Kyllikki-sisustustyyny - ohje punoskuteesta neulottuun tyynynpäälliseen

On ihmisiä, jotka jättävät jälkeensä pohjattomalta tuntuvan aukon. Ihmisiä, joissa on niin paljon voimaa, että sen kuvittelee kantavan loputtomiin. Välitit, kuuntelit. Olit uskomattoman vahva, sitkeä, rakastava ja terävä loppuun saakka. Viisaat sanasi tulivat niin tarpeeseen monessa kohtaa. Olit kuningatar, jonka jämsäläinen kerrostalokolmio tuntui aina aivan palatsilta tarjoiluineen päivineen. Siihen maagisen ylevään tunnelmaan kutsuit mukaan.

Olit käsistäsi taitava. Lapsuuden ajan lahjoistani kaikkein mieleenpainuneimmat olivat minulle tekemäsi jättikokoinen koira, jonka päällä pystyi makoilemaan sekä vanhasta televisiosta tuunattu nukketeatteri ihanine eläinhahmokäsinukkeineen.

Olit kannustava. Olit ylpeä käsityöharrastuksestani ja kun Kototekoja-käsityökirjani viime syksynä ilmestyi, silmäsi eivät vielä onneksi olleet vielä niin sameat, ettetkö olisi pystynyt näkemään kirjan sisältöä. Useaan otteeseen muistit kehua kirjaani. Kerroit, kuinka olit markkinoinut kirjaani  kodinhoitajillesi ja kuinka olit tilannut sitä lahjoiksi lähisukulaisille ja -tuttaville.

Kirjaani tehdessäni halusin ehdottomasti nimetä kirjaan ohjeet kummankin mummoni mukaisesti. Halusin, että heidän nimensä jäävät, jolleivat nyt historian kirjoihin, niin johonkin kirjaan kuitenkin. Toinen mummoni: jo vuosia sitten edesmennyt ateljeeompelija, Sylvi, sai oman ohjeensa ja toinen, viime viikonloppuna viimeiselle matkalleen lähtenyt toisen. Kyllikki-sisustustyyny. - Estetiikkaa rakastavan taitavan ja rakkaan mummoni mukaisesti nimetty.

Mummoani rakkaudella muistaen haluan julkaista kirjassani olleen, mummoni mukaisesti nimetyn ohjeen blogissani. Lepää rauhassa, rakas mummoni. Sain sinulta paljon ja olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta.

2

Ompeluohje peittopiiloihin: näyttävää ja kätevää säilytystä mökille

Yhteistyössä: Pentik

Onkohan missään muualla päin maailmaa niin paljon kesämökkejä kuin Suomessa? On oikeastaan aika ihanaa, että suomalaisissa on säilynyt kaipuu luonnonläheisyyteen ja sen mukana tuomaan rauhaan. Meidän perheellämme ei omaa mökkiä ole, mutta vanhemmillani on. Keski-Suomeen Päijänteen rannalle on aina yhtä ihana palata – kesä toisensa jälkeen. 

Mökkeily oli iso osa lapsuuteni kesiä. Muistan elävästi mökkikesät eri ikäisen lapsen ja nuoren kulmasta: Tuntikausia jatkuneen uimaan-saunaan-uimaan-rumban, helteisen paahteiset kesät, isän savustaman kalan, äidin paistamat letut, saunan jäljiltä höyryävän ihon, utuisen lempeän ilta-auringossa kylpevän järvimaiseman.

Aika ei ole kuitenkaan kullannut teinivuosien mökkikesiä: mökille lähteminen tuntui tervanjuonnilta ja joka ikinen mökkeilyyn liittyvä puuha siltä kuin olisi joutunut vankileirille pakkotyöhön. Mieleen on piirtynyt muisto myös siltä kesältä, jolloin vesisade kylvetti koko maiseman valuvaksi. Loputon sade rummutti kesämökin kattoon. Kodikas ropina muuttui pikkuhiljaa painostavaksi tylsyydeksi. Yhtäkään Aku Ankkaa ei tehnyt enää mieli lukea. Siinä kohtaa päätimme lopulta hypätä autoon ja matkustaa vähemmän sateisiin maihin.

Vaikka käymme nykyisen perheeni kanssa vanhempieni mökillä yleensä vain kerran kesässä, niin silti sinne meneminen on omille lapsillemme aina yhtä tärkeää ja ihanaa. On kiva nähdä, kuinka luonnon helmassa kännykät, some ja pelaaminen häipyvät kuin itsestään taka-alalle. Ympäröivä maisema ja kaikki mökkeilyyn liittyvä on niin tuhatkertaisesti kiinnostavampaa ja magneettisempaa. Ja hyvä niin.

4

Näin ompelet hamam-pyyhkeestä kylpytakin

En ole aamuihminen. Joku voisi sanoa, että entäpä, jos kävisit nukkumaan hivenen aikaisemmin. Ei auta. Tai toki sen verran, että saatan miltei tuntea olevani elossa. Ei kuitenkaan sen enempää. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät kertomaan, kuinka ihastuttavalta nouseva aurinko näyttääkään tuossa viiden-kuuden aikaan aamusta. En tiedä, mistä he puhuvat. Tai on minulla aavistus ja etäinen muisto joiltain ulkomaanmatkojen lähtöhetkiltä, jolloin lento on lähtenyt aamuvarhaisella.

En tunne aamuisin itseäni pääsääntöisesti ikinä viehättäväksi. En hypähdä ylös vuoteesta, vaan raahaudun eteenpäin. Olo on nuutunut ja jos yritän hymyillä (mitä ei kyllä aamuisin juuri tapahdu), kasvoni tuntuvat kummallisen jähmeiltä: aivan kuin joku olisi vetänyt rullallisen teippiä ilmelihaksiini yön aikana. 

Tarvitsen yleensä vähintään puoli tuntia, jotta kykenen minkäänlaiseen kommunikaatioon. Lasten myötä olen toki joutunut sopeutumaan siihen, että aamullakin on oltava edes jotakuinkin läsnä ja murahtelun sijaan on kyettävä suoltamaan suustaan ulos sanojen tapaisia. Ja toisaalta paras aamuäreyden taltuttaja on juurikin se tukka pörrössä, pehmolelu kainalossaan kainaloon kiepsahtava, unentuoksuinen lapsi.

Olen haaveillut jo pitkään kylpytakista. Sellaisesta, joka saisi tuntemaan oloni arkiaamuinakin edes jokseenkin ihanaksi. Kivasta ja tyylikkäästä kylpytakista, jonka voisi sipaista ylleen aamusuihkun jälkeen ja joka päällä voisi hörppiä kahvia huolettoman kiireettömästi (kunnes tulee katsoneeksi kelloa...).  Kylpytakista, jonka voisin vetää ylleni kiireisen työpäivän jälkeen: levittelisin kasvoille naamion, lakkaisin kynnet. Tuntisin arjen vilskeenkin keskellä omat ääriviivani. Muistaisin minut. Koska se on tärkeää. Ihan suunnattoman tärkeää. Paitsi itselleni, myös ihmisille elämässäni. Etten katoa ja anna arjen nielaista. 

Kun viime kesänä matkustimme perheemme kanssa Turkkiin viikon lomalle, ostin kotiin tuomiseksi kasan eri värisiä hamam-pyyhkeitä. Ostin niitä muutaman ylimääräisen, sillä olin jo aiemmin pohtinut, että hamam-pyyhkeestä saisi tosi kivan kylpytakin. Ja niin siitä saikin. Yksi pyyhe riitti mainiosti kylpytakkiin ja siitä tuli juuri sellainen kuin halusin: arkiaamujeni ja -iltojeni sulostuttaja.

9

Säilytystuokkoset paperinahkasta ja korkkikankaasta (+ohje)

Se oli yksi ihan peruslauantai. Harmaa, sadetta uumoileva ilma, eikä mitään kummempaa tekemistä. Päätimme käväistä talvipuutarhassa, joka on mielestäni yksi Helsingin viehättävimmistä paikoista. Olimme kuitenkin niin myöhään liikkeellä, että sisätiloissa emme ehtineet juuri muuta tekemään kuin moikkaamaan karpit ja kiertämään paikan ympäri. Sisätilojen ympärillä on kuitenkin ihastuttava puutarha-alue, joka toimi alkukimmokkeena tuokkosille.

Luovaan tekemiseen johtava inspiraation tila naksahtaa ainakin itselläni päälle hyvin monen tyyppisistä impulsseista. Tällä kertaa alkukimmoke ei liittynyt millään lailla itse lopputulokseen, eikä edes käsitöihin: hurmioiduin talvipuutarhan kukkapenkistä, jonka maaginen värimaailma sai minut kaivamaan kamerani esiin. Siinä hetkessä katosivat aika ja paikka: lumoutuneena vain kuvasin ja kuvasin. Sama inspiraation tila pysyi yllä iltaan saakka. Kuuntelin kuulokkeilla musiikkia ja ideoin, testailin ja sain valmiiksikin.

En enää kuollaksenikaan muista, mistä ja kuinka ajatus modernisoiduista tuokkosista pälkähti päähäni. Olin kyllä pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni ideoita ajatuksella perinteinen tekniikka – uusi materiaali. Jostain ideakammioitteni uumenista pompsahti ulos ajatus modernisoiduista tuokkosista. Inspiraation hurmosmainen tila pysyi yllä yömyöhään saakka ja tällaiset niistä sitten tuli. Nahkapaperi- ja korkkikangastuokkoset toimivat kivoina säilyttyminä kynille, virkkuukoukuille tai vaikka lankarullille. Tuokkosten tekeminen onnistuu helposti aloittelevaltakin tekijältä. Tekemisen aikaa vievin osio on sirkkojen kiinnitys. 

3

Kesäpäivän ompelumietteitä ja ohje kääntöpaljetin ompeluun

Viime päivinä on ihanasti sataa ripsutellut. Pitkän hellejakson jälkeen olen nauttinut sateen rauhoittavasta tunnelmasta. Tiiviistä harmaudesta, joka antaa luvan olla sisällä. On ollut ihana vain olla, vähän virkata ja olenpa jopa ehtinyt kuunnella äänikirjaakin. Löysin sieltä ihan todellisen helmen: Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kertakaikkisen ihastuttava maailma japanilaisine teeseremonioineen ja ylevine sanankäänteineen.

Tällä löyhällä aasinsillalla hyppään Japanista suoraan Itähelsinkiin ja ompelukoneen ääreen. Nimittäin asioita, jotka saavat neljävuotiaan pikkutytön sydämen lyömään nopeammin, ovat edottomasti esimerkiksi kääntöpaljetit. Ja aika usein myös lasten ohjelmista tutuilla hahmoilla koristellut kuosit.

Yhtä varmasti kuin nuo edellämainitut aiheuttavat nelivuotiaalle ooh-huokauksia, saavat ne itsessäni aikaan ensireaktiona lähinnä huulten mutristelua: "Öö... ihan kiva, mut mitäs jos katsottaisiin vaikka tuota toista kuosia?" Valehtelisin, jos väittäisin rakastavani Ryhmä hau- ja Frozen-kuoseja. Silti lapsen toiveompeluita on aika ajoin kiva tehdä, koska vaatteen saajan ilo silottelee kyllä omat mutristeluni alta aikayksikön.

Kääntöpaljetti ei varsinaisesti ollut tyttäreni toivoma, mutta nähtyäni niitä Ommel-festareilla, halusin ostaa yhden. Siitäkin huolimatta, että joku sisälläni muistutti siitä epämiellyttävästä mahdollisuudesta, että paljettien ompelija olisi saattanut olla huomattavan pienisorminen. Arvasin kuitenkin, että paljetin suosio olisi taattu. Oikeassa olin. Nelivuotiaamme ei ole ollut koskaan järin kiinnostunut vaatteista, mutta paljettitunika puetaan päälle heti, kun se tulee pesusta.

Jolleivat kääntöpaljetit ole sinulle tuttu juttu, niin niiden ideana siis se, että paljettien toinen puoli on erilainen ja kun paljettikokonaisuutta vetää kädellä ylös tai alas, paljetin kuviointi muuttuu. Osa muuttuu radikaalistikin erilaiseksi, mutta itse valitsin tällaisen vähän hillitymmän version, joka muuttuu kaksivärisestä pilkulliseksi. Tunika on ommeltu Ommel-festareilta ostamastani Kangaskapinan trikoosta. Sen kaveriksi ompelin legginssit Lalian suloisesta Sweetiestä.

5

Helppo ja nopea neulottu pipo + ohje

Jo muutaman vuoden ajan katukuvassa on näkynyt överimuhkeita pipoja: Samujin Chunky Beaniet ja sen kopiot keikkuvat ainakin helsinkiläisessä katukuvassa yhdistettyinä yltiöleveisiin kaulahuiveihin. Tuollainen muhkea pipo neulotaan kaksinkertaiseksi eli se on taatusti äärettömän lämmin. Ajattelin ensin itsekin, että olisin neulonut tuollaisen muhkupipon itselleni, mutta epäröin, ettei se jotenkin vain sopisi minulle. Niinpä teinkin hillitymmän eli kevennetyn ja muutenkin vähän omanlaiseni version.

Duo-pipoksi nimeämäni pipon juju on kaksivärisyydessä ja leveässä resorissa. Oikeastaan se on todella peruspipo, mutta silti vaan jotenkin tosi kiva. Tykkään itse tästä kovasti. Pörröisen langan ansiosta pipo on pehmeän oloinen, muttei silti kuitenkaan överit. Kaiken kukkuraksi tämä on myös nopea ja helppo neuloa. Postauksesta löydät myös ohjeen, jos haluat kokeilla.

Oma lankani on laadultaan sellaista, etten ehkä ihan itse sitä kaupasta ostaisi: 61 % polyamidia ja 39 % villaa. Lanka on Shachenmayerin Velvetinoa. - Sellaista luontaisesti pikkuisen pörröistä. Langassa on liikaa tekokuitua makuuni, mutta saatuani ystävältäni tätä muutaman kerän, halusin ne myös hyödyntää. Täytyy sanoa, että lanka oli kuitenkin todella miellyttävää neulottavaa ja piposta tuli sopivan lämmin, muttei liian kuuma ja tärkeimpänä ominaisuutena se, ettei se kutita.

Neuloin pipon kaveriksi myös kuvissa näkyvän tuubihuivin. Se on neulottu aina oikein neuleena ja suorana pötkönä. Vasta lopuksi yhdistin päät toisiinsa. Neuloin huivin jättipuikoilla, jolloin siitä tuli tuollainen hauskan koukeroinen ja rönsyilevä. Sopii minusta kivasti tuon pipon kaveriksi. Hieman leveämpi se olisi voinut olla, mutta menee noinkin.

5

Villahaalarin muutos villatakiksi

Kaappiimme oli jäänyt lojumaan kirpparikassista kerta toisensa jälkeen unohtunut, pieneksi käynyt villahaalari. Vaikka olimme saaneet sen käytettynä, neulos oli edelleen hyvässä kunnossa ja käytössä lämpimäksi pehmeytynyt. Tutkailin haalaria ja pohdin, voisiko haalaria hyödyntää vielä jotenkin, kun se nyt ei selvästikään tuntunut siirtyvän kodistamme eteenpäin. 

Pyörittelin haalaria... hmm... onnituisikohan... Ja kyllä, se onnistui: leikkaamalla ja yhdistelemällä villahaalarista sai villatakin. Kylläpä jäi hyvä mieli! - Kuten aina kierrätysompeluksista. Te lukijani olette minulta toivoneet useassa käänteessä kierrätysompelupostauksia. Jossain vaiheessahan tein niitä paljonkin. Nyt olen alkanut itsekin taas kaipaamaan kierrätysompelua myös itse ja mielellään toki huomioin teidän toiveenne. Tästä lähtien siis Kototeko-blogissa luvassa ainakin kerran kuussa kierrätysompelua. 

Mietin pitkään, nimeäisinkö kierrätyspostaukset jotenkin: kuukauden kierrätys, kuukauden kiertoteko... aikani pyöriteltynä: bling - kuukautiskierto! Tuon oivalluksen kohdalla totesin, että mennäänpä nyt ihan ilman nimeä ainakin toistaiseksi. ;)

0