Uimakellukkeista ommellut säilytyspussukat

Karanteeniajan yksi to do -listani jutuista on kaikkien kodin kaappien läpikäynti ja turhasta roinasta eroon pääseminen. Aloitin siivousurakan eskarilaisen huoneesta. Tavaroiden raakkaamisen jälkeenkin jäljelle jäi toki paljon tärkeitä aarteita ja kaikenlaista pikkusälää, joiden säilyttämiseen tarvittaisiin ehdottomasti pieniä pussukoita.

Poisheitettävien tavaroiden joukossa oli yhdet uimakellukkeet. Tovin niitä pyöriteltyäni totesin, että siinäpä se pussukkamateriaali on. Kellukkeiden toinen puoli oli läpinäkyvä, joten pussukoista näkisi yhdellä silmäyksellä niiden sisällön. Kahdesta kellukkeesta sai näppärästi neljä pussukkaa. 

8

Ohje rukkasten kaavan piirtämiseen ja ompeluun - katso ohjevideo!

Rukkasten kaavan piirtäminen ja ompeleminen ei ole ollenkaan vaikeaa. Rukkasten istuvuutta on myös helppo muokata lennossa. Postauksen videon avulla opit piirtämään rukkasen kaavan ja ompelemaan rukkaset. Piirrä kerralla kaavat vaikka koko perheelle ja pistä pystyyn rukkastehdas!

3

Pupureppu kierrätysmateriaaleista ommellen

Yksi kässätyypin hykerryttävimmistä tilanteista, ainakin itselleni, on se, kun ihan ykskaks yllättäen ilmaantuu akuutti tarve jollekin. Ja se fiilis, kun tiukahkossa aikataulussa löydät tee se itse -ratkaisun. Nykyisin olen tosin sen verran armollinen itselleni, että jollen oikeasti ehdi tai jaksa, niin en pode huonoa omaatuntoa, vaikka ratkaisu löytyisikin kaupan hyllyltä. Tässä tapauksessa kuitenkin ehdin. - Kylläpä oli ihana nähdä repun saajan ilme aamulla, kun pupurepppu odotti tuolilla.

Ja siis tilannehan oli se, että kuopuksella alkoi uimakoulu ja edellisenä iltana muistin, että viimeksi uimakoulussa käytetty reppu oli mystisesti kadonnut. Siispä tuumasta toimeen: narurepun pupuversio olisi tosi ihana. Pupureppuja on näkynyt somessa jo usean vuoden ajan, mutta itse en ole niitä aiemmin tehnyt. Tämä reppu valmistui täysin kierrätysmateriaaleista ja siksi sen tekemisestä tuli erityisen hyvä mieli.

2

Muokkausvinkkejä pieneksi käyneille kesävaatteille

Tämä postaus piti julkaista jo oikeastaan ihan alkukesästä, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vielähän kesää on jäljellä ja viimeistään ensi keväänä vaatekaapit on taas pullollaan pieneksi käyneitä vaatteita.

Ennen uusien vaatteiden ompelua, minulla on tapana käydä läpi erityisesti kuopuksen vaatekaappi kierrätysompelulasit silmilläni. Usein erityisesti itse tehdyt vaatteet ovat pieneksi jäätyäänkin vielä erinomaisessa kunnossa, joten ne ovat mitä mainiointa muokkausmateriaalia. 

Meidän vaatekaapeista löytyy itse tehtyjen lisäksi myös ostovaatteita. Tällä kertaa muokkailin sekä itse tehtyjä että kaupan vaatteita. Postauksessa on vinkit ja ohjeet pieneksi käyneiden shortsihaalareiden, pitkähihaisten paitojen, T-paitojen sekä legginssien muokkauksiin. 

0

Villahaalarin muutos villatakiksi

Kaappiimme oli jäänyt lojumaan kirpparikassista kerta toisensa jälkeen unohtunut, pieneksi käynyt villahaalari. Vaikka olimme saaneet sen käytettynä, neulos oli edelleen hyvässä kunnossa ja käytössä lämpimäksi pehmeytynyt. Tutkailin haalaria ja pohdin, voisiko haalaria hyödyntää vielä jotenkin, kun se nyt ei selvästikään tuntunut siirtyvän kodistamme eteenpäin. 

Pyörittelin haalaria... hmm... onnituisikohan... Ja kyllä, se onnistui: leikkaamalla ja yhdistelemällä villahaalarista sai villatakin. Kylläpä jäi hyvä mieli! - Kuten aina kierrätysompeluksista. Te lukijani olette minulta toivoneet useassa käänteessä kierrätysompelupostauksia. Jossain vaiheessahan tein niitä paljonkin. Nyt olen alkanut itsekin taas kaipaamaan kierrätysompelua myös itse ja mielellään toki huomioin teidän toiveenne. Tästä lähtien siis Kototeko-blogissa luvassa ainakin kerran kuussa kierrätysompelua. 

Mietin pitkään, nimeäisinkö kierrätyspostaukset jotenkin: kuukauden kierrätys, kuukauden kiertoteko... aikani pyöriteltynä: bling - kuukautiskierto! Tuon oivalluksen kohdalla totesin, että mennäänpä nyt ihan ilman nimeä ainakin toistaiseksi. ;)

0

NÄIN TEET FARKKUJEN SAUMOISTA HIUSPANNAN

Kävin läpi vaatekaappejani ja löysin kolmet käyttökelvottomaan kuntoon kuluneet farkut ja yhden hameen, josta olin kasvanut ulos. Koska farkut ovat mitä mainiointa uusiokäyttömatskua, päätin tehdä ainakin kolmen postauksen sarjan farkkujen uudesta elämästä. Aloitan pienimmästä projektista: farkkujen saumoista letitetystä ja ommellusta hiuspannasta.

Olisi suorastaan synti heittää hukkaan farkkujen saumat. Napakasti tikkaillut saumat saa helposti leikattua irti ja niistä pystyy tekemään vaikka pannunalusia. Itse päätin kuitenkin tehdä letitetyn hiuspannan. Oikeastaan farkkupanta sopisi kyllä huomattavasti paremmin vaaleisiin tai punaisiin hiuksiin kuin tummanruskeisiin, mut näillä mennään.

5

TÄSTÄ EI PUHUTA MARI KONDOLLE!

Koti on konmaritettu jo kuukausia sitten. Makuuhuoneen nurkassa nököttää kuitenkin häpeäpilkku (okei, myönnetään, on niitä pilkkuja nähty arjessa jo muitakin): se viimeinen kassi kierrätettäviä vaatteita, jota kukaan ei enää jaksanut viedä minnekään. Sinne se sitten jäi: pölyn kerääjäksi. Mielessäni näin jo Mari Kondon tiukka ilme silmissään, ruoskaa heilutellen…

Lopulta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja viedä kassin Fidan keräyslaatikkoon. Vilkaisin vielä viimeisen kerran läpi kassin sisällön. Katseeni pysähtyi judopuvun yläosan kohdalla. Puku oli päätynyt meille lastemme serkuilta heiltä saatujen vaatteiden joukossa. Koska kukaan ei meillä innostunut judosta, päätyi puku Konmaritettavien vaatteiden hylkykuormaan ja lopulta osaksi sitä surullisenkuuluisaa, viimeistä Konmaritus-kassia.

Tunnustelin judopuvun materiaalia: onpas tässä kaunis pinta ja todella napakka, hyvä materiaali! Hmmm… Kyllä, ihan täydellinen materiaali pieneen sisustustyynyyn! Kaikenlaiset hybridijututhan on nyt muutenkin in, niin miksikäs ei. Mielessäni näin jo sisustuslehtien otsikot: "Ensi kevään sisustustrendeissä kohtaavat Judo ja Design." Markkinointi-ihmisenä huomasin jo miettiväni tuotenimeä Ju-Do-Design, You-Do-Design... Släp! Pieni henkinen litsari ja palauduin takaisin maan pinnalle. Mutta kivahan siitä silti tuli - vai mitä! :)

23

IHAN LOISTAVA PIPO!

Oman elämänsä supersankari: näkymätön nainen. Jos hyvin käy, saatat nähdä hänen vilahtavan ohi yön pimeydessä lailla varjon yön. Kunnes... Kaboom! - Taika on poissa. Hän on muuttunut näkyväksi! 

Päätin, että on aika astua ulos varjoista ja tulla näkyväksi edes osittain. Henkinen heijastinallergiani osoittaa nyt hyvin vahvoja lieventymisen merkkejä. Ensimmäinen askel oli loistava laukku ja toinen tämä: loistava pipo. 

22

JÄÄHYVÄISET KESÄLLE - DIY-KESÄVAATTEIDEN ULKOILUTUSTA VALLISAARESSA

Elokuisissa hellepäivissä on ihan oma tunnelmansa. Vaikka ilma olisi helteisen kuuma, jossain taka-alalla tuntuu syksyn painovoima. Muutama viikko sitten kävimme perheemme kanssa päiväretkellä Suomenlinnan naapurissa sijaitsevassa Vallisaaressa. - Koko kesän ajan retki oli suunnitteilla, mutta jotenkin se vain aina jäi. Onneksi nyt saimme aikaiseksi, sillä saari on kerrassaan ihastuttava. Postauksessa esiintyy myös viime kesänä tekemiäni kesävaatteita ja -asusteita. - Osalle lukijoistani jo tuttuja. Tämä postaus on enemmänkin blogini kesähyvästit. Tästä seuraavat postaukset tulevat painottumaan jo syksyisempiin tunnelmiin.

Mikäli et vielä tiennyt, niin Vallisaari avattiin yleisölle vasta tänä keväänä. Se oli aikanaan kyllä ihan asutettu paikka, mutta sittemmin toimi pitkään sotilaskäytössä. Vallisaari on hurmaava yhdistelmä monimuotoista luontoa ja hobittimaista tunnelmaa, karua rouheutta, menneistä ajoista muistuttavia rakennuksia ja herkkää kasvillisuutta. Vallisaaren toisessa osassa on upean luonnon ja maisemien lisäksi mm. tuhat eri perhoslajia! Oman jännittävän tunnelmansa tuo tieto siitä, ettei poluilta saa poiketa ja kaivaminen on kiellettyä alueen sotilastaustasta johtuen. - Itsessäni tosin kaikki tuollaiset kiellot herättävät vain uteliaisuutta: että entäs jos vain ihan vähän kuopaisisin...  ;) Maltoin kuitenkin mieleni. 

Mikäli asut Helsingissä tai käyt täällä päin, niin suosittelen lämpimästi Vallisaarta sen iänikuisen Suomenlinnan sijaan. Eipä tässä sen kummempia, kuvat puhukoot puolestaan.

Tämän mekon tein viime kesänä mekosta, jonka olin saanut mieheltäni, mutta mikä oli malliltaan täysin epäsopiva. Näin muokattuna olen käyttänyt sitä todella paljon.

Tämä laukku onkin vilahdellut blogissani useampaan kertaan. - Kerran vielä. :) Laukku on siis tehty neulepaidasta. 

Musta pikkupussukka on tehty vanhasta nahkatakista. - Sitä olen käyttänyt välillä lompakkona, välillä meikkipussina ja muutaman kerran clutch-tyyppisenä pikkulaukkuna.

Olkoon elokuu pitkä, lämmin ja ihana! - Tämän postauksen myötä blogini siirtyy kuitenkin pikkuhiljaa aavistuksen syksyisempiin tunnelmiin. 

Mukavaa sunnuntaita! :)

Mitäs sinä olet puuhaillut viikonloppuna? Meillä syksyinen tunnelma nostaa päätään flunssan myötä. - Ollaan miestä lukuunottamatta kaikki niiskuteltu viikonloppu läpi. Flunssan ohessa olen kuitenkin aloitellut uutta virkkausprojektia. - Saa nähdä mitä siitä sukeutuu. On ensimmäinen vähä vaativampi virkkaustyö. Vähän kyl jännittää. :)

8

RAKKAAN KUMMITÄDIN NAHKATAKISTA SYNTYI SUOSIKKILAUKKU

Kun muutama viikko sitten kyläilimme Keski-Suomessa ihanien kummieni luona, ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä kummitätini tarjotessa vanhaa mokkanahkaista takkiaan tuunauskäyttööni. Takin materiaali oli hyvässä kunnossa ja värisävy syyskäyttöön sopivasti marjapuuron punainen. Olin jo pitkään haaveillut pienestä, huolettoman rennosta laukusta, joka olisi helppo napata mukaan minne tahansa ja joka olisi rentoudestaan huolimatta riittävän siisti myös työssä käytettäväksi. – Sellainen siitä syntyikin ja täytyy myöntää: ”I am in Löööv”! Laukusta tuli juuri niin kiva kuin toivoinkin. Hyvää mieltä lisää se fakta, että laukku on tehty solkia myöten kierrätysmateriaalista.

Usean vuoden ajan käsilaukkuni oli poikkeuksetta mallia jätti: sinne saattoi heitellä huolettomasti kaiken (lue: myös kaiken, mitä ei ehkä olisi pitänyt) alkaen lapsen vaipoista ja retkieväistä, päätyen huulipuniin sekä bisnestapaamisista kertyneisiin käytikortteihin. – Voinet kuvitella, kuinka helppoa noista jättikasseista oli löytää ylipäätään yhtään mitään? Olen jo aiemmin kirjoittanut blogiini synnintunnustukset huonoista laukkutavoistani. Konmarituksen myötä olen kuitenkin tehnyt huomattavan ryhtiliikkeen. – Ei enää mädäntyneitä banaaninpuolikkaita ja vuoden ajan kartutettua kuittikekoa! Liekö Konmarin aiheuttamaa sekin, etten koe enää tarvetta kantaa puolta valtakuntaa mukanani. – Riittää, että välttämättömin keikkuu olallani.

16

VIHREÄVALKOISEN REVANSSI: YLÖSALAISIN HAME HUPPARISTA

Iloa tuottaneen vaatteen uusi elämä syntyi saksien heilautuksella ja muutamalla sauman hurautuksella. Pojallemme pari vuotta sitten ompelemani huppari muuntui ylösalaisin hameeksi: paidan helmasta tuli hameen vyötärö, hihat irti ja helman huolittelu. Siinäpäs se. Huolettoman rento kesävaate syntyi eilen illalla ruoanlaiton ohessa ja pääsi käyttöön heti tänään, aurinkoisen päivän kirppariretkellemme, Hietsuun.

Konmaritukseni vaatekaappi-inventaari tuotti lukuisia kassillisia kiertoon lähtenyttä tavaraa ja vaatetta. Yksi vaatekassillinen on lojunut makuuhuoneessamme kuukausikaupalla odottaen inspiraatiota kirppishinnoitteluun ja valokuvailuun. - Sitä innostuksen puuskaa ei ole vielä näkynyt. Tuossa jokunen päivä sitten muistin, että olin aavistuksen vastahakoisesti (eli Konmarin vastaisesti) laittanut kassiin yhden pojallemme tekemistäni huppareista. Tuntui jotenkin tylsältä luopua siitä ja saada muutama euro palkkioksi kaikesta omasta vaivannäöstä. Mielestäni tuo kyseinen huppari oli ihan äärettömän kiva, mutta pojallamme se oli kuitenkin jäänyt melko vähäiselle käytölle. Hupparin valkovihreä värimaailma herätti ahaa-elämyksen: juuri muutama viikko sitten ompelin vanhasta vihreä-valkoraidallisesta mekostani hameen, josta tuli heti suosikkini...

Mallailin hupparia alavartalooni ja totesin, että idea saattaisi toimia ja toimikin! :) Taskutkin hameessa oli jo valmiiksi. - Toki niiden suunta on tavallaan väärin päin, mutta ei se päällä haittaa ollenkaan. Tällaiset nopeat ompelukset sopivat mielestäni täydellisesti kesäaikaan, jolloin on paljon muutakin kivaa tekemistä, mutta silti on kiva tehdä käsitöitä edes pienimuotoisesti. Kuvissa vilahtelevan laukun ompelin viime kesänä vanhasta neulepuserosta.

KIRPPARILÖYTÖJÄ JA AURINKOA

Monta päivää jatkuneen harmauden jälkeen tuntui sykähdyttävän ihanalta herätä auringonpaisteeseen. Koko alkukesän ajan olen halunnut käydä Hietalahden kirpputorilla. - Tällainen ilma sopi ulkokirppistelyyn täydellisesti ja pääsisin ulkoiluttamaan uutta hamettanikin! Lasten kanssa liikkuessa vaatteiden katselu jäi kyllä hyvin pintapuoliseksi. "Älä koske siihen!" "Ei saa ottaa!" "Nyt tulet kyllä takaisin rattaisiin!" Ja sitä rataa. Pienikin kirppishengailu auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta tuotti kuitenkin iloisen mielen. Löysin myös itselleni kivat turkoosivalkoiset kesäkengät viidellä eurolla.

Kenkälöytöni! - Ihanat, vai mitä!

KIERRÄTYSOMPELUN KESÄKUUN VOITTAJAT

Kesäkuu meni ja niin päättyi Kierrätysompelun kesäkuukin. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille! Instagramin puolella jo ilmoittelinkin voitoista, mutta tässä vielä tiedot tänne bloginkin puolelle:

Taito Uusimaa valitsi kaikista kilpailuun osallistuneista kuvista kolme inspiroivinta. 

- @M3rja: Husqvarna Vikingin 50 euron arvoinen ompelusetti

- @Jaanikab: Taito Uusimaan: Kierrätä ja sisusta - kierrätyshuovasta ja muusta -kirja

- @Cause to Wear -blogin Sinikka: Linotten kangaspalkinto.

Suurkiitokset vielä kaikille sekä haasteen upeille sponsoreille! 

Aurinkoista viikonloppua ! :)

12

ZERO WASTE - VANHASTA MEKOSTA IHAN UUTTA

Muutama vuosi sitten ostin Tarton torilla järjestetyltä kirpputorilta mekon, joka näytti ihanalta. Ihastuin ensisijaisesti sen raikkaaseen raitakuosiin. Mekon malli osoittautui kuitenkin heti alkumetreillä aavistuksen epäsopivaksi. Se ei vain istunut yläosasta oikein mitenkään. Konmarituksenikin keskellä tämä mekko sai kuitenkin armahduksen, sillä kuosi tuotti edelleen iloa - hylättynä vaatekappaleenakin. Koska en kuitenkaan halunnut säilyttää sitä enää tyhjän panttina, oli asialle tehtävä jotain. Siispä sakset käteen! Mekon alaosasta syntyi hame ja yläosasta clutch. Hametta varten kaventelin alaosaa reilusti, aavistuksen kynämaiseen malliin. Alkuperäisestä vaatekappaleesta ei jäänyt jäljelle lopulta kuin muutama epämääräinen suiro. - Jopa mekon helmin koristellut olkanarut hyödynsin. Niistä tuli kiva hihna clutchiin. 

Olen tainnut jossain yhteydessä mainitakin intuitiivisesta värisilmästäni. Se siis tarkoittaa sitä, etten välttämättä tietoisesti valitse yhteensopivaa väriskaalaa, vaan se tapahtuu usein ihan itsestään. Tämä kuvauskeikka - juuri ennen vanhempieni kesämökille lähtöämme konkretisoi kaikessa huvittavuudessaan tuota ominaisuuttani. Kuvausta edellisenä päivänä mietin sopivaa kuvauspaikkaa ja juna-asema tuntui heti hyvältä. Päästyäni asemalle tajusin kyllä heti, miksi: VR:n mainosmisu täällä, moi! ;) Ei nyt sentään tismalleen sama vihreän sävy, mutta kivasti toistuvat silti yhtiön brändivärit lähes identtisinä asuissani... :)

Ja kyllä, näet aivan oikein, tittididiii: olen viimeinkin uskaltautunut kokeilemaan virkkausta! Olen suunitellut sitä pitkään ja hartaasti. Nyt uskaltauduin ottamaan koukun käteeni. Ensiajatukseni oli tehdä tiskirättejä, mut hohhoijaa... tylsää! Ja sitäpaitsi intouduin heti kokeilemaan tätä laukussani näkyvää virkkaustekniikkaa (en nyt muista noiden silmukoiden nimiä - asiantuntevammat saavat kertoa, mitä olivatkaan), niin eipä tuolla koukkukoolla yhdistettynä käytössäni olevaan lankaan kovin imutehoista tiskirättiä olisi tehtykään. Clutchin päällystykseen nuo silmukat sopivat minusta ihan täydellisesti. Kivasti pilkistää hamekuosi läpi, mutta ei kuitenkaan niin ilmeisen samistelevasti kuin jos olisin tehnyt pussukan käyttäen pelkästään hamekangasta. 

Summa summarum: kuten arvelinkin, tykästyin virkkaamiseen ihan heti. Se on tosi kivaa ja huomattavasti rentouttavampaa kuin ompelu. Lisäksi sen ohessa voi helposti jutustella lasten kanssa ja seurata heidän leikkejään jne. Ompelu sulkee huomattavasti tiiviimmin tekijän ihan omaan maailmaansa. Erityisesti näin kesäaikaan on myös ihan huippua, että käsityötä voi kuljettaa mukanaan. Raahaapas nyt sitä Husqvarnaa sitten jonnekin rantsuun... No, en toki ompeluakaan aio hylätä, mutta mukavaa vaihtelua tuo koukun heiluttelu silti on.

Ja hei, vielä muutamia päiviä aikaa osallistua Korjausompelun kesäkuuhun, hop!

Moni tuntuu pitävän näin kesäaikaan pientä taukoa tai rennompaa tahtia ainakin bloggauksesta. Itse aion mennä ihan fiiliksen mukaan. Todennäköisesti tahti hidastuu jonkin verran ja saatanpa jonkun tauonkin pitää. Oman haasteensa käytettävissä olevaan aikaan tuo se, että lomailun sijaan tämä täti menee heinäkuun alusta alkaen töihin. Saa nähdä, missä määrin aikaa jää bloggaukselle. Missään nimessä en ole sitä kuitenkaan hylkäämässä kuitenkaan. - Niin mukava teille on täällä höpötellä. :)

Ihania heinäkuun alkupäiviä sinulle! 

21

OPELLE KIITOKSET KIERRÄTYSHENGESSÄ

Jo joutui armas aiiiikaaa. Aikapa hyvinkin. Ja kortilla. Kevätjuhlan aattoiltana. - Paniikki! Meidän perheessä on valvottu viimeiset viikot niin reippaasti kuopuksen tuttivieroituksen vuoksi, ettei ajatus meinaa enää pysyä arjessa mukana. Lisäksi käytössä oleva käsityöaika on kulunut Ommellen iloa -hyväntekeväisyyskamppikseen. Siispä ajattelin, että nyt mennään open suhteen siitä, missä aita on matalin. - Niin ihana kuin se ope onkin. Lopputulemana syntyi kuitenkin tällainen kokonaisuus ja ihan äärettömän pienellä vaivalla. - Ennakkotyön olin nimittäin tehnyt tähän kokonaisuuteen, kohdetta tietämättä, jo ajat sitten ja hyvä niin! Tämän suurempaan DIY-aspektiin en olisi tässä kohtaa kyennyt.

Ensin syntyi visio kortista. Olin jo joku aika sitten huuhdellut talteen Ihana-merkkisen jogurttipurkin, koska sen Design on mielestäni, no purkin mukaisesti, IHANA. Näistä purkeista teen taatusti joskus jotain muutakin, mutta tällä erää purkki taipui korteiksi. Yksi niistä pääsi koristamaan tätä lahjaa. Tekstin tein kääntöpuolelle Dymolla. Ja tässä kohtaa huomautus, ettei tämä ole maksettu mainos. ;)

Ruokakaupassa käynnin yhteydessä nappasin mukaani ihastuttavan tuoksuisen laventelin. Alkuperäinen ideani oli antaa lahjaksi ainoastaan kukka ja kortti. That's it. Kotona aikani pyörittyäni ja pohdittuani, mihin kääräisisin kukan, avasin kangaskaapin. Katseeni kiinnittyi Green Craft -kierrätyshuopaan ja silloin muistin: olin jo joskus useampi kuukausi sitten tehnyt testimielessä yhden mallisen sisustuskorin, mutta vain lähes valmiiksi. Reunan huolittelu puuttui. Ja kas vain, väri-intuitioni ei pettänyt tälläkään kertaa: korin sävy, laventeli ja kortti - aivan kuin olisin pitkäänkin suunitellut tätä sävy-matchia. Perfect! Huolittelin reunan, tein kortin, sujautin laventelin koriin, sidoin nauhan ympärille ja siinäpä se! Ai että nyt lämmittää ainakin tämän DIY-ihmisen mieltä - toivottavasti myös lahjan saajan. Tällaiset suht neutraalit ope-lahjat ovat henkilökohtaisia suosikkejani. Ja jollei kori miellyttä, sen voi puolestani täysin huoletta kierrättää eteenpäin.

Oikein ihania huomisia kevätjuhlia kaikille ja ylppäreitä niihin perheisiin, joissa niitä vietetään!

P.S. Olethan huomannut Korjausompelun kesäkuu -ompeluhaasteeni? Haasteen kilpailuun tupsahti mukaan vielä yksi yhteistyökumppani lisää eli ekologisiin kankaisiin erikoistunut Linotte. Osallistusmisaikaa on koko kesäkuu. Kilpailuun osallistuminen ei vaadi muuta kuin korjausompelun ja valokuvan korjausompelusta.

18