Näin tuunaat kukkaruukkuihin keraamisen ilmeen

Näin kevään kynnyksellä ja valon määrän lisäännyttyä on ihana tehdä pieniä (ja isompiakin) muutoksia kodissa. Uudet verhot, sisustustyynyjen päällisten päivitys tai ehkä sittenkin vähän uutta sävyä seiniin. Itse aloitin tällä kertaa vähän pienemmästä päästä: tuunasin kodistamme jo valmiiksi löytyviä perus saviruukkuja. Ne saivat uuden, keraamisen eläväiseltä näyttävän rouhean pinnan. – Katso ohje ja kokeile! 

Tähän ideaan olen törmännyt jo useammankin kerran TikTokissa ja lopputulos näytti niin kiehtovalta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Tähän projektiin tarvitset ainoastaan kalkki- tai akryylimaalia ja ruokasoodaa sekä siveltimen. Tekniikkaa voi hyödyntää kukkaruukkujen lisäksi esimerkiksi lasipurkkeihin. Katso alta ohjevideo ja vinkit.

Lue myös: Neljä vinkkiä lasipurkkien tuunaamiseen spray-maalilla

Lue myös: Maljakot vanhoista lasipurkeista

Vinkki 1: reilusti ruokasoodaa

Kaikissa näkemissäni ohjeissa maalina on ollut akryylimaali. Se on kuitenkin kalkkimaalia ohuempaa, joten päädyin itse kokeilemaan kalkkimaalia ja mielestäni se oli hyvä valinta. Lisäsin ruokasoodaa mututuntumalla sen verran, että seos näytti sementtisen oloiselta: paksulta ja karkealta. Vain sen verran löysältä, että sen pystyi vielä levittämään. Ruokasoodaa meni ainakin saman verran kuin maalia. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihanan rouhea. - Mikäli haluat vähemmän rouhean pinnan, käytä soodaa säästeliäämmin.

Vinkki 2: Yksi kerros riittää

Itse en ole kokeillut tekniikkaa ohuemmalla akryylimaalilla. Voi olla, että se vaatii useamman kerroksen. Kalkkimaalilla hyvä lopputulos tuli jo yhdellä. Yhteen ruukkuun koitin kuivumisen jälkeen tehdä toisen kerroksen, mutta se teki lopputuloksesta epätasaisen. Suosittelen siis ainakin kalkkimaaliseoksella siveltäessä tekemään valmiin näköistä yhdellä kerralla. Ts. maalaa huolella kaikki kohdat.

Vinkki 3: Viimeistele halutessasi hiekkapaperilla

Mikäli pinta jäi turhankin rouheaksi tai epätasaiseksi, voit viimeistellä työsi jäljen hiekkapaperilla. Anna ruukun pinnan kuivua kunnolla ja hio lopuksi varovasti hienolla hiekkapaperilla.

Näistä tuli mielestäni tosi kivoja. Itse ajattelin kokeilla keväämmällä vielä hiekka-kalkkimaaliseoksella. Sillä saa todennäköisesti vieläkin rouheamman pinnan.

KATSO OHJEVIDEO!

View this post on Instagram

A post shared by Inspiroivat käsityöohjeet (@kototeko)

0

Neljä vinkkiä lasipurkkien tuunaamiseen spray-kalkkimaalilla

Yhteistyössä: Kodin Syke ja Pinty Plus

Nautin suunnattomasti siitä hetkestä, kun johonkin vanhaan, tarpeettomaan ja neutraaliin saa puhallettua uuden hengen. Spray-maali on yksi monikäyttöisimmistä tuunausaineista. Kuultuani, että ihanan utuisen pehmeää kalkkimaalia saa myös spray-muodossa, innostuin heti.

Sain testattavakseni Kodin Sykkeeltä Pinty Plus -kalkkimaaleja, joita jo ensimmäisen kerran kokeilinkin vappuna ilmapalloihin. Palloista tuli ihania. Voit lukea niihin liittyvän postauksen täältä.

Tällä kertaa kaivelin kaapeista lasinkeräystä odottavia elintarvikelasipurkkeja ja päätin antaa niille uuden elämän maljakoina ja säilytyspurkkeina. Kokosin postaukseen neljä kivaa tapaa lasipurkkien tuunaamiseen:

0

Kun kodista tuli koko elämä - Miltä näyttää käsityöharrastajan kotona?

Kaupallisessa yhteistyössä: Designkaupat.fi. Postaus sisältää mainoslinkkejä

Vaikka tässä tämän kevään perhe- ja työarjen yhdistelmässä on meidänkin perheessämme omat haasteensa, on todettava, että minä pidän tästä. Käsitöitä tekevänä minulle ei myöskään tee tiukkaa viettää aikaa kotona. Päinvastoin. Minulle koti on paikka inspiraatiolle ja luovuudelle eli kaikelle sille, mistä pidän eniten.

Näinä päivinä, kun teen myös päivätyötäni kotona ja istun sen saman pöydän ääressä, missä myös ompelen, kirjoitan blogia, suunnittelen uusia käsityöohjeita, on elämästäni tullut yhtäkkiä ehyt ja täyteläinen. Siitä on tullut saumaton kokonaisuus, jossa luova ajattelu pulppuaa vapaasti harrastuksesta myös työn puolelle. Kaikki väliseinät ovat kadonneet. Hämmentävää, yllättävää ja inspiroivaa.

Siinä missä normaalisti elämäni jakautuu hyvin tiukasti päivätyöhön ja perhearkeen sekä rakkaaseen sivutyöhöni/harrastukseeni, käsitöihin, on elämä nyt täällä kodin neljän seinän sisällä melko saumatta kaikkea tuota. Työpäiväni katkaisee päivittäin noin lounashetken paikkeilla askarteluhetki eskarilaisemme kanssa. Siirtymä päivätyöstäni käsityöharrastukseeni vaatii ainoastaan läppärin siirtämisen sivuun ja ompelukoneen nostamisen pöydälle. Tokikaan tähän ei aina ole mahdollisuutta, mutta noin periaatteessa.

Minusta siinä on jotain tavattoman luonnollista, elämä ei ole blokkiutunut liian tiukasti omiin saarekkeisiinsa, joiden välillä poukkoilu tekee elämästä hektistä ja perheen jäsenistä ihmisiä, joita tulee tavanneeksi muutaman tunnin aamulla ja toiset pari illalla.

On-Off-sisustamista

Olen aina viihtynyt paljon kotona. Tänä keväänä kodista ja sen puitteista on tullut erityisen tärkeitä. Pidän nykyisestä kodistamme paljon. Se on sopivalla tavalla neutraali muokattavaksi juuri sellaiseksi kuin haluamme. Tässä karanteeniaikana olen ehtinyt oikeasti katsomaan, miltä meillä oikeastaan näyttääkään ja mitä ehkä haluaisin vielä muuttaa.

En ole niitä ihmisiä, jotka sisustavat kotiaan koko ajan. Sisustan purskauksina metodinani yksi asia johtaa toiseen… Kodin pieni facelift saattaa saada alkunsa muutaman maljakon tuunauksesta tai uudesta makrameetyöstä: yksi uusi väri tai tyylillinen elementti saattaa avata täysin uuden visuaalisen näkymän, jota sitten syvennän ja laajennan. 

Sotkun sietokykyni on kylläkin mieheni suureksi harmiksi jopa luonnottoman hyvä... Sen sijaan en kestä sitä, jos sisustuksen värit eivät sovi yhteen tai tyylillisesti jokin asia ei ole kohdillaan. Se tuntuu miltei siltä kuin kävelisin aamusta iltaan hiertävä hiekanmuru kengässäni.

Käsityöt hillitysti osana kodin ilmettä

Käsityöharrastukseni on luonnollisestikin osa kotiamme, mutta senkin suhteen pidän kohtuullisen ajatuksesta. En pidä kaikkia itse tehtyjä juttuja esillä samaan aikaan, vaan nostan välillä kaappiin ja otan tilalle jotain muuta. Annan myös mielelläni tekemiäni käsitöitä eteenpäin, jotta en täytä niillä kotiamme.

Käsityöharrastaminen näkyy olohuoneen pöydällä lojuvana keskeneräisenä työnä, keittiön lipaston päälle koottuna tuunattujen maljakoiden kokoelmana, seinälle ripustettuina makrameevalosarjoina, itse ommeltuina sisustustyynyinä, neulottuina torkkupeittoina, eteisen seinällä roikkuvana niinikranssina. Kaikkein vahvimmin kädenjälkeni näkyy kuitenkin makuuhuoneessamme, jonka nurkassa on ”My Happy Place”: paikka, jossa ompelen, suunnittelen uusia käsityöohjeita, käsittelen valokuvia ja kirjoitan blogipostauksia.

Minulle on ollut aina tärkeää, että vaikka käsityöharrastukseni näkyy kodissamme, se ei dominoi. En halua, että kotimme näyttää umpeen virkatulta tai täyteen solmeillulta. Kotimme on myös mieheni koti. Lastemme koti. En halua, että kotimme on pelkästään minua ja harrastustani. 

Jotain vanhaa, jotain uutta

Pidän siitä, että kotimme on sekoitus itse tehtyä ja valmiina ostettua, uutta ja vanhaa. Rosoista ja siloteltua. En viihdy liian kliinisessä kodissa, mutta ahdistun myös, jos koti on liian runsas. Teen mielelläni paljon myös kotiimme itse, mutta itse tekemisen vastapainoksi ostan mielelläni myös toisinaan kaupasta.  Jonkinlainen keskitie on minulle tärkeää myös kodin ilmeessä.

Nautin kuitenkin siitä, että toisinaan on mahdollista hankkia kotiin jotain uutta ja kaunista. Uutta voi tarkoittaa minulle myös kirpputorilta hankittua, mutta yhtälailla se voi olla myös aivan uutta. Viimeisimmät kotimme sisustushankintani ovat nettikirpputorilta ostetut eteisen ja keittiön matot sekä Pentikin kierrätyspuinen penkki, jonka päällä olen kuvannut monen monet käsityöt Instagramiin ja jonka rosoisesta ilmeestä ilahdun joka kerta nähdessäni sen.

Tämän kevään aikana haluaisin maalata yhden olohuoneemme seinistä terrakotan väriseksi. Sille seinälle ripustaisin sitten uuden, isokokoisen makrameetyön. Sen solmeilua varten haluaisin kuitenkin vaaterekin. Lisäksi rekki toimisi kivana kuvauspaikkana varten juuri valmistuneille uusille vaatteille.

Kässäkamat järjestykseen

Jokunen vuosi sitten konmaritin myös käsityötarvikkeeni ja olin ylpeä siitä kaiken läpileikkaavasta järjestyksestä. Noloa tunnustaa, mutta se ei valitettavasti jäänyt pysyväksi tilaksi.  

Vaikka teen pääosin nimenomaan käsitöitä, on tämä kevät tehnyt minusta myös askartelijan. Eskarille on pitänyt keksiä tekemistä arkipäiville ja yhteinen askarteluhetki on jo liimautunut arkipäivien vakio-osaksi. Tällä hetkellä käsityötarvikekaappini on suloinen sekamelska kankaita, lankoja, piippurasseja ja silkkipapereita. 

Vaikka olen jonkin verran saanut organisoitua myös askartelutarvikkeita, on seuraava kotiin liittyvä to do -juttuni ehdottomasti tarvikekaapin siivous ja siihen liittyen uusien, eri kokoisten säilytyslaatikoiden hankinta. Säilytyslaatikoita minulla on tällä hetkellä aivan liian vähän ja selkeästi olisi tarpeen myös saada organisoitua tavaroita laatikoidan sisällä. Pientä sälää on valtavasti. 

Kevät näyttää, mitä kaikkea tässä vielä tuleekaan keksittyä kotiin ja käsitöihin liittyen. Järjestelyn lisäksi on vakaa aikomus myös harventaa kangasvarastoja ompelemalla niitä vaatteiksi. Nimittäin vielä joku päivä tämä karanteeni päättyy ja kylpytakki ei liene sovelias asu työpaikalle...

Mitenkä sinulla on sujunut karanteeniaika kotona?

1

Näin koristelet ilmapallot spray-kalkkimaalilla

Yhteistyössä: Pinty Plus ja Kodin Syke

Toisinaan spontaanisti syntyvät ideat eivät todellakaan toimi. Toisinaan taas ihan loistavasti. Tällä kertaa toteutui jälkimmäinen. 

Sain jokunen aika sitten testattavakseni Pinty Plus -kalkkimaaleja. Ihastelin sävyjä käsityöpistettäni siivotessani ja jostain se ajatus sitten vain tuli: voisikohan spraymuotoisella kalkkimaalilla maalata ilmapalloja? Pysyisikö maali ilmapallon pinnassa? Poksahtaisiko pallo maalin kuivuessa? Kyllä. Ei. Siis toimii!

Koska tämä koristelutapa on herättänyt paljon ihastusta pitkin somea, kokosin yhteen vinkit, jotta voit itsekin kokeilla.

0

Askartele söpö kiitollisuussateenkaari – katso ohje!

Tuntuuko kutistunut elintila ahdistavalta ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa nähty naamakavalkadi seuraavana aamuna jo turhankin tutulta? Vaikka tilanne on haastava, haluan ainakin itse muistuttaa sekä itselleni että lapsillemme, että moni asia on kuitenkin hyvin. Nyt ja elämässä ihan yleisestikin. Siitä syntyi idea kiitollisuussateenkaaresta, jossa aarre ei ole sateenkaaren päässä, vaan ihan siinä keskellä elämää juuri tässä ja nyt.

Kiitollisuussateenkaaren ideana on, että aina päivän päätteeksi lapsi (ja toki aikuisetkin) kirjoittaa lapulle ainakin yhden asian, josta on kiitollinen tai mikä toi iloa tänään. Viikon päätteeksi luemme yhdessä kaikki koriin kertyneet laput. Ja seuraavalla viikolla voi jatkaa. Kiitollisuuden aiheita taatusti löytyy ihan jokaiselle viikolle.

0

Ohje helpon niinikranssin askarteluun

Vapaapäivä ja vahva aikomus hyödyntää päivä kodin siivoamiseen huomisia synttäreitä varten. Ennen siivoamisen aloittamista erehdyn vilkaisemaan käsityöpöydälleni. Virhe. Katseeni kiinnittyy avaamattomaan niinikerään. Hmmm… mitä, jos ihan pikkuisen vain fiilistelisin, että mitähän tuosta voisi tehdä… Eipä aikaakaan, kun huomaan siivoamisen sijaan lisänneeni kodin sotkumäärää makuuhuoneen lattialle levitellyillä niinipätkillä, heinillä ja ulko-ovesta purkamallani vanhan kranssin jämillä.

Oikeastaan ei edes harmita, että siirsin siivoamisen aloittamista.

 Oli ihanan vapauttavaa tehdä pitkästä aikaa jotain, mikä ei liity yhtään mihinkään: ideoida vapaasti ja antaa idean kehittyä lennossa. Tästä tuli kyllä aika kiva. Boho-henkisen rento, mutta silti nätti. Minusta se muistuttaa olemukseltaan juhlakampausta: kiharretut hiusten latvat ja kaikki. Kranssin muotoilussa käytin teemaan istuen hiuspinnejä.

Lopulta tein vielä toisenkin kranssin. Sen annan siskolleni.

2

Harsokankaasta ommellut käsipyyhkeet pienellä jujulla

Tykkään ajatella asioita toisin, ravistella, käännellä ympäri ja yhdistellä erilaisia materiaaleja. On äärimmäisen hauskaa löytää uusi näkökulma johonkin tuttuun ja tavalliseen. Sellainen löytyi kivasti myös näihin harsokankaisiin pyyhkeisiin, kun päätin vaihtaa ajatuksen perinteisistä ripustuslenkeistä nappikiinnitykseen. 

Olin ajatellut, että tekisin Double Gauze -harsokankaan jämistäni pari käsipyyhettä. Mietin, että millä saisin pienen lisäilmeen pyyhkeisiin. No, peruspyyhettä nyt ei sinänsä ihan äärettömän monella tapaa voi tehdä, mutta ripustuksen voi ajatella toisin. Korvasin ripustuslenkit nappikiinnityksellä. Ilmeen kruunasivat kässätarvikejemmoistani löytyneet isot ruskeat napit, joille en ollut aiemmin keksinyt käyttätarkoitusta. Tähän projektiin ne sopivat täydellisesti.

5

Ompeluohje peittopiiloihin: näyttävää ja kätevää säilytystä mökille

Yhteistyössä: Pentik

Onkohan missään muualla päin maailmaa niin paljon kesämökkejä kuin Suomessa? On oikeastaan aika ihanaa, että suomalaisissa on säilynyt kaipuu luonnonläheisyyteen ja sen mukana tuomaan rauhaan. Meidän perheellämme ei omaa mökkiä ole, mutta vanhemmillani on. Keski-Suomeen Päijänteen rannalle on aina yhtä ihana palata – kesä toisensa jälkeen. 

Mökkeily oli iso osa lapsuuteni kesiä. Muistan elävästi mökkikesät eri ikäisen lapsen ja nuoren kulmasta: Tuntikausia jatkuneen uimaan-saunaan-uimaan-rumban, helteisen paahteiset kesät, isän savustaman kalan, äidin paistamat letut, saunan jäljiltä höyryävän ihon, utuisen lempeän ilta-auringossa kylpevän järvimaiseman.

Aika ei ole kuitenkaan kullannut teinivuosien mökkikesiä: mökille lähteminen tuntui tervanjuonnilta ja joka ikinen mökkeilyyn liittyvä puuha siltä kuin olisi joutunut vankileirille pakkotyöhön. Mieleen on piirtynyt muisto myös siltä kesältä, jolloin vesisade kylvetti koko maiseman valuvaksi. Loputon sade rummutti kesämökin kattoon. Kodikas ropina muuttui pikkuhiljaa painostavaksi tylsyydeksi. Yhtäkään Aku Ankkaa ei tehnyt enää mieli lukea. Siinä kohtaa päätimme lopulta hypätä autoon ja matkustaa vähemmän sateisiin maihin.

Vaikka käymme nykyisen perheeni kanssa vanhempieni mökillä yleensä vain kerran kesässä, niin silti sinne meneminen on omille lapsillemme aina yhtä tärkeää ja ihanaa. On kiva nähdä, kuinka luonnon helmassa kännykät, some ja pelaaminen häipyvät kuin itsestään taka-alalle. Ympäröivä maisema ja kaikki mökkeilyyn liittyvä on niin tuhatkertaisesti kiinnostavampaa ja magneettisempaa. Ja hyvä niin.

4

Pellavaiset Pilvi-sisustustyynyt + ohje

Yhteistyössä: Pentik

Pitkällisen asunnon etsinnän jälkeen muutimme viimein jouluksi uuteen kotiin. Tuntui ihmeelliseltä asua yhtäkkiä asunnossa, jossa huoneiden välillä on etäisyyttä: jokaisella perheenjäsenellä on aiempaan nähden huomattavasti enemmän omaa tilaa ja iltapuuhien alla karkuun juoksevaa kuopusta joutuu jo oikeasti jahtaamaan – muutaman askeleen ottamisen sijaan. Kerrassaan ihmeellinen tunne 72 asuinneliön jälkeen.

Muuttoa seurasivat jouluhärdellit ja alkuvuosi hujahti ihan vain uuteen kotiin asettuessa.  Nyt näin maaliskuun puolivälin huitteilla uusi asunto alkaa jo vähitellen tuntumaan kodilta, eikä vain paikalta, jonne olemme roudanneet tutut huonekalut ja tavarat. Pikkuhiljaa alan saamaan myös kiinni siitä, minkä tyyliseksi tämä asunto haluaisi muotoutua. Sekin nimittäin vaatii aikaa, että saa kiinni uuden asunnon hengestä ja itsestäänkin, että millaiseksi kokee olonsa uusissa neliöissä.

Makuuhuone tuntui juuri sopivan kokoiselta sisustamisen starttiprojektilta. Ensiaskeleet on nyt otettu: sängyn päälle on ommeltu kasa hempeän vaalean sävyisiä sisustustyynyjä. Niiden ympärille ryhdyn rakentamaan makuuhuoneemme uutta ilmettä.

Tänä talvena Pentikin valikoimiin on tullut vahvojen kuosien rinnalle ihania yksivärisiä pellavia: tummaa ja vaaleaa harmaata ja vaaleanpunainen. Rakastan pellavaa ja niinpä innostuin heti näistä hempeän sävyisistä kankaista, jotka sopivat kauniisti tummanharmaiden verhojen pariksi.

Pellavakankaan nimi on Pouta. Siitä minulle syntyi suora assosiaatio poutapilviin ja tässäpä lopputulos: pilven hattaralla sulkeutuva tyynynpäällinen, jossa on kiehtovasti hieman kolmiuloitteinen tunnelma.   

4

Pöytätabletit ja säilytyspussi Pentikin Hiutaleesta (+ohje)

Yhteistyössä: Pentik

Näin aikuisiällä olen antanut itselleni luvan valuttaa joulua huomattavasti laajemmalle kuin mitä lapsuuden kodissani oli tapana. Tämä pimeä ajanjakso huutaa valoa ja pientä ylevää nostatusta. Jouluvalot ja pienet ”jouluhtavat” koristeet ja tekstiilit – niitä ripottelen kotiimme yleensä jo hyvissä ajoin, marraskuun puolella. Meidän joulu ei ole punainen, vaan pääosin valkea: kullan ja hopean kiillolla viimeisteltynä. Eli oikeastaan yleisilme on enemmän melkeinpä talvinen kuin jouluinen.

Näin lunta odotellessa on kiva tuoda edes kotiin valoa ja huurteisuutta. Pentikin joulukankaista ihastuin heti helmiäisen hohtoiseen Hiutale-kankaaseen. Halusin suunnitella kankaasta jotain kivaa uuteen kotiimme ja toisaalta setin, joka voisi ideana toimia myös lahjakokonaisuutena. Heksagon-pöytätabletit ja Taitos-säilytyspussi syntyvät helposti ja nopeasti myös aloittelevalta ompelijalta.

Taite-säilytyspussi on malliltaan monikäyttöinen: se toimii hyvin vaikka neuletöiden projektipussina, mutta reuna alas taitettuna myös näyttävänä säilytyspussina tai lahjapussina, jonka sisälle voi kasata jouluisia herkkuja – tai vaikka Heksagon-tabletit. Hiutale-kuosista on saatavilla myös vahakankainen versio: siitä ommeltuna Taite-säilytyspussi toimii hienosti myös kosmetiikkalaukkuna. Heksagon-tablettien hauskuus piilee niiden muodossa, sillä niistä on helppo asetella eri muotoisia asetelmia. Ne toimivat kivasti vaikka kolmen ryhminä keskellä pöytää tai ihan perinteisesti lautasalustoina.

8

Ohje mehiläisvahakääreisiin

Rakastan joulun tunnelmaan: itse tekemisen ihanuutta, tuoksuja, kynttilöitä ja yhdessäoloa. Mitä taas tulee lahjoihin, huomaan tulevani vuosi vuodelta kriittisemmäksi. En haluaisi saada turhia asioita, enkä haluaisi sellaisia antaakaan. Jotain pientä on kuitenkin ihana tehdä ja antaa ihan vain antamisen ilosta.

Mehiläisvahakääreet menevät ehdottomasti tuohon kategoriaan. – Mikäpä olisikaan mukavampaa kuin antaa lahja, joka auttaa edes pikkuisen vähentämään maailman muoviroskan määrää. Mehiläisvahakääre on siis ekologinen vaihtoehto tuorekelmuille. Kauniista puuvillakankaista tehdyt kääreet ovat myös kauniita. – Muutama kääre kauniisti pakattuina on oiva muistaminen vaikka päiväkodin opeille. Kääreiden tekeminen on helppoa ja melko nopeaakin.

15

Ruusunterälehtiä, talvipuutarhan tuoksua ja kello viiden tee

Yhteistyössä: Husqvarna Viking Suomi

Kuvaamataidon tunti noin vuonna 1990. Olen 15-vuotias. Opettaja pyytää kaikkia piirtämään paperille unelmiensa kodin. Heittäydyn tehtävään mitä suurimmalla intohimolla. – Kaavin kaikki haaveeni ja kunnianhimoni mieleni reunamilta ja purskautan ne siveltimestä paperille. Saatanpa huokaista ihastuksesta jonkin kerran. Kyllä, juuri näin minä asun tulevaisuudessa. Palatsia muistuttava rakennus valtavine pylväikköineen piirtyy paperille. 

Sivusilmällä vilkaisen vierustovereitteni papereita: pieniä punaisia mökkejä ja kasvimaita. Järven rantaa ja sen sellaista. Vilkaisen omaa piirrostani. Palatsini ei mahdu paperille! – Minne sijoittaisin puutarhani suihkulähteineen ja muotoon leikattuine pensaineen?

24

KOLME TAPAA OMMELLA SISUSTUSTYYNY

Yhteistyössä: Almandiini

On ihmisiä, joille sisustaminen on ideoiden ja tekojen jatkumo. Minä sen sijaan olen puuskittainen sisustaja. Pidän kyllä siitä, että kodissa näyttää kivalta ja että värimaailma mätsää mielenmaisemaan. Minulla on kuitenkin usein hyvin pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin en uhraa ainoatakaan ajatusta siihen, miltä kodissamme näyttää. Kunhan eletään vaan ja uppoudutaan työpäivien jälkeen luovien projektien syövereihin.

Yleensä silmäni avautuvat kodin sisustuspuutteille keväällä ja syksyllä. Siinä välissä vietetään kuukausien sisustussiestaa. Siestan aikana minut valtaa ilmiömäisen valikoiva näkö, jota voisi luonnehtia lähes sokeudeksi. Pystyn vaivatta sivuuttamaan epämääräiset, totaalisen epäesteettiset vaate- ja kangasröykkiöt, likaantuneet jalkalistat tai virttyneiksi muuttuneet päiväpeitot ja koirien ja lasten tahrimat sisustustyynynpäälliset. Kunnes sitten jonain kuulaana aamupäivänä aurinko polttaa reiät silmälappuihini ja pam: näkökykyni palautuu. Apua! Nyt pitää tehdä jotain ja äkkiä.

Tämän postauksen sisustustyynytkin odottivat tekemistä todella pitkään. Olin kyllä pistänyt merkille, että sohvalla lojuvat tyynyt kaipaisivat kipeästi uusia, freshejä päällisiä, mutta niin vain onnistuin arjessa sulkemaan sohvatyynyt näköpiiristäni. Siitäkin huolimatta, että jopa mies muistutteli aika ajoin, että voisikos noille tyynyille jo vihdoin tehdä jotain. Saatuani Almandiinilta kasan ihastuttavia japanilaisia puuvilloja, totesin, että nyt tai ei koskaan.

10

PIPOILLE PIPOT KIERRÄTYSHUOVASTA

Yhteistyössä: Taito Uusimaa

Taas on se aika vuodesta, kun pipoja ja hanskoja lojuu siellä täällä ja kiireisinä aamuina juuri se suosikkipipo on mysteerisesti kadonnut. Arkiaamuja helpottaa huomattavasti, mikäli asusteille on tiedossa ainakin noin niin kuin teoriassa säilytyspaikat. Nämä kierrätyshuovasta valmistetut pipopipot keräävät sisuksiinsa ainakin meillä jo ihan kiitettävällä aktiivisuusprosentilla lastemme pipot. Kuopus ei vielä koriin yllä, mutta esikoinen kyllä ja osumatarkkuuskin on tässä viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti.

Kierrätyshuopa on kerrassaan ihana materiaali. - Sen eläväistä pintaa koskettaessa tuntuu miltei siltä kuin lukisi kirjaa: jokainen kuitu pitää sisällään oman tarinansa. Materiaalina tämä huopa on myös mukavan jämäkkää: se ei huovu, eikä veny yhtä helposti kuin perinteinen, pehmeämpi huopa. Napakasta pinnastaan johtuen se ei myöskään pölise samalla tapaa kuin pehmeä huopa.

28