Kokeile yhdessä lapsen kanssa pillikudontaa – katso ohje ystävänauhoihin!

Koulujen ja päiväkotien käynnistellessä taas lähiopetustaan, moni lapsi pääsee pitkästä aikaa tapaamaan ystäviään. En tiedä, ovatko ystävänauhat olleet koskaan pois muodista, mutta nyt, jos koskaan ne ovat ajankohtaisia. Ystävyyttä on ihana alleviivata ystävänauhoilla. Kaukana asuvalle ystävälle nauhan voi lähettää postissa.

Törmäsin joku aika sitten Pinterestissä pillikudontaan ja pakkohan sitä oli testata. Tekniikkana pillikudonta soveltuu parhaiten kouluikäiselle lapselle, sillä se vaatii jo jonkin verran sorminäppäryyttä. Pillikudontaa varten tarvitset vain pillejä ja lankaa sekä teippiä. Tällä tekniikalla voi kutoa ystävänauhojen lisäksi esimerkiksi kirjanmerkkejä.

2

Esittelyssä konekirjottu paita ja korvakorut sekä uusi ompelukoneeni

Yhteistyössä: Husqvarna Viking

Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen tehnyt blogiyhteistyötä VSM Finlandin eli mm. Husqvarna Vikingia maahan tuovan yrityksen kanssa. Vuoden lopussa hyvästelin reilut pari vuotta käytössäni olleen koneen, Huqvarna Viking Opal 650:n, josta pidin valtavasti. Möin koneen eteenpäin uuden koneen tieltä, joka on siis Husqvarna Viking Designer Topaz 40. Uusi koneeni on ilokseni perusrungoltaan sama kuin Opal, mutta myös kirjova kone eli iso wuuhuuu sille!

Kirjonta on Taitoliiton valitsema vuoden 2018 käsityötekniikka. Itse tykästyin kirjontaan jo jokunen aika sitten ja olenkin jo joiain käsin kirjottuja juttuja tehnyt: mm. puputyynyn ja kirjotunasenneposterin. Myös varsin paljon somenäkyvyyttä saaneet pupuluistinsuojat sisälsivät silmien verran kirjontaa. Konekirjonta on kuitenkin minulle täysin uusi laji ja innolla odotan, missä kaikkialla pystynkään sitä hyödyntämään. Tässä postauksessa esittelen konekirjotun paidan sekä korvakorut.

Todettakoon heti alkuun, että tämäpä paita oli ehkä hankalin kuvattava ikinä! Koska halusin tehdä kirjailut lempeällä sävyllä, niin niiden kuvaamisessa olikin sitten ihan oma haasteensa. Eiköhän idea kuitenkin käy näistä ilmi. Postauksessa käsittelen myös lyhyesti uutta konettani kokonaisuudessaan.

21

ASENNEPOSTERI KIRJOEN JA POHDINTAA SLOW-KÄSSÄILYSTÄ

Kello löi jo viisi… Maaginen kello viisi eli Pikku Kakkonen. - Äidin omaa aikaa ruoanlaiton lomassa. Siitä vain nopeasti muutama sauma surrur. Aikataulutettu arki pakottaa harrastamisen väkisinkin ahtaisiin aikaraameihin. Kun aikaa on vähän, tulee helposti valinneeksi tekemislistalleen käsitöitä, joiden loppupiste on edes jotenkin nähtävissä lähihorisontissa. 

Kun joskus reilu vuosi sitten kävin Taito Uusimaan toimipisteessä kutomassa itselleni mattoa, törmäsin ilmiöön nimeltään Slow-kässäily. Tai ei sitä sellaiseksi kukaan siellä kutsunut. Se oli vain siellä käyvien tapa tehdä käsitöitä. Kiireettömästi. Silloin tällöin. Valmista tulee sitten, kun sen aika on.

Siinä loimia ja ympäröiviä ihmisiä katsellessani havahduin siihen, että itselläni on paha taipumus aikatauluttaa ja tavoitteellistaa käsitöiden tekemistäkin samaan tapaan kuin palkkatyötäni. Tuon havainnon jälkeen päätin, että haluan elämääni myös Slow-kässäilyä. Eli pikkuhiljaa edistyviä, vähän suuritöisempiä käsityöprojekteja, joilla ei ole minkäänlaista aikataulua tai muitakaan tavoitteita. Sellainen oli tämän postauksen kirjottu asenneposter.

Aloitin posterin kirjomisen joskus loppukeväästä. Pisto pistolta pikkuhiljaa se edistyi. Välillä unohdin koko työn, kunnes taas muistin. Kirjontatyö kulki mukanani kesälomamatkoilla ja edistyi kirjain kirjaimelta. Eilen illalla poimin sen jälleen olohuoneen hyllyn päältä ja totesin, että kas, eipä tästä nyt enää kovin paljoa puutukaan. Jospa tekisin tänään valmiiksi. Noin kello yksi yöllä (jep, olen yökyöpeli) pistelin viimeiset pistot ja tänään pingotin posterin kehyksiin. Hitaasti hyvä tuli. :)

11

ÄITI LÄHTEE NYT LOMALLE, MOI!

*Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Nyt te tietysti näette mielessänne minut huojuvien palmujen alla, aurinkotuolissa ylisuuret aurinkolasit nenälläni. Turkoosina kimmeltävä meri suukottelee varpaitani. Vesi on niin lämmintä, ettei pulahdus aaltojen syleilyyn edes virkistä, mutta sekin on vain plussaa. Ajaijai. Lankaan menitte!

Minun etelän lomakohteeni oli kuulkaas Vantaa. Tarkemmin määriteltynä Hakunila. Ai et ole kuullutkaan koko paikasta? Juu, se ei ole mikään turistirysä, mutta eikös se olekin jo ihan Last Season -hommaa matkustella sinne, minne kaikki muutkin! Kahden puolikkaan päivän mittainen miniloma Hakunilaan sai aikaan ihmeitä. Kotiin palasi uudesti syntynyt Mama. :)

Käsitöiden yksi ehdoton plussa perheenäidin kulmasta on se, että niitä voi tehdä kotona: päiväunien aikana, Pikku Kakkosen viihdyttäessä lapsia tai jopa ruoanlaiton oheistoimintona. Siinä kohtaa, kun pyykkien viikkaaminen ja lelujen lattialta kerääminen alkaa tuntumaan päättymättömältä Déjá-vu-ilmiöltä, tuosta plussasta tipahtaa se toinen viiva pois. Mitä silloin jää jäljelle? - Nuupahtanut äiti, joka kiljuu perheelleen: "Mulla ei oo mitään kodin ulkopuolista elämää!"

Saatuani tällä viikolla mahdollisuuden päästä kutomaan itselleni mattoa Taito Uusimaan käsityökeskukseen, Hakunilaan, koin valtavan ahaa-elämyksen. - Olin täysin unohtanut, että käsitöitäkin voi halutessaan harrastaa myös kodin ulkopuolella! Miten ihana olikaan ottaa aikaa ihan itselle: viettää hetki rakkaan harrastuksen parissa uutta oppien. Sain uppoutua tekemiseeni rauhassa. Kukaan ei nykinyt hihansuusta ja huutanut "äitiiiiii!" Niin ihana kuin perheemme onkin, tekee toisinaan todella hyvää viettää aikaa jossain ihan muualla. Ainakin itse teen sitä nimittäin todella vähän. 

Se, että opin uutta ja sain kotiimme kauniin uuden maton oli hienoa. Vähintään puolet kokemuksen hienoudesta oli kuitenkin oma aika ja tila. Bonuksena päälle vielä visuaalista surffailua ihastuttavien materiaalien ja inspiroivien tekniikoiden keskellä. Perheenäidin huokea miniloma, jonka järjestelykään ei vaadi koko sukulaisarsenaalin hyödyntämistä lastenhoidon suhteen. Suosittelen lämpimästi! 

Tutkailepas läpi oman lähitienoosi Taito-käsityöpisteiden tarjonta ja aikataulut. Ehkä tämän tyyppinen miniloma pyyhkäisisi pois sinunkin kevätväsymyksesi. :) Taito Uusimaan kevään kursseihin ja aikatauluihin pääset tutustumaan täältä, KLIK!

Käytkö sinä käsityökursseilla tai harrastamassa muuten vain käsitöitä myös kodin ulkopuolella vai harrastatko ainoastaan kotona?

10

RAITAA JALKOJEN ALLE: YES, TEIN MATON IHAN ITE!

*Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Ilon hyppelyitä, arkista taaperrusta välillä jääkaappi-hella-tiskipöytä, kiukkuista jalanpoljentaa, väsyneen laahaavia askelia kohti kahvinkeitintä, ohjuksen lailla sisään syöksyvän koiran kuratassuja, "minä kaadan maidon mukiin ihan itse" -seuraamuksia. Kaiken se näkee, kaiken kestää. Tai ainakin melkein. Matto - tuo arjen askeleidemme pehmentäjä. 

Olin jo pitkään suunnitellut mustavalkoisen maton hankkimista keittiöömme. Mietitytti vain, pysyisikö se viikkoa pidempään puhtaana ja muutamaa tuntia kauempaa aloillaan ilman, että joku olisi keittiö-olohuonerallillaan vetänyt sitä rullalle ja itseään kumoon. Saatuani Taito Uusimaalta mahdollisuuden kutoa maton blogiyhteistyömme tiimoilta, en empinyt enää hetkeäkään. Mustavalkoraidallinen matto, Come to Mummy! 

Taito Uusimaan Hakunilan käsityökeskus on kotiimme nähden lähin käsityökeskus. Sinne siis suuntasin maanantaiaamuna. Tai aamuna ja aamuna... Noin yhdentoista paikkeilla olin perillä matkattuani ensin metrolla vahingossa kahteen kertaan edestakaisin: hyppäsin ajatuksissani juuri siihen toiseen metroon niistä kahdesta ja kotvasen kuluttua tajusin olevani takaisin lähtöpisteessäni... ;) Menköön maanantain piikkiin.

Hakunilan käsityökeskuksessa pääsin istumaan valmiiksi katettuun pöytään eli kangaspuut oli loimitettu valmiiksi minua varten. Ja hyvä niin. Loimittamisessa kun menee kuulemma kahden ihmisen yhteistyönä tehtynäkin yksi kokonainen päivä. Kuteista valittavina olivat trikoo- tai ontelokude. Päädyin ensimmäiseen. Nähtyäni hauskan mustavalkoraidallisen kuteen, muutin tasaraitasuunnitelmaani lennossa. Päätin lisätä mattoon raidallisesta kuteesta viistoittain kapenevia raitoja. Raidallisen kuteen ansiosta valkoisen raidan toinen reuna näyttää hauskasti sahalaitaiselta.

Olen matonkutojana täysi untuvikko. Yläasteella kudoin kerran poppanaa reppua varten. Siinäpä kangaspuukokemukseni. Käsityökeskuksen osaavan ja ystävällisen ohjaajan opastamana pääsin kuitenkin nopeasti jutun juonesta kiinni: kuteet sukkuloille, polkemalla loimen asennon vaihto (mikähän se virallinen termi mahtaa olla?) ja sitten vain sukkulat suihkimaan edestakaisin. Välillä rullattiin kudottua mattoa puun ympärille, jotta saatiin lisää kutomistilaa.

Malliltaan yksinkertaisen maton kutominen on rentouttavaa. Vailla ajatuksia, rivi kerrallaan. Voisin kuvitella maton kudonnan olevan myös jossain yhteydessä hyvä terapiamuoto: rivi riviltä syntyy jotain uutta. Kuin kutoisi uusia lankoja elämäänsä. 

Minulla ei ollut alunperin minkäänlaista käsitystä, kuinka kauan yhden suht yksinkertaisen maton kutominen mahtaa kestää. Olin todella yllättynyt, että matto oli valmis kotiin vietäväksi tiistaina. Aikaa kutomiseen meni hapsujen solmiminen mukaan lukien kuutisen tuntia. Hintaa tämän tyyppiselle ja kokoiselle (80x150 cm) matolle tulee noin 40 euroa, sisältäen siis kudonnan ohjauksen. - Hyvin kohtuullinen hinta mielestäni. 

Maton lankoja solmiessani tajusin, että jostain syystä pidän kuitenkin enemmän käsityöstä, jota tehdään hyvin lähellä itseä. En tiedä johtuuko siitä, että olen lyhyt ja kangaspuut tuntuivat isoilta. Kankaankudonta on paljon suurieleisempää ja jotenkin fyysisempää puuhaa kuin esimerkiksi ompelu. Maton kutominen oli joka tapauksessa ihana kokemus ja voisin hyvin kuvitella tekeväni joskus toisenkin. 

Astellessani sisään metroon matto kainalossani suorastaan hehkuin ylpeyttä. Istuttuani penkille, minun teki mieli hihkaista vastapäätä istuvalle: "Katsoitko, että täti on käynyt matto-ostoksilla? E-hei. Minä tein kuule tämän ihan itse!" Ei siitä täydellistä tullut, mutta joka kerta astellessani keittiöön, huomaan hymyileväni. Matto raikasti keittiömme ja ennen kaikkea: se on itse tekemäni. Sarjatuotannon sijaan uniikki. Jokainen raita tehty ilolla ja innosta oppia uutta. 

Nähtäväksi jää, kuinka pitkään matto pysyy puhtaana. Liukueste sen alle on hankittava joka tapauksessa. Laminaattia-trikoomatto-kombo on kuin luistinrata.

"Ihan kiva matto, mutta kauanko tässä pitää vielä olla? Joko se nakki kohta tulee?"

Oletkos itse kutonut koskaan mattoja? Tykkäsitkös? 

Muistathan maaliskuun Renew Mama -ompeluhaasteen teemalla "Yllätä itsesi"! Haaste löytyy tämän postauksen lopusta, KLIK!

24