Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Tee lapsen kanssa

Tee lapsen kanssa
Kototekoja lapsille

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Kuosi meidän



Kuosi meidän, joka olet kankaassa. Pyhitetty olkoon nimesi…

Uusi kuosi saa pulssin sykkimään kiivaammin ja sisältäni kumpuaa klonkkumainen karjahdus: My precious! Heittäydyn kohti verkkokauppaa ja hiiren painiketta kuin janoinen Saharan erämaassa kohti keidasta. Joku huutaa pääni sisällä: ”Et ikinä anna itsellesi anteeksi, jollet osta tuota kuosia”. 

Been there, Done that. Rakastan kuoseja ja ihailen kuosisuunnittelua. Olenpa jopa ajatellut jatkaa kuosisuunnittelijoista kertovaa juttusarjaani ”Kuosin takana”. Vaikka kuosit ovatkin ihania, on oma suhteeni niihin nykyisin hieman ristiriitainen. Ihanuuden lisäksi niihin liittyy seikkoja, joista olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Ja tässä se nyt tulee. Oletko valmis?



Seuraan kuositrendejä ja olen melko tarkkaan kartalla, mikä on in ja minkä kuosin suosio taas notkahtamaan päin. Tosin viimevuosina kuosien määrä on räjähtänyt käsiin, enkä enää todellakaan ole tietoinen kaikkien kangaskauppojen uutuuskuoseista. Uusia, pääosin joustaviin kuosikankaisiin erikoistuneita kangaskauppoja pulpahtelee esiin kuin sieniä sateella. Kauniit kuosit ovat myös imeneet magneetin tavoin puoleensa uusia ompeluharrastajia ja sehän on hieno juttu se.

Siinä missä vielä kymmenisen vuotta sitten puhuttiin ompelun yhteydessä kankaista, tuntuu keskustelu nykyisin ohjautuvan lähes poikkeuksetta kuoseihin. Ompelusta on tullut pitkälti yhtä kuin kuosit. Saan kyllä kiinni tuosta, sillä kuosit usein nykyisin niin herkullisia, että pelkkä kuosikankaiden silittely korvaa miltei karkkipäivän. 

Kotimaisten kuosikankaiden ostamiseen ja niistä bloggaamiseen liittyy itselläni myös asian toinen puoli: Haluan kannustaa kotimaisten yritysten tukemiseen. En kuitenkaan ostohysteriaan.



Nopeasti ja yli omien tarpeiden?

Kuosit ovat loistavia nopean ja helpon ompelun mahdollistajia, sillä kaunis kuosi ei välttämättä kauheasti kaipaa kikkailuja. Kuosikankaat ovat siis täydellinen materiaali kiireisen arjen keskelle: suloiset kuosileggarit tai -paita valmistuvat Pikku Kakkosen aikana ja muutama sauma on helppo surauttaa saumurilla vaikka ruoanlaiton lomassa.

Nopeaan ja helppoon ompeluun liittyy kuitenkin myös kääntöpuoli: se nopeus. Kun ompelutyö valmistuu nopeasti, lopputuotteita syntyy helposti paljon ja toisinaan myös enemmän kuin oikeasti olisi tarpeen.

Ostan, siis olen

Kuoseihin liittyvään kuosimaniaan suhtauduin pitkään huvittuneesti hymähdellen ja olen toki ostanut itsekin monta kangasta vain ihanan kuosin tähden. Tunnustan: ”Hups, lähti taas vähän lapasesta” -tyyppisiä postauksia on tullut tehtyä. 

Viimevuosina huvittunut hymähtelyni on muuttunut ensin neutraaliksi ”ei kiinnosta” -asenteeksi ja sen jälkeen miltei pahoinvoinniksi. Todistaessani kuosikiimaa ja siitä seuraavaa kangashamstraamista, ahdistun. Kankaita ostetaan usein pelkästään kuosien vuoksi, eikä ostamisella ole useinkaan mitään tekemistä tarpeen kanssa. Tarve on toki helppo sepittää jälkikäteen, sillä kukapa nyt ei tarvitsisi kaappiinsa vielä muutamaa uutta joustocollegetunikaa.

Tämän postauksen viimeinen kimmoke oli video, johon törmäsin noin viikko sitten. Siinä havainnollistettiin konkreettisina määrinä, kuinka paljon esimerkiksi yhden hupparin puuvillaan tarvitaan vettä. Puuvillan vesisyöppöys ei tullut itselleni yllätyksenä, mutta määrän suuruus yllätti silti: yhden ihmisen 25 vuoden juomavesi. Määrä on järkyttävä. – Uskallatko laskea, montako litraa vettä sinun kangaskaappisi varannot ovat vaatineet?

Olen äärettömän iloinen siitä, että kotimaisilla kangaskaupoilla on hyvin vahva tahto tehdä asioita mahdollisimman vastuullisesti. Valikoimiin on tullut mm. ekologista pellavaa, hamppua, tenceliä ja elastaanittomia kankaita. Se ei silti poista meidän vastuuta kuluttajina. Ei ole millään muotoa ekoteko ommella ekologisesti tuotetuista kankaista, jos määrät ovat täysin poskettomia. Ei oikeasti ole mitenkään perusteltavissa, jos ompelee kasvuikäiselle lapselle kymmeniä legginssejä tai mekkoja.  En voi väittää olevani täydellisen harkitsevainen aina itsekään, mutta yritän.



Kestääkö kuosi aikaa?

Kuoseihin liittyy myös asia nimeltään visuaaliset trendit. Ne menevät ja tulevat. Jopa kuosikuvioinnin sommittelu on trendisidonnaista: siinä missä vielä viitisen vuotta sitten kuosit koostuivat usein symmetrisesti asemoiduista, toistuvista kuvioista, on tämän hetkinen trendi pääosin täysin toisen tyyppinen. Toki osa kuoseista on tyyliltään klassisia, mutta se lennokkain kärki ja kuosimaailman hurmoksellisuus liittyy usein kuoseihin, jotka ovat hyvin vahvasti aikaan ja sen hetkiseen tyyliin sidottuja.

Tyylillisesti hyvin vahvat kuosit, joissa esiintyy jokin visuaalisesti trendikäs elementti tai väri vanhenevat harmillisen nopeasti eli ne eivät kestä aikaa ja ovat sitä kautta epäekologinen valinta. Toisaalta, esimerkiksi lapsien kuosilegginssit tai -housut eivät kestä aikaa kyllä muutenkaan eli niiden kohdalla kuosien trendeillä ei ole juuri merkitystä. Joka tapauksessa, jos haluat pukeutua kestävästi, kannattaa tämäkin kulma ottaa huomioon kuosivalinnoissa.


Niin ihania kuin ne kuosit ovatkin, niin seuraavalla kerralla kuosihurmioosin ottaessa valtaansa, harkitse ensin. Jokaisen kangasostoksen kohdalla on aivan yhtä tärkeää pohtia ostoksen tarpeellisuutta kuin vaatekaupassa vaateostoksen: tarvitsenko minä tätä todella vai pärjäisinkö ilmankin? Se, että käsityöt ovat harrastus, ei ole millään tapaa oikeutus kohtuuttomalle shoppailulle. Mahdollisimman lähellä tuotettua, ekologista ja kohtuudella. – Siinä kombinaatio, jonka suosiminen on hyväksi kaikille.

Ensi viikolla on käsityöharrastajien karkkipäivä eli Tampereen kädentaitomessut. Tue ilolla kotimaista yrittäjyyttä, mutta muista edes pieni harkinta. – Kangaskaupat eivät sulje oviaan messujen jälkeen. Ostomahdollisuuksia on siis jatkossakin.

P.S. Kaikki kuvissa esiintyvät kuosikankaat ovat ihania ja kaikki kunnia niiden takana oleville yrittäjille. Tämä postaus on osoitettu meille kuluttajina.

Millaisia ajatuksia postaus herätti sinussa? Ostatko tarpeeseen vai meneekö överiksi?

18 kommenttia

  1. Mulla menee hyvin äkkiä kangashamstraus överiksi, mutta toisaalta joskus piheys pelastaa. Oon ostanut mulle itselleni hyvinkin mieluisia kankaita, enkä oo tainnut hankkia kuin muutaman hutiostoksen, joilla en oikeasti tiedä mitä tekisin. 🤷🏻‍♀️
    Ootko muuten Sanna tulossa Tampereen messuille? ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos kokonaismäärä on kummiskin järjellinen, niin sehän se tärkein on. 😊 Oon tulossa messuille, mut en tiedä ehdinkö bloggarimöötteen. Oon kirjapaino hommissa Eurokankaan ja Adlibriksen osastoilla. Saa tulla moikkaan. Ja ehdin varmasti myös hengaan vähän. 😊

      Poista
  2. Jaan kaikki ajatuksesi. Itse mietin myös, tekeekö kuosit ompelusta liian simppeliä. Aikana ennen kuoseja ompelijat laittoivat aikaa ja eforttia vaatteisiin monimutkaisin leikkauksin ja applikaatioin. Nyt ne ovat saaneet jäädä unholaan. Itsekään en kuosilliseen vaatteeseen oikein osaa yhdistää mitään kivaa yksityiskohtaa. Kuoseissa on todella puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on yksi kulma. Itse asiassa se oli mulla tuossa alunperin mukanakin. Mut sit kun en halua, et simppeleitä ompelevat potee huonoa omaatuntoa. Toki tuo on ihan totta. Kuluttamisen kulmasta se haaste on kummiskin se nopeus: tulee sit helposti ylituotantoo.

      Poista
  3. Loistava kirjoitus ja samoja ajatuksia pohtinut itsekin. Kaiken tän kulutushysterian nähneenä haluan sanoutua siitä irti. Ainakin teen osaltani ekotekoa kun en vaan osta. Jos ostan, vain tarpeeseen. Ja nimenomaan harkiten ja läheltä välttäen myös turhia ajokilometrejä tai postimaksuja.

    On ihan yleistä ompelumaailmassa harrastaa whataboutismiä. "Entäs ne muut jotka ostaa h&mstä?" sanotaan. Ei se ole todellakaan yhtään parempi ommella ompelun vuoksi. Se ompeluähky tunteenakin kannattaa ottaa ihan todesta. Järki siellä huutaa, että ei todellakaan tarvitse ommella. Sitäkin kannattaa kuunnella ja hyväksyä itselleen muitakin harrastuksia ja asioit, jotka tuottaa iloa. On sekin vähän outoa jos ei mikään muu kiinnosta kuin ompelu. Miten sekään eroaa sellaisesta, joka pelaa pelejä kun ei muuta halua tehdä? Ei mitenkään.

    Tässä tuli nyt monta asiaa ja vähän asiankin vierestä, mutta pointti on että sun kirjoitus loistava ja toivottavasti moni herää ajattelemaan tän myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piia! Niinpä just. Kyl kulutustottumuksia on tarpeen tarkastella joka alueella. Ja tosiaan, muutakin on lupa harrastaa. Itse harrastan käsitöitä tosi monipuolisesti. Se jo luontaisesti tekee sen, ettei tuu tehtyä niitä tsiljoonia leggareita. 😊

      Poista
  4. Sama pätee langoissa ja vaikka askartelutarvikkeissa. Ihan kokemuksella omasta ostomaniasta, en muita moittiakseni. Onneksi on vähän tullut järkeä päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyl totta! Tota hamstrausta näkyy kyl joka lajissa. Itsekin oon harrastanut, mut onneksi en enää. 😊

      Poista
  5. Hioi! Tiedätkö keskityin miettimään, että miten sulla on vielä tuota Pandaa. Sydän itki verta silloin.🙄 Hih. Mun kuosihimooni liittyy myös hyvät alennukset. Mut jos se menee kohta ohi jos se on vain alkuvillitys. Viimeaikoina olen hivellyt pukukankaita ja nyt kun kuosien kanssa on opeteltu ompelemaan. Pidä mulle peukkuja et paranen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Teresa! Sä taidat kyl olla hamsteri... 😁 Mut iloisia uutisia: paraneminen on mahdollista. 😊 Tuo panda on pyörinyt mulla pitkään. Kuva on otettu ajat sitten. Mut vasta juurikin ompelin sitä tytölle leggareiksi.

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu. Tässä oli ajatukset ja sanavalinnat kohdallaan. Hymyillen tuli luettua läpi oikeasti vakavaa asiaa. Mulla on kaapissa vielä mummin hamstraamia vetoketjuja ja nappeja. Ja mun lastenlapset varmaan perivät kuositrikoita ;)

    Mulla oli elämässä vaihe, että tuli muutettua tiheään opiskelujen ja töiden takia. Siinä karisi hyvin turhat tavarat matkasta ja tavaroitakaan ei tullut ostettua liikaa. Mulla pitää olla jokaiselle tavaralle paikka, että huushollin siistinä pito on helppoa. Joten vaatekaapissa on sen verran vaatetta, että vaatepino pysyy siistinä. Kankaita on sen verran että kangaskaappi ei tursua lattialle asti. Alennusmyynnit on pahoja, mutta alennusmyyntejäkin tulee aina uusia. Ei haittaa jos joku alekampanja jää väliin.

    Yhteiskunta pyörii ostamisen ja omistamisen ympärillä. Ja joulu taas tulee, sen varjolla myydään mitä vaan. Kovasti yritän selittää lapsille leulukuvaston äärellä, että siellä se Roope Ankka houkuttelee lapsia ostamaan uusia leluja että saa laariinsa täytettä. Samat houkutukset ne meillä aikuisillakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! Kuulostaa hyvältä, järkevältä ja järjestelmälliseltä meiningiltä. 😊

      Poista
  7. Osui ja upposi! Niin ihanaa kuin olisikin kannattaa alituiseen kotimaisia nettikangaskauppoja mietin nykyisin melko tarkasti omat tarpeeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! Houkutuksia kyllä riittää. Kuosikankaita myyviä yrityksiä on tällä hetkellä ihan hirmuisesti. Kaikille tuskin kummiskaan tulee riittämään asiakkaita pidemmällä aikajänteellä. Selkeä ylitarjonta vallitsee.

      Poista
  8. Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus! Ylenpalttista kuluttamista ei voi mielestäni perustella sillä, että ostaa vaatteet kankaina ja ompelee ne itse. Minä kulutan selvästi enemmän lankoja kuin kankaita, mutta samat periaatteet pätevät niihinkin. Pitäisi ostaa tarpeeseen ja välttää trendien mukaisia heräteostoksia. Kauniita ja hyvänlaatuisia kankaita (ainakin sisustukseen) löytyy muuten usein myös kirppareilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja just näin. Liika on aina liikaa, oli se sitten mihin tahansa liittyvää kuluttamista.

      Poista
  9. Myönnän, että hamstraan ihania kankaita. Olen nyt aloittanut ompelun uudelleen 1,5vuotta sitten.
    Syyni ostella kivoja (lasten mieleisiä suurin osa) on, että ompelen uutta kun tarvitaan. Juurikin tyttöni tarvitsi t-paitoja. Kävi kaapista hakemassa pari mieleistään kangasta ja ompelin paidat.
    Minulla on tässä siis 3 lasta ja nuorin on 4kk, joten ommeltavaa riittää.

    Ymmärrän pointin, että helppo ja nopea tehdä liikaa. Itselläni onneksi on juuri päinvastoin ompelussa. Hamstrasin joskus aiemmin isommille vaatteita kaupasta. Muutossa tajusin, että kummallakin oli 2 jätesäkillistä vaatetta, tosin käyttävät yhtä kokoa muutaman vuoden. Nyt toinen ottanut kasvupyrähdyksiä useamman ja kaappi ihanan tyhjä. Ei tee mieli edes ommella liikaa, sillä olisi kurja ommella ja todeta, ettei edes kerennyt käyttää vaatteita paljoa, kaupan vaatteissa tämä ei niin paljoa häiritse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kuulostaa siltä, et sinulla onkin hommat ihan hyvin balanssissa. 💓

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi. Yksinpuhelu on tylsää... :)

Sisällön tarjoaa Blogger.