Joulu

Joulu
Joulu

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

SISÄISTEN SILMÄPUSSIEN HOITOON

Voi teitä onnekkaita, joiden kodeissa asuu lapsi tai lapsia, jotka nukkuvat yöt läpeensä tai edes kutakuinkin! Meilläkin asuu yksi nukkuva, mutta toinen onkin sitten raskaan sarjan valvottaja. Siinä kohtaa, kun silmäpussit alkavat viistämään maata ja kaikki maailman valokynät yhteen summattuinakaan eivät riitä taittamaan tätä mustuuden määrää, on aika ottaa käyttöön järeämmät keinot.

Ohessa resepti. Nimettäköön tämä vaikkapa Anti Zombi -treatmentiksi. Se toimikoon to do -listana myös itselleni niinä päivinä, jolloin ei vain jaksa. Yhtään mitään.

Vaihe 1: Zombie Facelift. Mikään ei ole tämän lannistavampaa: Astianpesukoneen tyhjennyksen, ruoanlaiton ja syöttötuolia ympäröivän, lentoruoka-alueen puhdistuksen jälkeen lähdet aavistuksen marttyyrimaisella otteella viemään vielä pyykkejä pyykkitupaan. Raahaudut hissiin pyykkikuorman kanssa ja säpsähdät: Ai, hississä olikin joku jo valmiiksi. - Joku äreän ja nuutuneen näköinen tyyppi. Säpsähdys muuttuu kauhuksi tajutessasi, ettei hissiä olekaan ketään muuta kuin sinä ja peilikuvasi. Oppi: pienikin ehostautuminen tekee olemuksestasi ja olostasi virkeämmän.

Vaihe 2: Uinu, uinu lemmikkini. Lepää. Mutta ei liian pitkään! Muutoin pääset kokemaan, miltä tuntuu jäädä tukkikuorman alle. - Sieltä ei hevillä nousta. Puolenkin tunnin kevyt torkkuminen saa aikaan ihmeitä!

Vaihe 3: "Walk that Zombie". Jostain kaukaisuudesta kuuluu hidastetulta mongerrukselta kuulostava ääni: "Walk that Zombieeee". Kehosi tuntuu lyijynraskaalta kohottautuessasi ylös sohvalta ja kurkoittautuessasi kohti jumppavaatteita. Vaan, usko pois, pienikin Zombie-kävelytys on vaivan väärti. Mikäli kuulut samaan kategoriaan minun kanssani eli, että liikunta-luova puuhastelu-akselilla jälkimmäinen vie lähes aina voiton, tee kuten minä: ujuta pieni jumppahetki osaksi muita askareita. Näin siihen käytetty aika ei ole pois varsinaisesta omasta ajastasi. Itse saatan vetää 15 minuutin kahvakuulatreenin kylppärissä, lapseni kylpiessä tai sitten pidetään koko perheen voimin spontaanit disco-bileet kesken päivän olkkarissa. - Ei noilla toimenpiteillä maratonkuntoa saavuteta, mutta ainakin energiat lähtevät liikkeelle ja zombien yleisilme elävöityy hieman.

Vaihe 4: Luo tai kuole! Viimeisin, vaan ei vähäisin kohta. Mikäli olet edes jonkin verran elossa, varaa itsellesi edes muutamana päivänä viikossa oma pieni hetki luovuudelle. Kirjoita, suunnittele, piirtele, ompele - vaikka vain sauma tai kaksi. Kyllä vain, elämä muuttuu paremmaksi! Hei, hei, hei. Elämä voiton vei! Ensimmäisen lapsemme parin ekan vuoden aikana keskityin olemaan täyspäivä-Zombie. Toisen lapsemme kanssa olen ollut jo viisaampi. Pienillä asioilla saa itsensä jaksamaan. Tyttöni vauva-aikana sain vietyä jo hyvin pitkälle pitkäaikaista haavettani, ensimmäistä lastenkirjaa: Ludmila Lukkoila ja näkymätön jänis päätyy ainakin poikani luettavaksi, jos hyvin käy, myös muiden. Olen myös ommellut paljon ja herättänyt blogini aktiivisesti henkiin. Tästä kaikesta olen saanut ihan tavattoman paljon. Luovuus - sen avulla pysyy hengissä vaikka vähillä yöunillakin!


Tämän paidan ompelin pojalleni jo joku aika sitten, mutta en ole ehtinyt vain sitä postailemaan. Tämä on ensimmäisiä painokokeilujani. Testasin, miltä näyttää kookoksella tehty kuosi. - Ja kivaltahan se näyttää! Teksti kirjoitettu tekstiilitusseilla.







Kauppojen paidat ovat pullolaan toinen toistaan tyhjempiä sloganeita. - Kas miksipäs en voisi tehdä paitaa, jossa olisi jotain sisältöäkin! Painatus tehty kookoksella, sienellä ja Emo-painoväreillä. Tuossa ylläolevassa kuvassa kontaktimuovi, josta leikkasin kirjaimet irti. Neulotin sen tuossa kohtaa kiinni paitaan ja asemoin irti leikatut kirjaimet tuon sablonan avulla. Helpotti kummasti hommaa. 



Millaisia kokemuksia sinulla on omista luovista projekteistasi voiman antajana? Jaksatko luoda väsyneenä vai painutko mieluiten vain pehkuihin? 

Kaunista syyskuista viikonloppua!

P.S. Kuten tuossa edellisessä postauksessani huikkailin, oma läppärini on toistaiseksi telakalla ja bloggaustahti nyt aavistuksen hitaampaa. Vaan hip ja hei, kauan eläköön kirjastot! :)

18 kommenttia

  1. Ihanat sloganit! Totta, luovuus tuntuu auttavan lapsen kanssa ollessa:) Itse asiassa ajatukset ja ideat voivat olla yllättävänkin rikkaita rutiinien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Luovuus tuo kyllä tosi paljon voimia ja iloa. Ja erityisesti ompelu on niin kivan konkreettista: siihen voi aina palata ja katsella, et tällainen tuli tehtyä. :) ainahan sitä nyt ei jaksa sitäkään, mutta kun jaksaa, siitä tulee kyl tosi hyvä mieli. Paitsi silloin, kun ompelu takkuaa ja lopputuloskin on vain vähän sinne päin... ;)

      Poista
  2. Todella hienoja kokeiluja! Painovärejä en ole itse ehtinyt vielä kokeilemaan, mutta jossain vaiheessa kyllä:) ja silmäpusseista puheen ollen. huoh. Kävin viime viikolla silmänympärysvoideostoksilla, pyysin myyjältä mahdollisimman tehokasta tököttiä tummiin silmänalusiin:D voi kun sitä osaisi mennä ajoissa aina nukkumaan, tuppaa vain juuri silloin ne parhaat ompeluinspiraatiot putkahtelemaan päähän ja silloin ei auta kun ruveta toteuttamaan niitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Villa Pipo! Suosittelen kyl kangasvärejä - en siis niihin silmäpusseihin tosin, vaan ihan vaan kankaille.. ;) Se on kivaa puuhaa ja taivas rajana. Mä oon jo nostanut kädet pystyyn omien silmänalusieni kanssa... panda, mikä panda. Toki nyt vähän hälvenevät, kun saa nukkua, mut joku ikimustuus niissä jo on. Ja se on totta, et välillä sitä mielellään vaihtaa unen ompeluun. Sillä kuitenkin saa hälvennettyä niitä sisäisiä silmäpusseja. :)

      Poista
  3. Hienoja paitoja! En olekaan painamista vielä itse kokeillut. :)
    En yleensä osaa juurikaan ommella iltaisin. Illalla olen niin väsynyt, että möllötän läppärillä katselemassa jotakin sarjaa tai somettamassa. Parhaat ompeluinspikset tulee pikkuisen päikkäriaikaan, mikä tarkoittaa siis sitä, että ompeluaika on ihan maksimissaan 2h kerrallaan, jos nyt sattuu tähdet oikeissa asennoissa olemaan. Yleensä äänimerkki tulee tunnin kohdalla. Kyllä sitä huomaa, että ommellen saa hermolepoa. Olen ajatellut, että on vähän sama kuin esim. aikuisten värityskirjat: pientä luovaa näpräämistä, jossa näkee aika pian oman kädenjäljen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mäkään en oo oikeen iltaompelija. Paras aika on päikkäriaika. Tai jos ompelen illalla, pitää alottaa heti siinä kasin pintaan, kun pienin käy nukkuun. Myöhemmin ei enää saa aikaiseksi aloittaa. Oon jopa harkinnut neulonnan aloitusta ompelun ohessa. Sitä kun voi tehdä sohvalta käsin ja mahdollistaa myös sosiaalisen kanssakäymisen miehen kanssa. Ompelukone näet tekee miehestä kässälesken... ;) se vie niin kokonaisvaltaisesti mukanaan.

      Poista
  4. Aivan mahtavia nuo painopaidat! Varmasti mieleisiä:-) . Pikku päikkärit on kyllä ihmeitä tekevä juttu ja monet muutkin antamasi vinkit:-) .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kanneli! Joo kyllä poika tykkää. Mulla on periaatteena se, että vaikka teen paljon itse, en halua vaatteiden kirkuvan omatekoisuutta. Tarkoitan et erityisesti kouluiässä lapset alkaa jo haluta pukeutua samaan tyyliin kuin muut, ni en halua tehdä liian paljon kaupoissa tarjolla olevista poikkeavia. Jotain pientä kivaa, erilaista voi olla, mut en esim. tuputa pojalle jotain kuosikankaita vain siksi, että itse tykkään. Pitää olla oikeasti mieluisia. Uskon et sillä mentaliteetilla äidin tekemät kelpaa pidempään. :)

      Poista
  5. Luo tai kuole :D NIIIIIN TOTTA! Olen aina pitänyt omaa näperrysaikaa tosi voimauttavana. Se antaa virtaa niin mielelle kuin kropalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Luova tekeminen oon niin uudistavaa ja elvyttävää, et se on melkein kuin saisi uusittua DNA:nsa. :)

      Poista
  6. Mahtavia vinkkejä!
    Luon toistaiseksi vain blogia, mutta se on kyllä paras harrastus ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, iloinen kulkuri! Joo blogit on vähän niin ku 24/7 naisten lehdet. Kivaa, mut myös koukuttavaa.. :)

      Poista
  7. Blogit, ompelu, liikunta. Siinä ne mitkä antaa virtaa. Eikä pidä väheksyä kahvia ja suklaata.

    Toi zombievertaus on kyllä niin osuva ja hauskasti kirjoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kahvi, todellakin! Mut itse koitan pitäytyä maks. 2 kuppia/päivä -annoksessa. Sen jälkeen tulee huono olo ja alkaa tuleen tykytyksiä. Itse alan kyllä jo kaipaamaan zombi-vaiheesta kuoriutumista kokonaan. Ja mikäli tyttö seuraa isoveljeän, ni tässä parin vuoden huitteilla alkaa helpottaan. Fingers cross... :)

      Poista
  8. Cooleja paitoja! Painojälki on tosi hyvä näissä. Uni, onko se jotain syötävää? Minä en väsyneenä uskalla ommella, paitsi itselle jotain helppoa. Etsin ideoita ja selaan kirjoja, lehtiä ja nettiä. Iltaisin en pysty mihinkään älylliseen toimintaan, neulominen menee, jos malli tuttu. Mutta kyllä se aina antaa uutta virtaa, kun ompelee. Flow-tilassa ei väsymyskään vaivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Hanna! :) joo just niin. Ja tietty semmosessa Zombi Zombissimo -tilassa sitä nyt ei jaksa yhtään mitään. Mut jos vähän jotain jaksaa, ni antaa niin paljon. On muuten aina yhtä hämmentävää kun tapaa ihmisiä, jotka ei oo juuri yhtään luovia. Että kun heidän suustaan kuulee usein et miten heidän käy nopeasti aika pitkäksi kotona äitiyslomallakin ja ylipäätään. Että kun jollei ole jotain luovaa osaamista, koti on kyl nopsaan siivottu ja vaatekaappien hyllyt kuin viivottimella vedetyt, mut mitäs sen jälkeen? Käsityöt on kyl niin ehtymätön juttu. Aika harvoin käy kotona aika pitkäksi. :) Ja vielä kun hommaan lisätään some-kässäily, ni ei käy aika kyl pitkäks. :)

      Poista
  9. Mukaa juttua taas. Kiitos ja terkut Eskurista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija! Täytyypä käydä kurkkimassa sinunkin blogiasi. Uusi tuttavuus! :)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.