Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

OPERAATIO ANNA WINTOUR JA PAKKOPULLAN MANIFESTI

Ihanaa! - Pitkästä aikaa lounaalla hyvän ystävän kanssa. Päivitämme kuulumiset puolin ja toisin, hämmästelemme lastemme nopeaa kasvua vauvoista kouluikäisiksi ja sitä, kuinka ihmeessä meillä ei muka ole aikaa tavata toisiamme useammin. Herkullisen pääruoan jälkeen käymme ”puuteroimassa nenämme”. Omaa vuoroamme odotellessamme jutustelemme peilin edessä niitä näitä ja kohentelemme meikkejämme. 

Olen juuri aikeissa tiedustella, mistä ystäväni on ostanut kauniin sävyisen huulipunansa, kun se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Täysin odottamatta. Läpsäisy märällä rätillä vasten kasvoja: "Kuule, kun sähän harrastat sitä ompelua...” Vaara väreilee jo näissä sanoissa. Kauhun sekaisin tuntein odotan jatkoa. ”Niin...?” ”Että, kun mulla on yhdet ihan älyttömän kivat housut, mut niistä on vetoketju rikki. Oiskohan mitenkään mahdollista, että sä vaihtaisit sen?” ”Hmmm... niin, joo... kyl kai joo... mut juteltaisiinko siitä tarkemmin hetken kuluttua, kun oon käynyt tuolla vessassa.”

Pujahdan WC-koppiin ja lysähdän istumaan pöntön kannen päälle. Kylmä hiki helmeilee ihollani, kämmeneni tuntuvat kosteilta ja kurkkuni puolestaan ohuen kuivalta ja rapisevalta kuin kiinalainen käsintehty paperi. Kuinka ihmeessä pääsisin luikahtamaan tilanteesta? Nyökkään itselleni. - Kyllä. On tullut aika pistää suunnitelma The Great Exit käytäntöön. Juuri tätä hetkeä vartenhan sitä ollaan suunniteltu. Avaan laukkuni ja kaivan esiin oman pikku Alias-pakkini: peruukki, ylisuuret aurinkolasit, hattu ja vaihtovaatteet. Oven takaa kuulen ystäväni äänen: ”Meneekö sulla vielä pitkään? Mä taidan mennä jo takaisin pöytään.” ”Joo, mene vain. Tuun ihan just...”

Kotvasen kuluttua wc:stä purjehtii ulos nainen, joka ei koskaan astunut sinne sisään. Hiekan vaalea, Anna Wintour -tyyliin leikattu tukka, isolierinen hattu ja suuret aurinkolasit sekä tyylikäs leninki (itse ommeltu tietysti). Olen varsin tyytyväinen alias-asuuni. Tunnen kuitenkin pienen piston sisälläni ohittaessani ystäväni pöydän. Hätä ei kuitenkaan lue lakia. Sometimes a Woman's got to do What a Woman's got to do. Vaara ohi. Toistaiseksi...

Tuntuuko tutulta? Aivan tälle asteelle en ole vielä tosielämässä mennyt, mutta läheltä on pitänyt. Minä siis yksinkertaisesti V-I-H-A-A-N korjausompelua. Siinä ei ole mitään kivaa. Paitsi lopputulos eli vaatteen eliniän jatko. Mutta: inspiraatio ja korjausompelu eivät vain kertakaikkiaan mahdu samaan lauseeseen.



Kotimme sisäisessä ompelutoimipisteessä on korjausompelun suhteen kaikki rajat ylittävät toimitusajat. Niitä ei ole. Valmista syntyy ainoastaan aktiivisen painostamisen, loputtoman kuittailun ja surkeilun yhdistelmällä. Nytkin korjausompelua odottavat oman hameeni lisäksi mieheni kolmet housut: yhdistä pitäisi vaihtaa vetoketju, toiset paikata ja kolmansista lyhentää lahkeet. - Jälkimmäisten kohdalla motivaatiota alentaa entisestään se tosiseikka, että olen lyhentänyt ne jo kerran aiemmin, juuri oston jälkeen. Sanoin miehelleni, että ne pitäisi pestä ennen lyhentämistä, jotta lyhentämistä ei tarvitsisi tehdä toiseen kertaan mahdollisen pesukutistumisen jäljiltä. Noh, ei käynyt pirtaan. Housut piti saada aikanaan käyttöön heti (tai no heti ja heti... suhteellinen käsite tässä kotiompelimossa), joten nyt lyhennetään sitten uudestaan. 

Tuossa muutama viikko sitten mieheni hyvä ystävä tiedusteli, josko minä ompelutaitoisena voisin vähän kaventaa hänen housujensa lahkeita. Siinä kohtaa mieheni osasi onneksi pelastaa minut pinteestä toteamalla totuudenmukaisesti, että ei kannata. - Toimitusaika on liian pitkä. 

Koska korjausompelu näyttää olevan ainakin itselleni yhtä suuresti työntövoimainen kuin väärinpäin käännetty magneetti, päätin tsempata itseäni tekemällä tästä oikein kunnon hypetyksellä kuorrutetun henkilökohtaisen kamppiksen. Siis korjausompeluhan on iiiihan mahtavaa, bileet pystyyn! - Kesäkuussa ommellaan kaikki ne korjaukset, jotka ovat odottaneet täytäntöönpanoa luvattoman pitkään. Kyllä, tämä kampanja on todellakin kuin arkinen grillimakkara kermavaahtopäällysteellä, mutta mitäpä sitten. Jos saan edes itseni liikkeelle, niin säilyypä ainakin perherauha.



Mikäli en ole ainoa korjausompelua kaihtava, tervetuloa mukaan! Voit osallistua tempaukseen ihan vain tykönäsi tai raportoida aikomuksistasi ja aikaansaannoksistasi tähän alle tai omaan blogiisi. Blogiisi (vaikka niiden korjatuista vaatteista otettujen, huikean innostavien kuvien päälle) voit liittää halutessasi mukaan kamppistunnuksen. - Nyt, tytöt, inspiroidutaan korjausompelusta (jeah righ...)! ;)


Jos oikein innostut tästä projektista ja haluat tehdä omaa työpanostasi näkyväksi, niin yllä olevat labelit ovat vapaasti käytettävissä. Niissä ei ole taustaa eli ne on helppo halutessaan upottaa myös kuvan päälle. Jos teet aiheeseen liittyen blogipostausta, heitäpä linkki tuonne kommenttikenttään. Olisi kiva nähdä, mitä olet saanut aikaiseksi. - Se kannustaa meitä muitakin. :)



24 kommenttia

  1. Mahtava teksti! :D Mä kerron oman vinkkini korjausonpeluihin: kun siellä ompelupöydän lähistölle kerääntyy kasoiksi korjattavia, voi korjausompelemista nimittää siivoamiseksi. Koska kyllähän sitä nyt aina mieluummin vähän ompeleskelee kuin siivoaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ahaa... aika hyvä veto! ;) kiitti vinkistä.

      Poista
  2. Auts. Veikkaanpa et olen hengessä mukana, mutten saa mitään aikaiseksi.. varsinkaan niitä miehen työhousujen vetoketjua / repeämiä / palkeenkieliä korjattua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ainahan voi kuitenkin yrittää. Printtaa itsellesi ompelukoneen kylkeen tuolta alareunasta tuo oranssi label muistutukseksi. :)

      Poista
  3. Ugh! Mulla on sellainen käytäntö, että kerään kaikki korjattavat vaatteet ompsuun yhdelle tuolille ja aina kuun alussa se korjauskasa pitää hoitaa pois alta ennen kuin alan ompelemaan uutta. Sitten vain yks ilta repäisen, kiristelen hampaita ja korjaan. Sisulla! Ja blääh - tämmönen kampanja - just kun viikonloppuna lupasin, että kesäkuun korjaukset saan poikkeuksellisesti tehdä heinäkuun alussa, kun kasa oli niin pieni. Mutta onko mun sitten nyt pakko? Ehkä mun vaan on. Tai ainakin mää katson, mitä siinä kasassa on.

    Ja totta. Nuo omat korjausompelukset vielä menettelee, mutta työkavereiden hameiden lyhennykset, pidennykset, olkapään kavennukset. Kaikki ne "pikkujutut"! Ja pikkujutuista voidaan PIKKUSEN maksaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut sullahan on jo selkeä metodi tähän hommaan. :) Wau. Pitäis varmasti itsekin ottaa joku tuollainen henkinen kiristysaspekti mukaan. Ehkä se sillä sitten lähtisi rullaamaan. Iso ehkä.

      Siinä mielessä tää on ainakin omalla kohdallani älyttömän ärsyttävä ja typerä juttu, koska kuitenkin arvostan enemmän sitä, että vaatteen elinikä pystytään pitämään pitkänä. Mieluummin siis niin kuin, että mennään ostamaan kaupasta uusi tai tehdään tilalle uusi. Välillä vain motivaatiota syö esimerkiksi se fakta, et Suomessa mm. vetoketjut on ihan järjettömän hintaisia suhteessa siihen muuhun kokonaisuuteen. Pitäisi varmaan tehdä joku Karnaluks-reissu, ni ois enemmän matskua myös noihin korjauksiin.

      Poista
    2. Ihan samaa mieltä sun kans tuosta vaatteen eliniän pidentämisestä. Itseäni huvitti, kun laitoin kirppikselle tavaraa myyntiin, niin harmitti laittaa muutamaan vanhaan takkiin se kahden euron hintalappu (kun eihän niistä sen enempää saa!), kun niihin oli "ihan vasta" vaihdettu monen euron vetskari. Niinpä laitoin hinnaksi 5-6 euroa ja kirjoitin hintalappuun "tuotteen vetoketju vaihdettu ihan vasta". Jokainen takki oli mennyt kaupaksi, :) Itsellä ainakin kirppiksellä on justiinsa se, että sitä lasten takeistakin kokeilee ekaks, toimiiko vetskari.

      Mä tämän haasteen innoittamana aloitin eilen perkaamaan mun tuunauskasaa. Se on sellainen kasa, johon on kertynyt mukavia vaatteita, joita ei enää käytetä ja joilla ei ole kirppikselle asiaa syystä tai toisesta, mutta niissä on kuitenkin nappeja, nyörejä ja muita rahanarvoisia osasia, jotka aion ottaa talteen. Tai sitten siinä on sellaisia isoja vaatteita, joista on tarkoitus ottaa kangas talteen. Huh, sain sen kasan melkein eilen purettua. Tälle aamulle jäi vielä pikkusen sitä hommaa.



      Poista
  4. Mies toi toissapikkujoulujensa jälkeen mulle liivinsä, josta oli irronnut nappi. Arvaatko kauan vei sen napin ompelu? Seuraavien pikkujoulujen lähestyessä mies etsiskeli puvunliiviää. Se roikkui edelleen siellä mihin mies oli sen vienyt edellisvuonna, ompsun naulassa odottamassa sitä pirun nappia. Ompelin napin ja mies kuittailee tästä vieläkin. Meillä on sellanen työnjako, että koska mies vaihtaa auton renkaat, niin mä periaatteesta joudun ompelemaan sen korjausompelut (ja koska jälki on... noh... aika karseaa jos mies ompelee :D ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piia: kuulostaapa niiin tutulta. Meillä mies jättää aina ensin toiveikkaana niitä lyhenneltäviä/korjattavia housujaan tuohon ompelukoneen viereiselle tuolille. Sitten kuluu päiviä, viikkoja, kuukausia... lopulta mies kiikuttaa vähin tai vähän kovemmin äänin housunsa takaisin kaappiinsa. ;)

      Poista
  5. Olen jopa tällä viikolla ommellut joitain korjausompeluita. Työnsin kaappiin takaisin ne, joilla ei akuuttia aikataulua. Pyyherinksut joutaa odottamaan, kukaan ei kasva yli niistä. Housunpolvia olisi kasa paikattavaksi, lasten laatikoista löytyisi lisääkin. Annoin vain eilen itselleni luvan keskittyä jo ihan muuhun, muutaman kesävaatteen jälkeen voin sitten jatkaa polviin. Olisi siellä appiukon työtakki johon pitäisi vetoketju vaihtaa. Lupauduin pitkin hampain, sillä siinä on vain yksi kerros eikä neppareita tms päällä. Antaessa lupasi vuoden toimitusajan riittävän, toki on kysellyt takin perään joka kerta kun on nähty. Ei tod ole mun kiireellisyyslistan kärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joska: No, mut kuulostaa siltä, että sulla tuo korjausompelu on kuitenkin jotakuinkin osa prosessia. Ihailtavaa! :)

      Poista
  6. Kuulostaa tutulta ja lohdulliselta, kun luulin olevani ainoa, jolla korjausompeleminen tökkii. Samoin mahdolliset tilaustyöt.

    Tulen siis haasteeseen mukaan enemmänkin kuin mielelläni, saako noita sinun hienoja postereita/kuvia käyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä taida olla ainoa. :) Tervetuloa vain mukaan ja joo nuo labelit on tarkoitettu ihan vapaasti käytettäviksi. Niissä ei ole valkoista taustaa eli esim. Picmonkeyssä pystyy helposti heittämään myös kuvan päälle, mikäli haluaa. Ompeluintoa! :)

      Poista
  7. Hyvä teksti ja osui ja upposi. Siirtelin aikani korjausompelupinoa kunnes keksin sille paikan, josta sitä ei noin vain enää siirretäisikään (argh).. Nimim. tyttären haalarit päätyivät korjausompelupinoon, ja korjasin ne "heti" kolme vuotta nuoremmalle siskolle, jolloin ne vielä juuri ja juuri sopivat :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia! Ihan vain uteliaisuuttani: mikä paikka se semmoinen on, mistä niitä korjattavia ei voi siirtää? :)

      Poista
  8. Pitäisiköhän osallistua :D. Lasten korjattavat vaatteet ovat venyneet niin kauan, että vaatteet ovat jo liian pieniä. Itselle on vaikka mitä korjattavaa. Ja yksi yökötys, miehen fleece-takin vetoketju odottaa vaihtajaansa...sentään olen tainnut jo sen vanhan vetoketjun poistaa (ällötyshomma sekin kaikkine saumoineen...). Jospa nyt saisin jotain aikaiseksi -katsotaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna: joo, mukaan vaan! Tää on semmoinen aihe, että aina voi ajatella, että ainakaan pahemmaksi tai tylsemmäksi se ei voi mennä. ;) Itse oon nyt ottanut itselleni sellaisen säännön, että jos on korjattavaa, teen ompelua aloitellessani ensin pois alta korjauksen ja varsinainen ompelu on sit palkinto siitä. Katsotaan kuin kauan toimii, mut yritän nyt näin. :)

      Poista
  9. HAH! Sinä se osaat osua asian ytimeen ja olet niin oikeassa! Muutossa löytyi kassillinen vauvan yöpukuja, joista oli tullut varpaat läpi. Minä näppäränä tyttönä ajattelin, että leikkaan kärkiosat pois ja ompelen tilalle lahkeensuuresorit. No, en ommellut, nyt tämä "vauva" on 6v!!
    Tällä hetkellä korjaus/tuunauslaatikkoni pursuaa jo hyllylle. Lisäksi tuunausta odottaa 4 pinnatuolia ja ilmoitustaulu. Joskus sitä miettii, että olisi elämä helpompaa, jos ei osaisi ommella ja värkkäillä, niin ei olisi keskeneräisiä projekteja, kankaita ja muuta ompelusälää pitkin kotia.. mutta kyllä tästä taidosta kumminkin enimmäkseen on ollut iloa ;)
    Ja mitä noihin korjaus- ja ompelupyyntöihin tulee, niin olen sanonut suoraan ettei ole aikaa tai jos olen jotain pientä korjannut, niin olen pyytänyt reilun rahallisen korvauksenkin. Se onkin jo sitten ihan toinen asia, jos asiakkaana on oma mies ja lapset..

    T: SannaVee

    Ps. ihana on blogisi <3

    VastaaPoista
  10. Ihana idea, osallistun! Mäkin inhoan nimenomaan sitä korjausompelua, katsotaan kuinka käy...

    Tähän mennessä oon muuten korjannut yhden rusetin (http://purppuravilla.blogspot.fi/2015/06/risainen-rusetti.html) ja sitten olen "tuhonnut" epäsopivia vaatteita yhdistämällä niitä uudeksi yhdistelmäksi (http://purppuravilla.blogspot.fi/2015/06/kolme-toppia-yhdeksi.html ja http://purppuravilla.blogspot.fi/2015/06/toppihame-tunika.html), mikä on paljon hauskempaa kuin korjausompelu;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eräänlainen korjausompelu tämäkin:)
      http://purppuravilla.blogspot.fi/2015/06/hempeaa-kesaista.html

      Poista
    2. Hienoa, Katja! Ja kiva, että postasit tänne korjausompeluksesi. :) Itsellä alkaakin tässä jo tulemaan kiirus... pitäisi saada kuun loppuun mennessä useampikin korjaus tehtyä...

      Poista
  11. Yksi korjausompelija lisää ilmoittautuu: http://paivansateenmenninkainen.blogspot.fi/2015/06/korjausompelun-kesakuu-el-junio-de.html

    "Kiva" haaste, nyt se pino hävis tuolin nojalta! Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! Kiva, jos tästä oli apua ja kimmoketta. :) Tämän tempauksenhan voisi uusia vaikka vuosittain. Olisi ainakin sitten yksi kuukausi vuodessa se, the hetki, jolloin tehdään kaikki ne epämieluisat korjaukset.. Ideaalitapauksessa toki pitkin vuotta, mutta... ;)

      Poista
  12. Pidin eilen bileet sateisen perjantain kunniaksi:)
    http://purppuravilla.blogspot.fi/2015/06/korjausompelubileet-osa-1.html

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.