Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

KUINKA PALJON MAKSAA ARVOKKUUS?


Lämpimän kesäpäivän ilta. Lasten lelut on kerätty paikoilleen ja ehdin juuri imuroimaankin ennen pienemmän lapsen nukkumaanmenoa. Nyt makuuhuoneesta kuuluu enää vaimeaa äännähtelyä, sadepisarat huuhtovat olohuoneen ikkunaa ja rummuttavat ikkunalautoja. Istahdan tietokoneen ääreen. Unohdun tuijottamaan ikkunaa ja sen takana vettyvää maisemaa.

Olin aikeissa kirjoittaa tänään tekstin, joka olisi iloinen ja nokkelalla tavalla humoristinen. Liekö sateisen ilman luomaa syvää rauhallisuutta, aion nyt kirjoittaa jostain aivan muusta.


Mitä on arvokkuus?

  • Kuinka monta vaatekappaletta/kuukausi
  • kuinka pitkä ruokakaupan kuitti
  • kuinka kauas matkustamista
  • kuinka usein brunssi suosikkiravintolassa
  • kuinka kalliit lasten välikausihaalarit
  • kuinka monta autoa/perhe
  • kuinka usein toistuva kodin sisustuksen Facelift
  • kuinka monta kymmentä senttimetriä ripsienpidennyksiä/vuosi
  • kuinka monta metriä laadukasta kangasta/kuukausi? 
Vaikka arvokkuus on ensisijaisesti sisäinen tila, on kuitenkin inhimillistä tarvita arvokkuutensa pönkittämiseksi jotain. Edes vähän. Ainakin välillä. Kuka mitäkin.

Molemmat isoäitini, joista toinen jo edesmennyt, olivat mielestäni molemmat ihailtavan arvokkaita. He eivät kumpikaan olleet kotoisin varakkaista perheistä. Silti heissä on ja oli se jokin: sisäisen ryhdikkyys ja taito kantaa itsensä arvokkaasti. Sen lisäksi he molemmat ovat aina halunneet pukeutua kauniisti. Edesmennyt isoäitini oli ammattiompelija ja toinenkin hyvin taitava käsistään. Molemmat ompelivat paljon myös itselleen: tyylikkäitä, arvokkaan näköisiä vaatteita, jollaisia ei ihan jokaisella vastaantulijalla ollut.

Luovuus ja taito tehdä itse on niin äärimmäisen suuri lahja, että jaksan olla siitä ikuisesti nöyrän kiitollinen. Koska omalla perheelläni on nykyisessä elämäntilanteessamme melko rajatut mahdollisuudet nostattaa omanarvontuntoa ulkoisin keinoin, olen erityisen iloinen taidosta tehdä itse. Arvokkuuteen ei lopulta tarvita kovin paljoa. Vähän kuitenkin. Jotain pientä ja kaunista, joka saa sisäisen ryhdin kohenemaan ja nostamaan leuan ryhdikkäästi ylös. 

Kesken arjen lakkaan kynteni, sipaisen tukkani nutturalle ja punaan huuleni. Puen päälleni juuri ompelemani mekon, sujautan jalkaani korkokengät ja nappaan käteeni pienen tekemäni käsilaukun. Suuntaamme lähirantaamme ottamaan kuvia tätä postausta varten. Pieni hetki prinsessana saa alkaa. 





Tämän postauksen mekko on ommeltu käyttämättä jääneestä mekosta, jonka purin kokonaan osiin. Kangas oli mielestäni niin ihana, että ansaitsi päästä käyttöön. Alkuperäinen mekko oli malliltaan omaan makuuni turhan avonainen ja malliltaan epäsopiva. Niinpä purin meko kokonaan osiin. Uudessa mekossa on alkuperäistä ainoastaan olkahihnat. Ne olivat alkuperäisen mekon yläosa. Pidän kovasti mekon olkapäät peittävistä osista. Sellaiset aion varmasti tehdä vielä johonkin muuhunkin mekkoon. Malliltaan mekko ei ole mikään ihan nappi. On vähän turhan väljä, eikä oikein laskeudu niin kuin soisi. Huomaa kyllä, että tein sen täysin ilman kaavoja... Uskon, että mekko tulee silti käyttöön. Jotain kivaa siinä on joka tapauksessa.

Pieni kesälaukku on tehty Novitan ontelokuteesta siten, että kuteen letitin ja ompelin ympyränmuotoon. Ympyrään lisäsin vetoketjun, rannehihnan ja vuorin. Siinäpä se. Minusta siitä tuli oikeastaan aika kiva.

Ai niin. Juhannusarvonnan voittaja arvottiin jo tovi sitten. Voittaja arvottiin netin arvontakoneella. Lämpimästi onnea vielä, Siinatar! Tuuni&Lorun mustat hihat pääsivät lämmittämään Siinattaren kesäiltoja. 

Mukavaa tiistai-iltaa!

8 kommenttia

  1. Arvokkuuteen on hyvä lopettaa tämä hullun omituinen päivä. Tunteita on käyty laidasta laitaan, ilosta suruun ja onnellisuuskin on häivähdellyt paikoittain. Jotenkin hyvä on että kirjoitit nyt tästä, juuri tänään.

    Kaunis laukku ja asu. Kesäisen mukava mekko, jossa pituus juuri oikea. Laukun rakenne on myös mielenkiintoinen. Pinnaamisen arvoinen idea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piia! :) Kiva, jos sisältö osui oikeaan hetkeen ja tilaan. :)

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia, samoja mietteitä minäkin olen pohtinut. Minulla myös jo edesmennyt täti oli aina arvokas. Se oli kuin karisma, jota ei voi selittää mistä se kumpuaa.. :) ps. Tosi kiva laukku! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä jännä juttu. Sisäinen arvokkuus on ihmeellinen asia, eikä sitä voi ostaa kaupan hyllyltä. :)

      Poista
  3. Jestas miten ihanan värinen tuo mekko on. Mekko toimii muutoinkin oikein hyvin.

    Minulla on purettuna myöskin tuollainen laukku mutta virkkasin sen. Se vaan menetti mallinsa kun kiinnitin vetoketjun. Täytyy keksiä jotakin muuta siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nelli! Tykkään itsekin kovasti tuosta kuosista ja väristä. Vihreä on ihan suosikkivärini.

      Voi olla, että virkattuna ei pysy kuosissaan niin hyvin kuin tuollai ommeltuna. En osaa sanoa. Itse en ole aikoihin virkannut tai neulonut mitään. Ompelukoneen ääressä sen sijaan vierähtää tovi, jos toinenkin. :)

      Poista
  4. Ihania mietteitä, kauniita kuvia, tyylikäs mekko, valtavan nätti kangas :) Tykkään kanssa hiha/olkahihnoista! Kiva postaus kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja kiva, jos tykkäsit muutenkin postauksesta. Tykkään tehdä tällaisia kuvitettuja tarinoita ja pohtia välillä asioita vähän pintaa syvemmältäkin.

      Minusta on tärkeä muistaa antaa arvoa niille lahjoille, mitä meillä kullakin on. Arvokkuus tulee myös itsearvostuksesta. :)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.