Käsityöt on siinä suhteessa jännittävä laji, että vaikka
tietyt jutut voi oppia tekemään vaikka silmät sidottuina, tekemisessä piilee
aina paitsi onnistumisen mahdollisuus, myös mahdollisuus virheisiin.
Fifty-fifty. Tai, no, perusvaatteiden osalta omat lukemani ovat usein jo lähes
90-10. Käsitöissä on kuitenkin aina potentiaalia miltei nollapisteeseen
palaamiseen. – Siihen hetkeen, kun tuijotat luomustasi epäuskoisena, että
tämmönen sitten tuli tehtyä.
En ihan lähiaikoina ole tätä virhettä tehnytkään. Vähän
väsymystä tai ihan vain liiankin rentoa asennetta, niin siinä se virhe sitten oli:
toisessa hihassa puput juoksivat alamäkeä, toisessa ylä-. Kaikkein huvittavinta
tuossa väärään suuntaan leikkaamisessa oli kuitenkin oikeastaan se, etten
huomannut virhettä. Tein paidan valmiiksi saakka. Tyytyväisenä silitin sen ja
ihastelin, että kylläpä tuli kiva. Napsin oikein vielä kuvatkin Instagramiakin
varten. Lopuksi pyysin kuopusta pukemaan ihanan, toiveiden mukaisen pupupaidan ylleen.
Vasta siinä kohtaa tajusin, että puput juoksevat eri suuntiin. Damn!
