alle rajojen.

      Poista
  23. En yleensä ikinä kommentoi tällaisiin, mutta nyt en voi kuin ihmetellä. Tällä samalla mentaliteetillahan voitaisiin kirjoittaa "Älä vie taksikuskin työtä" tai "Älä kasvata perunaa kotonasi" -kirjoitus. Toki olen samaa mieltä siitä, että jos myydään täysin yrittäjämäisesti (eli tuotot kipuavat yli rajan jossa harrastuksesta katsotaan tulevan ammatti), silloin myös maksetaan verot. Mutta jos siskoni pyytää minua kutomaan sukat hänelle ja miehelleen ja koska niistä tuli hienot, myös miehen äidille ja isälle, pyydänkö 50e parilta? En todellakaan. Jos harrastaja ja ammattilainen pystyvät kilpailemaan samassa kategoriassa taidollisesti, ehkäpä ammattilaisen taidossa tai alavalinnassa on itsetutkiskelun paikka. Sitä paitsi suomalaisia käsityöammattilaisia rasittaa huomattavasti enemmän H&M:n Bangladesh-tuonti (kuten kommenteissakin nostettiin esille) kuin Maija Soinista, joka tekee sukkaparin viikossa myyntiin.

    Kyllähän se harmittaa, kun leipä viedään suusta. Se on nähty muun muassa uber-kohussa tai Onnibussin tulemisessa. Mielestäni kuitenkin se, että harrastaja voi myydä tuotteitaan vuodessa muutamalla tuhannella verovapaasti on arvokasta lisätienestiä, josta saattaa hyötyä joku oikeasti sitä tarvitseva - lisäksi se lisää kilpailua, joka puolestaan kannustaa yrittäjää pohtimaan tuottavampia tapoja ja innovoimaan jotain, mitä ei ehkä ennen ole tehty - tai vaihtoehtoisesti vaihtamaan alaa, mikä sekään ei ole useinkaan tyhmä päätös. Jos tällainen mahdollisuus viedään pois, eikö seuraavaksi pohdittavaksi tule kysymys siitä, miten kotileipuruus oikeastaan varastaa pikkuleipomolta, ja jos kodissa käy vielä kavereita pullalla, viedään myös kahvilan tuotto - tai miten talkooapu on pois ammattilaistyövoiman käytöstä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisitko sanoa mikä tällainen raja on? (eli tuotot kipuavat yli rajan jossa harrastuksesta katsotaan tulevan ammatti) Vaikka mistä lähtisi asiaa tutkimaan ja selvittämään (Verottaja olisi varmin paikka selvittää), niin ei ole mitään harrastajan verovapautta missään asiassa vaan verot kuuluu aina tuloista maksaa tai vähintäänkin tulot verottajalle ilmoittaa, mistä sitten verottaja verottaa jos aihetta muut tulot huomioiden. Riippuu siis kaikista yhteenlasketuista ansiotuloista. Se että onko ne tulleet harrastuksesta tai työstä ei ole merkityksellistä verottajan kannalta. Ja toki saa omia vieraita kestitä, ethän nyt heiltä rahaa ota vastineeksi kun kahvitat. Tilauksesta leipovat sitten taas tulonsa ilmoittavat verottajalle samoin kuin käsitöitä tilauksesta tekevät. Ainakin kuuluisi. Minua enemmänkin harmittaa se, että joillekuille rajat verottomuuteen menevät aina omien tulojen mukaan, jottei vaan verottajalle tarvitsisi mitään maksaa. Kuitenkin ollaan valmiita käyttämään verovaroista maksettavia yhteiskunnan palveluita.

      Poista
    2. Näemmä epäselvä kommentti, kiitos huomatuksesta! Tarkoitin alvilliseksi ilmoittautumista, joskin ylipäänsäkin tietenkin homma toimii niin, että jos lain mukaan sinun tulee ilmoittaa verosi, ilmoitat verosi - niin tässäkin asiassa. Mutta jos ja kun niin teet, mielestäni kenelläkään ei tulisi olla nokan koputtamista lailliseen pieneen lisätuloon. Tosin pyhimys en itsekään tässä ole: en esimerkiksi ilmoita muiden ostamien pullojen tuomia panttituottoja. :)

      Poista
    3. Minna Leinonen-Tyni Design26.9.2016 klo 13.58.00

      Kukaan ei ole siinä asemassa, ettei veroja tarvitsisi maksaa. Harrastajan pitää ilmoittaa verottajalle tuotot, ne mitä vuodessa sinne viivan alle jää. Ei siihen ole mitään euromääräistä rajaa.

      Poista
    4. Se nyt vaan on niin että nyky-Suomessa ei monellakaan ole varaa olla rehellinen. Jos on varmassa työpaikassa palkansaajana tai sitten eläkkeellä, ei ole mitään hätää vaikka ilmottaisikin kaikki myymänsä käsityöt verottajalle. Mutta esim. työttömälle voi seurauksena rehellisyydestä tulla Kelasta kirje "työmarkkinatukenne on lakkautettu koska työllistytte omassa yrityksessä" ja sitten ollaankin parhaassa tapauksessa kymeniä vuosia ilman tuloja sen satunnaisen käsityömyynnin varassa. Siihen saakka kun pääsee kansaneläkkeelle.

      Poista
    5. Yksittäisten sukkien myyminen vaikka tuttaville ei ole se pointti, vaan se että myy yrittäjämäisesti vapailla markkinoilla, mutta harrastajahintaan eli hintoja polkien. Silloin asetelma on epäreilu sitä kohtaan, jolle se käsitöiden myynti on ainoa tulolähde. Sinänsä siis ainakaan mua ei haittaa, vaikka harrastaja myy jotain, jos hoitaa veronsa ja hinnoittelee niin,ettei aiheuta hallaa alan yrittäjille - heille, joille se on työ ja elanto. Kiitos, kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
  24. Vaan tarvitaanko käsityöammattilaisia nykypäivänä, kun tieto tekemisestä ja tekniikoista on kaikkien saatavilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan nyt saa kiinni, mitä tarkoitat. Eihän kaikista todellakaan ole käsitöiden tekijöiksi, vaikka kuinka olisi ohjeet ja tekniikat tiedossa. Eikä kaikista harrastajista läheskään ole tekemään ammattilaistason jälkeä. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  25. Mua nyt pikkusen jurppii millätavoin asiat tässä tuodaan julki. Aivan kuin KAIKKI käsityöharrastajat polkisivat hintoja, tai kopiosivat tuotteita tai veisivät leivän yrittäjän suusta tai olisivat epärehellisiä.
    Minä kyllä pidän itseäni varsin vastuullisena ja rehellisenä käsityöharrastajana, käsityöläisenä... enkä tod allekirjoita tuosta jutusta omalla kohdallani mitään.

    Mun tuotteet maksaa luultavasti samanverran (?)- ellei enemmänkin entä toiminimellä tekevän, ja KYLLÄ- olen aina pitänyt myös verottajan kartalla omista tuotoistani. Että ei ehkä pitäisi yleistää?

    Ja ei, en myöskään koe "syöväni ammattilaisen leipää"... ei itseasiassa ole ikinä tullut edes mieleen moinen.
    Miksi harrastajat ovat jollaitapaa eri kastia entä yrittäjät? Miksi toiminimelliset selvästi nostavat itsensä "vain harrastajan" yläpuolelle?
    Minä en aivan varmasti ole huonompi, vaikkei sitä Y-tunnusta olekaan. Minun ei tarvitse toiminimeä laittaa- koska minulla EI ole ansiotuloja... ja täten saan myydä luomuksiani harrastajana. Ja tosiaan veroni maksan kuten kuuluukin.

    Arvostan kädentaitoja, omiani ja muiden. Teen persoonallisia, laadukkaita ja uniikkeja tuotteita, ja toki ne maksaa. En ikinä möisi polkuhinnoin, mieluummin annnan vaikka ilmaiseksi tai hyväntekeväisyyteen. En voi myöskään sietää minkäänlaista kopiomista tai ideoiden varastamista. Se on toisten luovuuden törkeää hyväksikäyttöä. Enkä myöskään vertaile muiden hintoja omiini (miksi niin tekisin?) , enkä tee mitään vastakkainasettelua käsityöharrastajan ja yrittäjän välillä. Ei se Y-tunnus kenestäkään taitavampaa tai lahjakkaampaa tee.
    Minusta meidän kaikkien käsityöläisten pitäisi tukea toisiamme, kannustaa ja pitää hyvä henki yllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokikaan kaikki eivät polje hintoja! Sehän on aivan selvä. :) Tartuin aiheeseen, joka on tullut vastaan monessa kohtaa alan ammattilaisten suista. Se mihin tartuin on se että jos käsityötä myydään kovin huokeasti, se vaikuttaa yleiseen hintamielikuvaan. Alan ammattilaisella tuotteen hintaan kohdistuu ihan eri lailla kaikenlaista kulua vrs. harrastaja. Ilman muuta kannustan käsityöihmisiä pitämään yhtä - henki vain helposti rakoilee em. syistä. Kiitos kun osallistuit keskusteluun! :)

      Poista
    2. Ammattilaiset eivät ole mitään eri "kastia". Käsityöyrittäjät vain tekevät sitä työkseen, mitä harrastajat tekevät oman työnsä ohella. Käsityöyrittäjälle siis tuotteistaan saama tulo on se ainoa tulo, mitä hän saa. Toisin sanoen, harrastajan myymästä tuotteesta saama tulo on YLIMÄÄRÄISTÄ tuloa päätulon päälle. Käsityöyrittäjä yrittää elättää perheensä myymiensä tuotteiden myynnillä. Käsityöharrastaja ei saa mistään mitään muuta tuloa. Yrittäjät ylipäänsä putoavat useinmiten esim. kaikkien yhteiskunnan tukimuotojen ulkopuolelle. Yrittäjä saa harvemmin asumistukea, ei koskaan työttömyyskorvausta vaikka olisi pitkiä jaksoja jolloin ei ole tuloja ollenkaan, eikä yleensä myöskään toimeentulotukea, koska viranomaisten kanta on että "kannattamatonta yritystomintaa ei tueta".
      Näinollen siis jos harrastajat tuntevat olevansa käsityöyrittäjien tai yleensä yrittäjien kanssa eri "kastia" täytyy ammattilaisena sanoa, että he ovat kyllä ylempää sellaista!

      Poista
    3. Korjaus edelliseen: Käsityöyrittäjä ei saa mistään muuta tuloa.

      Poista
    4. Nimenomaan! Komppaan täysin, Susanna! :)

      Poista
    5. Minna Leinonen-Tyni Design4.10.2016 klo 13.29.00

      Susanna Tolvanen: Puhuin tuossa lähinnä itsestäni, kun en toki voi muiden elämäntilanteta tietää. Minulla ei ole päätuloa, ei siis työtä... ei ansiotuloja. Eli ei, minä en tee/myy käsitöitä oman työni ohella. En myöskään myy polkuhinnoin ja maksan veroni- joka vuosi ei tuottoja ole (viime vuosi meni reippaasti miinukselle) ... että en minä tällä omalla hommallani ainakaa rikastumaan pääse.

      Poista
  26. Arvostan kädentaitoja ja artesaanien töitä, ostan mielelläni itsetehtyjä tuoksia mieluummin kuin tusinatavaraa. Mutta haluaisin katsoa tätä myös toiselta kantilta. Miksi en saisi myydä omia tuotoksiani? Jos maksan myynneistä verot ja tykkään tehdä, niin kuka määrittelee että minä en ole tarpeeksi ammattimainen jotta saisin myydä sitä mitä teen eteenpäin? Tarkoitan nyt "minä"-sanalla ihan ketä tahansa tekijää joka ei ole yrittäjä tai suorittanut tutkinnon käsi- ja taideteollisessa.

    Jos ihminen ei suostu maksamaan ammattilaisen pyytämään hintaa vaan hakeutuu "amatöörin" puoleen, hän ei kuitenkaan maksaisi sitä ammattilaisen pyytämää hintaa vaan ostaisi haluamansa tusinakaupasta tai tilaisi ulkomaasta. Ei se ole alan yrittäjältä pois, vaan se tietää veroäyrejä suomelle eikä kreikkaan. (Vaikkakin nyt osa Suomen veroäyreistä menee juuri Kreikkaan, mutta se on aivan eri tarina.)

    On kuluttajia ja on kuluttajia. On niitä, jotka ehdottomasti haluaa ostaa tavaroitaan käsityöliikkeestä ja on niitä, jotka haluavat ostaa villasukkansa juuri naapurin mummolta. En missään nimessä lähtisi kieltämään mummoa hankkimasta hieman lisää rahaa eläkkeen lisäksi enkä työtöntä äitiä hankkimasta lisätuloja jotta lapset saavat jotain muuta kuin voita leivän päälle. Kohderyhmät ovat erilaiset ja aivan kuten kaikilla aloilla itsensä markkinointi on kaiken A ja O.

    Kopiointi ja ideoiden varastaminen toimii myös molempiin suuntiin. Usein näkee esimerkiksi Pinterestissä tai muissa medioissa yksityishenkilön tekemiä tuotteita ja jonkin ajan päästä niitä aletaan valmistamaan erilaisten merkkien alle. Myös Novita on hyvin nopea omimaan muiden tuotteita omalle nimelle, esimerkkinä voidaan vaikkapa ottaa Arnen ja Carlosin joulupallot, joiden ohje on ilmestynyt Novitalta, Dropsilta, Järbo Garnilta... Ilman minkäänlaista viittausta alkuperäisiin tekijöihin. Myös Heidi Bears väittää saaneensa luvan afrikankukkaohjeen kehittäjiltä (ei toki mainitse nimiä), mutta kyseinen kuvio on kehitetty huomattavasti ennen hänen aikaansa...

    En tosin sano että toisen idean vieminen luvatta ja käyttäminen omana olisi mitenkään hyväksyttävä teko. Meillä on lainsäädäntö joka takaa esim. mallisuojan ja rankaisee plagioinnista. On tavaramerkkisuojaa, copyrightsuojaa jne, mutta sen valvominen voi olla pienyrittäjälle aivan liian aikaa vievä.

    Itse teen paljon itse, ostan osan ja joskus jopa annan eteenpäin tai myyn. Suuremmalla summalla tai pienemmällä. Riippuen siitä, kenen kanssa asioin ja mitä ollaan sovittu. Ei se koulutodistus määrää saanko tehdä sukkia myyntiin tai en. Kuluttajahan on kuitenkin se, joka määrää mistä tavaransa ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse koen suurimmaksi ongelmaksi sen hintojen polkemisen. Pienistä puroista tulee helposti isoja ja valitettavasti se vain usein menee niin, että jos osa porukasta myy jotain halvemmalla kuin muut, se vaikuttaa alan hintamielikuviin. Ongelman ydin ei mielestäni ole siis se, että myykö joku ammattilaisena vai harrastajana, vaan se, että jos harrastajana toimii yrittäjämäisestä - vailla yrittäjän velvoitteita ja niistä johtuen myös pystyy pitämään hintansa alhaisempina kuin yrittäjät. Se ei mielestäni ole reilua. Myös myyjällä on vastuu, ei pelkästään ostajalla. Kiitos, että osallistuit keskusteluun! Tämä on ollut hirmuisen avartava ja hyvähenkinen keskustelu. :)

      Poista
  27. Olisiko korrektia käydä vaihtotaloutta: leivo minulle ruisleipiä pakkaseen nii saat neulomani sukat �� Tämä ilahduttanee verottajaakin kun tuloina on palkkatulot päätoimesta ja ruisleipää ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minulta kysytään niin vaihtokauppa on pienessä mittakaavassa tosi kiva juttu. Ja onhan tosi kiva tehdä jotain pientä sukulaisille tai perheelle tms. Postauksessani puhun erityisesti systemaattisesta, yrittäjäluonteisesta toiminnasta, jota tehdään harrasrajastatuksella ja polkuhinnoin.

      Poista
  28. Hyvä kirjoitus, tärkeä aihe ja hyviä kommenttejakin!
    Itse olen ajatellut joskus kirjoittavani aiheesta "käsityöläisen arki". Mistä se tuotteen (minun tapauksessani vaatteen) hinta oikein koostuu. Ja mitä kaikkea työn puitteissa tulee tehtyä. Siis muutakin kuin istuttua ompelukoneen äärellä. Eipä sitä itsekään ennen yrittäjäksi, vaikkakin vain sivutoimiseski, ryhtymistä osannut aavistaa mihin kaikkeen aikansa saa hukattua. Mutta kas, ajanpuutteen vuoksi on vielä toistaiseksi kirjoittamatta tämä juttu :D
    Ei tosiaan juuri mieltä lämmitä halvalla myyvät harrastajat, mutta silloin on vaan pakko nostaa nenä ylös päin, ja olla ylpeä itsestään, ja omasta työstään. Ja olla onnellinen siitä, että on muitakin ihmisiä, jotka arvostavat minun työtäni, vaikka se sitten maksaakin enemmän kuin harrastelijan tai halpakauppaketjun työ. Onneksi näitä ihmisiä tuntuu nykyään olevan enenevissä määrin :)

    (saaneen jakaa kirjoituksen yritykseni Face-sivulla?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Jaa ihmeessä postaus! Ja jos innostut joskus kirjoittamaan itse tuon mainitsemasi postauksen, niin huikkaa. Jaan sen mieluusti. Tärkeä aihe. JOs edes jotain tekemistä halutaan Suomessa säilyttää, vaatisi se asennemuutosta kaikilta. Tosin aina pelkkä asennekaan ei riitä. Itsellänikin on välillä ollut niin niukkoja ajanjaksoja, ettei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ostaa kotimaista - paitsi käytettynä.

      Poista
  29. Olen periaatteessa samaa mieltä tuosta hintojen polkemisesta, että se on väärin ammatinharjoittajia kohtaan. En kuitenkaan syyttäisi yksinomaan halvemmalla tekeviä harrastelijoita, vaan syyttävä sormi osoittaa kyllä halpamuotikauppojen sekä kuluttajien itsensä suuntaan. Itse olen harrastelija joka ompelee lähinnä itselleen. En tee juuri mitään tilauksesta tai myyntiin, koska itselle se ei ole mielekästä. Lupasin tehda hyvälle ystävälle pari mekkoa materiaalikustannusten hinnalla ja huomasin äkkiä että tekemisestä puuttui kaikki ilo kun ei saanut säveltää omasta päästä vaan piti tehdä jonkun muun toiveiden mukaan. Olenkin siis tämän jälkeen kohteliaasti kieltäytynyt kun on kyselty josko tekisin asian x tai y jollekulle.

    Näitä "teetkö mulle" -kyselyjä väistellessä olen huomannut, että tavallisella kuluttajalla ei useinkaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa uniikin vaatteen tekemiseen menee ja mistä käsityön hinta koostuu. Olen tehnyt itselle pari takkia, ja aina joku on kyselemässä että millä hinnalla tekisit hänelle myös. Vastaan siihen, että kaavoitus mittojen mukaan, sovituskappale, mahdolliset kaavamuutokset, materiaalikustannukset, aika mikä menee tekemiseen - se olis sitten äkkiä 500-600 euron takki. Kummasti on kyselyt loppuneet. Ja nämä olen yleensä laskenut vielä siten, että oma "tuntiansio" ei päätä huimaisi edes tuolla hinnalla.

    Nykyajan kuluttaja on tottunut siihen että suht ookoo takin saa jostain henkkamaukalta viiteenkymppiin, ja olettaa että käsityön hinta pyörii siinä samoilla paikkeilla - "mikä siinä muka niin kauheasti maksaa?" Ihmiset eivät halua maksaa käsityöstä sen arvoista hintaa, koska he eivät käsitä uniikkityöhön menevää aikaa ja vaivaa ja heidät on totutettu halpaliikkeiden hintoihin - syy ei siis ole pelkästään halvemmilla hinnoilla myyvissä harrastelijakäsityöläisissä vaikka näilläkin on varmasti osansa. Aika monesti olen kuullut kommentteja, että olisi kiva jos voisi ostaa suomalaisena käsityönä tehdyn takin tai laukun, mutta kun "ne maksaa ihan liikaa ja H&M:ltä saa melkeen samanlaisen viidesosahinnalla". Eli en kyllä sysäisi pelkästään harrastelijakäsityöläisten niskaan tuota hintojen polkemista, kyllä fast fashionilla ja halpojen hintojen sokaisemilla kuluttajilla on osuutensa asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on pakko älähtää tuosta "halpojen hintojen sokaisemista kuluttajista". Toki heitäkin on paljon, mutta työmarkkinatuella tai lasten kotihoidontuella ei ostella viidensadan takkeja kovin usein. Teen itse vaatteita ja tiedän sen vaatiman työmäärän ja arvostan kaikkea käsityötä, mutta usein on pakko ostaa se halpatuontivaate. Ja on myös mietittävä ostanko kolmenkympin collegepalan tehdäkseni lapselle housut, kun kaupasta saan valmiit housut alle kahdenkympin.

      Poista
    2. Samaa mieltä, että halpisketjut ovat vaikuttaneet hintamielikuviin. Minusta silti kotimainen design on nyt uudessa nosteessa ja myös käsityötä arvostestetaan oletettavastikin enemmän nyt kuin joskus taannoin. Eli ajattelen itse niin että se on osittain varmasti eri joukko ihmisiä jotka antavat arvoa kotimaiselle tuotannolle ja/tai käsityölle tai ekologisesti tuotetulle ja on valmis myös maksamaan vaatteista vähän enemmän noilla määreillä. Mutta: ajat on myös taloudellisesti tiukat. Viitaten anonyymin kommenttiin. Aina ei ole myöskään tahtotilasta kiinni mihin ostamisissaan päätyy. Kiitos kommenteistanne! :)

      Poista
  30. Tiedän joitakn nykyään Y-tunnuksella tekeviä käsityöpuolen ihmisiä, jotka kuitenkin tekivät ja myivät töitään jo kauan ennen toiminimen perustamista. Aloittivat siis harrastelijoina itsekin ja nykyään kohkaavat sitten niistä jotka harrastelevat ja myyvät, kuten he itse aikoinaan tekivät. Hinnoittelu asiassa olen samaa mieltä. Työtään pitäisi arvostaa. Kumpa kuluttajakin osaisi arvostaa muutakin kuin made in china- tuotteita. Yrittäjällä, toiminimellä tekevällä on se etu harrastelijaan nähden, että hän pystyy markkinoimaan tuotteitaan ihan eri tavalla ja hankkimaan asiakaskuntaa. Harrastelijan myynti rajoittuu lähinnä Tori.fi sekä facekirpparit. Esim monille messuille vaaditaan Y-tunnus. Ammatinharjoittaja voi hakea rahoitusta ja jopa saada pankkilainaa ja täten tehdä väline ja tarvikehankintoja ihan eritavalla kuin harrastelija. Jos kuluttaja haluaa ostaa tuotteen ennemmin harrastelijalta kuin ammstikseen tekevältä niin syitä sopii miettiä. Syy yksin on tuskin harrastelijassa tai edes edukkaammissa hinnoissa. Joskus työnjälki voi olla jopa parempaa harrastajalla. Tämä ei ole niin yksioikoinen juttu ollenkaan. Y-tunnus ei takaa aina priimaa jälkeä. Y-tunnuksen voi saada suht helposti kuka vaan kun laittaa hakemuksen ja maksaa 110€ käsittelykuluja. Mielestäni yhtä iso asia kuin harrastelijana tekeminen on mm. trokaaminen eli ostetaan halvalla kiinasta valmis tuote esim aliexpressin kautta ja myydään sr triplasti kalliimmalla omassa puodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on monitahoinen asia. Ja minusta on kyllä todella järkevää kokeilla siipiään ennen yrittäjyyttä. Koemyynti paljastaa, kannattaako ajatella ihan ammatiksi. Mut siinäkin kohtaa ne hinnat. Polkemisen minimoimiseksi, mutta myös siksi, että jos totutat asiakaskuntasi tiettyyn hintatasoon, sitä on vaikea nostaa. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  31. Kyllä minä olen palkannut pilkkahinnalla tuttuja esimerkiksi tapetoimaan ja näin vienyt ammattilaiselta leipää. Olen myös ostanut täytekakun ystävältä ja leikannut kaverin hiukset. Onko pakko ryhtyä käsityöläiseksi, jos kyse ei ole jostain etikoistekniikasta. Miten joku voi päättää että hänen täytyisi yksinoikeudella saada elättää itsensä pipoja ompelemalla kun samanlaisia osaa tehdä jokainen jolla on ompelukone. En minäkään yritä elättää itseäni ruohoa leikkaamalla kun pikkupojat tekevät sen muutamalla lantilla vaan olen valinnut ammatiksi alan joka suuremmalla varmuudella tuo leivän pöytään ja jättänyt intohimon eli käsityön harrastukseksi. Tosin minä en kyllä myy niitä tuotteita, tehkööt itse, ei ole niin vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tässä puhuta kenenkään yksinoikeudesta, vaan yrittäjien oikeudesta pyytää kohtuullinen korvaus tehdystä työstä ja tätä pyyntöä sitten ihmetellään kun joltain toiselta (yrittäjä tai ei) saa vastaavan halvalla. Miten se menikään: Kuuden euron pitsat yms? Vievätkö sitten "pilkkahinnalla" Suomessa työskentelevät suomalaisten rakennusmiesten leivän kun palkkojaan polkevat? Onhan tämä aikamoista yleistämistä jo.
      Mielestäni blogikirjoitus on aiheellinen eikä asiassa pitäisi olla mitään ihmeteltävää. Toiminnan volyymi ja tarkoitusperä määrittävät sen, onko se hyväksyttävää vai ei. Mietin väkisinkin, osaavatko kommentoijat lukea tekstin ymmärtäen mitä lukevat? Kysehän on nimenomaan kaupallisessa mittakaavassa tapahtuvasta polkumyynnistä, ei siitä saako harrastaja myydä tuotteitaan vai ei. Eivät kaikki osaa pipoja ommella vaikka ompelukoneen omistaisivatkin, eivät välttämättä edes halua vaan ompelevat jotain muuta. Se on juuri se "osaisin tehä tuollasen itekin ja halvemmalla"-asenne johon itsekin joskus sorruin, mutta niin ne vaan jäi ajanpuutteessa tekemättä, niinpä. Itselle tehdessä ei tarvitse maksaa itselleen palkkaa. Harmaa talous, siitä tässä on kyse ja sitähän vastaan poliisikin kampanjoi :) Jos jokainen ajattelisi kuten anonyymi yllä, meiltä valitettavasti loppuisivat työpaikat ja yrittäjät. Ok, yks kakku sinne tai tänne kaverihintaan, mutta entä kun kakkuja alkaa tehtailla koko kylälle? Vai menisikö se sitten siihen että maksetaan kaikesta omantunnon mukaan? Nimim. Artesaani

      Poista
    2. Siis tottakai systemaattinen hintojen polkeminen on väärin! Mutta käsityöläinen on ammattina tässä suhteessa niin heikolla että en ymmärrä miksi siihen on sitten ryhdyttävä jos kyse ei ole jostain erikoistekniikasta kuten vaikka ne kansallispuvut tai erityistä taitoa vaativa suunnittelutyö. Maailma on täynnä ammatteja joita ei voi harrastuspohjalta harrastaa, sellaisella on varmempi turvata leipänsä kuin alalla jossa harrastajat polkevat hintoja. Valintoja, valintoja. Vaikka jotkut nyt vaan tykkää taistella tuulimyllyjä vastaan.

      Poista
    3. Kiitos kommenteista! Itse ajattelen asian niin, ettei kenenkään työtä pidä ehdoin tahdoin hankaloittaa.

      Poista
  32. Siis harrastuspohjalta rahastaa, kirjoitusvirhe tuli ylle...

    VastaaPoista
  33. MIelenkiintoinen keskustelu kaikkine vivahteineen! Halpatuonti on se, mikä meitä ihmisiä vie väärään suuntaan noissa hinnoissa, sitä kyllä pitäisin käsityön arvostuksen suurimpana ongelmana.
    Yksi asia, joka minua on jatkuvasti ihmetyttänyt, on se, että perinnemalleja omitaan ja isot yritykset ovat hakeneet niille jopa mallisuojan. Esimerkiksi Marimekon Skooli on ikivanha, jo Caesarin aikana käytetty maljan malli. SItä näkee kuvissa ja museoissa, erilaisesta metallista tehtynä ja meillä SUomessa on 1800- ja 1900- luvulla tehty lasista suht samaa mallia. Ja Skoolin mallisia maljoja myytiin ennen Skoolia ja myydään sen jälkeen, erotuksena se, että nyt luulemme niiden maljojen olevan kopioita Skoolista! Samalla tavalla monia muitakin perinnemalleja on omittu ja sitten niitä eivät voi muut valmistaa ja myydä. Kova poru oli muutama vuosi sitten erään käsityölehden julkaisemista eri maakuntien perinnelapasista ja siitä, saako mallin mukaan tehtyjä lapasia myydä. Lehti vastasi moneen kertaan, että itse mallia, sitä ohjetta, ei saa myydä, mutta saa kutoa vaikka maailman täyteen mallin mukaan tehtyjä lapasia, koska heidän myyntinsä perustuu nimenomaan siihen, että julkaistuja malleja käytetään. Perinnemalleja ei voi kukaan omistaa eikä omia. Jos malliin on tehty perustavanlaatuisia muutoksia niin, että se oleellisesti on muuttunut, sitä voidaan harkita mallisuojan tai tekijänoikeuden piiriin.
    Tsemppiä edelleen kaikille käsityön tekijöille, ammattilaisille ja harastajille ja toivokaamme arvostuksen lisääntyvän ajan mittaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho kuulostaapa aika erikoiselta. Toki maailmassa todella monet asiat on keksitty jo moneen kertaan. Mut perinnemallien omiminen kuulostaa huonolta ja epäreilulta.

      Poista
  34. Todella monella tuntuu olevan hukassa käsitteet. Veroa maksat ihan joka ikisestä sentistä, jonka tienaat. Nollarajaa ei ole. Alv-raja on ihan eri asia.

    VastaaPoista
  35. Ponttinsa ja pointtinsa. Ymmärrän toki meitä käsityöläisiä, ketkä maksamme kaiken maailman yrittäjyyteen liittyviä kuluja, mutta ymmärrän myös käsityöharrastajia jotka haluavat myydä ylimääräisiä tuotteitaan.
    Mitä en ymmärrä on se nillitys mitä tuo saa aikaan, jos jokainen yrittäjä keskittyis siihen omaan yrittämiseen, tarjonnan laajentamiseen, kehittämiseen jne, ei tarttis itkeä pitkin nettiä jos joku mummo nyt kutoo pari pipoa ja myy ne ohi verottajan.
    Pointtini on, että jos inisijät keskittyis oman osaamisen laajentamiseen taikka näkyvyytensä kasvattamiseen, ei muutama hinnanpolkija vaikuttais heidän yrittämiseen.
    Jokaselle hinnalle löytyy kyl asiakaskuntansa, halvan tuotteen perässä juoksijat ei ainakaan koskaan ole alunalkaenkaan olleet mun asiakkaitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kuten aiemmin tuolla totesin: kenenkään ei tulisi ehdoin tahdoin hankaloittaa työtä, jota joku tekee elääkseen. Yksittäisten Villasukkien myynti on ihan eri tason juttu kuin systemaattinen toiminta, jossa liian alhaiset hinnat.

      Poista
  36. Ensinnäkin ongelma ei ole siinä, etteikö ihmiset arvostaisi sitä omaa käsityötään tai ammattilaisen tekemää tuotetta. Ongelma on kuluttajissa, jotka eivät tahdo käyttää rahaa käsityöhön. Kuvitellaan tilanne, että joku tarvitsee parin villasukkia ja käy katsomassa hintoja ensin käsityöpuodista 30e, sitten harratelijalta 20e ja sitten kaupassa 5e. Tottakai tuo 30e on perus palkansaajalle iso summa sukista, joten sitten haetaan ne 5e sukat kaupasta paitsi jos tahtoo ne käsityönä tehdyt. Silloin käännytään sen halvimpana tehdyn parin puoleen.

    Ongelma nykyisin on se, että monet ihmiset saavat vain vähän palkkaa eikä sitä vähää haluta laittaa pariin kalliita villasukkia, kun sille rahalle on monta muuta reikää. Ennen esim käsityönä tehdyt vaatteet oli pakko hommata ja maksaa niistä kalliisti, jos ei halunnut alasti kulkea mutta nykyisin käsityönä tehty vaate on luksus, joihin monilla ei ole varaa.

    Mitä sitten tulee näihin lisätienistinä käsityöllä tienaaviin, niin monilla se lisätienisti on elintärkeää. Hyvin harva hyvin toimeentuleva jaksaa alkaa vääntämään vaikka kahtakymmentä sukkaparia. Esim juuri mammalomalaisena alkaa jo ansioiden menetys ja asiasta stressaa jo se miten tämä aika vaikuttaa perheen talouteen. Siinä vaiheessa ne pienet purot auttaa tilkitsemään sitä vajetta. Eli ei pelkästään ammattimainen käsityöläinen niillä perhettään syötä.

    Ainoa ero näiden kahden ihmisen välillä on se, että toisella on haihattelut loppuneet ja mennyt muihin töihin ja tekee intohimoaan sivussa missä taas toinen yrittää epätoivoisesti pärjätä käsitöillä ja syyttää muita käsitöiden myyjiä vaikka ongelma on kulutuksessa. Jos myyt tavaroita, joihin ei välttämättä erityisosaamista tarvita, niin se on oma moka, että lähti siitä aihiosta yritystä perustamaan. Kaikki tietää, ettei se kannata. Eri asia on jos myyt työsuoritusta tai sinulla on taitoa, jota ei ihan jokaisella ole. Esim kansallispuvut. Sillä jo alkaa elää, koska niitä ei saa ihan mistä tahansa ja moiseen rahansa laittava yleensä on valmis siitä työstä maksamaan.

    Eli ammattilaiset lopettakaa meidän harrastelijoiden mustamaalaaminen ja valitus. Te itse valitsitte lähteä tekemään asioita ammattina ja valitsitte tuotteen joka on amatöörinkin helppo tehdä. Tässä taloustilanteessa kukaan ei heitä rahojaan luksukseen, vaikka se jonkun toisen perhettä elättää. Itse en tekeleitäni myymällä myy vaan myyn, jos joku niistä jotain haluaa maksaa. Tahtoisin ammatiltani olla artesaani, mutta tiedostan ettei niille kaikille ole enää jalansijaa nykyisissä kulutustottumuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tein yhteenvetokommentin postauksrn muotoon. Löytyypi nyt ekana blogistani. :)

      Poista
  37. Jos myös ne myyvät harrastajat, jotka eivät maksa vielä extratienesteistään TULOveroa, alkaisivat sitä maksaa, myös hinnat alkaisivat vähitellen nousemaan ainakin sen veron verran.

    VastaaPoista
  38. Aivan mahtava kirjoitus, täysin totta!

    VastaaPoista
  39. Hei! Mainitsin tän sun kirjoituksen mun uusimassa blogitekstissä, toivottavasti on ok. :)

    https://kasituopuotimatilda.blogspot.fi/2016/10/mika-kotimaisen-kasityon-arvo-on-sinulle.html

    VastaaPoista
  40. Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen keskustelu! Oma "käsityöläisen urani" on edennyt niin, että ensin aloitin tuloni verottajalle tunnollisesti ilmoittavana "harrastajana", jonka jälkeen hain y-tunnuksen ja nykyisin olen alv-velvollinen, toistaiseksi pääosin sivutoiminen yrittäjä, jolla on takana myös alaan liittyvä ammatillinen koulutus. Tuotteiden hinnoittelu on haastavaa puuhaa,mutta tiedän tuotteiden olevan edullisia/kohtuuhintaisia. Jokainen käsitöitä myyvä tekee omat ratkaisunsa, mutta kieltämättä se välillä suomalaisen käsityön puolesta harmittaa, kun jossain myyjäisissä joku myy ponchoa 16€:lla, mikä tuskin kattaa langan hintaa. Tästä syystä en enää hetkeen ole viitsinyt kantaa villasukkia myyntitapahtumiin, koska se on turhaa, sillä usein vieressä on joku myynyt sukkia 5-10€/pari. Kerran kuitenkin oli keskustelu, joka sai minut tuohtumaan: Erään tapahtuman toinen myyjä tuli katselemaan tuotteitani ja sanoi suoraan tulleensa katsomaan hintojani, koska aikoo alkaa itsekin tehdä kukkaroita myyntiin. Kun hintani olivat selvinneet, hän naurahti ja kertoi aikovansa itse kyllä pyytää 5€/kukkaro! Tähän totesin, että sillä rahalla ei kyllä saa tarvikkeitakaan (ainakaan vähittäiskaupasta) veroista ym.kuluista puhumattakaan. Tähän hän vastasi, ettei hänelle kuluja tulekaan kun kaapit on kangasta täynnä ja hänen ei tarvitse veroja maksaa kun harrastaa vain! En tiedä mistä on tullut se tiukassa oleva käsite jostain tulorajasta, minkä alle olevista tuloista ei tarvitse ilmoittaa verottajalle. Mutta kuten sanoin, kukin ratkaiskoon nämä asiat omalla kohdallaan itse. Kuitenkin hintojani arvostelu näissä asetelmissa oli ensimmäinen kerta, mikä sai minut hermostumaan sen verran, että katsoin parhaaksi vaihtaa puheenaihetta todettuani, että eihän niitä verovapaita tuloja olekaan. =)

    VastaaPoista
  41. Itselläni on 3 ammattia, 3 eri koulutusta joista 2 on käsityöalalta. Tosiasia on että harvat ammatikseen käsinneulovat elättävät itseään. En tiedä yhtään. Ne neulojat jotka saattavat itsensä jotenkin elättää, kirjoittavat kirjoja, esiintyvät messuilla jne. Kotona lasten kanssa olevat äidit tai mummot jotka sukkia käsin neulovat, eivät ole minkäänlainen uhka kenellekään eikä syö kenenkään leipää. Jos tuo mummo 'tienaa' maksimmissaan lankojen jälkeen viikossa vaikka 5-10 €, se ei ole minulta pois. Kun joku ostaa kirpparilta ne sukat, kyllä, liian halvalla minustakin, joku saa käsityötä ja levittää käsityöperinnettä edelleen.

    VastaaPoista
  42. Tämä on kyllä haastava aihe, kun ideoita ropisee somen kautta joka puolelle ja tuotteita niin helppo myydä. Esim. rusettipipo on sellainen, jonka pystyy moni toteuttamaan, mutta kenen olikaan alkuperäinen idea...

    VastaaPoista
  43. Kylläpäs on herättänyt paljon ajatuksia lukijoissa! Hyvä niin :)

    Minttu, Kivempi blogi

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.