Ohjeet ja vinkit

Ohjeet ja vinkit
Ompeluohjeet ja -vinkit

Hemmottelu

Hemmottelu
Hemmottelu

Sisustusteot

Sisustusteot
Koti

Satukirja käsityöharrastajan makuun (+kirja-arvonta)


*) Kirja saatu arvostelukappaleena

Meillä on aina luettu paljon lapsille. Lukemisen lisäksi nautin myös itse spontaanista tarinoiden sepittämisestä. Sepitettyjen tarinoiden ainoa miinuspuoli on se, että, kun lapsi sattuu pyytämään joskus kuukausien päästä, että kertoisitko uudestaan tarinan siitä ahneesta pikku hiirestä tai lenkkareita etsivästä tuhatjalkaisesta, niin eipä välttämättä ihan kaikki tarinan käänteet ole enää kertojan muistissa. Vaan ainahan voi lennossa keksiä uusia. 

Jos kirjojen lukeminen onkin mukavaa jo itsessään, tuplasti kivempaa siitä tulee silloin, kun tarina kietoutuu käsityömaailmaan. Milla Marmori ja kadonneen mummon mysteeri on Sami Järven kirjoittama ja kuvittaja-tekstiilisuunnittelija Minttu Wikbergin kuvittama kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Kudelma-nimiseen paikkaan. Tarinan päähahmoja ovat himoneuloja mummo ja hänen lapsenlapsensa Milla. Tarina saa alkunsa, kun Milla sukeltaa sisään mummolan tapettiin seuraten punaista lankaa. 

Kirjan visuaalinen maailma koostuu pääosin erilaisista piirretyistä neulepinnoista. Käsityöharrastajan kulmasta kirjasta tekee erityisen kiehtovan tieto siitä, että kuvassa esiintyvien neulevaatteiden ohjeita on ostettavina Ravelryssä. - Ihan huikea idea mielestäni! Satumaailmasta reaalimaailmaan. 

Pupukorvalliset luistinsuojat softshellistä + ohje

luistinsuojat

Talvessa ylivoimaisesti parasta on talvi! Marras-joulukuun pimeisiin iltoihin ei juuri tehnyt mieli sukeltaa etenkään lasten kanssa. Eikä siellä olisi ollut mitään tekemistäkään. Vaan nytpä on! Luminen ja jääkentillä varustettu talvi on ihan parasta. Olemme käyneet lasten kanssa luistelemassa monta kertaa viikossa. Jäät ovat houkutelleet jopa läppärin eteen muumioituneen esiteininkin ulos onkalostaan. – Ihan parasta siis!

Kuopuksemme käy luistelemassa myös päiväkotiryhmänsä kanssa. Jotteivat luistimet rikkoisi reppua, halusin ommella niihin suojat. Koska ajatus perus suojista tuntui tylsältä, tein niistä tuollaiset pupuhtavat. Tai oikeastaan en ole ihan varma, näyttävätkö ne enemmän pupulta vai pitkäkorvaiselta hiireltä, mutta samapa työ. - Aika söpöset niistä silti tuli. Materiaalina käytin sofshelliä, jota jäi pikkuisen yli syksyllä tekemästäni pupurepusta. Pupureppu ja suojat muodostavat oikeastaan hauskan pupuparin, vaikkeivat luistimet reppuun mahdukkaan. Eväsreppuna se on kuitenkin mitä mainioin.

Postauksessa on ohje näiden söpöstelyluistinsuojien ompeluun. Suojat suojaavat siis paitsi luistimien teriä, myös esimerkiksi laukkua, jossa niitä kannetaan. Muistathan kuivata luistimesi huolella ennen suojien paikalleen laittamista. Näin niihin ei kerry kosteutta.

Momelin kankaista käyttövaatetta äidille ja tyttärelle

momel




*) Yhteistyössä: Momel

Olin vakaasti päättänyt, etten tee tässä kevään ja kirjaprojektini aikana oikeastaan ollenkaan blogiyhteistöitä. Ajattelin, etten haluaisi turhaan ylimääräisiä aikataulujen tuomia paineita. Kun Momelista tuli yhteydenotto blogiyhteistyön tiimoilta, kuulin, kun joku sisälläni huusi määrätietoisella äänellä ja hyvin painokkaasti: "mitäs me sovittiin näistä yhteistöistä".

Ihan vaan pikkuisen kuitenkin klikkasin itseäni Momelin sivuille. Pitihän minun nyt kuitenkin nähdä, millaisia kankaita heidän valikoimissaan on. Jo pelkän yleissivistyksen vuoksikin - näin käsityöbloggarina. Vaikka toki kieltäytyisinkin yhteistyöstä, kuten sovittu oli... Arvannette varmaan, että siinä kohtaa peli oli jo pelattu. "Joo, ilman muuta sopii", näpyttyi läppärin näytölle vastaukseksi alta aikayksikön. En vain kertakaikkiaan voinut vastustaa.

Valitsin Momelin valikoimista kolme kuosia, joista kaksi on monen monta ihanaa kuosia ja printtiä suunnitelleen Sokrun käsialaa. Pidän ihan äärettömän paljon tällaisista kuoseista, jotka ovat abstrakteja ja luonteeltaan sellaisia, että menevät sekä lapselle että aikuiselle. Samaan hengenvetoon ihastuin myös supersöpöön pandakuosiin, joka on taidemaalari Hannamaria Mainelakeuden käsialaa.

Tässä postauksessa esittelyssä siis käyttövaatetta sekä itselleni että tytöllemme. Kaunis kuosi ei mielestäni kaipaa suuren suurta kikkailua, vaan päin vastoin. Mielestäni kuosille pitää antaa tilaa. Siksi näissäkin vaatteissa on jokaisessa pieni juju, mutta ei liiaksi: omaan mekkooni ompelin taskut, joiden kulmia koristavat pikkuisen palaset vihreää tekonahkaa. Tytön tunikaan ompelin frillan ja helmasta tein takaa pidemmäksi kaartuvan. Pandamekon juju on kengurutaskussa ja pikkuisissa pandan korvissa. Ompelin tuosta kirjavammasta Sorkun kuosista myös leggarit tytöllemme, mutta niitä en nyt enää alkanut tähän postaukseen änkemään.


Helppo ja nopea neulemyssy + ohje

neulottu myssy

Jo muutaman vuoden ajan katukuvassa on näkynyt överimuhkeita pipoja: Samujin Chunky Beaniet ja sen kopiot keikkuvat ainakin helsinkiläisessä katukuvassa yhdistettyinä yltiöleveisiin kaulahuiveihin. Tuollainen muhkea pipo neulotaan kaksinkertaiseksi eli se on taatusti äärettömän lämmin. Ajattelin ensin itsekin, että olisin neulonut tuollaisen muhkupipon itselleni, mutta epäröin, ettei se jotenkin vain sopisi minulle. Niinpä teinkin hillitymmän eli kevennetyn ja muutenkin vähän omanlaiseni version.

Duo-pipoksi nimeämäni pipon juju on kaksivärisyydessä ja leveässä resorissa. Oikeastaan se on todella peruspipo, mutta silti vaan jotenkin tosi kiva. Tykkään itse tästä kovasti. Pörröisen langan ansiosta pipo on pehmeän oloinen, muttei silti kuitenkaan överit. Kaiken kukkuraksi tämä on myös nopea ja helppo neuloa. Postauksesta löydät myös ohjeen, jos haluat kokeilla.

Oma lankani on laadultaan sellaista, etten ehkä ihan itse sitä kaupasta ostaisi: 61 % polyamidia ja 39 % villaa. Lanka on Shachenmayerin Velvetinoa. - Sellaista luontaisesti pikkuisen pörröistä. Langassa on liikaa tekokuitua makuuni, mutta saatuani ystävältäni tätä muutaman kerän, halusin ne myös hyödyntää. Täytyy sanoa, että lanka oli kuitenkin todella miellyttävää neulottavaa ja piposta tuli sopivan lämmin, muttei liian kuuma ja tärkeimpänä ominaisuutena se, ettei se kutita.

Neuloin pipon kaveriksi myös kuvissa näkyvän tuubihuivin. Se on neulottu aina oikein neuleena ja suorana pötkönä. Vasta lopuksi yhdistin päät toisiinsa. Neuloin huivin jättipuikoilla, jolloin siitä tuli tuollainen hauskan koukeroinen ja rönsyilevä. Sopii minusta kivasti tuon pipon kaveriksi. Hieman leveämpi se olisi voinut olla, mutta menee noinkin.

Kangaslumousta

ommellisen lumous
Siitä on aikaa, kun viimeksi koin täydellisen hurmioosin kangaspakkojen välissä vaeltaessani tai somen kuvavirrassa uidessani. Vaikka nykyisin on tarjolla toinen toistaan kauniimpia kuoseja, olen onnistunut pitäytymään kohtuudessa ja tarvelähtöisyydessä. Joskus se kuitenkin tapahtuu. Tiedätkös, se sellainen, kun kaikki ympäröivä katoaa ja syvä huokaus kulkee lävitse. Istut vain ja tuijotat. Jostain syvältä kumpuaa klonkkumaisen maaninen huuto: tuo minun on saatava! Nähdessäni ensimmäisen kerran kuvan Ommellisen Lumouksesta, olin kirjaimellisesti lumoutunut. Silmieni edessä oli kangas, joka minun oli saatava! Ei vaihtoehtoja. 

Kankaasta tekee mielestäni kiinnostavan paitsi sen esteettisyys, myös sen asemointi: kukkakuvio on kankaan toisessa reunassa ja toinen reuna on tuota eläväisen vihreää: lehdistöä ja sen sellaista. Kankaan voi asemoida vaatteeseen melko monella tapaa: kukat vaikka mekon helmaan. Tästä onkin jo nähty Facebookin ompeluryhmissä useita eri versioita - toinen toistaan upeampia. Minun Lumoukseni taipui mekoksi poolokauluksineen ja puhvimallisine hihoineen.  
Sisällön tarjoaa Blogger.