Joulu

Joulu
Joulu

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Tulkoon valkeus - ja sehän tuli!



Valkoinen tai minkävärinen tahansa joulutunnelma alkaa... musiikista! Itse en jaksa kovin pitkään Nissepolkkaa ja tipetipetiptappia. Niinpä kuuntelen mieluiten vanhoja amerikkalaistyyppisiä joululauluja. Niitä jopa anti-joululaulu-puolisoni sietää. Pieninä erinä. Olkaapa hyvä:


Ja sitten itse asiaan. Päätin osallistua elämäni ensimmäisen kerran käsityöjoulumyyjäisiin. Olihan siinä puuhaa ja aikataulujen säätämistä erityisesti, kun jaloissa pyörii vuoden ikäinen tyyppi. Valkoista/vaaleaa en mitenkään tietoisesti valinnut töideni pääväriksi. Jotenkin se vain sukeutui sellaiseksi. Varmasti luontaiseksi vastapainoksi läpitunkevaan, aamusta iltaan hallitsevalle pimeydelle. Ihan tietoisesti en myöskään suunnitellut tekeväni kaikkea kierrätysperiaatteella, mutta niin siinä vain kävi. 

Tässä kavalkadi Vuosaaren Piilo-kirpputorin joulumyyjäisissä 21.12. saakka myytävinä olevista tuotteista. 



VILLASYDÄMET. Kaapistani löytyi kaksi hyvin vähälle käytölle jäänyttä neulospuseroa ja lisäksi yksi ihanan pehmoinen huivi. Täydellistä materiaalia söpöille joulukuusenkoristeille. Näiden ompelu oli kyllä alkuu ihan tuskaa. Sydäntä särkevää. Kirjaimellisesti. Kunnes sain yhdestä ompeluryhmästä vinkin: kannattaa ommella ensin tuo sydämen muoto kankaalle vaikka tavallisen paperin läpi ja leikata vasta ompelun jälkeen. Sydämen muotoon leikattuna kun tuo tuppaa venymään ja vanumaan muodottamaksi.



Jotta sydän toimisi helposti annettavana pikkulahjana, tein niihin pienet kortit, joiden toiselta puolelta käy ilmi myös tuo kierrätysperiaate.


MUSTIKANVARPUKRANSSIT. Osan koristelin vanhoista kaulakoruista puretuilla helmillä. Ylimpänä näkyvä kranssi sai koristuksensa vanhan kirjan sivuista leikatuista tähdistä, jotka laminoin kontaktimuovilla sään kestäviksi. Kransseja tein kolmea eri kokoa. Jos jäävät myymättä, pidän ihan ilomielin ainakin yhden itselläni.







LUMISADEPALLOT.Tuotekehittely. Hmm... Neuvo numero yksi: jos osallistut käsityömyyjäisiin, tee myyntiin vain sellaisia juttuja, joita olet tehnyt aiemmin. En vain voinut vastustaa tätä ideaa. Minusta nämä ovat suloisia ja oli hauska antaa lelulaatikoiden uumeniin unohtuneille pikku-ukkeleille uusi elämä. Vaan eipä ollut ihan helppoa näiden tekeminen. Erehdys: Oikeanlaisen liiman löytyminen ei ollut ihan helppoa. Ensimmäisissä versioissa liimaus ei kestänyt. Kuumaliima ei todellakaan riittänyt pitämään pilttipurkin korkkia tiiviinä. Kuiviin valuivat pikku-ukkojen kodit. Yritys ja onnistuminen: Korkit sai tiiviiksi liimaamalla kierteet epoksilla ja laittamalla vielä varmistukseksi korkin juureen kuumaliimaa. Kuumaliiman päälle liimasin esim. pitsiä. Erehdys: Tiivis kansi, jonka alla ei tapahdukaan ihan sitä, mitä pitäisi. Lumisateen lisäksi purkissa hilluu leijuva ukko. Eipä pitänyt ukon liimaus korkissa. Onnistuminen: Lopulta sain aikaiseksi pienen määrän purnukoita, joissa sekä kannet pysyvät kiinni, että ukot paikoillaan. Ainakin toistaiseksi...


HEIJASTIMET. Takin rintapieleen kiinnitettävät heijastavat rusetit. Näitä tein myyntiin kaikkein eniten.Kun oikea malli ja tekotapa oli löytynyt, olivat melko nopeita tehdä.


PORO-KUUSENKORISTEET. Isäni vanha nahkatakki sai uuden elämän poroina. Kuusenkoristeiksi tarkoitetut pikkuporot kiinnitin pieneen korttiin, jossa poro kahlaa pitsilumessa. Pitsin ansiosta poro pysyy hyvin paikoillaan.


Ja tähänkin koristeeseen kiinnitin ripustuslenkkiin pienen kortin, josta käy ilmi poron tarina takista koristeeksi.



SISUSTUSTYYNYNPÄÄLLISET. Todellista käsityötä kirjaimellisesti. Alunperin oli aikomus käydä valotuttamassa kunnon seula, mutta en vain ehtinyt. Lopullinen toteutus toteutui piirtoheitinkalvosta leikatuilla kirjaimilla ja glögimukin alusilla. - Taatusti mahdollisimman epäprofessionaali painotapa. Mukinalunen oli huovutettua villaa. Jotta se ei olisi imaissut kaikkea väriä itseensä, pinnotin sen akryylimaalilla ja serviettitekniikasa käytetyllä liimamaisella aineella. Painaminen oli melko hidasta ja jälki ei todellakaan tasalaatuista, mutta itse kyl toisaalta tykkään myös sellaisesta pienestä rosoisuudesta.

Ja sitten viimesimpänä hinnoittelu. Tavallaan kaikkein haastavin juttu: kuinka hinnoitella itsensä sopivasti. Sainkin heti siitä, että kuinka vaikea käsityöllä olisi oikeasti elättää itsensä. Kukaanhan ei ostaisi tuotteita, jotka oltaisiin hinnoiteltu todellisen työmäärän pohjalta. Mutta itse ajattelen käsityöläisyyttä enempi elämäntapana - toki sen elättää pitää, mutta ihan tunti tunnista -mentaliteetilla sitä tuskin kannattaa lähteä tekemään.

Vielä muutama päivä on myyjäisiä jäljellä. Saapas nähdä, meneekö lopulta mitään kaupaksi vai ei. Jollei, niin sukulaiset: tiedättepähän, mitä saatte tänä vuonna lahjoiksi. :)


Lopuksi vielä kooste tämän projektin opeista:
Jos osallistut käsityömyyjäisiin ensimmäistä kertaa:

1. Suunnittele huolella ja hyvissä ajoin, mitä aiot tehdä. Itselläni aikaa meni luvattoman paljon häröilyyn: kaikkea kivaa, kun olisi mukava tehdä.

2. Tee vain sellaisia tuotteita, jotka jo osaat tehdä,

3. Laske huolella, mitä kannattaa tehdä: minkä verran materiaalit maksavat ja kuinka paljon tuotteiden tekemiseen menee aikaa. Hirmuisen isotöisiä ei kannata lähteä tekemään sarjatuotantona. Etenkin, jos epäilet, etteivät asiakkaat ole valmiita maksamaan työstä kovin suuria summia.

4. Varaa tekemiseen riittävästi aikaa. Varaa aikaa myös tuotteiden viimeistelylle, kuten korttien/tuote- ja hintalappujen tekemiselle. Yksinkertaiseenkin tuotteeseen saa ihan eri fiiliksen, kun se on pakattu tai kortitettu kivalla tavalla,

5. Hinnoittele järkevästi. Ota selvää ennakkoon, paljonko samantyyppisistä tuotteista yleisesti pyydetään rahaa.

6. Koita olla stressaantumatta! Ota ilo irti käsillä tekemisestä.


P.S. Kylläpä oli todella haastavaa kuvata näitä tässä tolkuttomassa pimeydessä. Pahoittelut osittain heikkolaatuisista kuvista! Valoisampia päiviä odotellessa.

P.P.S. Loppukevennyksenä all time favorite -joululauluni. :)


Jouluiloa!- Älkäähän stressatko. 

2

Markettikassin uusi elämä




Tuossa joskus ehkä vajaa vuosi sitten marketteihin alkoi tulla perus muovikassien rinnalle jämäkämpiä kasseja. Tai kai sellaisia oli ollut aiemminkin. Itse kuitenkin kiinnitin niihin huomiota vasta silloin, kun niiden painatukset alkoivat näyttää kivoilta. Ensin oli jotain kahvipapuja, sitten ruohonkorsia ja jossain kohtaa sitten Vallilan suunnittelemaa painatusta. Bingo! Se suorastaan huusi siellä kassalinjaston alla mahdollisuutta re-inkarnaatioon. Ja minähän riensin hätiin heti.

Mietin jonkin aikaa että mihin materiaali taipuisi parhaiten. Jossain kohtaa sitten päädyin ajatukseen läppärisuojuksesta. Pinta pitäisi hyvin kosteuttakin ja pehmeäksi vuoritettuna se suojaisi hyvin myös kolhuilta.

Tuumasta toimeen. Ja valmista tuli.





Syksyisen päivän kunniaksi läppärisuojus pääsi testikäyttöön. 


 Back in business! Sisäänsä tämä ihanuus kätkee tietysti ihanan, kiiltäväpintaisen ja jokaisen ajan hermolla elävän perustarpeistoon kuuluvan Mac Airin...





... tai sitten ei! Jollainhan tuota pussukkaa oli testattava ja kun itse en Mac-konetta omista, niin satuja sitten Macin sijaan.

 Pussukka päätyy lahjaksi rakkaalle muusikko-laulunopettaja siskolleni, joka omistaa ihan oikeastikin Macin. Suojuksen kuosi voisi hyvinkin olla otos hänen kotikulmiltaan. 

Valoisia ja inspiroivia syyspäiviä!


P.S. Jos haluat ommella tällaisen, niin tässä ohje ytimekkyydessään:

1. Mittaa läppärin korkeus, leveys ja pituus.
2. Leikkaa kassista etu- ja takakappale sekä sivuille tuleva kaistale mittojen mukaan. Muista saumavarat.
3. Leikkaa vuorikangas. Itse käytin huopakangasta.
4. Ompelutapoja on monia, mutta itse tein niin, että ompelin ensin kassista leikatut palat kiinni vuoripaloihin ihan reunoista. Tämä siksi, että uskon suojuksen saumojen kestävän paremmin, kun ne ovat kiinni toisessa pehmeämmässä kankaassa ja toisaalta myös siksi, että vetoketjun kiinnitys olisi ollut haastavaa sekä päällikankaaseen että vuoreen.
5. Ompele reunat. Jätä sivukaistaletta auki sen verran, että saat taitettua päät siististi vetoketjun pään päälle.
6. Ompele vetskari.
7. Taita ja ompele vetoketjun päälle tulevat sivukappaleet.

Valmista!
3

Arjen luksusta: häivähdys hopeaa ja kimppu kukkia



Tällä mekolla osallistuin Mallikelpoinen-blogin ompeluhaasteeseen, jonka teemana oli arjen luksus. Minulle arjen luksusta on jo pelkkä mekko itsessään. Triplaluksusta siitä tulee, kun kankaassa on häivähdys hopean kimmellystä ja helmassa muutama kukkanen.



Alkuperäinen tarkoitukseni oli ommella Ottobren Lana eli lyhythihainen mekko, jonka etumukseen tulee pienet laskokset. Idea osoittautui kuitenkin huonoksi jo alkumetreillä: tuossa valitsemassani neuloksessa kun on semmoisia pikkuisia nyppyjä ja niiden ylittäminen pienissä laskoksissa siististi on lähes mission impossible. Itse asiassa olin kyllä jo jossain välissä päättänyt, että korvaisin Lanan lepakkohihaisella, laskeutuvalla mallilla, mutta jostain käsittämättömästä syystä tuo ajatus oli kadonnut päästäni kankaan leikkuuhetkellä. Keskusteltuani tuosta Lana-mallista muutaman Saumanvara-ompeluryhmäläisen kanssa, kävi ilmi, että aika monella oli ollut haasteita tuon kaavan kanssa. Siinä kohtaa luikin häntä koipien välissä takaisin leikatun kankaan äärelle ja kaivoin laatikosta luottokaavani eli Linnelin MIW-kaavan. - Kaava mahtui juuri ja juuri raglanmalliin leikatun mekon palojen päälle. Jes, peli ei ollutkaan menetetty!


Vaikka kangas on itsessään jo kiva, kaipasin mekkoon pieniä yksityiskohtia. Ruusukkeet tuntuivat kivalta idealta ja hain niihen ompeluohjeen täältä. Ruusukkeista tuli oikein kivoja, mutta koska kangas oli niin venyvää, en ensikertalaisena hoksannut, että se jäisi näin helposti kuprulle ruusukkeiden alta. Phöh. Lopputulos nyt kupruilee hivenen, mutta ei voi mitään. Alunperin kukkaset olivat myös vähän turhan painavia ja vetivät kangasta alaspäin. Niinpä leikkelin ruusukkeiden reunat kapeammiksi vielä ompelun jälkeen. Tuota ruusukkeiden aiheuttamaa vetoa häivyttämään ompelin mekon helman sivusaumoihin pienet rypytykset. - Eivät kyllä toimi ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuo rypytys on minusta aika kiva idea joka tapauksessa. Siksipä tein semmoiset myös hihansuihin. Hihoista tein tuollaiset 3/4 pitkät. Olen nyt itse asiassa ommellut lähes kaikkiin mekkoihini sellaiset. Syystä että a) ne ovat käytännölliset kaikenlaisten kotiaskareiden keskellä. Pitkiä hihoja huomaan aina rullailevani lyhemmiksi. B) Tykkään käyttää rannekoruja ja pitkien hihojen kanssa ne eivät oikein tule esiin.


Mekon kanssa ompelin vielä erillisen kaulukset, jonka ansiosta mekon ilmettä voi muuttaa vähän syksyisemmäksi. Kauluksen ompelu olikin sitten taas ihan oma shownsa... Olen jo pitkään miettinyt, että miten ommella esim. tuubihuivi, kun siinä on kaksi saumaa ja jotenkin järkevästi se pitäisi kääntää. Lopulta löysin netistä yhden ohjeen, mutta koska puolenyön paikkeilla ommellessa ei ehkä ole kaikkein skarpeimmillaan, oli lopputuloksena kaulus, joka ei suinkaan ollut Turtle neck, vaan pikemminkin Ciraf neck... Pieleen meni siis. Lopulta joku FB:n ompeluryhmäläisistä osasi kuitenkin selittää asian niin rautalangasta vääntäen, että onnistuin minäkin viimein. :)

P.S. Koska mekon neulos on tosi harvaa ja melko ohutta, sitä ei voi käyttää ihmisten ilmoilla ilman jonkinmoista alusmekkoa. Semmoisen siis kirjasin ylös korvien väliseen To be Sewed -ompelumuistikirjaani.

Ilman koruja arjessa on luksuksen kokoinen aukko...


Tykkään tosi paljon koruista. Tähän mekkoon sopivaa korua ei nyt vain löytynyt ja koska pankkikorttikin näytti vilkkuvan lähes punaisella, oli keksittävä jotain muuta. Tässä yksi resepti Slim Fit -kukkarolle sopivaksi koruratkaisuksi.


Sukkahousut päähän ja pankkiin! No, ei sentään. ;)





1. Kaiva kaapistasi vanhat sukkikset.
2. Leikkaa sopivasta kohtaa kolme noin 1,5 cm levyistä suikaletta.
3. Kiinnitä suikaleet solmulla esimerkiksi pinnatuolin pinnaan.
4. Letitä.
5. Mittaa sopiva pätkä letistä ranteesi ympäri (makuasia, kuinka monta kertaa ranteen ympäri haluaa kieputtaa).
6. Leikkaa päät ja kiinnitä nuppiksilla niin, etteivät purkaudu. Ompele päät kiinni toisiinsa. Katso, ettei letti jää kiemuralle. Itse kieputtelin ompeleen ympäri vielä käsin langalla, jotta siitä tuli siistimpi. Jos kotoani olisi löytynyt joku sopivan kokoinen metallirenksukka, olisin painanut sen tuon kohdan ympärille vielä.
7. Ompele koristeeksi helmiä, niittejä, nappeja what ever you like. Valmista tuli! Ja kun sukkiksista on kyse, koru joustaa kivasti eli se on helppo kieputella käteen. Siistimmän jos haluaisi tehdä, voisi siihen toki ommella päihin viralliset korulukotkin, mutta minä en nyt jaksanut. Tyylikkäämpihän tästä tulisi, jos tekisi nahkasta, mutta sitä ei nyt ollut oluttuvilla. Ja oikeastaan ihan jees, koska jousto-ominaisuutensa ansiosta tuota voi käyttää vaikka hiuslenksunakin.

P.S. Koska hovikuvaajani eli mieheni oli tänään niin pahantuulinen, etten viitsinyt edes kysyä osallisuutta kuvauskeikalle, toimi kuvaajana hivenen nuorempi ja kokemattomampi mieshenkilö eli poikamme 7 v. Ei ehkä ihan parhaat kuvat, mutta ihan hyvin 7-vuotiaalta mielestäni. :)


8

Makuja koleaan syyspäivään


















Tänään on ollut tosi viileä ja kolea päivä ja näin yötä vasten ilma tuntuu kylmenevän entisestään. Tällaisina päivinä on ulkoilun jälkeen ihana sulkeutua hyvällä omallatunnolla sisätiloihin, kokata jotain lämmittävää ja upottaa kädet taikinaan. Tänään tein ruoaksi ison padallisen uutta rakkauttani: kaalilaatikkoa. Samalla uunin lämmittämisellä leivoin myös kasan sämpylöitä. Sämpyläreseptejä on olemassa varmasti juuri niin monta kuin on leipojiakin. Itse leivon sämpylät aina ihan näppituntumalla, mutta pääjuonena reseptissä on aina suolaisen ja makean sopiva suhde sekä mahdollisimman vähäinen vehnäjauhojen määrä. Maistuvimmat sämpylät syntyvät mielestäni siten, että niissä on monenlaisia jauhoja, hiutaleita ja mahdollisesti leseitäkin. - Vähän sen mukaan mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. Suolaa pitää olla riittävästi, koska suolattomat sämpylät eivät maistu kertakaikkiaan yhtään miltään. 

Ohessa oma reseptini noin suurinpiirtein:

- 5 dl lämmintä vettä
- 1 pussillinen kuivahiivaa pieneen vehnäjauhomäärään sekoitettuna
- n. 3 dl kaurahiutaleita
- n. 1,5 dl ruisjauhoja
- n. 2 dl hiivaleipäjauhoja
- venhäjauhoja sitten sen verran, että taikinasta tulee sopivan paksuista
- n. 1 dl siirappia
- n. 1 dl oliiviöljyä
- n. 3 tl suolaa (maun mukaan)

Ja paistetaan sitten siinä 225 asteessa noin 15 minuuttia. Tosi maukkaita tuli tälläkin kertaa. Jos kaapista olisi löytänyt, olisin ilman muuta laittanut sämpylöiden päälle kurpitsansiemeniä, mutta eipä ollut. Hyviä olivat ilmankin. :)


0

Mekkoa ja syyskaihoa


Viilenevät päivät + lastenkanssa puuhailua + ulkoilua... hmmm... Vaatekaapissani oli selkeästi muutaman arkikäyttöön istuvan perusmekon kokoinen aukko. Tähän tarpeeseen ompelin nyt ensimmäisenä ihanasta petroolin värisestä velourista. Kangas on tilattu Fabriinasta jo joskus keväällä, mutta jostain syystä pääsin käsiksi siihen vasta nyt. Hivenen tuo on materiaalina siinä rajoilla, että onko turhan paksu eli tekeekö olemuksesta turhan pönäkän. Mut on kyllä niin mukava päällä, että menkööt. 




Jotain pientä raikastusta tämä kangas oikein huusi. Tämän nauhan olin tilannut Fabriinalta myös silloin kankaan tilaamisen yhteydessä. Istuvat mielestäni tosi nätisti tuohon kaula-aukolle ja hihansuihin. Kaulassa korvaa koristeellisuudessaan melkeinpä kaulakorun. Käytännöllistä. Etenkin, kun sylissä riippuu lähes vuorokauden ympäri vuoden ikäinen tyyppi, joka ei aina kohtele kaulakoruja kovinkaan hellävaraisesti. 


Helman kaarsin reunoilta aavistuksen verran etu- ja takaosaa matalammaksi. Vähän reilummaksi eli selkeämmäksi olisi tuo ero etu- ja takaosaan saanut jäädä. Mut tämmöinen kokeilu tällä erää.





Miehelleni kiitokset kuvien ottamisesta! Kuvausympäristö oli mitä ihanin. Tästä meidän ihan kodin lähikulmilta.
13

(S)c(h)ool or What!





Tämä raidakas collegekangas oli lojunut kangaskaapissani kesästä asti. Heti sen ostettuani päätin, että ompelen siitä pojalleni hupparin. Aika usein olen applikoinut tai muuten kuvittanut pojan paitoja, mutta tämän halusin pitää simppelin selkeänä ja raikkaana. Hupparin ehkä kivoin juttu on mielestäni tuo ristiin edestä menevä melko suuri huppu, jonka kujaan pujotin kuminauhan kiristimen (miksihän niitä virallisesti kutsutaan?) kera. Molemmat nyysin vanhasta takista. Hupparin huppu on vuoritettu mustalla trikoolla ja musta väri toistuu myös hihansuun ja helman resoreissa. Tehostevärinä käytin oranssia, joka toistuu tikkauksissa ja pilkistää myös hupun kujan reijistä. Hupun kujaan tulevat reijät tein ekaa kertaa Unikuun Terapiahuoneen Jennin vinkkaamalla idealla. Tosi helppo toteuttaa ja lopputulos on paljon kivemman näköinen kuin perus napinläpi. Paidan kaava on Ottobresta. Hihoja kavensin jonkin verran, mutta muutoin oikein toimiva kaava. 






Minecraft-peliin täysin hurahtaneelle pojalleni ompelin viilenevien päivien lämmikkeeksi pipon, johon tekstailin tekstiilitusseilla kyseisen pelin logon ja päähahmon. - Suosio oli taattu! :)






3

Back to 1970´s


Rakas lapsuudenystäväni täytti 40 vuotta. Mietin pitkään ja hartaasti, mitä antaisin hänelle lahjaksi. Koska hän on täysverinen Retro Lover ja kierrätysajatuksen kannattaja, ajattelin, että jotain tuohon ajatusmaailmaan istuvaa haluaisin hänelle antaa. Laukku tuntui jotenkin mukavalta idealta ja kuin tilauksesta, kaapistani löytyi edesmenneen ompelijatar mummoni kangasjäämistöihin kuuluva iso palanen aitoa 1970-luvun puuvillakangasta. Laukun vuori on kierrätyskangasta. Loppuosan kankaasta annoin synttärisankarille, koska hän on itsekin ompelijanaisia. Niin juu, laukun mallin ja kaavan löysin löysin jostain netin syövereistä Pinterestin kautta, mutta arvatkaapa vain onko linkki enää tallella. Soriii. 



1

Näkymiä parvekepuutarhasta


Tänäkin kesänä mieheni teki meille ihastuttavan parvekepuutarhan. Mukaan mahtui sekä syötävää, katseltavaa että haisteltavaa. Osa sadosta kypsyy edelleen. Puutarha näytti ihanalta kirkkaassa auringonpaisteessa. Erityisesti pidin siitä kuitenkin elokuun lämpiminä kesäöinä, jolloin toisinaan sytyttelin parvekkeelle kynttilöitä. Viereisiltä parvekkeilta kuului erimaalaisten naapuriemme vaimeita keskustelun ääniä. Kaikkialla tuoksui ja pienen pöytäryhmämme ääressä istuessa tuntui kuin olisi istunut vehreässä lehtimajassa.

Ohessa poimintoja parvekkemme kivoimmista jutuista.



Mansikat. Että joku on oikeasti nyt kehittänyt lajikkeen, joka maistuu täydellisesti metsämansikoille! - Suloisen makuisia ja hauskan puikulan muotoisia. 




Ruusupavut. Näitä meillä on ollut parvekkeella ainakin parina vuotena. Ne kasvavat todella nopeasti ja köynnösmäisinä niistä saa helposti kivan viherseinän tai -katon. Niin ja papuja voi siis myös syödä.  


Chili chilissimo! Sadonkorjuuta odotellaan vielä.


Kurkut. - Parhaita koskaan maistamiani kurkkuja! En ole ikinä aiemmin tiennyt, että kurkku voi maistua makealle. Näistäkin näyttää putkahtelevan edelleen uusia yksilöitä.


Tomaatit. Se kyllä aina yllättää kuinka myöhään tomaatit kypsyvät. Vasta nyt alkavat punertumaan. Näitäkään emme ole siis vielä päässeet maistelemaan.





 

Tämän kesän ehdoton suosikkimme: tuoksubasilika. Huumaavan ihana tuoksu! Valitettavasti kasvi on kuitenkin syötäväksi kelpaamaton.


Vierailija chilipuskassa.




Ruusupapujen ja tomaattien koti.









Sisustuksen puolesta emme tänä kesänä tehneet mitään mullistavaa. Eurokankaasta hankin pari farkkukankaasta tehtyä räsymattoa ja talonyhtiömme kierrätyshuoneesta bongasin etualalla näkyvän metallisen jakkaran. Sen istuinosa oli pahasti kulahtanut, joten revin sen irti ja vaihdoin tilalle farkkukankaan. 


2
Sisällön tarjoaa Blogger.