Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

NEULEPAITA TUNNISSA – ARVAA NEULOINKO VAI OMPELINKO?

Otsikko lataa odotuksia... Mikäli asettaa tuollaisen kysymyksen, kuuluisi kaiken järjen mukaan vastata niihin tai mielellään jopa ylittää ne. - Voiko tunnissa muka saada valmiiksi neuleen (ilman neulekonetta)? Draaman lakien vastaisesti kompastun nyt kompaani ja vastaan, että ei. Tai ehkä joku superpuikkoilija kykenee, mutta minä en. Todellakaan. Kuiskaten: ”Postauksen paita on ommeltu.”

neulepaita ommellen
En ole vielä ikinä elämäni aikana kokenut neulomishurmosta tai ns. pakkoneuloosia. Lukuisat kerrat olen hypistellyt lankoja, fiilistellyt värejä ja aloittanut intoa puhkuen. Vähitellen innostuskäyräni on laskenut. On takkuuntuneita ja toisiinsa kietoutuneita lankoja, kadonneita ohjeita, liian kaukana siintäviä välietappeja... Lopulta innostuskäyräni on valahtanut neulomisen absoluuttiseen nollapisteeseeni, jota voidaan kutsua myös keskeneräisten neuleiden hautausmaaksi: sieltä löytyy sukkia vailla kantapäitä, puolikkaita kaulaliinoja, kunnianhimoisella otteella aloitettuja ja kesken jääneitä neulepaitoja. Mikäli minulla olisi neuleblogi, se päivittyisi keskimäärin kerran vuodessa ja siellä esiteltäisiin paita, joka ei koskaan valmistunut.

Eurokankaan neulos

ommeltu neule
OMPELUKONEKAAHARISTA SOHVANKULMANYPRÄÄJÄKSI?

Olen aina ollut luovissa puuhissani puuskittaisen impulsiivinen ja varsinainen ideamylly. Pääni sisäinen Pinterest on jatkuvassa on-line-tilassa ja en ikipäivänä pysty toteuttamaan edes murto-osaa sen tarjoamista ideoista. Kun idea tulee, se ottaa valtaansa ja työntouhuun on päästävä heti. Valmistakin olisi hyvä tulla mieluiten saman päivän aikana.

Nuorempana olin saumat suoriksi -tyyppinen kaahailija. Suitsait vain nopeasti valmiiksi. Pääasia, että päällisin puolin näyttää hyvältä, kuka niitä saumoja katselee. Kaveripiirissäni olin pitkään tunnettu pukeutumisviritelmistäni: esimerkiksi lahkeitani en koskaan lyhentänyt ommellen (vaikka olen aina ommellut ja omistanut ompelukoneen): toisinaan saatoin ommella taitokset käsin muutamalla pistoksella, mutta pääasiallinen lyhennysmetodini oli nitoja. Jos työpäivän aikana farkkujen lahje alkoi repsottamaan, siitä vain nitoja työpöydältä käteen ja niksnaks uusi niitti lahkeeseen ja taas mentiin!

Lasten saamisen ja iän myötä olen kuitenkin muuttunut. Pääni sisäisellä ideatuotantolaitoksella tuotantoseisokit ovat edelleenkin tuntematon käsite. Varsinaiseen tekemiseen on kuitenkin tullut levollisuutta, pitkäjänteisyyttä ja tarkkuutta. Lapsiarki on pakottanut hyväksymään sen tosiasian, että valmista tulee harvoin yhden päivän aikana. Sisäinen laaduntarkkailijani on myös kehittynyt yhä nipottavammaksi – jollei lopputulos näytä joka puolelta hyvältä, se puretaan ja tehdään uudestaan. - Ratkojasta on tullut vihollisen sijaan ystäväni (ehkä aavistuksen ylimitoitetun positiivinen luonnehdinta...). Olen myös oppinut pitämään käsin ompelusta. - Se on suorastaan rentouttavaa. On ihana käpertyä sohvan nurkkaan viimeistelemään tärkeä yksityiskohta käsin. Olen välillä jopa pohtinut kirjonnan kokeilemista.

Tämän kilometrin mittaisen aasinsillan kautta päästään varsinaiseen asiaan: kyllä, olen alkanut ihan vakavissani pohtimaan neulomista ja muitakin käsityötekniikoita, joita ei ole tarkoituskaan saada valmiiksi tunnissa. Lienevätkö nämä nyt sitten mummouden esiasteita – niin tai näin, olen tajunnut, että eihän tässä ole kiire yhtään mihinkään. Välillä on on ihana tehdä jotain, minkä tekeminen on levollista. Sellaista arjen Zeniä.

Neuleblogiksi en blogiani nyt ihan heittämällä ole muuttamassa (lue peruste postauksen 2. kappaleesta), mutta voisin silti kokeilla. Ompelun rinnalla olisi välillä kiva tehdä jotain muutakin. Niin ihanaa kuin ompelu onkin, se eristää omalle erilliselle saarekkeelleen – jo pelkästään koneen ääni häiristee keskustelemista. Neulonnan ohessa voi olla myös sosiaalinen. - Huikea oivallus! ;) Jokainen neulomista harrastava varmasti jupisee nyt itsekseen, että eipä taida olla ihan Mensan jäsenaineista tuo tyyppi... Mutta kyllä, siinä on oikeasti iso ero. Että ehkäpä tulette näkemään täällä blogissanikin jossain kohtaa jotain muutakin kuin ommeltua. - Aika näyttää, mitä se on.

DIY-paita

omatekoinen neule
 OMMELTU NEULE

Tämän postauksen neule on ommeltu Eurokankaan palalaarista löytämästäni neuloksesta. Pari kertaa nikottelin ostohetkellä, sillä materiaalina se on ehtaa muovia. Olin alunperin ostamassa ihan muita kankaita ja ostinkin: haastattelin myyjää, hypistelin, rutistelin ja etsin, kunnes löysin mahdollisimman kestäviä ja ekologisia vaihtoehtoja. Tämä neulos oli sivujuonne, mutta olkoon nyt tämän kerran. Materiaalina tämä neulos on mukava vilpoinen ja neutraali sävy sopii monien alaosien kanssa. Eri värisillä asusteilla siitä saa myös aina vähän eri näköisen.

Leikkasin neuloksen kaikkien oppien vastaisesti väärään suuntaan eli neulos kulkee pystysuunnassa. Tämä siksi, että halusin sen rullautuvan helmasta ja hihansuista oikeaan suuntaan. Lopputulos näyttää minusta oikein mukavalta ja koska neule joustaa kumpaankin suuntaan, ei tuolla leikkuusuunnalla ollut niin väliä. Kaula-aukon kanssa emmin tovin. Lopulta päädyin huolittelemaan reunan samurilla ja ompelin taitoksen kiinni käsin. - Tekniikka, jota käytän nykyisin todella usein. En kerta kaikkiaan pystynyt näkemään tämän paidan kaula-aukossa minkäänlaisia koneompeleita. Toimii mielestäni parhaiten juuri näin, mahdollisimman neulemaisena. Tällä paidalla ja postauksella osallistun Kätilön Käsistä -blogin perusvaateompeluhaasteeseen.

Oletkos sinä itse ompeluharrastaja vai myös neuloja/virkkaaja? Entä osaisitko vinkata minulle jotain mukavaa aloittelevan neulojan projektia, jossa lopputulos olisi visuaalisesti hieno, muttei teknisesti liian haastava?

P.S. Käsityöblogien FB-ryhmässä ja Instagramissa olen kuin huomaamattani altistunut neulemaailmalle. Siellä on selvästi ihan omat juttunsa. On kaikenmaailman Anelmaisia ja neulehaastelyhenteitä, joista minä en ymmärrä mitään. Kauneuden päälle minä kuitenkin ymmärrän. Pakko jakaa tässä yksi ihan superihana blogipostaus muutenkin inspiroivasta blogista. - Ihan mielettömän upeita ja ajan hengessä olevia neuleita. Lämmi ilo, olkaapas hyvä!  

 Lopuksi vielä muistutus blogini ompeluhaasteesta:

http://kototeko.blogspot.fi/2016/02/renew-mama-osallistu-ompeluhaasteeseen.html

30 kommenttia

  1. Oikein nätti on.
    Mulla on valmistunut nyt kaksi neuletyötä tänä aikana kun ollaan keskusteltu tästä neulebloggaamisesta. Kolmatta aloitan juuri, nyt on hyvä hetki keskittyä neuleisiin kun ompelut ei suju...Vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Melissa! (Miksi muuten sun nimi on täällä blogissa aina Nelli L. - kyselee nimimerkki "hämmentynyt" ;) On pitänyt kysyä aiemminkin. ). Sä oot kyl supernopea. Selvästi muutenkin tosi sellainen sähäkkä: en ikinä unohda jotain taannoista kesää, jolloin ompelit ihan tolkutonta vauhtia kesämekkoja! :) Itse en oo tähän mennessä sinänsä kaivannut vaihtelua ompelulle. Tai kun siihenkin voi yhdistää jo itsessään niin paljon kaikenlaista, esim. kankaanpainantaa, joka jo itsessään on ihan oma juttunsa. Ja sitten teen kaikenlaista nypräämistä muutenkin. Mitä milloinkin. Kaikenlaisista materiaaleista. Mutta itseasiassa tällä hetkellä mulla on työn alla, pitkästä aikaa... tittididii:kaulahuivi. Miehelleni. Neuloen siis. Ihan tosi perushommaa, oikeinnurin, mut lanka on semmoinen itsessään monivärinen. Saa nähdä, tuleeko valmiiksi... ;)

      Poista
  2. Tunnistan itseni tästä :) mullaki oli kymmenen vuoden tauko jona aikana ompelin vaan lukuunottamatta jotai todella pienimuotoista neulomusta. Vuoden aikana on alkanut innostus taas kytemään. Ja olen jälleen jatkanut neulomista. Se on hidasta ja aikaavievää. Juuri sitä rauhoittumista mitä tällä hetkellä kaipaan. Kiva postaus ajankohtaisesta aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, mut sä oot sit kummiskin neulonut joskus aiemmin enemmänkinkö? Koska selvästikin sulla on homma hanskassa. :) Neulos on tasaista ja neulepaita syntyy viikossa. Wau, sanon minä!

      Poista
  3. Kiva paita, tuttu aihe ja ihanat kuvat sinusta. Olen ompeluihminen henkeen ja vereen, mutta sen rinnalla olen näpertänyt jonkin verran aina jotain muutakin, virkkausta, neulomista ja kirjontaa lähinnä ja hyödyntänyt sekatekniikoita. Et uskokaan kuinka ahkera villasukkien neuloja olin aikaa ennen lapsia :). Sohvakäsityöt ovat houkuttaneet minuakin paljon viime aikoina, yksi syy on juuri tuo, että silloin on helpompi olla toisten seurassa, toinen taas luultavasti se, että paljon ommelleena ompelutyöt vaativat välilä aika paljon kommervinkkejä, että siitä saa sen ikionnellisen ilon ja wow-elämyksen itselle. Näissä muissa lajeissa olen paljon paljon aloittelijampi ja "onnen tunteetkin" saavutetaan silloin aika paljon helpommin, näin olen analysoinut :). Mulle iski kanssa eilen villasukkakuume, pirskatti kun se kauppa ei ollut auki, kun ei ollut tarpeeksi eri värisiä lankoja. Miehen oli kovin vaikea ymmärtää, että miksi tarvitsen 6 väriä, enkö voi tehdä niillä olemassa olevalla kolmella ja käski tilata netisä kasan lankoja varastoon :). No en tilannut, vaan aion käydä kaupalla heti kun vaan pääsen (ja toivon, että sukkainspiraatio pitää siihen saakka eikä jotain muuta tupsahda tilalle :O).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista! Kyllä minullekin ompelu on se pääjuttu. Siinä on jo itsessään niin paljon ulottuvuuksia ja opittavaa. Itseäni kiinnostaisi hirmuisen paljon oppia tekemään asian ns. oikein. On varmasti paljon sellaisia juttuja, jotka teen vaikean kautta, kun olen itsekseni vain käytännön kautta oppinut. Osaatko suositella jotain perusopusta? :) Voi että kun on tylsää, kun asutaan niin kaukana toisistamme. Ois ihana joskus päästä viereen katsomaan, kun teet jotain. Naurattaa tuo villasukkaepisodi. Voin niin hyvin kuvitella tuon tilanteen, jossa mies ei todellakaan ymmärrä, että miksei voisi tehdä vain ihan jostain, mitä sattuu nurkista löytymään. ;) Toivottavasti löydät sopivat langat ennen kuumeen laantuista. Minustakin olisi ehkä kiva tehdä sellaiset pitkävartiset villasukat. Paljon näkyy nyt kaikkialla sellaisia tosi ihania.

      Poista
    2. Mitähän nyt osaisin suositella, kun just ne kirjat puuttuu mun hyllystä ;). Ootko kattomut sitä Tilly Walnesin Pistoksissa, se on ehkä liian perus jo sulle, oot kuitenkin jo sen verran ommellut. Englannin kielen puolelta löytyy niitä Sewing Bible:a, mutta sisällöstä mulla ei ole kyllä minkäänlaista käsitystä. Yksi hyvä keino on tutkia valmisvaatteiden saumarakenteita, tukemisia yms. Erityisesti vanhojen vaatteiden, jos kirppikseltä löytää. Joo, ois kiva huristella sun kans vierekkäin koneilla, pystyn jo kuvitteleen tilanteen sieluni silmin :D

      Poista
  4. Kun käyttää montaa tekniikkaa, ei pääse kyllästymään:) Tuunaus, ompelu, virkkaaminen, neulonta, korutyöt jne antavat jokainen erilaisia ideoita ja mahdollisuuksia.
    Yksi oivallus, mitä itselle on tullut on, että ei ole aina pakko vaikkapa virkata koko työtä vaan sitä voi käyttää esim koristeluun - kaula-aukon tai hihansuut voi virkata koristeelliseksi tai sitä voi tehdä vaikka muutaman kukan sopivaan kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa hienolta, että tekee jonkun yksityiskohdan eri tekniikalla. Itse en ole kyllä ikinä kyllästynyt ompeluun. Siihen liittyy niin paljon kaikenlaista. Tykkään esim. kankaanpainannasta ja sekin on ihan oma maailmansa. Ja lisäksi sitten teen ihan mitä milloinkin mieleen juolahtaa ja mistä materiaaleista vaan. Joskus juurikin vaikka koruja, kodin sisustusjuttuja tai mitä vain. Oikeastaan tuo neulonta on varmaan ainoa, mikä on ollut henkilökohtaisessa pannassani. ;) Mutta nyt minulla onkin jo työn alla supersimppeli homma: kaulaliina miehelleni. Saas nähdä, tuleeko valmista ja jos, niin milloin: talvihan se on ensi vuonnakin... ;)

      Poista
  5. Musta on ihan mahtavaa että on olemassa neuloskankaita meille jotka tykkää ommella mutta haluaa käyttää neuleita. Ja samastun moneen tuossa sun tekstissä. Kuten siihen että lasten myötä tekemiseen on tullut erilailla pitkäjänteisyyttä. En olis sitä vielä 5v sitten uskonut! :D Ala ihmeessä neulomaan jos siltä tuntuu, rivi kertallaan eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Toivoisin vain neuloksia luonnonmateriaaleista. Puuvilla olisi ihana materiaali, mutta eipä kovin tiuhaan ole tullut vastaan. Lapsilla on kyllä vaikutusta moneen asiaan - eivätpä itse aavistakaan, miten moneen. :) Kyllä varmasti jotain neulehommaa: virkkausta tai kutomista tässä jossain kohtaa kokeilen. Jospa jotain saisi ihan valmiiksi saakka. Pitäisiköhän aloittaa nuken vaatteista... ;)

      Poista
  6. "Mikäli minulla olisi neuleblogi, se päivittyisi keskimäärin kerran vuodessa ja siellä esiteltäisiin paita, joka ei koskaan valmistunut" :'D voin niin samastua tuohon! :D ymmärrän pakkoneuloosin alkuhurmoksena. Kuinka monta "neuletta" on aloitettu ja sitten lopetettu noin viiden centin jälkeen. Mikään koskaan ole valmistunut edes puoleen väliin. Joko into tai lanka loppuu. Osaa hahmottaa työn määrää, langan menekkiä tai omaa motivaatiota.. Virkkaus on sitten asia erikseen. Ja tietenki ompeleminen! <3

    Ja on muuten kaunis neulepaita, sopii sinulle! Minullekin kelpaisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, mutta: minähän olen kyllä nähnyt todistusaineistoakin siitä, että olet saanut valmiiksi! - Koodinimi: punainen pipo! :) Ja kiitos, tykkään itsekin. On sellainen perussimppeli, joka on huoleton vetäistä päälleen. Materiaali olisi vain saanut olla jotain muuta kuin muovia..

      Poista
  7. Ensinnäkin suuret kiitokset kauniista sanoista ja linkkauksesta<3
    kylläpä meistä löytyikin paljon samaa. minä oon just samanlainen Pinterest-hörhö ja käyn välillä ihan ylikierroksilla ideoiden suhteen. Kaikki pitäis täälläkin saada heti tehtyä..sen takia ihmettelenkin suuresti miten musta onkaan tullut tällainen kutomisintoilija. Ompelukonetta taas en osaa käyttää juurikaan ja kadehdin suuresti teitä jotka sen haltsaa.
    Mutta oli työ mikä tahansa niin laadussa ei tingitä. Kun työhön aletaan niin siihen paneudutaan huolella. Välillä saan kiukkuisia kommentteja kun en kuule enkä näe mitään kun teen jotain tiukkaa kuviota neuleeseen :)

    Harmi kun näitä blogeja enää kerkeää harvemmin lukemaan. Tänne yritän kuitenkin palata myöhemmin uudestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Instan kautta sinut oon bongannut ja ihastellut monesti. Se virkkaamasi muva-laukku on ihan super kaunis. Ylikierroksilla käynti... kuulostaa niin tutulta! ;) Ehkä tuo kutominen on sitten hyvää vastapainoa sellaiselle tietylle hätäisyydelle. Siinä on pakko hyväksyä se, ettei valmista tule heti.

      Tervetuloa vain tänne toisenkin kerran! :)

      Poista
  8. Tää on tosi kiva ja monikäyttöinen! :) Mä oon samanlainen neuletöiden kanssa ja ompelujäljen nurjaankin olen vasta viimeaikoina keskittynyt huolella. Alkuun surruuttelin hirveellä höngällä vaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Veikkaan, et ompeluharrastajissa voi olla paljonkin sellaisia hätäisiä. Sellaisia, joita ei neulominen kiinnosta. Vaikka neulomisessa on puolensa, sillä tekniikalla ei saa ikinä itselleen kokonaista vaatetta vaikka vartissa. - Asia, joka on ompelukoneella toteutettavissa ihan helpostikin. Tosin mitä enemmän ompelee, sitä vähemmän sitä itselleen sallii sellaisia pikasurautuksia. - Näin olen itsessäni ainakin huomannut tuommoisen piirteen. Ja se tietty tarkkuus tulee varmasti ajan myötä melkeinpä kaikille. Ehkä. Osa toki on sellaisia ihan sisäsyntyisesti. Itse en siis siihen joukkoon kuulu. ;)

      Poista
    2. Niin varmaan onkin! Silloin kun opiskelin, neuloin luennoilla ihan hirmuisesti ja tuli tehtyä tytölle neulemekkoja ja vauvalle villahaalaria ja vaikka mitä. Nyt ei malta istua kuin vaan ompelukoneen ääressä. :D Minäkään en todellakaan ole tarkaksi syntynyt ;)

      Poista
    3. No mut sähän oot kummiskin ollut neuloja eli kyllä sitä kärsivällisyyttä sitten jonkin verran pitää olla. :)

      Poista
  9. Tyylikkään näköinen paita! Yksinkertainen, mutta kuitenkin niin kaunis. Ja jälleen kerran nautin sun sanojen kuljettelusta, sulla on ihana taito luoda mielenkiintoisia tekstejä.

    Pään sisäinen pinterest on niin tuttua täälläkin. Nyt on ollut sellainen hetki, että ideoita on ihan liikaa ja ahdistaa, kun ei ehdi mitään niistä toteuttamaan saman tien. Minä tykkään tehdä kaikenlaisia käsitöitä ja näperryksiä. Innostun helposti kokeilemaan jotain uutta juttua, oli se sitten pehmeitä tai kovempia materiaaleja. Onnea on sen verran iso talo, että kaikki eri projektit voi levittää jonnekin keskeneräisenä :D. Ja kukaan ei edes huomaa, että mulla on monta keskeneräistä työtä. Mies niin harvoin ehtii nykyään omaan puutyöpajaansa, joten olen levittäytynyt sinnekin piikkilankoineni...kröhöm.

    Kuvittelin vuosia etten osaa neuloa muuta kuin ainaoikeaa, mutta viime vuonna otin sen suhteen itseäni niskasta kiinni ja opettelin. Nyt voin sanoa niiden sukkien neulomisenkin olevan niin kivaa. Pikkuisen tuli hyvä fiilis, kun huomasi oppivansa. Kirjonnat ja virkkaus on toinen juttu, mitä on kiva tehdä sohvalla. Ompelu on tottakai aina lähellä sydäntä, en kai olisi alaa opiskellut, jos ei se olisi jo silloin kiinnostanut. Muistan aina ompelupuolen opettajien mantran: vaatteen tulee olla niin siisti myös nurjalta, että sen voisi laittaa nurinpäin päälle :D. Kieltämättä en ihan aina jaksa sitä noudattaa. Olen siis vanhemmiten oppinut antamaan itselleni enemmän anteeksi, myös käsitöissä. Ehkä poikkean siinä monesta muusta ompelijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna, kauniista sanoistasi. Jälleen kerran. :) Sinulla onkin blogissasikin kivan monipuolisesti monenlaisia käsitöitä. Minustakin on kiehtovaa kokeilla erilaisia materiaaleja. Suuri rakkauteni on keramiikka, jota harrastin joskus aikaa sitten ennen lapsia. Siihen haluan ehdottomasti palata vielä. - Erityisesti rakastin tehdä karkearakenteisesta savesta sellaisia rouheita esineitä. Vaikka olin aloittelija, tykkään edelleenkin niistä esineistä, joita silloin tein.

      Tuossa siistissä jäljessä se ero tulee varmastikin siinä, että sinä olet ammattilainen. Minä itse oppinut harrastelija. Kukaan ei ole ollut vieressä vaatimassa siistiä jälkeä. Nykyisin vaadin sitä kuitenkin itse. Olen ommellut niin pitkään, että en voisi sallia itselleni sellaista huitaistua lopputulosta. - Joskus kyllän, mutta en järin usein. Usein käy niin, että saatan ompelutilanteessa vielä ajatella, että kaipa tämä menettelee, mutta seuraavana päivänä sitten kuitenkin otan ratkojan käteen ja teen uusiksi. Muutoin käy helposti niin, että silmä tarttuu aina juuri siihen yhteen epäkohtaan.

      Ja oi että kuulostaa ihanalta tuo, että on tilaa levitellä omia projekteja ja on työpajat ja kaikki! Meillä on 72 neliötä kerrostalokolmiota ja tänne pitää mahtua omien projektieni lisäksi mies omine työprojekteineen, kaksi lasta, välillä kolme (miehen poika) ja yksi koira. Että ihan järjettömästi en pysty levittäytymään. - Välillä tosin teen sitäkin ja siinä kohtaa miehellä menee yleensä hermot: "Etkö voisi tehdä yhtä asiaa kerralla loppun ennen kuin aloitat uuden!" Olen yrittänytkin nyt pitäytyä mallissa yksi projekti valmiiksi ja sitten vasta uusi. Välillä onnistun tuossa paremmin, toisinaan taas heikommin... ;)

      Poista
  10. Onneksi olen saanut hillittyäni itseni Pintarestin suhteen, en ole siis liittynyt sinne edelleenkään..(on toki hieman ärsyttävää kun etsin netistä inspiraatioita, löydän kivan kuvan ja siten ohjaudun Pintarestin sivuille. Sitten tulee teksti, että sinun tulee rekisteröityä nähdäksesi enemmän:D) Uusia ideoita pyörii päässä kyllä ilman Pintarestiakin, haluaisin kokeilla uusia tekniikoita ja keskeneräisiä töitä on ihan tolkuton määrä. Mutta toisaalta, tykkään tehdä yhtenä päivä yhtä ja toisena toista. Jätän töitä muhimaan ja usein saan niihin pitkän harkinnan jälkeen paremman lopputuloksen kuin alunperin olin ajatellut. Neulomisesta en ole vielä innostunut, mutta lankoja tulee silti hipelöityä kaupassa:) Kyllä minä ne villasukat itselleni neulon vielä joku päivä:)
    Neuleesi on tosi kaunis. Rullautuvat reunat ja käsin huoliteltu pääntie näyttää todella siisteiltä. Ja vielä tunnissa valmista!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Pinterest on kyl ideaviidakko. Vaan minäpä puhuinkin tuossa pääni sisäisestä Pinterestistä eli sillä viittaan ihan omaan korvien väliseen toimintaani. :) Eli en itse juurikaan hae ideoita aktiivisesti mistään itseni ulkopuolisesta. Niitä riittää ihan tarpeeksi jo omasta takaakin. Toki inspiraatiota tulee monesti ihan huomaamattakin sieltä sun täältä ja joskus saatan johonkin ideaan katsoa esim. tekniseen toteutustapaan vinkkiä netistä. Muuten kyllä ideoita on liiaksikin. Oon itse koittanut vähän hillitä tuota monen työn yhtäaikaista tekemistä. Siihen on kyllä vahvat taipumukset. Mutta kun sitten niitä lojuu kaikkialla ja saattaa unohtua kokonaan tekemättäkin. Koitan nykyisin tehdä yhden jutun valmiiksi kerralla. Välillä tosin pieni mietintäaika tekee hyvää. Vähintään yön yli. Hyvin usein se ensimmäinen idea ei ole ollenkaan se toimivin. Kaikenlaisten eri tekniikoiden kokeilu on minustakin kivaa. Monenmoista teenkin. Neulominen on vain jäänyt paitsioon tuon hitauden vuoksi. Lankakaupat näyttää muuten tosi ihanilta paikoilta. Ne on ihan kuin karkkikauppoja ihanine väreineen. Edellisessä työpaikassani Novita oli yksi asiakkaistani. - Siinä pääsi kivalla tavalla kurkkaamaan sisään siihenkin maailmaan. Ja kiitos. Minusta tuo neulos suorastaan huusi päästä rullautumaan vapaasti. En olisi voinut kuvitellakaan muunlaista helmaa ja hihansuita.

      Poista
  11. Haha! Meissä on kyllä paljon samaa... Nitoja kuulostaa tutulta :D :D ja silloin suorena kun kiinnostuin ompelusta ompelin kyllä sellaisia virityksiä, että oksat pois!

    Tämä neule on tosi kiva. En olekkaan koskaan kokeillut neuleompelua. Siinäpä olisikin uusi aluevaltaus minulle!
    ps. Olen kerran neulonut pitkän neuletakin. Kaikki palat valmiiksi asti. En koskaan saanut sitä koottua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos. Kokeile ihmeessä. Hyvät neulokset vain ovat harvassa. Merinovilloja tosin oli ainakin aiemmin talvella tarjolla paljonkin, mut tällaisia ohuempia ei liikaa ole. Etenkään esim. puuvillaisina. Ja ei oo totta, että oot neulonut kokonaisen neuletakin ja homma on jäänyt kesken kasausvaiheessa!!! Nyt kyllä. Onko ne palaset vielä tallessa? Heti kasaamaan, mars, jos ovat tallessa! :)

      Poista
    2. No ei ole :D heitin roskiin yhdessä muutossa! En kyllä mahtuisi siihen enää :D Olen jaquard neuleesta ommellut sen aamutakin, se on kyllä IHANAA matskua. ps. Jos ne ois tallessa voishan ne niitata :D :D

      Poista
    3. Hih, no sepäs oiskin näky: niitattu neuletakki! - Luodinkestävät ominaisuudet kaupan päälle. ;)

      Poista
    4. No siihen ajatukseen voi ainaski tukeutua... ;)

      Poista
  12. Mukavannäköinen neule.. En hetkeekään ajatellut, että oisit kutonu sen... Mut jos aloitat neuletta, niin suosittelen jotain virkattua kesäistä harvaa verkkopaitaa.. Siitä voi tehdä sit kassin tai jotain, jos kyllääntyy..

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.