OMENAPIIRAKKAVOHVELIT SYKSYN HERKKUHETKIIN

Omenapiirakkavohvelit. – Herkku, josta ei taatusti puhuta, ainakaan hyvällä, elämäntaparemonttiryhmissä.  Ja jos totta puhutaan, minunkin olisi hyvä käsitellä tätä aihetta ainoastaan teoriatasolla, koska remontti on käynnissä tässäkin osoitteessa. Häntä koipien välissä, niska kyyryssä tunnustan: söin kaksi. Ja taikinakulhokin kiilsi… Hups!

Jossain vaiheessa netissä levisi vinkkivideoita erilaisista vohvelipannulla tehtävistä ruoista. Ajatus niistä jäi kytemään mieleeni ja jonain syyskuun alun tummana iltana idea pompahti ulos ajatussammiostani omenan muotoisena. Omenapiirakkataikinasta tehdyt vohvelit! Visio sai veden kielelle, eikä toteutus ainakaan vähentänyt herahtelun määrää. Slurps, sanon mä! Tässäpä siis kertakaikkisen herkullinen ohje omenapiirakan uudelle muodolle, Apple Pie 2.0.

11

UNIVERSUMIN NOPEIMMAT TIKKUJÄTSKIT

Uudet reput, pieneksi käyneiden sisätossujen tilalle uudet, epäcooliksi muuttuneen penaalin tilalle toinen, entistäkin terävemmät kynät, bullet journalit, uudet jumppakuteet. Ryhtiä, rytmiä. Siitä se taas lähtee, kuulkaas. Arki. Jos elokuu olisi adjektiivi, se oli ehdottomasti reippaus. Jos se olisi ikä, se olisi ehdottomasti seitsemän. Ylisuuret etuhampaat ja uteliaan innokas asenne. Minusta elokuu on ihana. Se on vähän niin kuin pikku uusi vuosi.

Jotta ei menisi aivan sokeriksi - paitsi että menee, kun luet pidemmälle, niin onhan selvää, että jossain kohtaa syksy raahaa mukanaan myös itkupotkuraivarit, väsymyksen ja rutiineihin kyllästymisen. Olen kuitenkin päättänyt, että erityisesti tästedespäin haluan ylläpitää elämässäni harhautusasennetta. Eli silloin, kun huomaan kulkeneeni ruokakaupassa kuukauden ajan tismalleen saman reitin, harhautan itseni jollekin random hyllylle ja nappaan summamutikassa jotain täysin ennenkuulumatonta. Tätä olenkin jo itse asiassa harrastanut, mutta levitköön harhautusideologiani myös muille elämäni osa-alueille.

Oikeasti arjestakin voi tehdä lähes juhlan, jos vain onnistuu harhauttamaan itsensä ylös uristaan. Maanantai-illan jätskibileet esimerkiksi. Ja siihenhän ei muuta siis tarvita kuin paketti jäätelöä ja läjä jätskitikkuja. Jos oikein villiksi heittäytyy, niin strösseleistä saa tietenkin lapsilta bonuspisteet. Sitten vain tikut jätskiin ja jätski paloiksi. Siinäpä se! Tikkujätski on kummiskin moninkertaisesti enemmän juhlahomma kuin aikuismaisen konservatiivinen pakettijätski.

Tästä ei jätskibileet enää helpommiksi tule! Ja tietenkin tikkujätskejä voi nautiskella elokuun aurinkoisina, kesäkelpoisina päivinä ihan muuten vaan.

2

Ihan puskista, osa 7: Kuusenkerkkäsiirappia ja -pannukakkuja

Juhannus kolkuttelee ovella. Ainakin meidän perhetraditioihin kuuluu usein viimeistään juhannuspäivänä lettukestit. Jotenkin ne vain istuvat täydellisesti mökkielämään. Mikäli kaipaat lettuhommiin vaihtelua, niin tässäpä. Amerikkalaistyyppiset pannukakut kuusenkerkkäsiirapilla - kuusenkerkkäsiirappia loraus taikinaan ja valmiiden pannareiden päälle. Nam!

Postauksessa siis ohje sekä helppoon, itsekseen valmistuvaan kuusenkerkkäsiirappiin että -pannukakkuihin. Jälkimmäiset eivät tosin valmistu itsekseen. ;)

6

Ihan puskista, osa 6: alkukesän herkku on voikukkakakku

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! - Väistämättäkin tuo loru tuli mieleen ideoidessani voikukkakakkua. Voikukat, kun nyt ovat kummiskin pääsääntöisesti hiekkalaatikkoleipureiden suosikkikoristelumatskua. Vaan eikös semmoinen cross-kitchen-ajattelu oo ihan trendikästä? Niin, että tässäpä nyt sit hiekkalaatikkokeittiön ja kotikeittiön risteytyksenä: voikukkakakku. ;) 

Voikukkakakku on pohjautuu porkkanakakun reseptiin. Tässä kakussa porkkanaraaste on vain korvattu voikukan terälehdillä ja voikukkien kaveriksi on lorautettu pikkuisen hunajaa mehevyyttä ja pehmeyttä tuomaan. 

Ja miltä kakku sitten maistuu? No, ihan todella suussa sulavan herkulliselta! Voikukka ei makuna tunge läpi, mutta tuo kokonaisuuteen pähkinäisen vivahteen. - Voikukkien terälehdissä on siis aavistuksen pähkinäinen maku. Tässä nyt kiivaasti vain mietin, että kenelle tuota kakkua nyt syytäisin, ettei vain tule syötyä ihan koko kakkua itsekseen tai miehen kanssa... 

13

JÄÄDYTETYT BANAANIVENEET KEVÄÄN HERKKUHETKIIN

Jos minun pitäisi valita kuukausi, johon pukeutuisin mieluiten, se olisi ehdottomasti toukokuu: saisin katsella lähietäisyydeltä terävänä piirtyviä kevään ensimmäisiä ruohonkorsia, koskettaa intensiivisen kirkasta vihreyttä ja huumaantua elämään heräävän maan tuoksusta. Toukokuuhun pukeutuneena ottaisin taatusti muutaman tanssiaskeleenkin. Jos voisin valita, ottaisin pukuni osaksi myös äänimaiseman. Niiden perinteisten linnunlaulujen lisäksi ottaisin mukaan äänet kotimme toukokuiselta parvekkeelta, joka sijaitsee maamme monikulttuurisimmalla alueella.AAMUPÄIVÄ: Häikäisevän kaunis aamu. Ilmassa on vielä henkäys yön kosteutta. Kahvi kupissani ei jäähdy, sillä auringonpaiste on tänä aamuna lämmin ja vahva. Naapuriparvekkeen avonaisesta ovesta kaikuvat vaimeasti venäjänkieliset uutiset. Parvekkeiden alle avautuvalla pihalla turkkilainen äiti paimentaa kahta lastaan kohti päiväkotia. Virolaiset huoltoyhtiön miehet asentavat uutta pyöräkatosta. Laahustavat askeleet. - Katsomattakin tiedän, että ne kuuluvat jollekin talonyhtiömme eläkeikäisistä somalirouvista. Vanhempien somalirouvien askeleet ovat aina kiireettömät, raskaat ja toisinaan aavistuksen alakuloiset.

ILTAPÄIVÄ: Koulusta palaavien lasten äänet. Somalipojat jäävät pihalle leikkimään. Pikkuhiljaa pihalle kerääntyy muitakin lapsia. Ryhmä virolaisia äitejä istuskelee penkillä nauttimassa auringonpaisteesta lasten leikkiessä hiekkalaatikolla. Irakilainen perheenäiti komentaa pihalla leikkivää lastaan parvekkeelta käsin. Alakerran somaliperhe saapuu kauppareissultaan. Toinen somalirouva huutelee kaupasta palaavaa naista avukseen pyykkituvalle. Jostain kauempaa kuuluu itämaisia säveliä. Joku laulaa musiikin päälle.

ILTA: Piha on täynnä lapsia. - Virolaisia, somalialaisia, muutama irakilainen ja suomalaisiakin. Välillä otetaan yhteen. Sitten ollaan taas kavereita. "Hei, aletaanks kirkkistä?" "Joo!" Kulttuurirajat ylittävä leikki alkaa. Hetken kuluttua joku lapsista kokee tuleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Taas huudetaan ja uhotaan. Mieheni komentaa parvekkeeltamme käsin muutamaa poikaa siistimään suunsa. Sitten leikki jatkuu taas. Ilta alkaa hämärtyä. Piha hiljenee. Laulurastas pitää minulle iltateeseuraa. 

Nyt, kun toukokuu hellii meitä näin ihanan kesäisillä ilmoilla, ajattelin keksiä teille ja meille jotain ilmastoon sopivaa herkuteltavaa. - Sellaista, mitä olisi mahtava nautiskella parvekkeella tai omassa kotipuutarhassa. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, on ihana kantaa pöytään lämpimän päivän vilvoitukseksi tarjottimellinen suussa sulavia, jäädytettyjä banaaneja. En oikein edes tiedä, mistä tämä idea syntyi, mutta jostain se vain tupsahti. Banaani ja vanilja ovat mielestäni ihan lyömätön yhdistelmä. Päälle vielä pikkuisen rouhittua suklaata, niin ah ja voih! Nämä sopisivat mainiosti myös lasten synttäreiden herkuksi. 

Pyysin tytärtämme kuviin mukaan käsiksi. "Maistat vain pikkuisen, koska kohta syödään. Saat sitten ruoan jälkeen lisää." - Arvaatte varmaan, ettei ollut ihan helppoa keskeyttää syömistä...

Idea käy varmasti selväksi näistä kuvistakin. Määristä sen verran, että itse käytin tähän kolme banaania ja noin 3/4 purkkia vaniljakastiketta. Surautin seoksen tasaiseksi blenderillä. Mikäli haluat rouheamman lopputuloksen, voit survoa banaanit vaikka haarukalla. Lopuksi raastoin pinnalle pikkuisen suklaata. Lopuksi laitoin banaanit pakastimeen, jossa saivat jäätyä parisen tuntia. Aika riippuu toki siitä, kuinka kylmä pakastin on. - Kannattaa aina välillä kokeilla, ovatko jo jäätyneet. On myös makuasia, kuinka kovaksi haluat banaanit jäädyttää. Aika nopeasti kyllä sulavat ja ovat minusta parhaimillaann aavistuksen löysinä. HUOM! Älä pidä banaaneja liian pitkään pakastimessa, etteivät ne mustu rumiksi. 

Sitten vain herkuttelemaan! - Aurinkoista loppuviikkoa! 

P.S. Lähiaikoina tulossa postauksia myös ompelusta sekä henkilökohtaisesta Konmari-projektistani DIY-ihmisen kulmasta. Stay Tuned! :)

14

HELPOT JA MAKEAT VAPPUTIKKARIT

Ai, että iskikös makean nälkä? Ei iskenyt (seli, seli...). Iski visuaalisuuden nälkä. Okei, okei, myönnetään, myös pikkuisen se toinenkin. Ihan kaikkein eniten halusin kuitenkin vain kuvata jotain visuaalisesti värikästä vapun kunniaksi ja teidän iloksi. Olen perinteisesti paistanut munkkeja vapuksi, mutta nyt päätin skipata munkkihommat. Ihan jo siksikin, että niitä tulee sitten väistämättäkin ahdettua ihan tolkuttomat määrät. No, eipä silti, eivät nämäkään vapputikkarit mitään ton-ton-ton-ihmisten herkkuja ole, mutta ainakin nämä tulee syötyä nopeammin kuin munkit, joita tulee helposti syötyä pitkin vappua. Joku peruste kai sekin...

Kinuski, kolat, toffee, fudge. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siskoni kanssa me kutsuimme tätä herkkua aina lapsina kinuskiksi. - Se oli herkkujen aatelia. Oikeastaan parasta, mitä pystyimme kuvittelemaan. Kinuskin keittelytraditioihin kuului perinteisesti aina kielen polttaminen: tietenkin kiehuvan kuumaa kinuskia piti kesken keittelynkin maistella... Yhtään en ole noista ajoista viifaftunut... ;)

Perinteisesti olen kipannut kinuskin aina leivinpaperin päälle pellille. Siitä sitä on sitten joko leikelty paloiksi tai vain kaavittu brutaalisti suoraan lusikalla suuhun. Tällä kertaa päätin toteuttaa kahvipöytäkelpoiset toffeet tikkari-idealla. Jossain olen joskus nähnytkin tällaisen lusikkaidean. En yhtään muista, oliko niissä toffeeta vai mitä, mutta sillä idealla nyt mentiin. - Toimii loistavasti! Pienempään herkkunälkään pikkulusikallinen ja isompaan se isompi. Osan päälle ripottelin vapputeemaan sopivia sokerikonfetteja.

Näin teet vapputikkarit:

Itse käytän nykyisin kinuskin tekemiseen tätä jostain aikoja sitten lukemaani ohjetta, johon olen lisännyt vain siirapin. Sokerin määrää voi toki myös halutessaan vähentää ja siirapin jättää pois, mikäli haluat astetta terveellisemmät tikkarit.

- 2 rkl voita 

- 2 dl sokeria

- 2 dl maitoa

- noin ruokalusikallinen siirappia

Laita kaikki ainekset kattilaan tai paistinpannulle. Keitä miedolla lämmöllä noin puolisen tuntia, kunnes seos on riittävän jähmeää. Se perinteinen testihän tehdään siis niin, että juomalasissa olevaan kylmään veteen pudotetaan kinuskia. Mikäli se jähmettyy, se on valmista. On toki makuasia, kuinka kovaa kinuskistaan haluaa. Minä pidän siitä enemmän tällaisena pehmeänä eli ei pureskeltavana. Päälle sitten vielä ripaus konfetteja tai nonparelleja. - Ihan riittävän makeita ovat kyllä ilmankin. ;) 

Kun kinuski on valmista, annostele se valmiiksi leivinpaperin päälle aseteltujen lusikoiden päälle. Mikäli kinuski on vielä aavistuksen valuvaa, tue lusikat pidikepäästään esimerkiksi taitetun sanomalehden päälle siten, että lusikka on suorassa, eikä löysähkökään kinuski pääse valumaan pois lusikasta. Lusikathan eivät tässä hommassa mene miksikään eli ne voi tikkaritehtävänsä jälkeen pestä ja käyttää uudestaan aterimina.

Kun kinuski on jähmettynyt lusikoihin seuraa se paras paras hetki. Kun vain osaisi lopettaa ajoissa, pohtii kuvausasetelmaansa himoiten tuijottava nainen. Myönnetään, söin jo ainakin kolme tai ehkä viisi. Vinkki: Lusikat kannattaa siivota pois näkyvistä heti, ettei kukaan pääse laskemaan, kuinka monta olet jo herkutellut! ;)

Onko sinulla tai teidän perheessänne jotain vapputraditioita tai vakio vappuherkkuja? Meillä mennään aina aika spontaanisti fiiliksen mukaan. 

Mukavaa vappua joka tapauksessa - juhlilla tai traditioilla tai ilman! 

14