Käsityöharrastaminen

Käsityöharrastaminen
Käsityöharrastaminen

Helpot ja nopeat

Helpot ja nopeat
Helpot ja nopeat

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

TOSIELÄMÄN DRESSCODET: KUINKA VANHA ON LIIAN VANHA?

Kuinka vanha on liian vanha tennareihin? Minkä ikäisenä pipon käyttäminen sisätiloissa alkaa keräämään cooliuspisteiden sijaan säälikatseita? Kuinka tukeva on liian tuhti legginsseihin? Kuinka nuori on liian nuori jakkupukupukupukeutumiseen? Missä vaiheessa nuorekas pukeutuminen alkaa näyttämään wanna be -teiniydeltä? Ikä ja pukeutuminen. Paino ja pukeutuminen. Siinä sanaparit, joita varmasti moni kelailee aika ajoin.

Kierrätysompelulla paita vanhasta hameesta
Muistan vieläkin hyvin elävästi hetken, jolloin pukeuduin ensimmäistä keraa elämässäni työni puolesta jakkupukuun. Olin hieman päälle parikymppinen ja opintojeni ohessa tein töitä paikallisen messuorganisaation tiedottajana. Tukka kiinni, jakkupuku päälle ja korkokengät jalkaan. Kipi-kop-kip-kop. Muistilehtiö kainalossani ja korkokengät messuhallin lattioita vasten kipittelin sinne ja tänne. Näytin tärkeältä ja aikuiselta. Jossain pinnan alla minua kuitenkin nauratti. Toinen puoli minusta suorastaan huusi: ”Älkää nyt vain kuvitelko, että minä olen jo oikeasti aikuinen ja tällainen. Tai ainakaan mikään kovin virallinen.” Mieleni kutoi tarinaa soluttautumistehtävästä. Kukaan läsnäoloista ei arvannut, että todellisuudessa olin agentti, joka oli suorittamassa hänelle annettua huippusalaista tehtävää. Täydestä meni. Mission Complited. Poistuttuani messuhallin ovesta avasin tukkani ja sulloin jakkupuvun läheiseen roskikseen. No, ei ehkä ihan, mutta sinnepäin.

Kierrätysompelulla paita vanhasta hameesta
Vaikka pukeutuminen on pintaa, heijastaa se yleensä aina myös jotain sieltä pinnan alta. Itselleni pukeutuminen on aina ollut jokseenkin ristiriitainen kokemus, koska olen persoonana omituinen yhdistelmä tavoitehakuista bisnesihmistä ja toisaalta boheemia taiteilijapersoonaa. Puolet ja puolet. Jakomielitautinen, joku voisi ehkä sanoa. ;) Pystyn tulemaan toimeen todella monenlaisten ihmisten kanssa ja toimimaan monenlaisissa ympäristöissä. Silti oloni on lähes aina aavistuksen ristiriitainen. Voin työni puolesta pukeutua tiukan bisnesnaisen tavoin, mutta jossain pinnan alla sekin aiheuttaa pientä ahditusta, koska se ei ole todellakaan koko kuvani. En ole pystynyt enää vuosiin käyttämään vaatteita, jotka liittyivät työurani aikaan ison pörssiyhtiön markkinoinnissa. En vain tunne olevani enää se ihminen. Ehkä en ollut silloinkaan...

Kierrätysompelua
Kierrätysompelua
Hoitovapaan aikana pistin vaatekaappini melko lailla uusiksi. Oli pakko saada paljon rennompia vaatteita; karistaa kaikki työroolit niskasta ja aloittaa nollasta. Miten pukeutuisin, jollei työ määrittäisi lainkaan pukeutumistani? Oma tyylini on alkanut pikkuhiljaa löytyä. - Se sellainen, joka on selkeämmin yksi yhteen nahkani alla olevan persoonan kanssa.

Nyt kun 40 vuoden rajapyykki on ylitetty, huomaan aika ajoin pohtivani, olenko liian vanha pukeutumaan johonkin vaatekappaleeseen. Iän suhde pukeutumiseen on mielestäni kiinnostava asia. Tunnen paljon luovia ja taiteellisia ihmisiä, jotka pukeutuvat täysin omalla tyylillään noudattamatta trendejä tai huomioimatta liiemmälti mitään ikään perinteisesti liitettäviä dresscodeja. Minusta se on hienoa. Eivätkä he mielestäni koskaan näytä tippaakaan naurettavilta tai wanna be -nuorilta. - He näyttävät siltä, mitä he ovat. Toki he myös ovat ihmisiä, joilla on hyvä visuaalinen silmä ja tyylitaju. 

Paidan huolttelu tereellä



Miksi sitten joku ihminen näyttää vielä lähes 60-vuotiaana ihan ok:lta hyvinkin nuorekkaissa vaatteissa ja joku toinen naurettavalta jo hitusen päälle kolmekymppisenä? Ehkä pukeutumisessakin on lopulta kyse jostain syvemmästä reheellisyydestä. Jos ihminen ei yritä olla jotain, vaan oikeasti on ja jos mukaan yhdistetään vielä hyvä tyylitaju, niin yleensä lopputulos on ok. Siinä ei ole mitään falskia. Eikä sitä edes kyseenalaista. Sisäinen ryhti ja aitous. Harmonia oman itsensä kanssa. Sen mukaisesti kun pukeutuu, niin ei sitä voi kyseenalaistaa. Siinä ainakin jotain, mihin tähdätä.

Millaisia mietteitä sinulla on ikäsidonnaisista ja muistakin vallitsevista sekä pään sisäisistä dresscodeista? Oletko itse sysännyt syrjään joitain vaatekappaleita sen vuoksi, että olet mielestäsi liian vanha niihin?

Ja niin, mistä tämä juttu sai alkunsa? No, siitä, kun huomasin tämän postauksen ensimmäistä paitaa ommellessani miettiväni, että onko paita minulle liian nuorekas. Päädyin siihen, että ei ole. Ja ompelin toisenkin samaan hengenvetoon. :)

Me Naiset

P.S. Kuulkaas, jos törmäätte jossain tämän viikon Me Naisiin, niin kurkatkaapas kansien väliin. Siellä on nimittäin juttu allekirjoittaneesta sekä ihanan The Little Village -blogin Sadusta. Jutun teemana "tyyliä pikkurahalla". 

Vielä ehdit äänestämään blogiani Indie Daysin Blog Awardseissa. Blogini on ehdolla Lifie-kategoriassa. Äänestysaikaa on 25.10. saakka.

http://www.lifie.fi/indiedays-blog-awards



34 kommenttia

  1. Tämä oli hyvä postaus! Mun mielestä kaikki saa pukeutua just niinkuin omasta itsestä tuntuu hyvältä, yleensä (huom, yleensä) se näyttää myös hyvältä. Ei missään nimessä kannata pukea päälleen jotain vain siksi että "pitäis" , tai jättää pukematta vaan siksi ettei "muka saa" :)
    Pitääkin tutkia nuo lehtijutut! Upeeta te <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nadja! No niin just! Tärkeintä on et itsellä on hyvä olla siinä mitä on. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirjoitus ja ajatuksia herättävä :) olen juuri näitä asioita itse pyöritellyt päässäni. Saan satunnaisesti perheestäni kommentteja, että pukeudun väärin. En pukeudu kuin ikäiseni. Esim mökille mennessä oli jalassani rennot maastokuvioidut housut, koska halusin pukeutua niin, että voin möyriä metsässä marjassa yms miettimättä vaatteiden likastumista. Tämän tyyliset ratkaisut ovat kuulemma vääriä, koska olen jo näin vanha. Loppujen lopuksi olen kuitenkin todennut, että parempi pukeutua niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Silloin kun on sellaiset vaatteet päällä, missä itse viihtyy, kyllä sen huomaa olemuksesta. Eli pukeudutaan niinkuin itsestä hyvältä tuntuu ja eletään tätä elämää itseämme varten. Elämä on liian lyhyt vain muiden miellyttämistä varten :)

    Ps. Hienoa, et olette päässyt lehteen :) täytyy käydä lukemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että herätti ajatuksia. No näinhän se just on: elämä on liian lyhyt muiden miellyttämiseen. :)

      Poista
  3. Puit sanoiksi sen kaiken mitä meikäläinen on varmaan puolet elämästä pohtinut. Ja epäillyt että olen varmaan aika outo tempaus kun en osaa löytää tyyliäni. Ostan kaappiin kaikennäköisiä juttuja mutta kuitenkin puen lähes aina samat ulkoiluvaatteet tai farkut. En tiedä löydänkö sitä koskaan. Jos joku tekisi sen puolestani se olis mahtavaa. Kadehdin niitä jotka osaavat kantaa vaatteensa siisjuuri nämä vanhemmat leidit. Erotan kyllä ylilyönnit ja liikaa kasarin tyylissä pysymisen..ja nuoret nyt on aina nättiä nykyään. Aira Samulinissa muuten on sitä jotain. Sitä kohti ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään itse ihan älyttömästi semmosista ohjelmista missä ihmisen persoona huomioiden stailataan uusiksi ja annetaan pukeutumisvinkkejä. Jollei oo liian sellanen katetegorisoiva et kaikkien pitää näyttää samalta. On ihana nähdä kun ihminen löytää oman oloisen tyylinsä ja katsoo itseään hyväksyvästi peilistä. Se on iso asia. Ootko koskaan pyytänyt pukeutumisessa apua kauppojen pukeutumisasiantuntijoilta? Kyllähän sellaisia tyylipalveluita saa varmasti vaikka mistä nykyisin. Oman tyylin löytäminen tuo paljon iloa ja säästöäkin. Ei tule niitä hutiostoksia.

      Poista
  4. Kiva kirjoitus :) Itsellä on kyllä 2 lapsen jälkeen oma tyyli ollut hetkittäin melko hukassa. Minusta kun niin monet jutut näyttää kivoilta ja kappas, sitten mulla ei ookkaan mitään mikä sopisi yhteen :D Vaatekaappia onkin tullut rukattua aika urakalla, paljon on lähtenyt kiertoon ja olen yrittänyt yhteinäistää vaatteiden tyyliä ja värimaailmaa sekä järkeistää että millaista tulee eniten pidettyä. Sifonkipaidat ja jakut ei kotiäidillä monesti päälle eksy, mutta niitäkin saa pari olla olemassa että on jotain päällepantavaa kun joskus eksyy kaupungille :) Ja toisaalta kotihupparit/-collegepaidat saa olla sen verran siistejä että niissäkin kehtaa mennä vaikkapa kauppaan tai kylään kahville :) Mukavuus onkin alkanut omissa vaatevalinnoissa nousemaan tärkeäksi kriteeriksi, kuitenkin näyttämättä nuhjuiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tuosta juuri et on hyvä analysoida et millasia vaatteita tykkää käyttää eniten ja satsata sellasiin. Ja se kotiäiti-look voi tosiaan olla myös tuollainen mainitsemasi eli vieraskelpoinen. Lasten syntymät on kyl niin iso prosessi et ne pistää yleensä aina asioita uusiksi. Vaatekaappiakin. :)

      Poista
  5. Itse olen hiukan sellainen fiilis pukeutuja enkä edes mieti sitä onko jokin liian nuorekasta tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, susta huokuu kans semmonen söpö härdellibärdelli-fiilis.. Anna mennä vaan! :)

      Poista
  6. Mielenkiintoista pohdintaa! Ikä on vain numero. Se miltä tuntuu on eri asia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) No todellakin! SSisäisestihn ihminen pysyy aika samana halki elämän. Oma mummoni aina sitä hämmästelee kun mieli on ihan nuori mutta keho rapistuu. Se on hämmentävää varmasti jokaiselle sit aikanaan.

      Poista
  7. Oho, pakko ostaa irtonumero :) Kiva kirjoitus ja niin nätti olet kuvissa!! Samat jutut käyvät mielessä itselläkin, kun kaappi edelleen kovin sekalainen on. Omasta varastosta puuttuu eniten "hienoja" vaatteita, mutta eipä niille kyllä usein tarvettakaan olisi :D smart casual, se ehkä olisi se tavoitegarderoobi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoista! :) kaikkein näppärimpiä vaatteita on semmoset vähän pelkistetymmät joista pystyy asustaan joko juhlavamman tai arkisemman. Kyllä itsellänikin on vielä vaiheessa tuo vaatekaappi-show.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  8. Hieno varsinkin tuo eka paita ja kauniit värikylläiset kuvat!

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus! Mun anoppi rikkoo ihanasti kaikkia näitä pukeutumissääntöjä pitämällä 65-vuotiaana consseja ja dr. martenseja mekkojensa kanssa. Ja näyttää muuten aina tosi hyvältä! Mun pukeutumisidoli siis :)

    Mutta joo itsekin joskus mietin, että miten mun kuuluis lähes 40-vuotiaana pukeutua. Mutta kyllä se vaan on just tuo kokonaisuus ja itsensä arvostaminen. Eli pukeudun niinkuin parhaaksi näen ja tähän mennessä se on kyllä toiminut.

    Niin ja pitääpä etsiä käsiin tuo uusin Me Naiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sinikka! :) Minusta on ihanas että nykyisin pukeutumiskoodit on ylipäätäänkin aika höllät jo. Toki tietty tietynlaisissa työpaikoissa on omat koodinsa mut usein niitä koodeja säätelee ihan itse omien korvien välissä. Pisteet anopillesi! :)

      Poista
  10. On tullut mietittyä kyllä kun 30 täytti että pitäisikö nyt pukeutua vain kuin aikuinen. Maku on kyllä muuttunut enemmän siihen suuntaan mutta joku voisi olla sitä mieltä että pukeudun joskus liian nuorten vaatteisiin. Varsinkin kotiäitinä tuntuu että muut odottavat että pitäisi mukautua tuulipukumuottiin mutta hei, tää voi olla ihan mun omassa päässäkin :D Mutta siis en mukaudu, vaikka kyllä äitiysloman alkaessa meinasin siihen upota. Sitten päätin että hei täytyy näitä muitakin kaapin kuteita käyttää kuin verkkareita, ja nykyään tuntuu ihan itsestään selvältä että vaihdan päiväksi jotkut kivat siistit vaatteet. Tykkäänhän edelleen kotonaolevana kolmekymppisenäkin muodista ja siitä että tuntee olonsa freesiksi ja jotenkin "toimeliaammaksi" kuin jos olisin koko päivän niissä kotirytkyissä (miksi kauniisti lempiolohousujani nimitän). Sitten illalla onkin kyllä ihana vaihtaa päälle ne pehmoisaksi nyhjätyt edellä mainitut kotirytkyt ja ottaa rennosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ja unohtu kirjoittaa että hienoa tuo lehtijuttu, näytät noissa kuvissa tosi kauniilta! :)

      Poista
    2. Joo tiedän mistä puhut. Jos on kauhean lököt ja kulahtaneet vaatteet, on olokin usein. Ja päinvastoin. Ja niin kylhän 30 v onkin viel aika nuori. Tai ei ehkä 20-vuotiaan kulmasta, mut 40v kyllä. Et pukeudu huoletta vaan nuorekkaasti ja vaikka forever jos siltä tuntuu. :) kiitos kivoista kommenteista!♡

      Poista
  11. Kaunista, paidat ja nainen ja kuvatkin vielä! Lehtijuttu oli hyvä, luin sen eilen illalla (pakko oli kauppareissulla napata lehti mukaan, kun huomasin instasta, että on juttu teistä ;)). Oli hienoa lukea ajatuksiasi vaatteiden kierrätyksestä. Onnea, aina ilahduttavaa, kun tutut blogit/bloggaajat saavat julkisuutta! Ikä- ja vartalosidonnaisuus pyörii aika ajoin vahvastikin mielessä. Miltä kuuluisi näyttää, on varmasti monen naisen ajatuksissa usein, ja itsekin sitä pohdin. Avainsana on sisäinen hyvinvointi, itsensä hyväksyminen ja rakastaminen. Melkein mikä vaan näyttää hyvältä päällä, jos ne kannetaan varmasti ja itseensä uskoen. Osaltaan siihen toki vaikuttaa myös se, että vaate tuntuu omalle ja on mukava päällä. Silloin on helppo hymyillä. Persoona saa ja pitääkin näkyä, minua ilahduttaa aina ihmiset, jotka tuovat persoonaansa esille myös pukeutumisella. Yhden kerran ikäsidonnaisuus sai minut hieman hämilleen, kun tapasin n.70 vuotiaan naisen, jolla oli päästä varpaisiin hentoa vaaleanpunaista. Hiuksissa erilaisia lasten kuva-aiheilla varustettuja koristeita ja vaatteissa kaikkea kimallusta, hörsellystä jne. Nainen oli kuitenkin ihan tässä maailmassa, fiksu ja äärimmäisen ystävällinen. Miksipä sitä omaa sisäistä maailmaa ei siis voisi kuvastaa vielä vanhemmallakin iällä? Ei kai sitä aina tarvitse pukeutumista niin vakavasti ottaa? Itselleni se oli hyvä muistutus, mitäpä minä arvostelemaan kenenkään pukeutumista, jos kantaja siinä itse viihtyy. (tosin tunnustan, että siihen pinkkihörsellys maailmaan en koe istuvani koskaan, se juna meni jo)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna, ihanista sanoista ja kivasta pohdinnasta. Kylläpä se niin just on, et sisältähän se kaikki lähtee ja näkyy sit ulospäin: joko epävarmuutena, jonkun tavoitteluna, aatteellisuutena, tasapainona. Miten kullakin. Heh aika extremeltä kuulostaa kyllä tuo sun esimerkkisi... no jos se oli sille joku juttu ni olkoot. :)

      Poista
  12. Ihanat vaatteet! Sopii sulle todella hyvin, höpöhöpö mitään liian nuorekasta sulle, nuorelle naiselle! :)
    Jotain teiniajan vesirajahameita ynnä muuta olen heittänyt pois. Siis niitä, jotka ei enää mahdu millään. Myös männävuosien lyhyet paidat on aika nounou nykyään.. Kiva katsella vanhoja kuvia, missä kaikilla tytöillä napa vilkkuu. Onneksi nyt on pidemmät muotia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! :) No, iän puolesta nuoruudesta nyt en tiedä, mut ehkä sisäisesti vielä nuorekas. Juu, ei tulis kyl ihan heti mieleen vetäistä napapaitaa päälle... Ei ois kivaa katsottavaa, ei. ;)

      Poista
  13. Ihania, varsinkin tuo ensimmäinen! Juuri sopivan näköinen sinulle :) Itse epäilen, että vaatteet näyttää usein hyvältä kantajansa päällä silloin kun vaatteet myös tuntuu hyvältä ja on sopivan kokoiset. Riippumatta niinkään iästä tai painosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) No niin varmasti juuri näin. Tosin sopiva koko on kanssa kyllä ihan oma tarinansa. Ja sopiva malli. Aika usein näkee ihmisten käyttävän joko vähän turhan isoja tai pieniä vaatteita. Harva meistä on mallin mitoissa. Vaatteen leikkaus ja koko vaikuttaa tosi paljon siihen, että tuleeko olemukseen pari kiloa lisää vai vähemmän. Mutta sitten kun itsellä on hyvä olla niissä vaatteissa, kyllä se näkyy ulospäinkin. :)

      Poista
  14. Sama asia on mietityttänyt. Mulla on tällainen ongelma; olen yli 30-vuotias, läski ja ihailen teinien goottivaatteita. :D Ei hyvin mene... Onneksi noita ei tehdä tässä koossa, eli ei tule tehtyä turhia hankintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minusta jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, jollei sillä jotenkin loukkaa muita. Ja harvemmin nyt näin on. Mä tunnen monta goottihenkistä tyyppiä ja -muusikkoa. Kyllä niiden vaatekaapin perussettiin kuuluu edelleen goottihenkiset vaatteet, vaikka ikää on 40-55 v. :) voithan opetella tekemään itse, jollei muuten löydy sopivaa kokoa. :)

      Poista
  15. Todella hyvä teksti! Vierailin eka kertaa blogissasi ja tämä oli eka teksti, jonka luin. Tulen varmasti uudestaan. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi ja kiva, että löysit tiesi tänne! :)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.