Meidän perheessämme lapset osaavat jo odottaa nokkoslettukautta. Voikukkahunajaa olen valmistanut useana kesänä ja kuusenkerkkäsiirappiakin on tullut testattua. Vielä joitakin vuosia sitten mieheni perunanviljelykokeilut ja jättimäiset papusadot parvekeviljelyinä aiheuttivat lähipiirissämme hymistelyä, ihastelua ja ihmettelyä. Vaan eivätpä aiheuta enää. Kaupunkiviljelyssä ei ole enää mitään ihmeellistä ja mummot ovat joutuneet jo useamman vuoden ajan jakamaan marja- ja sieniapajansa ravintonsa aluperästä tarkan, nuoremman sukupolven kanssa.
Luomua, läheltä ja viimeisimpänä trendinä: ihan ite. Tuorein ravintoon liittyvä ilmiö on hortoilu eli villiyrttien ja -vihannesten puskametsästys. Nyt bongaillaan lipstikkaa, poimulehtiä, vuohenputkea, nokkosia ja maitohorsmia. Enkä ihmettele, miksi. - On äärimmäisen kiinnostavaa, innostavaa ja jollain alkukantaisella tavalla juurevaa hankkia ruokapöydän antimia itse keräilemällä. Nenä maata viistäen kulkiessaan tulee väistämättäkin liittäneeksi itsensä osaksi historian jatkumoa: näitä samoja kasveja ovat esi-isämmekin poimineet ravinto- ja lääkekasveikseen. Lisäksi tuntuu suorastaan järjenvastaiselta höystää aamu-smoothiensa kalliilla, toiselta puolen maapalloa lennätetyillä aineiksilla, kun niistä ison osan voi korvata takapihan antimilla.
Tänä kesänä haluan ehdottomasti oppia lisää kasveista ja niiden käyttötarkoituksista. Villeilystä innostuneena ajattelin tehdä blogiini kesäisen minijuttusarhan teemalla "Ihan puskista". Olen tämän aihepiirin suhteen itsekin vielä opetuslapsen roolissa, mutta tervetuloa mukaan ja oppimaan! Juttusarjan ensimmäisessä osassa ei vielä hypätä ruokalautaselle, vaan iholle. - Tästä ei kauneudenhoito luonnonmukaisemmaksi muutu!
NOKKONEN - MIKSEI KUKAAN KERTONUT KIPPARIKALLELLE?
Olen jo pitkään halunnut testata luonnonkosmetiikan tekemistä. Monet siihen tarvittavat ainekset ovat kuitenkin melko kalliita ja vaativat aina erillisen ostosreissun jonnekin. - Kaltaiselleni spontaanille tekijällehän se ei sovi ollenkaan. Villiyrtteilyn myötä tähänkin asiaan avautui aivan uusi kulma: aineksethan saa akuuttiinkin kauneudenhoitotarpeeseen tuosta vain, tuoreina ja ihan ilmaiseksi!
Ensimmäiseen kauneudenhoitotuotteeseen halusin käyttää pääaineksena hyväksi havaitsemaani ja takuuvarmasti tuntemaani nokkosta.- Eikä toki vähiten sen ominaisuuksien vuoksi. Jollet vielä tiennyt, on nokkonen varsinainen terveyspommi. - Maultaan ja ulkonäöltään pinaatin kaltainen, mutta moninkertaisesti vahvempi. Se sisältää paljon kivennäis- ja hivenaineita. Rautaa nokkosessa on seitsemänkertaisesti pinaattiin nähden ja C-vitamiinia siinä on viisi kertaa enemmän kuin appelsiinissa.
Ulkoisesti iholla käytettynä nokkonen mm. puhdistaa ja heleyttää. Nokkonen myös kiihdyttää verenkiertoa. Hiusten hoitajana nokkonen vähentää päänahan kutinaa, estää hilseen muodostumista ja hiustenlähtöä sekä rasvoittumista. Eikös kuulostakin jo kokeilemisen arvoiselta! :)
Nokkosnaamioon löysin netistä useampiakin hyvin saman tyyppisiä ohjeita, kuten
tämän, joista pikkuisen muokkaamalla tein alla olevan version. Oheisella ohjeella valmistat samalla sekä hiushuuhteen että kasvonaamion. Hiushuuhde on tavallaan nokkosten ryöppäämisen sivutuote eli mikäli haluat kokata nokkosista, ota vain ryöppäysvesi talteen. Nokkosten keräämiseen saat lisävinkkejä esimerkiksi
täältä, klik. HUOM! Nokkoshuuhde ei sovellu vaaleatukkaisille, koska se värjää!
TARVITSET:
- Noin läviköllisen verran tuoretta nokkosta.
- 1 rkl maissijauhoa
- 1 tl hunajaa
- 1 rkl nokkosten keitinvettä
Ensimmäisessä versiossani oli mukana myös kermaa, mutta se jätti iholle elttaantuneen hajun, joten suosittelen käyttämään nesteenä ainoastaan nokkosten keitinvettä. Kerma toki kosteuttaa ihoa, mutta se tuoksu...
TEE NÄIN:
1. Huuhtele keräämäsi nokkoset ensin hyvin mahdollisten epäpuhtauksien ja ötököiden varalta. Murskaa noin kourallinen tuoreita nokkosia mahdollisimman pieneksi morttelissa.
2. Keitä loput nokkoset noin kahdessa litrassa vettä viitisen minuuttia. Valuta nokkoset ja ota keitinvesi talteen. Se on jäähtymisen jälkeen käyttövalmista hiushuuhteeksi. Ylijääneet nokkoset voit hyödyntää ruoanlaitossa.
3. Kasvonaamiota varten: sekoita murskatut nokkoset, maissijauhot, hunaja ja ruokalusikallinen nokkosten keitinvettä keskenään tahnaksi.
4. Levitä naamio puhtaille kasvoille ja anna vaikuttaa noin 20 minuuttia. Huuhtele sen jälkeen pois.
 |
Terveiset Vietkongin leiriltä, teemana "näin sulaudut luontoon". |
 |
Odottavan aika on pitkä... ;)
|
Nokkosnaamion tuntuu kasvoilla aavistuksen lämpimältä. Ainakin itsestäni tuntui siltä, että siitä jäi jonkinlainen puhdistusprosessi käyntiin vielä naamion pesun jälkeenkin. Kasvojen iho näytti ihanan heleältä heti kasvojen pesun jälkeen. Seuraavana aamuna heräsin äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeenkin erikoisen virkeänä ja kasvojen iho ei näyttänyt tippaakaan samealta - sellaiselta valvoneen äidin perus-lookilta. - Iho oli tasainen, pehmeä ja kirkas. - Kuin kosmetologilla käynnin jälkeen. Tätä aion kokeilla taatusti toistekin!
Nokkoshiushuuhdetta käytän ainakin itse aina hiustenpesun päätteeksi. Huuhtelen hiukset sillä viimeiseksi. Siitä jää sadevedellä pesty tunne ja hiukset ovat nokkoshuuhtelun jälkeen kiiltävät ja jotenkin runsaamman oloiset. Toistan vielä alkuosan varoituksen: nokkonen värjää eli se ei sovellu vaaleahiuksisten hiushuuhteeksi. Tummahiukisilla se syventää hiusten omaa väriä. - Ihan loistoaine siis!
Nokkoshuuhde ei säily kovin pitkään. Itse säilytän sitä pullotettuna jääkaapissa noin viikon verran ja ihan hyvin on siellä säilynyt sen aikaa. Jääkaappiviileä nokkoshuuhde myös herättää myös kivasti.
Villien puskabongausten paras sesonki on N-Y-T, nyt eli pistähän toimeksi, mikäli haluat hyödyntää
lähiympäristösi herkut ja vitamiinit! - Villivihannesharrastuksen yksi ehdoton plussa on muuten juuri tämä ajankohta = ei iniseviä ötököitä korvien juurissa.
Ja lopuksi kuvallinen vinkki juttusarjan seuraavaan osaan. Stay Tuned!
Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita! :)