Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

MATERIAALINATSI MUUTTI MEILLE


vimman legginssit
”Jaahas, just joo. Hmmm…. ” Vaatekaupan rekkien välistä kuuluu tyytymätöntä mutinaa. ”Ei oo todellista, vain 5 prosenttia villaa, loput akryylia ja polyesteriä!” Hän on hyvin närkästynyt. Siirtyy eteenpäin. ”Entäs tuo sitten. Ihan lörppänä jo valmiiksi. – Yksi pesu, niin joutaa tiskirätiksi. Ei minkäänlaista palautuvuutta!” Hän on suivaantunut. Marssii mielenosoituksellisen näyttävästi ulos vaatekaupasta vailla ostoksen ostosta ja kääntää kenkiensä kärjet kohti kangaskauppaa. - Now We are Talking!

Tässä vaiheessa tarinaa odotat varmastikin positiivista taitekohtaa. - Väärin luultu! Kangaskaupassa materiaaleja venytellään, silitellään ja tarkastellaan valoa vasten. Materiaalinatsi pälyilee vaivihkaa ympärilleen. Ei kai kukaan huomaa, että teen kankaalle Hyvän mielen vaatekaappi -kirjassa mainostetun sadan hankausliikkeen testin. – Jos kangas on nyppyyntyäkseen, se näyttäköön todellisen luonteensa täällä, eikä käytössäni!



Hän lipuu eteenpäin seuraavalle pakalle. ”Ja mitäs tämä nyt sitten on? Aijaijai.” Pakkoja siirrellään ja niiden päistä roikkuvia lappuja tuijotetaan haukan silmin. ”Hmm… Näyttääpä kivalta, mutta noinkohan tuon kankaan musta pysyy pesujen jäljiltä vielä mustana. Näyttää potentiaaliselta pesunukkapinnalta…” Huulten mutristelua. Kunnes: ”Luomupuuvillaa ja kuusi prosenttia elastaania! Öko Tex.” Mikäli olet tarkkakatseinen, saatat nähdä vienon hymyn tapaisen keikahtelevan toisessa suupielessä. Hän on tyytyväinen.

Vimman legginssit
Vimman legginssit
KESTÄVÄÄ JA TARPEESEEN

Materiaalinatsi soluttautui kotiimme ompeluharrastuksen sivutuotteena. Vielä noin viisi vuotta sitten ostin vaatteita ja kankaita lähennä tyyli- ja hintaperusteisesti. Vähitellen aloin kiinnittämään yhä enemmän huomiota materiaaleihin. Tuntui turhauttavalta ostaa vaate, joka näyttäisi muutaman pesun jälkeen käyttökelvottomalta tai kangas, josta vaivalla ommeltu vaate muuttuisi viikon käytön jälkeen jälkeen potentiaaliseksi matonkuteeksi. 

Sitten luin Hyvän mielen vaatekaapin. Ekologisuuden painoarvo kasvoi henkilökohtaisessa vaakakupissani. Samalla aloin miettimään sekä oman että lastemme vaatekaappien sisältöjä aiempaa järkiperusteisemmin: miten vaatteet sopivat yhteen, kuinka pitkä niiden käyttöikä on. Konmari toi vaatekaappiini oman säväyksensä.

Nykyisin ostan ja teenkin vaatteita mieluiten tarvepohjaisesti ja hyvälaatuisista materiaaleista harkiten kuin huonolaatuista usein. Suosin paljon kirpputoreja, mutta myös vanhojen vaatteiden uudistamista ja itse tekemistä. Mielestäni lasten vaatteiden tulisi jo ekologisuuden nimissä kestää vähintäänkin seuraavalle lapselle. Materiaalinatsius ei ole materialismia, vaan oikeastaan ihan päinvastaista: järkevyyttä, kestävyyttä ja ekologisuutta. 

En ole kuitenkaan ehdoton. Pyrin hyvään laatuun, mutta kukkaromme kokoon suhteutettuna. Meidän perheemme vaatekaapeista löytyy paljon myös kaupasta ostettuja vaatteita. – Lapsille esimerkiksi anoppini ostaa mielellään vaatteita ja hyvä niin. Moni vaate on tullut tarpeeseen. Millekään lahjaksi saadulle vaatekappaleelle en nenääni nyrpistelen, mutta jos näen ensivilkaisulla vaatteesta, että se on esimerkiksi polyesterin ja viskoosin yhdistelmä, niin harmittaahan se: kivan näköinen paita tulee olemaan ensimmäisen käyttökerran jälkeen nypyn peitossa.

tyyne-esterin ruutuvihko
tyyne-esterin ruutuvihko
MATERIAALINATSIN NISKALENKKI

On ollut ilahduttavaa huomata, että siinä missä vielä parisen vuotta sitten esimerkiksi luomukankaita sai vain hyvin harvoista paikoista, alkaa ekologisesti tuotettuja kankaita olla tarjolla nykyisin lähes jokaisessa kangaskaupassa. Erityisesti kangaskaupoissa, joilla on omaa kangas- ja kuosituotantoa, näyttää ekologis-eettisillä asioilla olevan ilahduttavan suuri painoarvo.

Tämän postauksen leggarit on valmistettu ihastuttavan Vimma Companyn Sademetsän suojissa -kuosista ja Tyyne Esterin Ruutuvihkosta. – Kumpikin läpäisi materiaalinatsin laatutestin. Vimman kankaan kohdalla tosin jää nähtäväksi, kuinka hyvin kangas kestää kulutusta. Materiaali on kivan napakkaa, mutta aavistuksen ohkaisen puoleista. Tyyne Esterin ruutuvihko on mielestäni täydellistä leggins-materiaalia. Kuosina se on helposti yhdisteltävissä ja soveltuu sekä ylä- että alaosaksi. Luomupuuvilla-elastaani on erityisesti lasten vaatteissa ihan suosikkimateriaalini.

Muutama päivä sitten kävin kauppakierroksella etsimässä itselleni akuuttiin tarpeeseen syysvaatteita. – Materiaalinatsi otti minusta jälleen niskalenkin, enkä pystynyt ostamaan ainoatakaan vaatekappaletta. Lopulta löysin itseni kangaskaupasta – kuinkas muutenkaan. Lähiaikoina luvassa syysvaateaiheisia postauksia siis. 

Olen kirjoitellut blogissani aika paljon vaatekaapin järkeistämisestä ja materiaalien kestävyydestä ja vaatekaapin järkevästä täyttämisestä. Ohessa muutama aiheeseen liittyvä postaukseni:


Mites on, tuliko sinustakin ompeluharrastuksen myötä materiaalinatsi ja millä perustein valitset ompelumateriaalisi?


26 kommenttia

  1. Olen pitkälti samoilla linjoilla sinun kanssasi. Joskin nykyisin ostan vaatteeni valmiina, mutta vaikka rahaa on vähän käytettävissä, niin panostan laatuun. Suosin myös puuvillaa jo herkän ihon takia. Köyhän ei kannata ostaa huonoa! Mummon pikku Prinsessallekin ostan mielummin vähemmän mutta pitkäkestoisia, mukavia, mielellään vielä kotimaisia. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä juuri näin. laatu maksaa itsensä takaisin. Enkä nyt tarkoita tällä mitään luksusta, vaan hyvää peruslaatua. Aika usein olen itse päätynyt hankkimaan tiukassa rahatilanteessa hyvälaatuista kirppareilta. Mieluummin niin kuin halvalla kelvotonta. Juuri alkusyksystä löysin yhdeltä kirppikseltä käyttämättömät Benettonin housut kympillä (ovh. 70 euroa). olivat olleet kuulemma liian lyhkäiset lahkeista. - Minun onneni! Mukavaa viikkoa sinnekin!:)

      Poista
  2. Itsekin olen tullut tarkemmaksi, mutta vielä voisi hioa. Joistakin kankaista ei edes etukäteen arvaa, miten käyttäytyvät ja kyllähän se kulahtanut nyppypinta harmittaa. Kauniit leggarit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksiä tulee varmasti kaikille silloin tällöin. Kuituoppi on kans ihan oma juttunsa: pitkä- ja lyhytkuituinen... lyhytkuituinen tuppaa nyppyyntymään. Mut koko ajan kokemus karttuu. :)

      Poista
  3. Mä olen kanssa aika materiaalinatsi. Tosin useimmiten ostan kankaat netistä, joskin yleisimmin niiltä hyväksihavaituilta putiikeilta, joiden laatuun olen ollut tyytyväinen. Valkopohjaisia, mustaksi värjättyjä vältän nykyään, niihin tulee niin ärsyttävä haituva pintaan.
    Ihania leggareita oot tehnyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se onkin hyvä, kun löytää hyvälaatuisen kangaskaupan/-valmistajan. Ja sama juttu: mustat kankaat on haaste ja erityisesti vaaleapohjaisena. Mukavaa viikkoa sinne! :)

      Poista
  4. On totta tosiaan materiaalien tarkermpi syyni tullut ompelun myötä. Eniten harmittaa kangaskauppa, josta puuttuvat materiaalimerkinnät osasta kankaita! Myöskään miehelle villapaidan etsintä oli tosi vaikeaa kaupasta, itse kun en kulumien vuoksi voi enää kutoa. Onneksi sentään ompelu sujuu ja lapsenlapsille valitsen materiaalit ehkä vieläkin tarkemmin. T. Henna L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyl vähintä, mitä kangaskaupan pitäisi tarjota. Nuo materiaalimerkinnät siis. Kannattaa kyl antaa palautetta!

      Poista
  5. Mua ärsyttää sana PESUNUKKA, joka on usein käytettyjen vaatteiden myynti-ilmoituksissa. Sehän tarkoittaa vain sitä että (kallis, kotimainen, kaunis) vaate on valmistettu huonosta, lyhytkuituisesta = halvasta puuvillasta. Uuden vaatteen hinta on ollut kova ja suurta hintaa pyydetään usein myös nyppyyntyneestä vaatteestakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesunukka on kyl ihan kirosana! En kyl hevin ostaisi, jos oikein myynti-ilmoituksessa mainitaan.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus. Samoja juttuja on tullut itselläkin mietittyä ja tässä materiaalinatseuden heräämisessä on suuresti vaikuttanut juurikin Rinna Saramäen hyvän mielen vaatekaappi. Myös tosi mielenkiintoista on ollut nyt seurata Karen Templerin luotsaamaa (Fringe Association-blogissa) Slow fashion octoberia ja sen ympärillä pyörivää keskustelua mm. materiaaleista, ekologisuudesta ja "pika"muotiteollisuudesta.

    En muuten osaa VIELÄ ommella, mutta kummasti on herännyt himo opetella kun kaupasta ei meinaa löytyä enää tyydyttäviä budjettiin sopivia vaihtoehtoja...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta blogivinkistä! Täytyypä tutustua. Ja suosittelen kyllä ompelun opettelua lämpimästi! :) osa kankaistakin on kalliita, mut jos yhtään viitsii nähdä vaivaa, niitä löytää myös todella hyvällä hinta-laatu-suhteella. Ja bonuksena se, että niistä tulee useimmiten aidosti käyttökelpoisia ja istuvat oikein jne. Kaupan vaatteet on usein kompromisseja ja siksi osa ostovaatteista saattaa jäädä tosi vähälle käytölle. Rohkaistu vain kokeilemaan! :)

      Poista
  7. Melken kuin olisin itse tämän kirjoittanut, niin samoilla linjoilla olen sun kanssa. Ompeluharrastus on saanut kiinnittämään tosiaan enemmän huomiota materiaaleihin, mutta myös arvostamaan vaatteiden ekologisuutta. Maksan mielelläni vaatteesta enemmän jos se on kotimainen tai kotimaisen merkin ulkomailla vastuullisesti valmistama. Koska laatu näkyy hinnassa, käytän vaatteita ostaessa nykyään enemmän harkintaa ja mietin mitä oikeasti tarvitsen ja voinko yhdistää vaatteita keskenään - tämä pätee myös lasten vaatteisiin. Hairahduksia toki tulee välillä, mutta niistä sitten taas oppii, kun vaate näyttää muutaman käyttökerran jälkeen jo huonolta.

    Viime aikoina kun aikaa ompelulle on ollut vähemmän, oon ommellut lähinnä mm. Noshin kankaista, koska tiedän, että siinä ei työ mene hukkaan, vaan vaatteet pysyvät laadukkaan kankaan ansiosta hyvinä pitkään. Sen verran olen kankaita jo ehtinyt ostamaan, että olen aika hyvin oppinut mitkä kannattaa suosiolla jättää ostamatta vaikka olis kuinka kiva kuosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä juuri. On myös hyvä kun löytää noita luottokauppoja, joiden matskuihin voi luottaa. Kuosikankaat on verraten tyyriitä ja jos laatu ei olekaan hinnan mukainen, niin kyllä harmittaa ja ärsyttää.

      Poista
  8. Niinkuin sulle jo aiemmin kommentoin, oon kans natsi pahimmasta päästä ja oireet tuntuu pahenevan tietoisuuden lisääntymisen myötä :D Mutta oon vaan sitä mieltä, että pitämällä asiasta ääntä ja äänestämällä omalla lompakolla tähän tilanteeseen voi parhaiten vaikuttaa! Eli let's keep it up, eikö?

    Ihania leggareita, ruutuvihko on täälläkin mielessä siinnellyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu just näin! Ja kiitos. Ruutuvihko on kiva kuosi. Sopivan simppeli, et sopii moneen juttuun ja helppo yhdistellä. Mut senhän mä taisinkin jo tuolla tekstissä sanoa. Mitäs turhaan itseäni toistelen höh. Mukavaa loppuviikkoa sinne! :)

      Poista
  9. Oijoi! Minä olen synnynnäinen materiaalinatsi! Onneksi oli ompeleva äiti, joka lopulta aina luovutti, kun kaupasta ei löytynyt kevätjuhlamekkoa ja ompeli mekon itse! Jo teininä syynäsin materiaalilaput ja tutkin oliko t-paidat leikattu suoraan. Mies ei enää ota mukaan vaatekauppaan, sitä taitaa jostain syystä hävettää esitelmäni myyjälle aiheesta merinovillakuidun pituus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, naurattaa tuo luennointi myyjille ja se, et mies ei suostu ottaan enää mukaan vaatekauppoihin. ; ) Materiaalien kirjo on kyl vaatekaupoissa nykyisin aika ala-arvoinen. Et kyllä se helposti kirvottaa luentoihin. :)

      Poista
  10. Kyllä ja aamen! Mitäpä tuohon lisäämään?

    Sormituntuma materiaalista on kyllä ihan must. Sen takia tilaan erittäin harvoin mitään nettikaupoista, kun ostoja ei pääse ennalta hypistelemään. Tosin se on myös hyvä, tuleepa suosittua paikallisia liikkeitä vaikkakin on kyllä sitten valikoimat paljon suppeammat.. Tämä materiaali- ja sisältösyynäys on myös mennyt siihen, että olen entistä tarkempi ihan kaikissa ostovalinnoissa. Mies on jo todennut ettei jaksa enää lähteä edes ruokakauppaan kanssani, kun sielläkin kestää niin armottoman kauan, kun tutkin sisältöjä ja kääntelen tuotteita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin tykkään ottaa näppituntumaa. Mut ostan kyl silti välillä verkkokaupoista - ihan vain jo siksi, että tykkään tukea myös niitä pienempiä yrityksiä. Sitäpaitsi suurimmalla osalla on onneksi hyvät materiaalitiedot sivuillaan. Onneksi. Täällä tuntuu toistuvan kommentti: "mies ei enää halua mua mukaan kauppaan"... ;)

      Poista
  11. Samoilla linjoilla ollaan. Kävin Stockan Hulluilla Päivillä viime viikolla enkä pystynyt ostamaan kuin Falken sukkahousut! Ne kun on taattua laatua. Neulemekko houkutteli, mutta laatu oli surkea. Päätin, että ompelen itse tai etsin tuunattavan vaatteen kirppiksiltä. Onneksi on kirppikset, niistä saattaa löytää sopuhintaan laatuvaatteita joita voi sitten muutella mieleiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Kirpparit on kyl ihana asia! Ompelun myötä kirpparikäynteihin on tullut ihan uusi kulma: siellä tulee katseltua paljon vaatteita myös siitä materiaalikulmasta. Jostain laukusta pystyy hyödyntämään solkia ja jättikokoisesta neuleesta voi ommella vaikka pipoja, hameen, lapasia... Hauskaa ja inspiroivaa puuhaa. :)

      Poista
  12. Asiaa! Mutta samalla suupielet nyky koko postauksen läpi kun näin sinut pälyilemässä pakkojen välissä :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no niinpä... Vähän niin kuin jossain supersalaisessa vakoilutehtävässä. :)

      Poista
  13. Ompelu on tehnyt tosiaan materiaalikriittiseksi, omaa aikaa ei viitsi hukata vaatteisiin, jotka menevät parissa pesussa karseiksi. Harmillisesti monet pienemmän puodin ihanuuskuosit jäävät multa ostamatta kun on tullut aiemmin petyttyä laatuun (nukkaantuu tai haalistuu, jääkööt tarkat nimet mainitsematta) ja kun on maksanut monta kymppiä metri ja käyttänyt omaa aikaa niin harmittaa. Tällä hetkellä on vankka luottamus Noshin trikoisiin ja Verson puodin joustofroteeseen. Kaupasta taas, no aika paljon jää ostamatta siksi että näkee ettei matsku kestä. Sit taas toisaalta H&M:stä oon löytänyt ihan älyttömän hyvän tuntuista trikoota lapsen mekossa (luomuversiota), eli se vaihtelee kovin. Kirppareilta ostaminen on siinä mielessä helpompaa, että näkee että onko vaate pesujen jäljiltä kunnossa, jos on niin tod. näk. kestää meidänkin käytön (harmi vaan ettei ole aikaa kirppishaukkailla eikä tarjontakaan ole enää 4+ vuotiaille huimaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyl ärsyttävää, jos yli 20 € / m maksava kangas menee huonoksi kovin nopsaan. Ei kyl saisi. Kirpparien valikoima on kyl heikohko yli 4 vuotiaille. Tai siinä on iso kuilu ne rymyvuodet.. 130-140 cm vaatteita voikin sit löytää jo taas ihan hyväkuntoisina.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.