Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Markettikassin uusi elämä




Tuossa joskus ehkä vajaa vuosi sitten marketteihin alkoi tulla perus muovikassien rinnalle jämäkämpiä kasseja. Tai kai sellaisia oli ollut aiemminkin. Itse kuitenkin kiinnitin niihin huomiota vasta silloin, kun niiden painatukset alkoivat näyttää kivoilta. Ensin oli jotain kahvipapuja, sitten ruohonkorsia ja jossain kohtaa sitten Vallilan suunnittelemaa painatusta. Bingo! Se suorastaan huusi siellä kassalinjaston alla mahdollisuutta re-inkarnaatioon. Ja minähän riensin hätiin heti.

Mietin jonkin aikaa että mihin materiaali taipuisi parhaiten. Jossain kohtaa sitten päädyin ajatukseen läppärisuojuksesta. Pinta pitäisi hyvin kosteuttakin ja pehmeäksi vuoritettuna se suojaisi hyvin myös kolhuilta.

Tuumasta toimeen. Ja valmista tuli.





Syksyisen päivän kunniaksi läppärisuojus pääsi testikäyttöön. 


 Back in business! Sisäänsä tämä ihanuus kätkee tietysti ihanan, kiiltäväpintaisen ja jokaisen ajan hermolla elävän perustarpeistoon kuuluvan Mac Airin...





... tai sitten ei! Jollainhan tuota pussukkaa oli testattava ja kun itse en Mac-konetta omista, niin satuja sitten Macin sijaan.

 Pussukka päätyy lahjaksi rakkaalle muusikko-laulunopettaja siskolleni, joka omistaa ihan oikeastikin Macin. Suojuksen kuosi voisi hyvinkin olla otos hänen kotikulmiltaan. 

Valoisia ja inspiroivia syyspäiviä!


P.S. Jos haluat ommella tällaisen, niin tässä ohje ytimekkyydessään:

1. Mittaa läppärin korkeus, leveys ja pituus.
2. Leikkaa kassista etu- ja takakappale sekä sivuille tuleva kaistale mittojen mukaan. Muista saumavarat.
3. Leikkaa vuorikangas. Itse käytin huopakangasta.
4. Ompelutapoja on monia, mutta itse tein niin, että ompelin ensin kassista leikatut palat kiinni vuoripaloihin ihan reunoista. Tämä siksi, että uskon suojuksen saumojen kestävän paremmin, kun ne ovat kiinni toisessa pehmeämmässä kankaassa ja toisaalta myös siksi, että vetoketjun kiinnitys olisi ollut haastavaa sekä päällikankaaseen että vuoreen.
5. Ompele reunat. Jätä sivukaistaletta auki sen verran, että saat taitettua päät siististi vetoketjun pään päälle.
6. Ompele vetskari.
7. Taita ja ompele vetoketjun päälle tulevat sivukappaleet.

Valmista!
3

Arjen luksusta: häivähdys hopeaa ja kimppu kukkia



Tällä mekolla osallistuin Mallikelpoinen-blogin ompeluhaasteeseen, jonka teemana oli arjen luksus. Minulle arjen luksusta on jo pelkkä mekko itsessään. Triplaluksusta siitä tulee, kun kankaassa on häivähdys hopean kimmellystä ja helmassa muutama kukkanen.



Alkuperäinen tarkoitukseni oli ommella Ottobren Lana eli lyhythihainen mekko, jonka etumukseen tulee pienet laskokset. Idea osoittautui kuitenkin huonoksi jo alkumetreillä: tuossa valitsemassani neuloksessa kun on semmoisia pikkuisia nyppyjä ja niiden ylittäminen pienissä laskoksissa siististi on lähes mission impossible. Itse asiassa olin kyllä jo jossain välissä päättänyt, että korvaisin Lanan lepakkohihaisella, laskeutuvalla mallilla, mutta jostain käsittämättömästä syystä tuo ajatus oli kadonnut päästäni kankaan leikkuuhetkellä. Keskusteltuani tuosta Lana-mallista muutaman Saumanvara-ompeluryhmäläisen kanssa, kävi ilmi, että aika monella oli ollut haasteita tuon kaavan kanssa. Siinä kohtaa luikin häntä koipien välissä takaisin leikatun kankaan äärelle ja kaivoin laatikosta luottokaavani eli Linnelin MIW-kaavan. - Kaava mahtui juuri ja juuri raglanmalliin leikatun mekon palojen päälle. Jes, peli ei ollutkaan menetetty!


Vaikka kangas on itsessään jo kiva, kaipasin mekkoon pieniä yksityiskohtia. Ruusukkeet tuntuivat kivalta idealta ja hain niihen ompeluohjeen täältä. Ruusukkeista tuli oikein kivoja, mutta koska kangas oli niin venyvää, en ensikertalaisena hoksannut, että se jäisi näin helposti kuprulle ruusukkeiden alta. Phöh. Lopputulos nyt kupruilee hivenen, mutta ei voi mitään. Alunperin kukkaset olivat myös vähän turhan painavia ja vetivät kangasta alaspäin. Niinpä leikkelin ruusukkeiden reunat kapeammiksi vielä ompelun jälkeen. Tuota ruusukkeiden aiheuttamaa vetoa häivyttämään ompelin mekon helman sivusaumoihin pienet rypytykset. - Eivät kyllä toimi ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuo rypytys on minusta aika kiva idea joka tapauksessa. Siksipä tein semmoiset myös hihansuihin. Hihoista tein tuollaiset 3/4 pitkät. Olen nyt itse asiassa ommellut lähes kaikkiin mekkoihini sellaiset. Syystä että a) ne ovat käytännölliset kaikenlaisten kotiaskareiden keskellä. Pitkiä hihoja huomaan aina rullailevani lyhemmiksi. B) Tykkään käyttää rannekoruja ja pitkien hihojen kanssa ne eivät oikein tule esiin.


Mekon kanssa ompelin vielä erillisen kaulukset, jonka ansiosta mekon ilmettä voi muuttaa vähän syksyisemmäksi. Kauluksen ompelu olikin sitten taas ihan oma shownsa... Olen jo pitkään miettinyt, että miten ommella esim. tuubihuivi, kun siinä on kaksi saumaa ja jotenkin järkevästi se pitäisi kääntää. Lopulta löysin netistä yhden ohjeen, mutta koska puolenyön paikkeilla ommellessa ei ehkä ole kaikkein skarpeimmillaan, oli lopputuloksena kaulus, joka ei suinkaan ollut Turtle neck, vaan pikemminkin Ciraf neck... Pieleen meni siis. Lopulta joku FB:n ompeluryhmäläisistä osasi kuitenkin selittää asian niin rautalangasta vääntäen, että onnistuin minäkin viimein. :)

P.S. Koska mekon neulos on tosi harvaa ja melko ohutta, sitä ei voi käyttää ihmisten ilmoilla ilman jonkinmoista alusmekkoa. Semmoisen siis kirjasin ylös korvien väliseen To be Sewed -ompelumuistikirjaani.

Ilman koruja arjessa on luksuksen kokoinen aukko...


Tykkään tosi paljon koruista. Tähän mekkoon sopivaa korua ei nyt vain löytynyt ja koska pankkikorttikin näytti vilkkuvan lähes punaisella, oli keksittävä jotain muuta. Tässä yksi resepti Slim Fit -kukkarolle sopivaksi koruratkaisuksi.


Sukkahousut päähän ja pankkiin! No, ei sentään. ;)





1. Kaiva kaapistasi vanhat sukkikset.
2. Leikkaa sopivasta kohtaa kolme noin 1,5 cm levyistä suikaletta.
3. Kiinnitä suikaleet solmulla esimerkiksi pinnatuolin pinnaan.
4. Letitä.
5. Mittaa sopiva pätkä letistä ranteesi ympäri (makuasia, kuinka monta kertaa ranteen ympäri haluaa kieputtaa).
6. Leikkaa päät ja kiinnitä nuppiksilla niin, etteivät purkaudu. Ompele päät kiinni toisiinsa. Katso, ettei letti jää kiemuralle. Itse kieputtelin ompeleen ympäri vielä käsin langalla, jotta siitä tuli siistimpi. Jos kotoani olisi löytynyt joku sopivan kokoinen metallirenksukka, olisin painanut sen tuon kohdan ympärille vielä.
7. Ompele koristeeksi helmiä, niittejä, nappeja what ever you like. Valmista tuli! Ja kun sukkiksista on kyse, koru joustaa kivasti eli se on helppo kieputella käteen. Siistimmän jos haluaisi tehdä, voisi siihen toki ommella päihin viralliset korulukotkin, mutta minä en nyt jaksanut. Tyylikkäämpihän tästä tulisi, jos tekisi nahkasta, mutta sitä ei nyt ollut oluttuvilla. Ja oikeastaan ihan jees, koska jousto-ominaisuutensa ansiosta tuota voi käyttää vaikka hiuslenksunakin.

P.S. Koska hovikuvaajani eli mieheni oli tänään niin pahantuulinen, etten viitsinyt edes kysyä osallisuutta kuvauskeikalle, toimi kuvaajana hivenen nuorempi ja kokemattomampi mieshenkilö eli poikamme 7 v. Ei ehkä ihan parhaat kuvat, mutta ihan hyvin 7-vuotiaalta mielestäni. :)


8

Makuja koleaan syyspäivään


















Tänään on ollut tosi viileä ja kolea päivä ja näin yötä vasten ilma tuntuu kylmenevän entisestään. Tällaisina päivinä on ulkoilun jälkeen ihana sulkeutua hyvällä omallatunnolla sisätiloihin, kokata jotain lämmittävää ja upottaa kädet taikinaan. Tänään tein ruoaksi ison padallisen uutta rakkauttani: kaalilaatikkoa. Samalla uunin lämmittämisellä leivoin myös kasan sämpylöitä. Sämpyläreseptejä on olemassa varmasti juuri niin monta kuin on leipojiakin. Itse leivon sämpylät aina ihan näppituntumalla, mutta pääjuonena reseptissä on aina suolaisen ja makean sopiva suhde sekä mahdollisimman vähäinen vehnäjauhojen määrä. Maistuvimmat sämpylät syntyvät mielestäni siten, että niissä on monenlaisia jauhoja, hiutaleita ja mahdollisesti leseitäkin. - Vähän sen mukaan mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. Suolaa pitää olla riittävästi, koska suolattomat sämpylät eivät maistu kertakaikkiaan yhtään miltään. 

Ohessa oma reseptini noin suurinpiirtein:

- 5 dl lämmintä vettä
- 1 pussillinen kuivahiivaa pieneen vehnäjauhomäärään sekoitettuna
- n. 3 dl kaurahiutaleita
- n. 1,5 dl ruisjauhoja
- n. 2 dl hiivaleipäjauhoja
- venhäjauhoja sitten sen verran, että taikinasta tulee sopivan paksuista
- n. 1 dl siirappia
- n. 1 dl oliiviöljyä
- n. 3 tl suolaa (maun mukaan)

Ja paistetaan sitten siinä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Tosi maukkaita tuli tälläkin kertaa. Jos kaapista olisi löytänyt, olisin ilman muuta laittanut sämpylöiden päälle kurpitsansiemeniä, mutta eipä ollut. Hyviä olivat ilmankin. :)


0

Mekkoa ja syyskaihoa


Viilenevät päivät + lastenkanssa puuhailua + ulkoilua... hmmm... Vaatekaapissani oli selkeästi muutaman arkikäyttöön istuvan perusmekon kokoinen aukko. Tähän tarpeeseen ompelin nyt ensimmäisenä ihanasta petroolin värisestä velourista. Kangas on tilattu Fabriinasta jo joskus keväällä, mutta jostain syystä pääsin käsiksi siihen vasta nyt. Hivenen tuo on materiaalina siinä rajoilla, että onko turhan paksu eli tekeekö olemuksesta turhan pönäkän. Mut on kyllä niin mukava päällä, että menkööt. 




Jotain pientä raikastusta tämä kangas oikein huusi. Tämän nauhan olin tilannut Fabriinalta myös silloin kankaan tilaamisen yhteydessä. Istuvat mielestäni tosi nätisti tuohon kaula-aukolle ja hihansuihin. Kaulassa korvaa koristeellisuudessaan melkeinpä kaulakorun. Käytännöllistä. Etenkin, kun sylissä riippuu lähes vuorokauden ympäri vuoden ikäinen tyyppi, joka ei aina kohtele kaulakoruja kovinkaan hellävaraisesti. 


Helman kaarsin reunoilta aavistuksen verran etu- ja takaosaa matalammaksi. Vähän reilummaksi eli selkeämmäksi olisi tuo ero etu- ja takaosaan saanut jäädä. Mut tämmöinen kokeilu tällä erää.





Miehelleni kiitokset kuvien ottamisesta! Kuvausympäristö oli mitä ihanin. Tästä meidän ihan kodin lähikulmilta.
13

(S)c(h)ool or What!





Tämä raidakas collegekangas oli lojunut kangaskaapissani kesästä asti. Heti sen ostettuani päätin, että ompelen siitä pojalleni hupparin. Aika usein olen applikoinut tai muuten kuvittanut pojan paitoja, mutta tämän halusin pitää simppelin selkeänä ja raikkaana. Hupparin ehkä kivoin juttu on mielestäni tuo ristiin edestä menevä melko suuri huppu, jonka kujaan pujotin kuminauhan kiristimen (miksihän niitä virallisesti kutsutaan?) kera. Molemmat nyysin vanhasta takista. Hupparin huppu on vuoritettu mustalla trikoolla ja musta väri toistuu myös hihansuun ja helman resoreissa. Tehostevärinä käytin oranssia, joka toistuu tikkauksissa ja pilkistää myös hupun kujan reijistä. Hupun kujaan tulevat reijät tein ekaa kertaa Unikuun Terapiahuoneen Jennin vinkkaamalla idealla. Tosi helppo toteuttaa ja lopputulos on paljon kivemman näköinen kuin perus napinläpi. Paidan kaava on Ottobresta. Hihoja kavensin jonkin verran, mutta muutoin oikein toimiva kaava. 






Minecraft-peliin täysin hurahtaneelle pojalleni ompelin viilenevien päivien lämmikkeeksi pipon, johon tekstailin tekstiilitusseilla kyseisen pelin logon ja päähahmon. - Suosio oli taattu! :)






3
Sisällön tarjoaa Blogger.