Hello Fellow! – Erityisesti sinä siellä, joka ole kulkenut Kototeon matkassa jo pidemmän aikaa – toki muutkin saavat olla kuulolla. Jospa istuttaisiin hetkeksi alas ja juteltaisiin ihan rauhassa. Että mitäs sitä on oikein tullut tehtyä. – Nimittäin täällä ruudun toisella puolen.
Viime keväänä pohdin ainakin muutamassa postauksessa blogini kohtaloa. Että onko blogi se juttu, mihin haluan jatkossakin käyttää vapaa-aikani ja jos, niin jatkanko samassa muodossa vaiko mitenkä. Vaikka nautin edelleen blogini tekemisestä, jokin tuntui hiertävän. Oikeastaan minusta tuntui siltä kuin olisin ollut pukeutuneena pari kokoa liian pieneen vaatteeseen. Saumat kiristivät ja olo oli aavistuksen tukala.
Nyt on saumat ratkottu auki. On vaihdettu materiaaleja, tuunattu ja levennetty. - Olen taas oikean kokoisessa ja laatuisessa kostyymissa. Jiihaa! Pieni postaustempon höllentäminen heinäkuussa kirkasti näkymän. Bling! Kyllä, miksen tätä aiemmin ollut keksinyt? Tai ehkä olinkin, mutta en vain ollut osannut löytää punaista lankaa. Nyt yhtäkkiä kaikki näyttikin kirkkaalta. Tässä se nyt on: uudistunut Kototeko. Ei radikaalisti erilainen, mutta päivitetty versio. Kototeko 2.0. 😊
Teille seuraajilleni blogiini liittyvästä elämästä näkyy
vain osa. Jokainen postaus vaatii kuitenkin melko paljon työtä, sillä
käsityöbloggaus on lajina varsin työläs. Tosin nykyisin teen blogiini myös ruoka- ja herkuttelujuttuja, mutta eivät nekään kovin pienitöisiä ole. Jäin myös itse pohtimaan, että olisi mielenkiintoista nähdä,
kuinka paljon todellisuudessa käytän aikaa ja teen asioita tähän kaikkeen liittyen. Nyt siis pääsette kurkistamaan siihen
arkeen, joka rullaa täällä blogin tekemisen taustalla. Tarkasteluajanjakso on
viime viikko. Tai tarkalleen ottaen maanantaista maanantaihin. Tervetuloa
kurkistamaan Kototeon tekemiseen eli kulissien taakse!
Tuossa yksi päivä mietin, että jos kutsuisin ihan uuden ihmisen vierailulle blogiini, niin mitä hänelle esittelisin? Jos saisin valita viideltä blogivuodeltani viisi postausta, niin mitkä ne olisivat ja miten perustelisin ne? Oikeastaan valinta ei ollut edes kovin vaikea. - Ainakaan alkuun.
Nämä viisi postausta antavat mielestäni hyvän läpileikkauksen blogini sisältöihin ja tyyliin. Postauksista jokainen on myös minulle jollain tapaa tärkeä tai ainakin sellainen, no... minun näköiseni.
Jos olisit blogissani vierailulla ensi kertaa, niin tällaiselle tourneelle sinut johdattelisin. Opastettu kierros alkaa NYT! Postauksen lopussa arvontaohjeet.
Kototeko on suuri rakkaustarinani. Se on tarina arjen
jyräämän luovuuteni renessanssista ja rakkaan harrastuksenI uudelleen
elvytyksestä. – Harrastus, jonka myötä olen saanut toteuttaa monia luovuuden
puoliani.
Olen aina ollut luova ja rakastanut kaikenlaista luovaa
tekemistä: olen tehnyt keramiikkatöitä, maalannut akvarelli- ja öljyväreillä,
piirtänyt, kirjoittanut, tanssinut, soittanut, laulanut ja ommellut. Nuorempana tykkäsin myös näyttelemisestä.
Olen myös valokuvannut ja kehittänyt itse niitä paperisia kuviakin – joskus silloin
parikymppisenä paikallislehden toimittajana. Oli jännittävää hiipiä silloisen kotini
seinän takana sijaitsevan lehden toimitukseen ja viettää ilta vieläkin
hämärämmissä olosuhteissa: pienen pienessä pimiössä. Valokuvien kehittäminen on
ehdottomasti yksi kiehtovimmista asioista, mitä voi olla. Se hetki, kun odotat,
että mitä paperille ilmaantuu.
Luovuus on sisimpäni ydinolemus. On ihmisiä, jotka
kehittävät itsensä huipuiksi jossain luovuuden lajissa. Minä sen sijaan olen
aina ollut niin järjettömän kiinnostunut kaikesta luovasta, etten ole malttanut
pitäytyä ainoastaan yhdessä lajissa. Olen nopea oppimaan ja myös kyllästymään. Kototeko
on yksi ehdottomasti pitkäjänteisimmistä luovuuteeni liittyvistä asioista. Olen
iloinen ja ylpeä siitä ja erityisen onnellinen siitä, että blogini on löytänyt
teidät – tai te blogini. Yksinään jutustelu olisi ollut aivan järjettömän
tylsää.
Blogini täyttää tässä kuussa viisi vuotta. Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa bloggaamistani. Huomaan olevani jonkinlaisessa
taitekohdassa. Lisäksi olen miettinyt myös bloggausta ilmiönä. - Että ovatkohan blogit
noin ihan yleisesti hiipuva some-sisällöntuottamisen muoto. Tubetuskulttuuri
jyllää erityisesti nuorten keskuudessa ja itsekin huomaan siirtyneeni monen
blogin seuraajana pelkkään visuaaliseen pikaruokailuun Instagramin puolella.
Näine aavistuksen ristiriitaisine mietteineni osallistuin
huhtikuun lopussa Ping Helsingin järjestämään suureen sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan, Business Festivaliin. Tapahtumaan oli valittu kaikkiaan 250 sisältögurua – blogini ansiosta olin yksi heistä. Kässäblogien genrestä mukana olivat itseni lisäksi ainakin Mehukekkereiden Veera ja Muita ihania -blogin Tiina.
Tapahtuma
toi paljon inspiraatiota ja jätti ajattelemisen aihetta. Paitsi bloggaukseen liittyen
– elämään ihan yleisestikin. Mietin pitkään, mitä kertoisin teille
tapahtumasta. Pelkkä annoskuvien esittely tai yleinen hehkutus ei ole minun näköiseni
tapa kertoa tapahtumista.
Business Festival oli tapahtumana hieno, mutta enemmän nostattava kuin tiedollisesti järisyttävä. Tapahtuman konkreettisin asia seurasi oikeastaan
tilaisuuden jälkeen, jolloin osallistujille lähetettiin tutkimus, jonka
tulokset haluan nyt jakaa teidän kanssanne. Tiedän, että blogini seuraajissa on
paljon bloggareita ja varmasti tutkimuksen sisältö kiinnostaa muitakin. Tässäpä
teille siis otteita Ping Helsingin ja Dagmarin yhteisestä vaikuttajamarkkinoinnin tutkimuksesta. Postauksen lopussa
pikkuisen tunnelmia myös itse tapahtumasta.
Helsingistä Lappeenrantaan, Lappeenrannasta Lontooseen, Lontoosta Australiaan, pieni koukkaus Hämeenlinnaan, jonka jälkeen piipahdus Nokialla... klik, klik, klik. Matka käsityömaailman ympäri noin puolessa tunnissa. Aika kivaa, vai mitä! :)
Käsityö- ja DIY-maailmaan liittyviä blogeja ja Insta-tilejä on nykyisin järjettömän paljon. Toisinaan on oikeasti vaikea valita, mitä niistä seuraisi. Joka paikkaan ei millään ehdi ja kuitenkin sitä haluaisi seurata jokaikistä niistä oman mittapuun mukaan parhaista kässäsomettajista.
Blogien seuraajana huomaan pikkuisen laiskistuneeni vuosien saatossa tai ainakin olen tullut kriittisemmäksi. Yhtä harvempi blogi päätyy vakkariseurattavaksi. Olen myös siirtynyt seuraamaan useita bloggareita ainoastaan Instagramin puolelle. Samanaikaisesti seurattavieni lista on laajentunut uusilla - bloggareilla ja ainoastaan Instagramiin kässäkotinsa pystyttäneillä. Instagramin puolella seuraamisen aloittamisen ja lopettamisen kynnys on selvästi blogeja matalampi. Uuden blogin seuraamisen aloittaminen vaatii joko totaalisen "rakkautta ensi silmäyksellä" -ilmiön tai aikaa tunnustella, tutustua, ihastua. Koska aikaa on rajallisesti, jälkimmäisen syyn vuoksi blogien seurantalistani ei ole juurikaan laajentunut viime aikoina.
Vakioseurattavien lisäksi on olemassa sitten pikkuisen isompi kattaus niitä satunnaisseurattavia, joiden olemassaolon muistan nähdessäni linkin uuteen postaukseen esimerkiksi Facebookissa. ”Ai niin tuokin…”. Ja juuri, kun kuvittelet olevasi tietoinen lähes kaikista kässäsomettajista, somevirrasta pomppaa esiin superihana blogi, josta et ole koskaan kuullutkaan. - Paniikki! Apua, mitähän muuta multa on jäänyt huomaamatta?!
Tuossa yksi päivä pysähdyin miettimään, miksi minä seuraan juuri niitä, joita seuraan. Siitä sai alkunsa tämän kertainen postaus.
Haudi houhou hou! On pitänyt pitkään tehdä sellainen postaus, missä kertoisin pikkuisen itsestäni. - Siitä tyypistä, joka hengailee ruudun tällä puolella. Se on vain jotenkin aina jäänyt. Toki persoonani varmasti välittyy myös rivien välistä, mutta tässä nyt vähän tarkemmin. Teitä lukijoita on viimeisen vuoden aikana tullut paljon lisää ja viimeisten kuukausien aikana olen pikkuhiljaa myös laajentanut blogini sisältömaisemaa pelkästä ompelusta ja vaatteiden tekemisestä myös mm. sisustukseen. Että ehkäpä pieni esittely ja kootut selityksetkin voisivat olla paikallaan. :)
Tässäpä teille siis lyhyt (no, okei, myönnetään, venähti vähän pitkäksi...) video minusta sekä blogini uudesta linjasta. Kaverini vinkki: laskekaas, kuinka monta kertaa, suin tukkaa korvani taakse tuossa videolla! ;) - Olin juuri tullut kampaajalta ja tukka valui koko ajan epätutulla tavalla kasvoille.
Olen siis 42-vuotias kahden lapsen äiti ja yhden miehen puoliso. Asun Itä-Helsingissä hyvin monikulttuurisessa ympäristössä. Olen tehnyt käsitöitä ja kaikkea muutakin luovaa oikeastaan koko ikäni harrastuksena. Olen traumatisoinut jo lapsuudessani kavereitani lietsomalla heitä mukaan DIY-projekteihini, joista yksi kaveripiirini kuuluisimmista oli oman huoneen Facelift totaali vaaleanpunaiseksi. No Mercy: maalattiin yhdessä ystäväni kanssa paitsi huonekaluja, myös mm. nitojat, reijittimet, viivottimet (järjen riemuvoitto: mitat peittyivät...). Kirjava kirjat kirjat päällystettiin vaaleanpunaisiksi vesivärein maalatuilla uusilla kansilla. Ja sitä rataa. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa...
Olen hillitön innostuja. Luovuus on minulle yhtä kuin elämä. Pääni sisällä on lähes tauotta käynnissä oleva ideatehdas. Lasten myötä olen oppinut sietämään pikkuisen paremmin sitä tosiasiaa, että valmista tulee harvoin kertaheitolla ja saman päivän aikana. Innostun uusista tekniikoista, uusista materiaaleista.
Arvostan eettisyyttä ja ekologisuutta. Matkaan kohti järjevämpää ja eettis-ekologisempaa vaatekaappia. Tähän teemaan tartun ihan säännönmukaisesti ja pyrin pitämään ekologisuuden punaisena lankana omassa vaatekaapissanikin. Pyrin pitämään jonkinlaisen kurin sisäiselle innostujalleni, jotten innostuksen puuskassani tekisi jotain täydellisen hyödytöntä. Onnistun siinä nykyisin jo huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten.
Olen persoonana yhdistelmäluovaa boheemia ja järkevää bisnesihmistä. Moni läheisesti minut tunteva liittää sanan "luova" perään myös laatusanan "hullu"... ;) Olen iltaihminen: toisinaan saatan innostua leipomaan yhdentoista aikaan illalla tai ryhtyä piirtämään mallia uuteen vaatteeseen.
Rakastan visuaalisuutta ja kirjoittamista. Työn alla (edelleenkin viimeistelemättä) on mm. lasten agenttikirja. Blogi on minulle hauska harrastus: oma media vailla ulkopuolista päätoimittajaa, jes! :) Välillä suhtaudun bloggaukseen intohimoisesti ja suunnitelmallisestikin. Enimmäkseen pyrin välttämään liian tosikkomaista asennoitumista. Koska työni liittyy sisällöntuotantoon ja markkinointii, pyrin ottamaan bloggauksen enemmän harrastuksen kantilta. Oikeastaan tämä on minusta seuraava aste sen jälkeen, kun lapsena kirjoitin vanhemmilleni omatekoisia sanomalehtiä. ;)
Seuraan tekstiilialaan liittyviä asioita, uusia innovaatioita, kierrätykseen liittyviä juttuja, mutta myös käsitöihin, tyyliin ja muotiin liittyviä ihmisiä sekä ilmiöitä. Muodin seuraajana olen kuitenkin aavistuksen laiska ja hypähtelevä: välillä enemmän, sitten taas vähemmän. Olen kiinnostuneempi omatekoisesta tyylistä, jolla on syvät juuret ihmisen persoonaan, ei niinkään ohikiitäviin trendeihin.
Haluaisin oppia pitämään neulomisesta ja virkkaamisesta. Tähän kohtaan kannustuksen sanoja, kiitos! :) Olen suunnitellut tiskirättien virkkaamista. Wuuhuu! Ehkä siinä olisi projekti, joka olisi helppo saattaa päätökseenkin.
Tällaista blogissani on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessakin. Toimitettuja juttuja kiinnostavista ilmiöistä ja ihmisistä tulen varmasti kirjoittamaan jatkossakin. Pistokoe-juttusarja saa vielä jatkoa. Mahdollisesti jatkan myös jossain kohtaa Renew Mama -ompeluhaasteita. Viimeisimmässä haasteessa oli kuitenkin sen verran vähänlaisesti osallistujia (kiitos teille, jotka osallistuitte!), että ajattelin ottaa pikkuisen aikalisän sen suhteen. Blogeissa on meneillään aika paljon erilaisia haasteita tällä hetkellä muutenkin.
Tällaista nyt tällä kertaa. - Toivottavasti pysytte kyydissä jatkossakin!
Ihania ja aurinkoisia päiviä teille kaikille, ihanille lukijoilleni! - Nautitaan nyt tästä ihanasta lämmöstä ja valosta. :) Sanoinko jo riittävän monta kertaa sanan "ihana"? ;)
Yksittäisvierailulle kiinnostavan
postauksen vanavedessä, satunnaisvierailulle silloin tällöin vai
vakiovieraaksi kylkeen kyhnyttämään? Mielenkiintoisia ja kivasti
toteutettuja blogeja on nykyisen lähes näännyttävän paljon.
Vielä muutama vuosi sitten huomasin
poimivani seurantalistalleni blogeja melko kepein perustein. Blogien
laadun ja valikoiman kehittyessä myös kriittisyys ja seurannan
kynnys on kasvanut. Joitakin blogeja haluan kuitenkin ehdottomasti
seurata. Tässä postauksessa esittelen seurantajärjestelmiä,
joista muutamaan sukelletaan vähän syvällisemmin.
Täydennän postausta mieluusti, mikäli
osaat kertoa jostain tarkemmin tai lisätä listaan jonkun aivan
uuden seurantavälineen tai applikaation.
Blogien seurantaan on nykyisin tarjolla monta tapaa. Itse koen Bloggerin oman seurannan jo hivenen
vanhanaikaiseki ja kankeaksi. Ainakin itse tunnustan olevani äärimmäisen laiska
lukemaan blogeja Bloggerin nostoista. Useille Googlen ”liity
lukijaksi” -painike on kuitenkin juuri se, joka on lähimpänä ja
helpoiten klikattavissa. Blogin tuottajana ei tuota bloggerin omaa lukijamäärää kuitenkaan kannata enää seurata aivan yhtä orjallisesti kuin aiemmin. Blogeja kun seurataan nykyisin monella muullakin tapaa.
Oma ylivoimainen suosikkini on
kansainvälinen Bloglovin.
Ohessa tiivistelmä Bloglovinista omaan
käyttökokemukseeni pohjaten:
Selkeä ja miellyttävä
käyttöliittymä
Sekä oman blogin lisääminen
että muiden blogien seuraamien aloittaminen on tehty helpoksi
Järjestelmästä on helppo nähdä,
mitkä postaukset olet jo lukenut ja mitkä ovat lukemattomia
Yksittäisten postausten
tallentaminen ja jakaminen on helppoa
Järjestelmä on
seuraajatiedoissaan hyvin avoin: kuka tahansa Blogloviniin
kirjautunut pääsee näkemään, paljonko kullakin blogilla on
seuraajia.
Bloglovinin blogitarjonta on
suuri. Tarjolla on sekä suomalaisia että muun maalaisia blogeja.
Itse seuraan eri maiden blogeja ja niinpä tämä järjestelmä hyvä
työkalu siihen.
Bloglovinin ylivoimaisesti kivoin
ominaisuus on se, että kooste uusimmista päivityksistä tupsahtaa
sähköpostiin. Ilman sähköpostikoontia en taatusti vierailisi
seuraamissani blogeissa yhtä usein kuin tuon meilinoston ansiosta.
Järjestelmään varta vasten meneminen kun vaatii aina oman
vaivansa. Vaiva ei toki ole suuren suuri, mutta tässä netin
laiskistuttamassa ”heti nyt” -mentaliteesissa muutamakin
klikkaus on välillä liikaa.
Tiesitkö, että Suomen eniten käytetty
blogien seurausjärjestelmä: Blogilista lopettaa toimintansa? Itse
en ole koskaan käyttänyt blogilistaa seurantaan. Oman blogini olen
toki sinne lisännyt. Koska Blogilista siirtyy pian historiaan, en
aio käydä sitä tässä nyt läpi. Sen sijaan esittelen sen paikan
todennäköisesti ottavan, uuden palvelun nimeltään Blogipolku.
Ohessa kooste Blogipolusta:
Miellyttävä ja selkeä
käyttöliittymä
Visuaalisesti Blogipolussa on
pientä sukulaisuutta Bloglovinin kanssa.
Oman blogin lisääminen on
helppoa. Tosin ainakin itselläni tuli ensimmäisellä kerralla
ongelmia blogikuvauksen lisäämisen kanssa. Tekstikentässä on
merkkimäärärajoitus, joka ei kuitenkaan estä syöttämästä
tekstiä enemmän kuin sallittu. Merkkien poistamisen jälkeenkään
järjestelmä ei hyväksynyt tekstiä ja jouduin tekemään koko
homman alusta.
Järjestelmässä voi seurata
erikseen paitsi blogeja, yksittäisiä postauksia.
Järjestelmästä näet kunkin
blogin/postauksen lukija- ja seuraajamäärät. Lisäksi
blogeja/postauksia voi osoittaa ”tykkäävänsä” tai tässä
kohtaa rakastavansa, sillä symbolina on sydän.
Järjestelmän erityisenä
plussana pidän mahdollisuutta nostaa esiin blogien kilpailuja ja
haasteita. Kilpailuista ja haasteista tulee järjestelmään oma
koostesivunsa.
Vielä tässä kohtaa Blogipolussa
on melko vähän blogeja, mutta ainakin itse halusin olla mukana
heti alusta alkaen. Uskoisin blogimäärän kasvavan käytön ja
tunnettuuden kasvamisen myötä.
Blogipolku on Suomalainen
järjestelmä. Lienee melko epätodennäköistä, että sinne tulee
kovinkaan paljoa muun maalaisia blogeja. Eli jos haluat seurata
kotimaisia blogeja, tästä kehittynee vielä varsin oivallinen
väline siihen.
Miinusta siitä, että Blogipolusa
ei ainakaan toistaiseksi ole mahdollisuutta saada koostetta
uusimmista päivityksistä sähköpostiin. Blogipolun asiakaspalvelusta saamani tiedon mukaan palvelua kuitenkin kehitetään jatkuvasti ja tämäkin toiminnallisuus on tulossa. Samoin kuin vielä tällä hetkellä puuttuva mahdollisuus nähdä oman bloginsa seuraajien tiedot.
Isolla osalla blogeista on omat
Facebook-sivunsa. Niissä kuitenkin on harvoin muuta sisältöä kuin
ne samat postaukset kuin muissakin kanavissa ja blogissa itsessään.
Itse seuraan kuitenkin muutamia blogeja myös Facebookissa. Sen
kautta saa kuitenkin aina nopeasti tiedon uusimmista päivityksistä.
Ja Facebookissa kun joka tapauksessa tulee oltua pitkin päivää,
sen uutisvirrasta on luonteva poimia myös blogipäivitykset.
Ehdottomana plussana siis se, ettei tarvitse erikseen kirjautua
mihinkään järjestelmään.
Moni erityisesti visuaalista sisältöä
painottava bloggari jakaa sisältöään myös Instagramissa. Samoin
sisältöä postataan myös Pinterestiin. Seurantaväyliä ja
bloggarin kulmasta päivitettäviä kanavia alkaa olla melkoinen
määrä. Itse en ole vielä Instagramiin Kototekoa vienyt, mutta
lähitulevaisuudessa olisi aikomus. Ei lopu tekeminen kesken... ;)
Lisäksi blogeja / niiden ylläpitäjien tuottamaa sisältöä voi seurata ainakin
seuraavin tavoin:
Mielestäni on mukavaa, että blogien
seurantaan on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Bloggaajan kulmasta
haasteeksi tulee kuitenkin käyttäjämäärien ja lukijoiden
käyttäytymisen seuranta sekä sisällöntuotanto useisiin eri
kanaviin. Eri järjestelmäthän eivät keskustele keskenään ja
niinpä esimerkiksi seuraajatiedot joutuu poimimaan eri lähteistä,
eikä päällekkäisiltä käyttäjiltäkään voi välttyä.
Oikeaoppisestihan bloggaajien tulisi
tarjota sisältöjään hyvin monikanavaisesti ja lisäksi jokaiseen
kanavaan pitäisi rakentaa sisältö ainakin jossain määrin kanavan
ehdoilla sekä huomioiden kyseisen kanavan erityisluonteen tai
vähintäänkin poimia sisällöstä kussakin mediassa parhaiten
toimiva sisältö. Blogien seurantaan soveltuvat järjestelmät jakautuvat oikeastaan kahteen osaan: osalla voi seurata blogia kokonaisuudessaan, osassa taas jotain sen osaa tai esimerkiksi blaggaajan visuaalisia havaintoja sekä ideoita. Näitä jälkimmäisiä edustavat ainakin Pinterest ja Instagram, joiden sisältöinä toimivat kuvat.
Harrastelijabloggarin aika ei voi mitenkään
riittää kaikkeen. Kannattaa siis valita, missä kaikkialla on
oikeasti relevanttia näkyä: missä kaikkialla pystyy hyödyntämään
samaa sisältöä, mitä varten on tuotettava jotain aivan uutta. Blogin sisältöä voi toki aina modata vähän eri kulmista. Ainakin
itse haluan kuitenkin bloggaamisen lisäksi myös ommella ja elää
sitä muutakin elämää eli sen mukaan mennään.
Valitse oman näköisesti tapa seurata
tai pistäydy vierailulle silloin, kun siltä tuntuu. Jos
virtuaalisesti voisi keittää kupin kahvia tai teetä ja tarjota sen
kanssa palasen kakkua, niin sen tekisin. :) Tervetuloa vierailulle
siis jatkossakin!
Miten sinä seuraat suosikkiblogejasi?
P.S. Vielä on muutama päivä aikaa osallistua Kototekon arvontaan. Palkintona ihana Down to Sizen sisustuskori.
