Joulu

Joulu
Joulu

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

HEI, SINÄ - MEILLÄ ON JOTAIN YHTEISTÄ!


kirjonta
Kangaskaupan alelaarilla katseet kohtaavat lyhyesti, mutta merkitsevästi. Marketin lankaosastolla hymyyn vastataan toisella. Pelkkä asiayhteys riittää luomaan hetkellisen yhteyden tuntemattomankin kanssa.  Aina ei tarvita edes sanoja.  Jos päiden yläpuolella olisi ajatuskuplat, niissä lukisi jotain sen tapaista kuin: ”Tiedän. Ymmärrän.  Ollaan saman klaanin jäseniä – käsityöheimolaisia. Henkiset ylävitoset sen kunniaksi!”

Kun aloittelevana neuloja-virkkaajana kävin ensimmäisillä lankaostoksillani Sokoksen lankaosastolla, kuljeskelin pitkään pää pyörällä hyllyjen väleissä. Tutkailin ohjeeni mukaista lankasuositusta ja vertasin kaupan tarjoamaan. Myyjiä ei tietenkään näkynyt missään, mutta onneksi juuri sopivasti paikalle lennähti käsityöenkeli. – Sellainen Instant mentori. Varovaisesti tiedustelin, josko hän osaisi vähän jeesata lankavalinnoissa. ”Joo, tottakai”, nainen huikkasi hymyillen, osoitti merkitsevästi kädessään keikkuvaa lankakaupan kassia ja paljasti hihansa alta pilkistävän neulonta-aiheisen tatuoinnin. Sain tarvittavat neuvot ja kaupan päälle hyvän mielen.


kirjonta

Eräänä pimeänä talvi-iltana pyörin jälleen eksyneen näköisenä kaupan lankaosastolla, kun paikalle ilmaantui vanhempi rouva. Tässäkään kaupassa ei myyjiä näkynyt, eikä heiltä mitä todennäköisimmin olisi saanutkaan asiantuntevaa lankaopastusta. Niinpä tartuin tilaisuuteen. ”Anteeksi, osaisitko sanoa, mikä näistä langoista olisi paras lapsen sukkalangaksi?” Sain lähes esitelmää vastaavan selonteon. Lankaesitelmän päätteeksi juteltiin vielä pitkät pätkät rouvan olkapääleikkauksesta ja siitä, kuinka kovia vierotusoireita hänellä oli ollut neulomisesta, kunnes oli keksinyt, että neulominen sujuu myös makuuasennossa! Toivoteltiin mukavat päivän jatkot ja kumpikin lähti omiin suuntiinsa. 

Elämäni ensimmäiset Tampereen kädentaitomessut viime syksynä. Se hetki, kun odottelin messubussia Tampereen Stockan edessä ja tiesin, että kaikilla pysäkillä seisovilla oli sama määränpää… Se tunne, kun täyteen ahdetussa bussissa oli odottavan iloinen tunnelma. – Bussilastillinen eri ikäisiä, monen taitoisia naisia ja kaikilla yhteinen elämänsä rakkaus. 

Muutama päivä sitten matkalla töistä kotiin istuin metrossa. Olin juuri aikeissa kaivaa esiin kännykän somekässäilyä silmällä pitäen, kunnes katseeni tarttui vastapäätä istuvaan naiseen. – Mitäpäs sieltä syliin asetetusta repusta pilkistikään? – Kyllä vain, lankaa ja neuletyö, jota tikuteltiin tiuhaan tahtiin. En malttanut pysyä hiljaa. Oli aivan pakko tuoda jotenkin ilmi, että hei, We are Family… Niinpä hyödynsin tilanteen ja kysyin (taas) neuvoa yhdessä neulomiseen liittyvässä asiassa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen nainen neuvoi auliisti ja kertoili lopulta vuolaasti mm. siitä kuinka monet Suomi 100 sukat hän on jo ehtinyt neuloa vauvoille ja että kuinka hänelle taas ompelu on vuosien tauon jälkeen se vaikeampi laji. Metron saapuessa pääteasemalle käveltiin vielä yhtä matkaa bussiasemalle ja sanottiin lämpimät heipat.

ompeluharrastus

ompelu
Käsityöharrastuksen myötä olen saanut tutustua ihan mahtaviin ihmisiin. Mutta se sanatonkin, ohikiitävä yhteenkuuluvaisuudentunne on maaginen – ajatus siitä, että se ihminen siellä kangaslaarin toisella puolella saattaa pyöritellä päässään aika saman tyyppisiä ajatuksia, hurmioituu uusista kuoseista, ostaa kankaita enemmän kuin ehtii ompelemaan, etsii palavalla vimmalla aikaa käsitöilleen tiukkaan aikataulutetusta arjesta, harmistuu saumurin oikuttelusta ja ilahtuu siitä, että alalanka ei tällä kertaa loppunutkaan juuri sen viimeisen 10 senttimetrin aikana.

Olipa elämäntilanteesi millainen tahansa, olitpa sitten nuori tai vanha, ei sillä ole merkitystä. Voidaan olla eri mieltä monestakin asiasta, mutta silti. - Meillä on ainakin yksi yhteinen asia. Aina kohdatessani käsityöihmisen, vaikka vain ohimennen, tekee mieleni ottaa kontakti, huikata jotain tai vaikka moikata kuin motoristit tai veneilijät konsaan. - Hei, me ollaan samaa heimoa. Meissä on jotain yhteistä.

P.S. Mulla on Instagramin puolella arvottavana ihastuttava Mekkotehdas aikuisille -kirja. Osallistumisaikaa on sunnuntain loppuun saakka.

Että kiva, kun olet siellä. – Moikataan, kun tavataan! 😊 

Tykkäsitkös postauksesta? Liity blogini seuraajaksi, jollet jo ole! Saat tiedon uusimmista postauksistani esimerkiksi tykkäämällä FB-sivustani tai seuraamalla blogiani Instagramissa. Löydät blogini myös Bloglovinista. Blogillani on myös oma Youtube-kanava,Kototeko-tube, jonne kokoan mm. tekemiäni ohje- ja vinkkivideoita. 

6 kommenttia

  1. Mä tykkään kans jutella muiden kässäihmisten kanssa. Esim viimeks Kimperin tehtaanmyynnis juttelin koko pitkän jonotus ajan ihan mahtavien ompelijoiden kanssa. Päiviteltiin toistemme kangaspussejen sisältöö ja mietittiin mitä kukakin mistäkin ompelee. Ja kenelle. Sit porukka hajaantu autoilleen ja kaikki jatkooivat matkaansa takas omaan maailmaansa. Hassua, miten random joukko ompelijoita voikin yhdistyä noin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollanen on just tosi kivaa! On helppo höpötellä, kun tietää, et toinen ymmärtää taatusti. 😍

      Poista
  2. Tällaiset kohtaamiset toisinaan jää mieleen! Olin juuri Ruotsinlaivalla ja neuloin kahvilan edessä. Nainen tuli korjaamaan tavaroita pöydästä ja kun näki kutimeni, alkoi jutella. Hänen puheestaan kuuli heti, että hän oli neuloja itsekin. Jäi hyvä mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kudin on niin hyvä koodimerkki. Ompeluharrastusta on aavistuksen haastavampaa tuoda ilmi. 😉

      Poista
  3. Kiva kirjoitus. Just tälleen spontaanisti metrossa, spårassa, kaupassa siis ihan missä vaan voi tutustua kivoihin ihmisiin. Kyllä suomalaiset tuntemattomille puhuu ihan oikeasti ja yllättävän useinkin, kunhan se aloite tulee tehtyä. Usein hymy tai katsekontakti saa toisen avautumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina! 💞 No niinpä, se on totta kyl! Jos on joku yhteinen aihe, ni kyl suomalaisista löytyy se supliikkipuolikin. 🙂 Ja ainahan voi just olla itse se aloitteen tekijä keskustelussa. Kyllä se siitä sit lähtee. 🙂

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.