Korjausompelua kirjovalla koneella

*) Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Korjausompelu oli vielä jokunen vuosi sitten inhokkilajini. Inhosin sitä sen mekaanisuuden vuoksi. Koin sen äärimmäisen tylsäksi, koska siitä puuttui mielestäni luova ulottuvuus. Tai niin kuvittelin.

Välttelin korjausompelua viimeiseen saakka. Korjaamista vaativien vaatteiden keko vain kasvoi kasvamistaan. Vetoketjun vaihtamisesta oli muodostunut jo perheemme sisäinen vitsi. ”Niin joo, ehkä se tapahtuu joskus vuoden-kahden päästä”, totesi mieheni lakonisesti vinkatessaan takin rikkinäisestä vetoketjusta tai puhki kuluneista taskupusseista. Lahkeiden lyhentämistäkin vetkuttelin niin pitkään, että mies ehti jo unohtamaan kyseisen vaatekappaleen olemassaolon.

Vaan onneksi muutos on mahdollinen. Korjausompelu ei todellakaan ole enää minulle asia, jota vetkuttelen viimeiseen saakka. Ajatus siitä, että vaate saa jatkoajan, tuo suunnattoman mielihyvän. Ja reikien paikkaamisessa todellakin voi käyttää luovuutta.

Olen myös äärimmäisen iloinen siitä, että vaatteistaan todella tarkka esikoisemmekin on sisäistänyt ajatuksen siitä, että vaatteen rikkoutuminen ei välttämättä ole sen tarinan loppu. Kiltisti hän kiikuttaa aina ompelukoneeni viereen haaroistaan revenneet farkut, reikiintyneet hupparit ja kalsarit. – Ihan mahtavaa! Kuinka siis voisinkaan olla korjaamatta niitä vaatteita ja jättää tekemättä sen, mihin olen jo lapsenkin opettanut!  

Vaatteiden korjaamisessa on oikeastaan aina vain kaksi vaihtoehtoa: pyrkimys huomaamattomuuteen tai korostaminen. Olen jo pitkään suunnitellut, että kokeilisin, kuinka kirjovaa konetta voisi hyödyntää vaatteen korjaamisessa. Kuopuksen polven paikkeilta rikkoutuneet legginssit tarjosivat siihen loistavan mahdollisuuden. Ajatuksena oli korjata legginssit mahdollisimman huomaamattomasti: legginssien kuosin ja värimaailman hengessä.

Täytyy todeta, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Jos jotain tekisin toisin seuraavalla kerralla, niin ehkä suosiolla hieman isompi kuvio juuri siihen reiän päälle. Toimii kyllä ihan hyvin näinkin. Aika näyttää, kuinka hyvin paikka kestää kohdassa, joka joutuu hieman venytykselle. Reikä kyllä onneksi asettuu hivenen polven alapuolelle.¨

Korjausompelu jakautui tässä projektissa seuraaviin vaiheisiin:

1. Legginssin lahkeen sauman ratkominen hieman reiän yläpuolelle asti.

2. Reiän alustava paikkaaminen: pieni pala trikookangasta reiän taakse ja muutama siksak-ommel päältä. Tämä siksi, ettei kirjontaommel vetäisi reiän röpelöisiä reunoja ruttuun.

3. Lahkeen kiinnitys kirjontakehykseen. Tarrakiinnitteinen, irti revittävä tukimateriaali oli tässä loistava apu. Sen avulla sain kankaan suoraan ja napakasti.

4. Tähtien kirjominen reiän päälle ja ympärille. Vaikka reikiä oli housuissa vain yksi, halusin kirjoa housuihin tähtirykelmän, jotta se vaikuttaisi enemmän koristeompeleelta kuin paikalta.

Legginssien paikkaus konekirjomalla osoittautui ihan loistavaksi korjaustavaksi. Aika näyttää, kuinka paikka kestää käytössä. Mietin ensin, että olisin ommellut tähtikuvioita muuallekin legginsseihin tai ainakin toiseen lahkeeseen. Näin kuvio olisi vaikuttanut vielä enemmän harkitulta, mutta en yksinkertaisesti jaksanut enää ratkoa auki toistakin lahjetta. 

Oikeastaan jo hieman odotan hetkeä, jolloin pääsisin kokeilemaan kirjontapaikkaamista joustamattomaan materiaaliin. Yksi reikä saattaisi toimia inspiraatiokimmokkeena koko vaatteen kirjonnalle.  

3

PAHOITTELUT PITKITTYNEESTÄ TOIMITUSAJASTA

Rakas päiväkirjani...

Minun on tunnustettava sinulle jotain. Nolouden oppikirjan ensimmäisen luvun ainekset ovat kasassa.

Kaikki sai alkunsa kesäkuun alussa. Tai oikeastaan juuret juontavat paljon pidemmälle. Tässä tiivistelmä siitä, mitä oikeastaan tapahtui.

Maaliskuu: Ompelun ohessa vilkaisen tuolini selkänojalle kerääntynyttä vaatekasaa: paita odottaa napin ompelua, yhdet housut lahkeiden fiksausta, toiset paikkaamista ja kaventamista, kolmannet vetoketjun vaihtoa. Lisäksi tyttären legginssien sauma repsottaa alareunasta ja yksi oma hameeni pitäisi lyhentää ja kaventaa. Vaatekasa on niin ahdistava, että siirrän sen suosiolla vähän loitommaksi. Huh, johan helpotti.

Huhtikuu: Mieheni muistuttelee minua housuistaan, joiden vetoketju oli määrä vaihtaa jo useita kuukausia sitten. Käy ilmi, että projektia varten hankittu uusi vetoketjukin on jo ehtinyt katoamaan.

Toukokuu: Saan muikkarin lyhentämättömistä housuista ja muistakin täytäntöönpanoa odottavista korjausprojekteista. Paidan nappi on odottanut ompelua viime kesästä asti. Syyllisyys jäytää sisuskalujani. Kurkotan käteni kohti lyhennystä odottavia housuja. Ei, ei vain pysty. Tuntuu kuin joku olisi pinnottanut housut teflonilla. Ote ei vain kerta kaikkiaan pidä. Housujen vieressä oleva kangaspino sen sijaan on kuin seireenikuoro... ”Come, come...” Nälkäisenä kurkotan kohti uutta ompelupojektia. Eivät ne korjausompelut minnekään katoa! Valitettavasti...

Kesäkuu: Kuun alussa saan neronleimauksen: entäpä jos korjausompelu onkin ihan yleinen vastemielisyyden kohde. Mitäpä jos tästä tekisikin puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan kampanjan! Korjausompelun kesäkuu. Joo, korjausompelubileet. - Tylsimmät bileet ikinä! Tällä saisin sitoutettua itsenikin tekemään kaikki ne korjausompelut, joita olen siirtänyt kuukaudesta toiseen, sillä enhän nyt kamppiksen äitinä kehtaisi luistaa itse.

Kesäkuun 1. vko: Kampanjani saa FB:n ompeluryhmissä innostuneen vastaanoton. Kohtalotovereita tuntuu olevan paljon. Moni uhkaa lähteä mukaan. Jes, hieno homma! Tällä buustilla jaksan itsekin. Puran ensitöikseni miehen housujen lahkeiden taitteet voidakseni aloittaa lyhentämisen. Hyvällä alullaa ollaan jo siis. Facebookin ompeluryhmässä kerron uudesta metodistani: nykyisin teen aina niin, että mikäli minulla on korjausommeltavaa, teen aina ne ensin ja vasta sen jälkeen palkitsen itseni varsinaisella ompelulla. Ei siis enää ohituksia!



Kesäkuun 2.-3. vko: Jostain syystä en meinaa saada ommeltua housujen lahkeita. Hmm... no, jos nyt ihan vain vähän kannustaisin itseäni vireeseen ompelemalla itselleni jotain. Syntyy tunika, sitten farkkulegginssit. Sitten tytölle Playsuite. Entäpäs se korjausompelu sitten? Minusta alkaa tuntumaan siltä kuin seisoisin pelilaudalla ja joku palauttaisi minut yhä uudestaan aloitusruutuun. No, minähän olen aina ollut tunnetustikin viimetipan ihminen. Viimeisellä viikolla sitten. Tässä kohtaa otan kuitenkin itseäni niskasta kiinni. Korjaan ja kavennan mieheni yhdet housut. 1/6 done.

Kesäkuun 4. vko: FB:n Saumanvarassa järjestetään ompeluhaaste: ompele setti. Ai kun kiva idea! Kyllä mä tähän ehdin osallistumaan. Syntyy mekko ja sille kaveriksi käsilaukku. Korjausompelu? OMG! Kuun viimeisen päivän ilta. Ei oo todellista! ”Sä siis todella mokasit ton jutun. Nyt kyl kerrot totuuden siellä blogissasi tai minä kerron... No, vuoden päästä sitten uusiksi”, mieheni naljailee. Ja syystä. Häpeissäni, niska kyyryssä, heinäkuun ensimmäisenä päivänä ompelen paitaan napin, ratkon vetoketjun irti housuista ja ompelen tilalle uuden. 3/6 done. Heinäkuun kolmantena päivänä lyhennän mieheni housujen lahkeet ja korjaan tytön legginssit. Myöhässä, mutta silti edes jotain. 5/6 Finished. Oma hameeni saa jäädä odottamaan syyskelejä tai seuraavaa Korjausompelun kesäkuuta. Toivon mukaan se sujuu vähän paremmin.

Itseäni paremmin Korjausompelun kesäkuusta suoriutuneista esimerkkejä täältä:  

Purppuravilla
Päivänsäteen Menninkäinen
Suorat saumat

Sujuikos teillä muilla yhtään paremmin kuin minulla? Kiitokset kaikille kamppikseen osallistuneille! Otetaanko uusiksi ensi vuonna? (Lupaan tsempata.) :)

10

OPERAATIO ANNA WINTOUR JA PAKKOPULLAN MANIFESTI

Ihanaa! - Pitkästä aikaa lounaalla hyvän ystävän kanssa. Päivitämme kuulumiset puolin ja toisin, hämmästelemme lastemme nopeaa kasvua vauvoista kouluikäisiksi ja sitä, kuinka ihmeessä meillä ei muka ole aikaa tavata toisiamme useammin. Herkullisen pääruoan jälkeen käymme ”puuteroimassa nenämme”. Omaa vuoroamme odotellessamme jutustelemme peilin edessä niitä näitä ja kohentelemme meikkejämme. 

Olen juuri aikeissa tiedustella, mistä ystäväni on ostanut kauniin sävyisen huulipunansa, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysin odottamatta. Läpsäisy märällä rätillä vasten kasvoja: "Kuule, kun sähän harrastat sitä ompelua...” Vaara väreilee jo näissä sanoissa. Kauhun sekaisin tuntein odotan jatkoa. ”Niin...?” ”Että, kun mulla on yhdet ihan älyttömän kivat housut, mut niistä on vetoketju rikki. Oiskohan mitenkään mahdollista, että sä vaihtaisit sen?” ”Hmmm... niin, joo... kyl kai joo... mut juteltaisiinko siitä tarkemmin hetken kuluttua, kun oon käynyt tuolla vessassa.”

Pujahdan WC-koppiin ja lysähdän istumaan pöntön kannen päälle. Kylmä hiki helmeilee ihollani, kämmeneni tuntuvat kosteilta ja kurkkuni puolestaan ohuen kuivalta ja rapisevalta kuin kiinalainen käsintehty paperi. Kuinka ihmeessä pääsisin luikahtamaan tilanteesta? Nyökkään itselleni. - Kyllä. On tullut aika pistää suunnitelma The Great Exit käytäntöön. Juuri tätä hetkeä vartenhan sitä ollaan suunniteltu. Avaan laukkuni ja kaivan esiin oman pikku Alias-pakkini: peruukki, ylisuuret aurinkolasit, hattu ja vaihtovaatteet. Oven takaa kuulen ystäväni äänen: ”Meneekö sulla vielä pitkään? Mä taidan mennä jo takaisin pöytään.” ”Joo, mene vain. Tuun ihan just...”

Kotvasen kuluttua wc:stä purjehtii ulos nainen, joka ei koskaan astunut sinne sisään. Hiekan vaalea, Anna Wintour -tyyliin leikattu tukka, isolierinen hattu ja suuret aurinkolasit sekä tyylikäs leninki (itse ommeltu tietysti). Olen varsin tyytyväinen alias-asuuni. Tunnen kuitenkin pienen piston sisälläni ohittaessani ystäväni pöydän. Hätä ei kuitenkaan lue lakia. Sometimes a Woman's got to do What a Woman's got to do. Vaara ohi. Toistaiseksi...

Tuntuuko tutulta? Aivan tälle asteelle en ole vielä tosielämässä mennyt, mutta läheltä on pitänyt. Minä siis yksinkertaisesti V-I-H-A-A-N korjausompelua. Siinä ei ole mitään kivaa. Paitsi lopputulos eli vaatteen eliniän jatko. Mutta: inspiraatio ja korjausompelu eivät vain kertakaikkiaan mahdu samaan lauseeseen.

Kotimme sisäisessä ompelutoimipisteessä on korjausompelun suhteen kaikki rajat ylittävät toimitusajat. Niitä ei ole. Valmista syntyy ainoastaan aktiivisen painostamisen, loputtoman kuittailun ja surkeilun yhdistelmällä. Nytkin korjausompelua odottavat oman hameeni lisäksi mieheni kolmet housut: yhdistä pitäisi vaihtaa vetoketju, toiset paikata ja kolmansista lyhentää lahkeet. - Jälkimmäisten kohdalla motivaatiota alentaa entisestään se tosiseikka, että olen lyhentänyt ne jo kerran aiemmin, juuri oston jälkeen. Sanoin miehelleni, että ne pitäisi pestä ennen lyhentämistä, jotta lyhentämistä ei tarvitsisi tehdä toiseen kertaan mahdollisen pesukutistumisen jäljiltä. Noh, ei käynyt pirtaan. Housut piti saada aikanaan käyttöön heti (tai no heti ja heti... suhteellinen käsite tässä kotiompelimossa), joten nyt lyhennetään sitten uudestaan. 

Tuossa muutama viikko sitten mieheni hyvä ystävä tiedusteli, josko minä ompelutaitoisena voisin vähän kaventaa hänen housujensa lahkeita. Siinä kohtaa mieheni osasi onneksi pelastaa minut pinteestä toteamalla totuudenmukaisesti, että ei kannata. - Toimitusaika on liian pitkä. 

Koska korjausompelu näyttää olevan ainakin itselleni yhtä suuresti työntövoimainen kuin väärinpäin käännetty magneetti, päätin tsempata itseäni tekemällä tästä oikein kunnon hypetyksellä kuorrutetun henkilökohtaisen kamppiksen. Siis korjausompeluhan on iiiihan mahtavaa, bileet pystyyn! - Kesäkuussa ommellaan kaikki ne korjaukset, jotka ovat odottaneet täytäntöönpanoa luvattoman pitkään. Kyllä, tämä kampanja on todellakin kuin arkinen grillimakkara kermavaahtopäällysteellä, mutta mitäpä sitten. Jos saan edes itseni liikkeelle, niin säilyypä ainakin perherauha.

Mikäli en ole ainoa korjausompelua kaihtava, tervetuloa mukaan! Voit osallistua tempaukseen ihan vain tykönäsi tai raportoida aikomuksistasi ja aikaansaannoksistasi tähän alle tai omaan blogiisi. Blogiisi (vaikka niiden korjatuista vaatteista otettujen, huikean innostavien kuvien päälle) voit liittää halutessasi mukaan kamppistunnuksen. - Nyt, tytöt, inspiroidutaan korjausompelusta (jeah righ...)! ;)

Jos oikein innostut tästä projektista ja haluat tehdä omaa työpanostasi näkyväksi, niin yllä olevat labelit ovat vapaasti käytettävissä. Niissä ei ole taustaa eli ne on helppo halutessaan upottaa myös kuvan päälle. Jos teet aiheeseen liittyen blogipostausta, heitäpä linkki tuonne kommenttikenttään. Olisi kiva nähdä, mitä olet saanut aikaiseksi. - Se kannustaa meitä muitakin. :)

24