Hyvä parisuhde on korvaamaton. Sen tukijalkoja ovat luottamus ja usko siihen, että yhdessä mennään läpi vaikka harmaan kiven. Kaikki ompelua harrastavat ymmärtävät, että tämä kuvaus istuu täydellisesti paitsi ihmispartneriin, myös ompelukoneeseen. Parhaimmillaan. Pahimmillaan suhde on epävakaa ja niin arvaamaton, että sitä olisi valmis heivaamaan partnerinsa kaaressa ulos ikkunasta.
Ompeluvuosieni aikana olen saanut nauttia hyvistä
ompelukumppaneista ja myös niistä vähemmän hyvistä. - Viimeiset reilut kaksi vuotta suorastaan
loistavasta. Tässä loppuvuodesta kuitenkin päätin hyvästellä kumppanini eli Husqvarna
Viking Opal 650:n, joka on ollut käytössäni bloginäkyvyyttä vastaan. Husqvarna
Viking -yhteistyön myötä sain nimittäin käyttööni loppuvuodesta uuden ompelukoneen ja minulla ei
yksinkertaisesti ole tiloja kolmen koneen säilyttämiseen. Varakoneena minulla
on kuitenkin edelleen vanha, blogiyhteistyötä edeltänyt koneeni.
Olen pikkuisen kiintyväistä ihmissorttia ja siksi luopuminen
tuntui hetkellisesti siltä kuin olisin hyvästellyt ihmiskumppanin. Eilen kasasin
yhteen blogini vuoden kokonaisuudessaan. Näin vuoden lopussa halusin vetää
vielä yhteen yhteistyövuoteni Opalin kanssa. Tähän kohtaan sitten taustalle nostalgissävytteistä musiikkia, hidastettuja liikkeitä, kuplivaa naurua, lempeitä katseita, saippuakuplia,
halauksia, kullankeltaista aurinkoa, hymyjä läpi kyynelten, muutamia tuskaisia vihan
hetkiä ja lopuksi vielä haikeat jäähyväiset kyynel silmäkulmassa kimmeltäen. 😉
Toivon, että tästä koosteesta on sinun ompeluusi hyötyä ja
iloa. Olipa muuten hauska kurkata taakse päin jo ihan jo senkin vuoksi, että
ajankulu näkyy myös kuvissa esiintyvissä lapsissamme – ja vähemmän mairittelevasti myös itsessäni (kröhöm…
mm. muutamat lisäkilot). No, semmoista se on. Elämä.
