Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

VIELÄ KERRAN KÄSSÄHARRASTAJIEN VASTUUSTA

Heipä hei! Blogini vakkarilukijana ja ehkä satunnaisenakin sellaisena, olet todennäköisesti törmännyt sunnuntaiseen postaukseeni otsikolla ”Kässäharrastaja – ethän syö ammattilaisen leipää”. Halusin herättää aiheesta keskustelua ja onnistuin! Postausta on jaettu siellä sun täällä ja sitä on kommentoitu eniten koko blogihistoriani aikana (pois lukien arvonnat). Koska minulla ei ole mitenkään ollut aikaa osallistua keskusteluun Facebookin eri harrasteryhmissä, halusin kirjoittaa aiheesta vielä uuden postauksen, joka toimii samalla kokoavana kommenttina, toivon mukaan mahdollisimman monille.

Haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita! Keskustelu on ollut hyvää ja avartavaa sekä pääsääntöisesti hyvin asiallista. On aina mielenkiintoista kuulla, miksi joku ajattelee niin kuin ajattelee.

Koska tämä koko asia on niin monitahoinen ja keskusteluissa nousi esiin monia kiinnostavia näkökulmia, halusin palata vielä tähän.  - Vielä kerran siis, tytöt! :)

kierrätyshuovasta pannunaluset


PALJON METELIÄ MUUTAMAN VILLASUKAN TÄHDEN?

Onko se nyt niin kamalaa, jos joku myy oman leipätyönsä ohessa tai lisätienestin tarpeessa muutamat villasukat? Kyllä ja ei. Viittasin postauksessani kuitenkin erityisesti siihen, että joku tekee villasukkaa tai pipoa ihan jatkuvalla syötöllä myyntiin ja myy niitä vapailla markkinoilla. – Vaikkapa Tori.fi:ssä ja hintaan, joka on huomattavasti alle ammattilaiskäsityöläisen hinnan. Kun tällaisia tapauksia on riittävän paljon, ne kyllä vaikuttavat yleiseen hintatasoon ja siihen, että mitä mistäkin ollaan valmiita maksamaan.

Ongelman ydin ei mielestäni edes ole se, että myykö joku käsitöitä yrittäjänä vai harrastajan statuksella. Suomessa yrittäminen ja ammatinharjoittaminen on tehty melko vaikeiksi – rakenteet ovat jäykkiä ja siksi joskus voi olla ihan perusteltuakin myydä jossain kohtaa harrastajapohjalta (kts. kohta 4). Ydinkysymyksiä ovat hinnoittelu, verojen maksaminen sekä se, ettei kopioi toisten ideoita ja myy niitä ominaan.

En itse usko, että lähestulkoonkaan kaikki harrastajina huokeasti tuotteitaan myyvät, tekevät tietoista tihutyötä alihinnoitteluillaan. On varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät ole oikeasti edes tulleet ajatelleeksi asiaa ja myös se perisuomalainen vaatimattomuus voi vaikuttaa taustalla. Silti näitä asioita on hyvä pohtia tykönään. *Muoks. Asiakas ei välttämättä ymmärrä, miksi joku myy pipoja alle 10 eurolla ja joku toinen samantyyppisiä noin 20 eurolla. Siksikin peräänkuulutan myyjän vastuuta.


itse tehty matto

EN KEHTAA PYYTÄÄ KÄSITYÖSTÄNI YHTÄ PALJOA KUIN AMMATTILAINEN

Osa perusteli harrastajamyyjien alhaisempia hintoja sillä, etteivät harrastajina tohdi pyytää niistä yhtä paljoa kuin ammattilaiset. – Ihan kiva ajatus, mutta lopputulos kääntyy kuitenkin sitä ammattilaista vastaan. Sitä paitsi, itse ajattelen niin, että jollei työn jälki ole oikeasti ainakin lähes ammattilaistasoa, kannattaako tehdä myyntiin ylipäätään? – Kuka tahansa, joka ostaa käsityötä, olettaa käsityön olevan priimalaatua.

PINTERESTISTÄHÄN NIITÄ SAA!

Ideoiden kopioinnin moni koki vaikeaselkoiseksi asiaksi: ihminen imee vaikutteita sieltä sun täältä. Pinterest ja muut kuvapalvelut ovat pullollaan toinen toistaan luovempia ideoita. Niitä selaillessa, voi joku idea jäädä takaraivon kulmalle keikkumaan ja ponnahtaa sieltä esiin ilman, että edes tietoisesti muistat nähneesi kyseistä ideaa. Vahinkoja sattuu, se on selvä. Musapuolella plagioinneista puhutaan jatkuvasti ja kuosisuunnittelussakin tämän tästä. Läheskään aina kyse ei ole tietoisesesta tai suunnitelmallisesta toiminnasta.

Ennen kuin mitään lähtee myymään, on tärkeää tehdä hyvät ennakkotutkimukset, ettei tule nyysineeksi toisen ideaa. Ja kyllä: kässäpuolella tulee valitettavasti vastaan myös ihan suoria kopioita, joista näkee, että idea on kopioitu tietoisesti ja rahastusmielessä. Ikävä ja epätoivottava ilmiö. - Välttäkäämme siis sitä! :)

HILLITTÖMÄT HARRASTAJAT – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Entäpä sitten, jos koti pullistelee tyhjän pantteina lojuvia, omatekoisia pipoja, sukkia ja kaulahuiveja, eikä sukulaisillekaan kehtaa enää tyrkyttää? Mitä tehdä, jos neuloosi tai ompeloosi on ottanut kokovartalo-otteen ja sen seurauksena kaikenlaista kampetta syntyy yli oman tarpeen?

Tähän kysymykseen minulla ei ole vastausta. Itselläni ei ole aikaa tehdä niin paljoa, että mitään syntyisi ongelmiksi saakka. Enkä toisaalta haluakaan tehdä esim. vaatteita, joille ei olisi käyttöä. Silti ymmärrän kyllä, että joku toinen haluaa niin tehdä. Sitä paitsi käsitöillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, että pieni ylituotanto on niihin verrattuna mitätön juttu.

Mutta minne se ylijäämä sitten sullotaan? - Hyväntekeväisyys on aina kaikkien ulottuvilla ja kukaan ei kiellä myymästä muutamaa sukkaparia vaikka sitten ihan vapaillakin markkinoilla – kunhan maksaa asianmukaiset verot ja hinnoittelee myymänsä niin, ettei polje ammattilaisten hintoja.

Haastan kuitenkin teidät kaikki pohtimaan, mitä kaikkea niillä ylijäämäkäsitöillä voisi tehdä. Tarvitsijoita tästä maailmasta kyllä taatusti löytyy.

HALUAISIN KÄSITYÖYRITTÄJÄKSI – VOINKO AINAKIN ALKUUN MYYDÄ ILMAN Y-TUNNUSTA?

Mielestäni olisi lähes itsemurha lähteä suoraan käsityöyrittäjäksi testaamatta ensin, onko tekemillesi käsitöille kysyntää. On vähintäänkin järkevää kokeilla ensin harrastuspohjalta. Siinäkin kohtaa, muista ne hinnat! – Älä polje, vaan hinnoittele jo valmiiksi ainakin lähes siten kuin olisit yrittäjä.

Mikäli aiot jossain kohtaa siirtyä harrastajasta käsityöyrittäjäksi, alakanttiin hinnoittelusta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrittäjyyden myötä hintoihin tulee väistämättäkin korotusta ja vanha totuus on, että, jos asiakkaat tottuvat tiettyyn hintatasoon, heitä on hyvin vaikea saada hyväksymään kovin yhtäkkistä hintojen korotusta.


maton kudonta


AJOIKO AIKA OHI KÄSITYÖLÄISYYDESTÄ?

Moni nosti kommenteissaan esiin halpatyövoimalla tuotetut vaatteet ja Henkkamaukkatyyppiset ketjut. Että suurimmat hintojen polkijat löytyvät sieltä. Osittain varmasti näin onkin, mutta en itse näe sitä koko totuutena. Sitä paitsi syyllinen on aina helpompi ulkoistaa jonnekin loitommaksi…

Moni viittasi myös keskusteluissa siihen, että käsityöläisyys on kuoleva ala: miksi kenenkään tarvitsisi tekohengittää kuolinkoreissaan kouristelevan alaa? Onko käsityöläisyys sitten oikeasti kuolemassa? Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta itselläni on kyllä sellainen mielikuva, että käsityöläisyys on käsityöharrastusinnostuksen myötä noussut uudestaan suosioon. Ainakin jonkinlaiseen, jos vertaa aikaa vuosien taakse.

En usko, että käsityöläisten pääkohderyhmä on se, joka tekee hankintansa ainoastaan hintaperustaisesti. Tämän päivän suuria trendejä ovat mm. ekologisuus, eettinen tuotanto, lähituotanto, luomu. Jokainen noista määreistä tuo mukanaan pienen hinnankorotuksen ja aika moni tuntuu olevan valmis sen maksamaan.

Kotimainen Design ja kotimaassamme tuotettu. – Siinä myös kaksi määrettä, joiden perusteella moni on valmis maksamaan pikkuisen enemmän ja toisinaan aika paljonkin. Olisiko Nokian neulomon tarina saanut alkuaan ikipäivinä, jollei ihmisten asenne olisi myötämielinen sen suhteen, että lähellä tuotetusta ollaan valmiita maksamaan himppasen enemmän? Ja mitäpä on suomalainen käsityö, paitsi käsin tehtyä? – Kyllä, se todellakin on lähituotettua ja mitä todennäköisemmin myös eettisesti, suhteellisen inhimillisissä olosuhteissa.

Käsityöt eivät ole ilmaisia, eikä niiden sitä kuulukaan olla. Moni on kuitenkin valmis maksamaan esimerkiksi merkkituotteista huomattavasti käsityötä korkeampia hintoja. Se ihmisryhmä ei välttämättä ole se suurin käsitöiden ystävä. Itse uskon silti siihen, että käsityölle on kyllä olemassa oma kohderyhmänsä.

Käsityöalan ammattilaisista moni tarvitsisi apua tuotteistuksen ja markkinoinnin ammattilaisista, mutta osa hallitsee onneksi senkin puolen. – Heikoimmin kehystetyt käsityötarinat valitettavasti rapistuvat alas ajan myötä. Kyllä niitä menestystarinoitakin silti on ja syntyy varmasti jatkossakin – mikäli niille vain annetaan mahdollisuus.

kullanmuru-pipo


MITÄS LÄKSIT!

Tämä asia nousi esiin osassa kommenteista melko kipakassakin sävyssä. - Että onko se muiden ongelma, jos joku valitsee itselleen alan, joka tarjoaa heikot edellytykset itsensä elättämiseen. Mitäs läksit. Tämä näkökulma on mielestäni oikeastaan haastavin läpikäytävä. Siihen on hyvin vaikea sanoa mitään, koska näkökulma on aika perustavanlaatuinen. Itse ajattelen niin, ettei kenenkään tarvitsisi ehdoin tahdoin vaikeuttaa kenenkään elämää. Kyse on pohjimmiltaan välittämisestä: siitä, että välittää itsensä lisäksi myös muista. :)

Käsityö on upea ja arvostettava asia! Jokainen, joka myy käsitöitä, pystyy vaikuttamaan alan arvostukseen. Minusta meidän kaikkien käsitöiden ystävien tulisi pitää yhtä: harrastaja tai ammattilainen - toinen toisiamme kunnioittaen ja kuin yhteisestä sopimuksesta hinnoitellen käsityö arvonsa mukaisesti.

Tämä aihe on nyt ainakin omalta osaltani loppuun käsitelty. Tai voihan olla, että joskus vielä siihen palaan. Tässä kohtaa kiitokset vielä kerran kaikille keskusteluihin osallistuneille ja tervetulofanfaarit kaikille blogini uusille lukijoille – teitä on tullut tänne ihan hirmuinen joukko lisää tämän viikon aikana! :) Seuraavat postaukset tulevat olemaan vähän kepeämpiä sävyltään – jos joku jo ehti säikähtämään, että onkos tämä blogi muuttunut nyt joksikin manifestiksi! ;)

Meillä juhlitaan tänä viikonloppuna neiti 3-veen synttäreitä. Ehkä sunnuntaina ehdin polkaista Husqvarnani taas käyntiin.

Postauksen kaikki kuvat ovat omista käsitöistäni. Mikäli haluat lukea niihin liittyvät postaukset, löydät ne täältä: 

Raitaa jalkojen alle: Yes, tein maton ihan itse!
Kierrätyshuovasta kaunista teehetkiin
Esittelyssä Klompelompe-kirja


Mukavaa viikonloppua!

8 kommenttia

  1. Loistava manifesto <3 Allekirjoitan! Ja erityisesti tuo kohta, jos välittää itsensä lisäksi muista, on tärkeää aina ja ksikessa. Kiitos tärkeän asian avauksesta ja clousauksesta!

    VastaaPoista
  2. Välillä hyvä vetäistä joku manifesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Mukavas sunnuntaita, Outi! ♡

      Poista
  3. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, oikein hyvä kirjoitus ja hyvällä suomenkielellä ilman kirjoitusvirheitä ☺. Arvostan tasapainoista ja kiihkotonta ilmaisua.

    Lisään oman ihmetyksen aiheen yleisestä hintojen kauhistelusta. Nekin, joilla ei ole rahasta pulaa, ovat tinkimässä kaikkea halvalla/ilmaiseksi. Toivon, että lakkaisimme aina etsimästä sitä halvinta ja kohkaamasta hinnoista.

    Yritän itse kouluttaa siinä itseäni. Jos hinta on minulle liikaa, en osta. Jos minulla on varaa maksaa tarvitsemistani sukista 25 euroa, maksan mielelläni jollekin pienyrittäjälle. Usein vielä mietin, että jos itse olisin tehnyt ko. tuotteen/palvelun - jos edes osaisin - niin raaskisinko tuolla hinnalla myydä.

    Myöskin kun maksaa kohtuullisen hinnan tavarasta, sitä arvostaakin aivan eri tavalla, huolehtii siitä ja se kestää näin ollen kauemmin ja parempana.

    Ei aina tarvitse saada halvinta. Vai etsitkö netin kautta halvinta hammaslääkäriä? ��

    VastaaPoista
  5. Kiitos kivasta kommentistasi! :) Hyvä kulma tuokin. - Käsitöiden kohdalla on varsin perusteltua, miksi ne maksavat enemmän kuin vaikkapa tehdasvalmisteiset. Toki tällä hetkellä ajat on myös aika kovat ja hyvin monella on raha todella tiukassa. Kaikillahan ei mitenkään ole varaa ostaa niitä käsityönä tehtyjä vaatteita tai käyttötavaroita ylipäätäänkään, vaikka kuinka haluaisi. Mutta siinä kohtaa, kun ihminen, jolla se ei ole rahasta kiinni, tinkaa käsityöstä - se tuntuu pikkuisen oudolta. Monesti se sama ihminen saattaa kuitenkin olla valmis maksamaan jostain ns. merkkituotteesta hyvinkin isoja summia sen tietyn statusarvon vuoksi. Mukavaa viikonloppua sinulle! :)

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.