Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Menikö käsityöt övereiksi vai jäivätkö vajareiksi?



käsityölehdet
Legginssien saumat ehtii hyvin surauttamaan ruoanlaiton ohessa. Lasten käytyä nukkumaan istahdan jälleen ompelukoneen ääreen tai sohvan kulmaan kirjonta- tai virkkaustyö seuranani. Käsityö tulee valmiiksi.  – Tulipas kivat, mut mitäs seuraavaksi? Suunnittelukela pyörähtää käyntiin. 

Pitäisi käydä nukkumaan, mutta kelan vauhti ei hidastu. Pyörin vuoteessani. Idea toisensa perään pulpahtaa esiin. Juuri, kun kuvittelen nähneeni kaiken, seuraava, entistäkin huikeampi idea kurkistaa edellisen takaa. ”Uuu, wauuu…” Sisäinen 3d-leffani rullaa nauhana eteenpäin. Käsityöhurmos on ottanut minut valtaansa. Jälleen kerran.

Käsityöhurmos on kuin yksityinen, merenalainen matkani. Näen, kuinka pinnan yläpuolellakin kuhisee. Puuhaavat kaikenmoista – autuaan tietämättöminä siitä, mitä pinnan alla tapahtuu. Siellä nimittäin velloo ja myrskyää. Sukeltelen tovin. Kiertelen, kerään mukaani sitä sun tätä. Yhdistelen, muokkaan uudestaan. Siirryn tarkastelemaan etäämmäksi. Kyllä, tässä se on! Tyytyväisenä pulpahdan pintaan ideakuplassani. 

”Joo, tullaan… ai, mitä sanoit… ei kun kyllä mä kuuntelen…” Näen, kuinka suustani pulpahtelee sanoja, joiden tarkoitus on kiinnittää minut ympäröivään arkeeni. Heikolla menestyksellä. Todellisuudessa olen jossain aivan muualla. – Oikean ja nurjan silmukan välimaastossa tai napinläven mittaisella pysähdyspaikalla. 

Koko ympäröivä maailmani on muuttunut ideoiden sammioksi: joka ikinen kangasta muistuttava suikale näyttäytyy mielessäni uuden vaatteen osana ja puurolautaselle laikuiksi sulanut voi kangaskuosina.

Aamulla herättyäni muistan heti uuden käsityöideani. Sammutettuani kännykästä herätyksen huomaan jo surffaavani kangas- tai lankakaupan sivuille… Kuulostaako tutulta?

virkkaus
Muistan elävästi, kuinka intoa täynnä esittelin puolisolleni judopuvusta työn alla olevaa tyynyäni. Piirtelin ruudullista, kudottua pintaa esiin kangastusseilla. ”Hei, kato, eiks ookkin tosi hauska idea!” Johon mieheni: ”Oookei. Siis sähän voisit vaikka järjestellä kiviä uuteen järjestykseen. Että hei, kato nää voi laittaa näin päin tai sitten näin… Toihan on ihan loputonta.” Vaikka kommentti lausuttiin lempeän huumorin sävyttämänä, siinä piili kuitenkin totuuden siemen.

Jumituitko käsityöluuppiin?

Ainakin itselläni ideoiden meri on pohjaton. Siellä se velloo tasaisena äärettömyytenä jossain taka-alalla, kunnes hyökyaalto tempaisee mukaansa ja sit mentiin taas. Idea toisensa jälkeen pulpahtaa mieleen ja tekemisen vimma on totaalista. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi huomaan suunnittelevani seuraavaa käsityö- tai DIY-projektia. 

Käsityöhurmos on pökerryttävän ihana tila. Pitkään jatkuessaan, jos totta puhutaan, se on kuitenkin jopa aavistuksen uuvuttava. Käsityöt tarjoavat ihanan vastapainon arjen aherrukselle, mutta tunnistan kuitenkin ilmiön, jossa harrastaminen menee aavistuksen överiksi. Työelämästä tuttu suoritusmentaliteetti valuu harrasmaailmaan tai into lajia kohtaan vyöryy ylitse ihan kaiken. 

Lukuisat kerrat olen havahtunut siihen, että en saa enää rauhaa ideoinneiltani ja uuden luomiseltani. Muiden käsityöharrastajien kanssa keskusteltuani, olen huomannut, etten todellakaan ole ainoa. Olen kuullut kommentteja siitä, kuinka lomalla täytyy lähteä matkalle, jotta ei tulisi koko ajan miettineeksi vain käsitöitä. 😉

Anteeksi, etten ole tehnyt käsitöitä...

Tähän aavistuksen pakonomaiseen käsityöorientoitumiseen liittyy myös se piirre, että mikäli into harrastusta kohtaan jostain syystä laantuu tilapäisesti, seuraa suorastaan järisyttävä morkkis. Itse en tosin sellaista koe, mutta olen todistanut sitä lukuisat kerrat. Siitä ripittäydytään noloina harrasteryhmissä; kysellään vinkkejä käsityöjumitusten poistoon. 

Facebookin harrasteryhmiin kuuluminen tuo usein hirmuisesti ideoita ja intoa, mutta niiden kääntöpuoli on se, että kokonaiskuva hämärtyy. Syntyy illuusio siitä, että kaikki tekevät aivan koko ajan käsitöitä. Se ei kuitenkaan taatusti pidä paikkansa kuin osan kohdalla. 

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jollei laji juuri nyt maistu, niin onhan sitä lupa tehdä välillä tai vaikka lopullisestikin jotain aivan muuta. Joskus tuntuu, että nämä ovat sanat ovat lähes tabu, jota ei oikein uskaltaisi lausua ääneen muiden käsityöihmisten läsnä ollessa…  Välillä voi kuitenkin tehdä ihan hyvää hypätä johonkin aivan toiseen kontekstiin. Olla tekemättä mitään ja puuhata jotain sellaista, mihin harvemmin on aikaa käsitöiltä. 

nokian neulomon neulokset
Otetaan rennosti!

Tänäkin kesänä lukuisat ja lukuisat käsityöharrastajat odottavat lomaansa kuin kuuta nousevaa. – Viimeinkin aikaa käsitöille! Meitä käsityöharrastajia eivät tummanpuhuvat kelitkään niin haittaa: hyvä veruke vain jäädä kotiin kässäilemään. 

Otetaan siis ilo irti tekemisestä, mutta eihän vedetä övereitä rasittavuuteen tai koko muun elämän jyräävyyteen saakka ja jolleivat käsityöt juuri tänä kesänä maistu, niin, hei, ei sekään haittaa! Käydään sit vaikka lenkillä, leivotaan, ihmetellään vihreää luontoa, retkeillään tai tavataan kavereita. Mitä todennäköisemmin into käsitöihin kuitenkin palaa ennemmin tai myöhemmin. Otetaan siis rennosti ja kässäillään samalla mentaliteetilla! Käsityöt eivät kuitenkaan ole aivan koko elämä. - Vaikka kuitenkin melkein… 

P.S. Oletko jo lukenut suositun postaukseni "Seitsemän käsityöpersoonaa - tunnistatko itsesi"?

Ihanaa kesälomaa kaikille lomaileville ja muillekin! Blogini ei jää kesäksi tauolle, mutta aion tehdä sitä nyt aivan fiiliksen ja muiden aikataulujen ehdoilla. Eli saattaa pukkaa paljonkin postauksia tai sitten vähän harvemmin. - Kauhean täsmällisesti ilmaistu... ;) 

8 kommenttia

  1. Hei ihana! Niin samaa mieltä. Muistan taannoin kahvilla ollessamme kun kysyit horoskooppimerkkiäni ja sanoin olevani jousimies. Sanoit, että arvelitkin olevan näin. Juuri sellainen olen. Välillä tehdään sitä ja sitten taas tota. Ikuinen reissaaja, haluan nähdä kaiken.

    En koe enää huonoa omatuntoa, lähinnä ihmettelen ja naureskelen niille jotka sitä kokevat. Joskus olin sellainen itsekin. Ja ihan turhaan. Maailmassa on niin paljon muutakin mistä syyllistyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Rennosti vaan. Työelämässä joutuu joka tapauksessa tekeen asioita, joiden tekeminen ei aina huvita. Kyllä harrastamisen pitää olla ihan vaan kivaa. 🙂

      Poista
  2. Tällä hetkellä mulla on muut hurmokset mielessä. Kaipaan seikkailuja ja uuden etsimistä. Toki teen käsitöitäkin tässä lomassa mutta voi olla pitkä tauko ennen kuin aloittelen taas jotakin. Viime kesänä olin sellaisessa käsityöhurmoksessa, että iso osa vaatteista jäi kuvaamatta, joten olen keskittynyt paljon niihin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, no mä jo aattelin, et miten ihmeessä sit voit postata monta kertaa viikossa jotain itse tehtyy..Tuo selittääkin. Mut ilo irti seikkailuista! 😘

      Poista
  3. Mulle tulee ihan täys kässämorkkis jos on ollu kauan tekemättä mitään, työt on kesken ja langat pölyttyy nurkassa. Tai sitten jos hoksaan yhtäkkiä et tässähän on sohvalla istuskeltu jo ties kuin kauan, missä mulla on neule! Sit ei huvita tehdä ja piiskaa itteensä henkisesti 😝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sun kans! ❤ Joskus on ihan jees vaan katsoo vaikka leffaa ilman oheistoimintoja. Unohda ne piiskat mieluummin sinne pölyttymään! 😉

      Poista
  4. Hih, hauska ja monelle varmasti niin tuttu juttu, tuo överi-osa varsinkin on ihan kuin mun elämästä reilut kaks vuotta sitten. Tunnustan, että meni uuvuttavan överiksi, ei aavistuksen verran, vaan aika paljonkin :). Onneksi tuosta hurmoksesta (tai osittain suorittamisesta) voi "parantua", näin jälkikäteen sitä aikaa katselee osittain kauhistellen, osittain vähän haikaillen, tosin onneksi niitä hurmoksen hetkiä voi saada maltillisella käsityötahdillakin. Kohtuus on hyvä joka asiassa :). Mukavaa heinäkuuta sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sun kanssahan tästä ollaan puhuttukin... ehkä yksi kohta saattoi kuulostaakin tässä tekstissä sinulta... 😉 Mut kiva, jos balanssi on löytynyt. Mulla se on kausittaista. Enimmäkseen ihan jo ok, mut välillä överiys ottaa vallan. Mukavaa heinäkuuta sullekin! ❤

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.