Naisten vaatteet

Naisten vaatteet
Naisille

lasten vaatekaappiin

lasten vaatekaappiin
Lapsille

Kotiin

Kotiin
Kotiin

TROPIIKIN HEDELMÄT JA UUSI KUMPPANI

Rakkaat ystävät, sukulaiset, tuttavat ja blogini lukijat... Tämä on ennakkovaroitus ja -pahoittelu. Te, jotka olette olleet kanssani tekemisissä kasvotusten, ovat kenties havainneet minussa muutoksen: olen ollut jotenkin poissaolevan tuntuinen. Olen fyysisesti läsnä, mutta ajatukseni harhailevat selvästikin jossain aivan muualla...



Lapsen kanssa pihalla leikkiessäni, kaupassa käydessäni, koulun penkillä istuessani, ystävän kanssa kahvitellessani ajatukseni luisuvat loitommaksi... Jokainen hetki erossa "hänestä" on yhtä piinaa. - Meidät on kuin luotu toisillemme! Ruoanlaiton lomassakin huomaan luovani kaihoisia katseita "hänen" suuntaansa. Malttamattomana odotan iltaa ja hetkeä, jolloin saamme viimeinkin olla kaksin.

Kyllä, arvasit aivan oikein! - Entinen, uskollinen kumppanini on joutunut väistymään nyt uudemman tieltä. Se kaikki tapahtui niin kovin äkkiä. En ollut edes ajattelut uuden hankkimista, mutta näin siinä nyt vain kävi. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Saanko esitellä, uusi rakkaani: Husqvarna Viking Opal 650. Saatan siis jakossakin olla poissa oleva ja viettää aikaa enemmän kotona kuin kodin ulkopuolella...


Olen äärimmäisen kiitollinen ja otettu saamastani mahdollisuudesta aloittaa yhteistyö Huqvarna Vikingin kanssa kolmen muun ompelubloggarin kanssa: Neulanhaltijan, Helmoja ja hepeniä -blogin ja Weekend Chicin. Yhteistyön alkajaisiksi saimme kukin käyttöömme Husqvarna Vikingin uudet ompelukoneet. Oma ompelukoneenikin on Husqvarna Viking, Emerald-merkkinen. Uusi ompelukone tuntuu aivan ihmeelliseltä mahdollisuudelta, sillä en ole koskaan ollut "välineurheilija". Oman Husqvarna Viking Emeraldin ostin parisen vuotta sitten käytettynä. Sitä ennen ompelin monta vuotta Singerin markettikoneella. Saumurina minulla on edesmenneen isoäitini varmasti ainakin parisenkymmentä vuotta vanha kone.



Testailin konetta ompelemalla tämän setin tyttärelleni. Moni fiksumpi äiti jo varmasti ompelee poljin kuumana merinovillaisia vaatteita, mutta ei tämä... Mieheni äiti kiikutti kaappiensa kätköistä ison palasen tätä paksua tropiikin hedelmät -puuvillaa. Heillä on ollut kakkosasunnollaan verhot tästä kankaasta. Niinpä kestikin tovin ennen kuin kykenin näkemään tämän vaatteena. Tai, no ainakin päivä... :) Jostain tuli mieleeni ajatus kietaisuhameesta. Näin pienellä lapsella oikea kietaisuhame olisi voinut olla vähän epäkäytännöllinen ja niinpä teinkin tällaisen valeversion, joka näyttää siltä, mutta etummaisenkin kappaleen molemmat osat on ommeltu kiinni saumoihin. Nauhan yläreunaan pujotin vielä kuminauhan, jotta pysyy varmasti paikoillaan. Hameen malli ja kaava ovat omiani. - Olinkin jo unohtanut, miten mukavaa joustamattoman puuvillan ompelu on parhaimmillaan!



Halusin tehdä setin ja niinpä jatkoin hameen ideaa paidassa alikeompelulla. Tässä pääsin hyödyntämään koneeni mukana tullutta ympyräohjainta. - Ihan loistokapistus kerta kaikkiaan! Sillä pystyy tekemään helposti monen kokoisia ympyröitä tai kaaria, joista voi kasata vaikka kukkien terälehtiä. Tämän postauksen lopussa on lyhyt video, jossa näkyy, kuinka ohjain toimii. Paidan kaava on Ottobresta.



Ohessa lyhyt video tuon ympyräohjaimen käytöstä. Aika näpsäkkä vempain, täytyy sanoa. Video ei nyt laadullisesti ole mitään Oscar-aineista, mutta eiköhän asia käy selväksi. :)



Olen nyt käyttänyt tätä uutta Husqvarna Viking Opaliani vajaan viikon verran. Tähän melko lyhyeen käyttökokemukseeni pohjaten voin sanoa ainakin seuraavaa:

- Koneessa on ihanan hiljainen ääni eli se mahdollistaa hyvin ompelun lapsen päikkäriuniaikaan.
- Koneen yleistuntuma on mielestäni mukavan jämäkkä ja lähtee liikkeelle ja syöttää kangasta ilahduttavan varmalla otteella.
- Työtaso on iso ja hyvin valaistu.
- Puolaaminen onnistuu myös neulansilmästä käsin.
- Puolan asentaminen on helppoa, eikä alalankaa tarvitse erikseen nostaa esiin, vaan kone tekee sen puolestani.
- Valmiit, esivalitut ompeleet ja paininjalkaehdotukset erilaisille materiaaleille.
- Paljon erilaisia ompeleita, paitsi kirjontaan, myös esimerkiksi joustaville materiaaleille. Tässä kohtaa mainittakoon, että jo ennen tätä konetta, omaa Emeraldia käyttäessäni huomasin siirtyväni käyttämään enenevässä määrin tavallista ompelukonetta joustavien kankaiden ompeluun. Eli vuosikaudet käytössä ollut saumuri on jäänyt selkeästi paitsioon, koska ompelukone tarjoaa niin hyvät joustavien materiaalien ompeleet. Syynä tähän valintaan on myö se, että saumurin lankojen vaihtaminen ja säätäminen on minusta niin työlästä, että on oikein mukavaa huristella saumat tavallisella ompelukoneella ja juuri kankaan värisillä langoilla. Saumuriini kun en todellakaan vaihda lankoja kuin pakon edessä...
- Ja vielä erityismaininta koneen käynnistysäänestä ja tervehdystekstistä näytöllä: "Keep the World Sewing"... siinä tulee heti sellainen olo, että nyt ollaan, kuulkaas, suuren äärellä ja saadaan aikaan, ei ihan mitä tahansa pikkunäpertelyitä, vaan maailmanluokan tekoja! :)

Aurinkoisia päiviä, nautitaan niistä nyt vielä, kun niitä riittää!

P.S. Vielä ehdit vastaamaan kyselyyn, jossa pääset vaikuttamaan ihan uuteen juttuun eli ompeluharrastajille suunnitteilla olevaan ikiomaan portaaliin!


12

TAITEIDEN YÖ, HELSINGIN AMSTERDAM JA YKSI MEKKO

Kävimme perheemme kanssa piipahtamassa Taiteiden Yössä. Tänä vuonna suuntasimme vain ja ainoastaan Jätkäsaaren Galleria Huutoon katsomaan ystävämme taidenäyttelyn avajaisia ja performanssiesitystä. Varsinainen esitys jäi meiltä valitettavasti katsomatta, koska se olisi alkanut lapsia ajatellen liian myöhään. Se kyllä harmittaa, sillä Heidin performanssit ovat ihan omaa luokkaansa. Tästä kertonee mm. se, että Björk valitsi Heidin (taiteilijanimi HK119) yhtenä vuonna suosikki performanssitaiteilijakseen. Ehdimme kuitenkin näkemään ja kuulemaan Heidin lauluvastaanoton, jossa hän lauloi intuitiivisen spontaanisti oman laulun kullekin sitä halunneelle. 

Galleria Huuto oli kiva kokemus: galleriaksi ääremmäisen rento ja huoleton. Mukavia ihmisiä ja pienet lapsetkin oli huomioitu omalla lelulaatikolla. Etukäteen vähän jännitin, että mitähän tästä galleriakeikasta mahtaa tulla tällä kokoonpanolla, mutta hyvin meni! 

Otos Heidi Kilpeläisen Pahoinvointidisko-videoinstallaatiosta.


Ai niin, se mekko! Mekon ompelin viime viikolla. En tykännyt ja tänään fiksailin sitä sen verran, että lyhensin ja muotoilin hihoja uusiksi ja kohensin hihojen istutusta. Kavensin myös vähän sivusaumoista. Ei tämä mikään paras tekeleeni kyllä ole, mutta käytettävä. Helma on minun makuuni liian lyhyt. Luulen, että keksin siihen vielä jonkun pidennyksen. Note to myself: opettele ostamaan kangasta mieluummin vähän reilusti kuin liian vähän. Alkuperäinen suunnitelma mekosta kun muuntui melko lailla kankaan vähyyden vuoksi. Mutta mekko siitä silti tuli. :) Kangas on Tarton Abakhan Fabrikista ja kaava modattu jälleen kerran Linnelin Miwistä.




Parempaa ilmaa ei olisi voinut Taiteiden Yöhön toivoa: ihana kullanvärinen aurinko ja miellyttävä elokuisen illan lämpö! En ole käynyt Jätkäsaaressa vähään aikaan ja täytyy kyllä sanoa, että siinä on ihan oma viehätyksensä. Alue muistuttaa mielestäni itse asiassa vähän Amsterdamia kanavan rannalle rakennettuine ravintoloineen ja ohi lipuvine veneineen.











Osallistu palvelun kehittämiseen ja ideointiin: ole ystävällinen ja vastaa oheiseen kyselyyn. Vastaaminen vie aikaa muutaman minuutin. Lämmin kiitos! :) Osallistumaan pääset tästä.
14

JENNI MÄENSIVU HALUAA TEHDÄ TOISIN










Kuosisuunnittelija Jenni Mäensivu ja Riivalit-kuosi
”Riivalit sai alkunsa siitä, kun yhtenä päivänä olin poikani kanssa kotona, eikä ollut mitään tekemistä. Ehdotin, että piirrettäisiinkö. Alettiin piirtämään yhdessä ja poikani keksi tarinan, jossa oli mörkö ja peikko. Siitä se sitten lähti”, Jenni Mäensivu muistelee yhden suosituimman kuosinsa syntyä.

Riivalit kuvastavat hyvin Jennin ajatusmaailmaa: halua tehdä asioita toisin. ”Kiltin ilkikuriset” Riivalit olivat tavallaan vastaveto lastenkuosimarkkinoita hallitseville söpöille hahmoille. Tilausta tälle lähestymiskulmalle tuntui olevan, sillä viime keväänä Jenniä pyydettiin suunnittelemaan Riivaleille jatko-osa. Syntyi kuosi ”Kesäriivalit”, jossa ilkikurinen parivaljakko oli lähtenyt kalastamaan.

”Olen kyllä jollain tapaa anarkisti. Pyrin tekemään asioita eri lailla kuin muut.”





Kuva: Jenni Mäensivu

MATERIAALIEN VÄÄRINKÄYTTÄJÄ

Näkökykyä sen ilmeisimmän vaihtoehdon yli Jenni tarvitsi jo ensimmäisessä ammatissaankin teatterin tarpeistonvalmistajana. Siinä hänen toimenkuvaansa kuului valmistaa kaikkea sitä, mitä kaupasta ei pysty ostamaan tai, mihin teatteribudjeteilla ei yllä. Erilaiset materiaalit ja niiden taipuvuus erilaisiin tarpeisiin tulivat tutuiksi.

”Tykkään erityisesti siitä, että voin käyttää materiaaleja tavallaan väärin. Tarpeiston valmistajan töitä teen edelleenkin satunnaisesti.”

Kuosisuunnittelija Jenni Mäensivu

MONIOSAAJA

Aina silloin tällöin elämässä tulee vastaan ihmisiä, jotka tuntuvat osaavan kaikkea ja olevan hengästyttävän luovia. - Jenni Mäensivu kuuluu kiistatta siihen kategoriaan. Vai mitäpä tuumaatte tästä osaamislistasta: piirtäminen, maalaaminen, kuvanveisto, ompelu, kuosisuunnittelu... Eräänlaista uuden luomisen kykyä edustanevat myös suomalaisen some-ompeluharrastamisen merkkipaalut: Facebookin kaksi suosituinta ompeluryhmää, joista Ompeluelämää-ryhmässä Jenni toimi lähes alusta asti ylläpitäjänä ja toisessa, Saumanvara-nimisessä, perustajana ja vielä nykyisinkin ylläpitäjänä.

Kuosisuunnittelu asteli Jennin elämään pikkuhiljaa ja ompeluharrastuksen jatkeena.

”Ompeluharrastukseni alkoi vaippojen tekemisestä. Aloin modata kaavoja ja materiaaleja. Vaippojen jälkeen aloin tekemään lasten vaatteita. Ensin tein niihin applikaatioita ja kuvia kangasväreillä. Kiinnostus kuosien piirtämistä kohtaan tuli niiden myötä.”

OKRANVÄRINEN ESIINMARSSI

”Olen aina ollut kiinnostunut taiteesta, väreistä ja sommittelusta. Tajusin kuitenkin melko nopeasti, ettei minussa ole sellaista niin suurta hulluutta, että olisin voinut ryhtyä taiteilijaksi. Kuosisuunnittelu tuntui juuri hyvältä vaihtoehdolta”, Jenni kertoo.

Jennin ensimmäinen myyntiin päätynyt kuosi oli Riivalit okranvärisenä. Riivalien ja Jennin esiinmarssi tapahtui Käpysen verkkokaupassa Kankaiden yönä viime vuoden alussa.

Kuosien suunnittelun Jenni aloitti omalla vahvalla ja erottuvalla tyylillään ilman alan koulutusta. Reilu vuosi sitten Jenni aloitti kuitenkin opinnot, joiden myötä hän saa tekstiilisuunnittelijan ammattipätevyyden. Opinnot ovat Jennin mukaan tuoneet erityisesti varmuutta ja lisätaitoa kuvankäsittelyyn sekä väriopin kertauksen myötä erilaisten sävyjen käyttöön.


USEITA KUOSEJA, MONIA YHTEISTYÖKUMPPANEITA

Myyntiin päätyneitä kuoseja Jenni on tehnyt kaikkine värivaihtoehtoineen jo huikeat 24 kappaletta.
Yhteistyötä hän on päässyt tekemään useiden eri valmistuttajien/kangaskauppojen kanssa: Käpynen, Verson Puoti, Ikasyr, Emeli Design, Neenuska, Tyyne Esteri ja ruotsalainen JNY. Melkoinen lista näinkin tuoreelta suunnittelijalta. Seuraavat Jennin kuosit julkistetaan näillä näkymin Ruotsissa.

Jennin taidokkuudesta kielivät myös menestykset kuosisuunnittelukilpailuissa: Viime vuonna Jenni voitti JNY:n kuosikilpailun sekä Käpysen kutsukilpailun Roosanauha-kampanjaan liittyen. Tänä vuonna Jennin suunnittelema kuosi sijoittui toiseksi JNY:n kuosikisassa. Moni muukin Jennin kuosi on ehtinyt herättämään ihastusta myös maamme rajojen ulkopuolella.

”Olen äärettömän kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneille saamistani mahdollisuuksista. On ollut superhienoa nähdä omat piirustukset kankaina ja ommella niistä omille lapsille. Joka kerta mua jännittää eniten siinä kohtaa, kun saan uuden kankaan käsiini ja näen millainen siitä tuli. Se on ihanaa ja jännää.”

Ikarysin Marjaret-kuosi
Kuva: Ikasyrin verkkokauppa

PIILOVIESTEJÄ

Kuosien ideat syntyvät Jennillä usein hyvin spontaanisti. Esimerkiksi Ikasyrillä myynnnissä oleva, ihastuttava Margaret sai alkunsa lentokoneessa.

”Tällainen pieni piiperrys se oli alunperin”, Jenni toteaa ja esittelee muistikirjaan piirrettyä pienen pientä kuva-aihiota.

Kuosisuunnittelunsa tueksi ja omasta kiinnostuksestaan Jenni seuraa paljon trendejä, mutta ei yleensä poimi niistäkään asioita sellaisenaan, vaan omalla tavallaan muunneltuna tai täysin päinvastaisena. Jennin mielestä on kuosisuunnittelijan on kuitenkin tärkeä saada vihjeitä siitä, mihin suuntaan trendit kehittyvät.

”Tykkään myös mytologioista ja siitä, että kuvassa on joku syvempi merkitys. Joskus se voi olla enemmän piilomerkitys, sellainen joka ei ehkä avaudu kaikille, mutta on itselle kiva.”

Paras piirustusaika Jennille on se hetki, kun lapset ovat lähteneet kouluun ja päiväkotiin. Silloin Jenni raivaa pöydälle tilaa piirtämistä varten, keittää kahvia ja napsauttaa radion päälle. Uusi kuositarina voi alkaa.

Kototeko-blogin Kuosin takana -juttusarjassa tutustutaan kuosien suunnittelijoihin: ihmisiin kuosien takana. Juttusarja on saanut alkunsa omasta kiinnostuksestani aihetta kohtaan ja halusta kertoa suunnittelijoiden tarinat myös muille. - Toivottavasti juttusarjasta on sinulle iloa! Juttusarjan aiemmin julkaistut osat voit lukea täältä.

23

OTETAANPAS (TAAS) ERÄ VAATEKAAPPIRULETTIA!

Nainen - tuo oman elämänsä arpakuutio ja pelinappula. Suurin osa meistä on suorastaan luonnonlahjakkuuksia vaatekaappiruletissa. Mikäli juuri sinä et saanut synnyinlahjana tätä vaatekaapin jatkuvaan uudistamiseen kirvoittavaa geeniä, ei syytä huoleen. Ongelmaan on ratkaisu: olen koonnut tähän alle kokonaisuuden nimeltään Vaatekaappiruletti. Mikäli kuulut siihen ryhmään, joka taitaa pelin luonnostaan, mutta kokee tarvetta kehittyä, tämä peli on myös sinua varten. Seuraa ohjeita ja etene niiden mukaisesti.



Ohjeet:

  1. Tulosta alla olevat kortit.
  2. Tulosta nuoli ja leikkaa se irti taustastaan.
  3. Tarvitset myös tyhjän lasipullon ja neulan tai vastaavan, jonka työnnät läpi nuolesta. Aseta nuoli pullon suun päälle ja neula pullon suuaukon sisäpuolelle. Näin sinulla on valmis rulettinuoli, jota pyörittämällä pääset etenemään.
  4. Asettele kortit pöydälle ympyrän muotoon ja pullo nuolineen niiden keskelle. Sitten vain pyörittelemään ja toimimaan korttien antamien ohjeiden mukaisesti. 
  5. Pelin kantava idea on se, että jokaisesta kortista seuraa dramaattinen huuto: ”Mulla ei oo mitään päällepantavaa!", mistä seuraa vääjäämätön vaatekaapin sisällön uudistaminen.
Pelin loppuunsaattamista helpottaa, mikäli saat hankittua itsellesi sponsoreita...


Peli-iloa!


















Tuntuiko vaikealta? - Ei hätää! Vuosien saatossa kehityt helposti mestaruustasolle. 
Kuulun itse siihen naiskategoriaan, joka ei oikeastikaan ole mikään hirmuinen shoppailija tai ompele aivan mielettömiä määriä turhan tähden, mutta silti. En mitenkään pysty kieltämään, ettenkö hallitsisi tätä peliä suvereenisti: jollei tarvetta ole, se luodaan! ;) Semmosiahan me naiset vähän ollaan. Vai mitä tuumaat omalta osaltasi? :)

Mukavaa viikkoa ja antoisia peli-iltoja!










8

AHDISTUKSEN KAUTTA IHAN JEES -FIILIKSEEN


Kärsitkö sinäkin ompelun jälkeisestä hetkellisestä, lähes traumaattisesta masennustilasta? - Et ole vaivasi kanssa yksin. Sillä niin minäkin. Erittäin usein. Omalla kohdallani ompelu noudattaa erittäin usein seuraavaa kaavaa: idea-innostus-lähes hypemäinen into-tasaantuminen-mahalasku-uusi nouseminen. "No ei tää nyt oikeestaan oo yhtään mitään." "Kyllä tuonkin kohdan olisi voinut ommella siistimmin." "Tää on oikeastaan ihan kamala, typerin idea ikinä."

Seuraavana aamuna tai viimeistään muutaman päivän kuluttua ompelus alkaa näyttämään jo lähes vaatteelta. Katse ei enää pysähdy tarkastelemaan jokaikistä saumaa ja tikkausta, vaan se alkaa näkemään jo kokonaisuuden. Tottakai toisinaan käy niinkin, että ompelun loppumetreillä ja päätyttyäkin on iloisen onnistunut fiilis. Näistä tyttärelleni tekemistäni vaatteista tämä ensimmäinen tuntui ja näytti kivalta silmään heti ompelun jälkeenkin, alempi taas ei. Siksi tuntuikin hassulta, että postattuani sen FB:n ompeluryhmän seinälle, se saikin osakseen ihastelua. No, ehkä se sittenkin on ihan jees.










 Sekä mekon että paidan kankaat ovat peräisin Eurokankaasta ja kaavat Ottobresta. Legginssit olen ommellut jo aikoja sitten omasta paidastani. Kissapaidan ompelin FB:n Saumanvara-ryhmän ompeluhaastikseen. Siinä piti tällä erää ommella jotain teemalla "aakkoset". Minulle tuli ensimmäiseksi mieleen tuo vanha kissaloru ja siitä sitten vain sitä visualisoimaan.

Tämän kuvasarjan otin kotimme lähellä. Taustalla näkyvä ympäristö on oikeastaan yksi pitkä kiviseinä, joka on maalattu usealla eri värillä. Se on yksi ihan suosikkikuvauspaikoistani. - Kuin valokuvausta varten suunniteltu - aavistuksen rouhea, mutta silti kauniin värinen ympäristö. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se nostaa kivasti esiin kuvattavan.

Minkäslaisissa tunnelmissa sinä yleensä katselet ompelemaasi tuotosta? Ylpeänä vai ahdistuneena?

Mukavaa lauantai-iltaa!

P.S. Oletko jo törmännyt siellä täällä blogeissa "Blogisi tarina" -haasteeseen ja päässyt lukemaan eri blogien pieniä historiikkeja? Mikäli joku on mennyt ohi, käypä kurkkaamassa täällä!



18

#BLOGISITARINA, OSA 2: TEIDÄN TARINAT

#Blogisitarina haaste


Tiedätkös, miten Villa&Villa-blogi sai alkunsa tai, miksi Punatukka ja kaksi karhua -blogin emännöijä joutui pohtimaan, vaihtaako bloginsa nimeä tai, mikä oli Kätilön käsistä -blogin ensimmäinen ompelus? Entä, miten Helmoja ja hepeneitä -blogin Krista pystyi välttämään pahimmat aloittelevan bloggarin mokat?

Tuossa muutama tovi sitten julkistin #Blogisitarina-haasteen. Sen ideana oli se, että haasteen saanut kirjoittaa blogiinsa oman bloginsa pienimuotoisen historiikin ja haastaa sen jälkeen mukaan neljä muuta bloggaria (mistä tahansa aihepiiristä). Haaste on lähtenyt liikkeelle tosi kivasti: voi, kuinka moni onkaan jo kirjoitellut omia tarinoitaan! Niitä on ollut ihana lukea. Kiitos vain kaikille! 

Ohessa listaa löytämistäni blogitarinoista. Mikäli oma tarinasi ei ollut tässä mukana, niin käypä lisäämässä linkki kommenttikenttään, niin päivitän sen tähän listaan. Jos blogisi on mielestäsi väärän kategorian alla, huikkaapa siitäkin.

Lukuiloa!

DIY ja sisustaminen
Vinopino
Silmukan saalistaja
Elämää Majapellolla
Pikkuakan tilkkuvakka
The Little Village
Tavallista arkea
After the Storm
Kaksin kaksiossa
Piia S. Dreams 
Puikkoillen koukkuillen 
Paiqo
Paint My House Black
Lankahelvetti
Ruusumäki
Syvältä
Naurava nappi


Ipanailoa


Matkustaminen
Elämää ja matkoja
Loose Fit
Chez Helena
From Karoliina 
Minun Afrikkani
Auringon alla
Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä
Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja 
Lasten silmin 
La Vida Loca 2.0 
Unelmatrippi 
Edustusrouvan päiväkirja
Sannan kupla
Andalusian auringossa 
Kaukana kotoa

Lifestyle ja äitiblogit
The Present is Perfect
Mutsi hoitaa
Puhekuplia
Napsahduksia 
Kaikkea pientä 
Äiti ja melukylän lapset
Kaaosta ja kukkamekkoja
Poikasten kanssa
Kädenjälkiä sydämessä 
Lapsiparkki
Viikarivartti 
Luomulaakso

Kaipaatko haastettavia tai haluaistko tulla haastetuksi?

Mikäli haluaisit itsekin osallistua haasteeseen, niin pienellä salapoliisityöllä voit käydä kurkkimassa, ketä on jo haastettu, mutta jotka eivät ole vielä ehtineet haastamaan ketään. - Heidän seinillään voit käydä huhuilemassa haastetta. Vaihtoehtoisesti voit käydä ilmiantamassa haastettavien tai haastetuksi tulemisen haasteesi kommentoimalla tähän alle.


34

PIKKUPUPUN KIERRÄTYSLAUKKU


Nainen ja käsilaukku=saumaton yhtälö. Pienestä se alkaa. Meillä ainakin tyttö nappaa toisinaan jo nyt, hivenen all 2-vuotiaana ulosmennessään mukaan oman pikkulaukkunsa. Sinne saa kivasti sullottua käpyjä, kiviä ja muita pikkuaarteita. - Saattavatpa nuo samat sisällöt löytyä vielä vähän myöhäisemmälläkin iällä naisen käsilaukusta - kaiken muun ohessa...

Että pitihän sitä tytölle tehdä oma pikkulaukku muovisen, jostain meille kotiutuneen laukun oheen. Tämä kassi on tehty kokonaan vanhasta uutta -periaatteella puuvillaisesta neuletakista. Ainoastaan vuorikangas on kaupasta ostettua kangasta. Laukun olen tehnyt jo tovi sitten, mutta vast nyt ehdin sitä kuvailemaan. Lisäksi tämä sopi nyt kivasti eilisen kierrätyslaukkuompeluksen seuraajaksi.



Oletkos jo liittynyt blogini lukijaksi? Myöhäisherännäisenä hoksasin vasta ihan tuossa jokunen viikko sitten, että mistä täällä Bloggerissa löytyy tuo painike "liity lukijaksi"...  No, kaikki aikanaan.. ;) Löytyy nyt tuolta oikeasta reunasta.  Voit seurata blogiani myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogipolussa ja Instagramissa.

Ihanaa alkanutta viikkoa! - Tulihan se kesäkin sieltä viimein. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

8
Sisällön tarjoaa Blogger.